Arvoisa lukija,
Vuosi on vaihtunut ja työ valiokuntatasolla eduskunnassa käynnistynyt. Maailmallakin on tapahtunut paljon. Tämän viikon suurin uutinen oli Venäjän hallituksen ja pääministerin vaihtuminen. Aika näyttää mihin se tulee johtamaan. Todennäköisesti pitkään keskeisissä tehtävissä olleen pääministeri Dmitri Medvedevin vaihtuminen suurelle yleisölle tuntemattomaan Verohallinnon pääjohtajaan Mihail Misustiniin ainakaan heikentää presidentti Vladimir Putinin asemaa.
Suomessa vuosi 2020 tulee olemaan Marinin hallituksen kohtalon vuosi. Hallituksella on edessä kaksi merkittävää päätöstä. Ympäristöpolitiikassa olisi löydettävä keinot, jolla Suomi saadaan polulle, joka johtaa hiilineutraaliin yhteiskuntaan vuonna 2035. Työllisyyden edistämiseksi olisi saatava hoidettua kunnialla kevään vaikeat työmarkkinaneuvottelut ja kyettävä lisäämään työllisyyttä poliittisilla päätöksillä. Jälkimmäiseen on käyttökelpoisia keinoja olemassa, mutta riittääkö rohkeus, koska nopeasti vaikuttavat keinot ovat SAK:n vastustamia. Tämä viesti keskittyy ympäristöpolitiikkaan, palaan työmarkkinakysymyksiin ensi viikolla.
OIKEUDENMUKAISUUS JA HYVÄKSYTTÄVYYS MUISTETTAVA ILMASTOTALKOISSA
Ilmastotavoitteiden osalta hallitus aloittaa keskinäisen keskustelun helmikuussa ja viimeistään syksyllä pitäisi olla ehdotuksia valmiina. Suurimmat mahdollisuudet edistyä on energiapolitiikassa, mutta jälleen kerran tällä viikolla LVM:n kansliapäällikön kannanotoissa ja Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa tikun nokkaan nostettiin henkilöautolla ajavat.
Nyt olisi syytä säilyttää maltti. Maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa oma auto on käytännössä ainoa keino työ- ja asiointiliikenteeseen. Toimivaa joukkoliikennettä ei ole siellä , missä ei ole joukkoja. Mahdollisuus liikkua on perusoikeus, josta kukaan ei halua tinkiä. Omalla autolla ajamista ei siten voi tehdä kohtuuttoman kalliiksi.
Luin joulutauon aikana YLE:n toimittajan Annastiina Heikkilän kirjan : Macron ja keltaliivit – Miksi Ranska raivoaa? Suosittelen tätä kirjaa luettavaksi. Ranska on toki erilainen maa kuin Suomi. Siellä on normaalia, että poliittista taistelua käydään parlamentin sijasta kaduilla ja välillä myös mellakoiden. Taistelut eivät myöskään koske vain dieselin ja bensiinin verotusta, vaan yhtä lailla myös eläkkeitä. Syyt kansan reaktion takana ovat kuitenkin aivan samat kuin Suomessa, huoli omasta toimeentulosta. Myös meillä polttoainevero on hyvin herkkä kysymys. Tätä kuvaa hyvin se, että kansalaisaloite dieselveron poistamisesta keräsi hetkessä yli 50000 nimeä.
Lähes kaikki suomalaiset ovat huolissaan ympäristön tilasta. Katsomalla pihalle näkee sen, että talvi ei ole normaali. Yhteiskunnallisesti iso kysymys on kuitenkin se ketä laitetaan ilmastotalkoiden maksajaksi. Jos henkilöautoilua yritetään suitsia, niin maksajaksi jäävät suurten kaupunkikeskusten ulkopuolella asuvat pieni- ja keskituloiset yrittäjät ja palkansaajat, joilla ei ole vaihtoehtoa liikkumiselleen. Ne, jotka voivat käyttää joukkoliikennettä, pääsevät kuin koira veräjästä. Suurituloiset henkilöautoilijat maksavat, mutta se ei aiheuta ongelmia heidän talouteensa, eikä pakota tinkimään muusta kulutuksesta.
Polttoaineveron iso korotus tai vastaavasti vaikuttava myytävän polttoaineen määrän sääntely on myös aluepoliittinen päätös. Jos työssäkäynti omalla autolla tulee liian kalliiksi, niin useimmille siirtyminen joukkoliikenteeseen ei ole relevantti vaihtoehto. Vaihtoehto on joko muuttaa lähemmäksi työpaikkaa tai jäädä työttömäksi. Koska kaikki eivät halua tai pysty muuttamaan, niin sekä työttömyys, että työvoimapula tulee kasvamaan.
Asuntojen hintakehitys on jo tällä hetkellä keskittymiskehitystä erittäin hyvin kuvaava. PK-seudulla asumisen hinta on jo pitkään noussut inflaatiota nopeammin. Samoin muissa kasvukeskuksissa, vaikkakin hieman maltillisemmin. Suuressa osassa maata asuntojen hinnat laskevat ja myyntiajat pitenevät. Jos työssäkäynti maaseudulta isoihin kaupunkeihin tehdään kannattamattomaksi, niin tämä keskittymiskehitys vain kiihtyy. Maaseudun kouluja loppuu kiihtyvään tahtiin ja Suomea rakennetaan suuriin kaupunkeihin uudelleen. Onko se sitten ekologinen ratkaisu?
Parasta olisi liikenteen tekeminen päästöttömäksi. Sähköistyminen etenee. Biodieselillä voidaan päästöjä vähentää nopeasti ainakin välivaiheessa. Autojen tekniikka kehittyy ja polttoainekulutus pienenee. Paljon on siis tehtävissä tekniikkaa edistämällä. Se ei kuitenkaan käy hetkessä, koska autokannan uusiutuminen vie aikaansa. Verotuksella autokannan uusiutumista voidaan nopeuttaa, mutta hetkessä se ei tapahdu. Tavoitteet on siten oltava realistisia.
Tärkeintä on varmistaa se, että kohtuuhintainen työssäkäynti on mahdollista kaikissa olosuhteissa. Muuten tapetaan lypsävä lehmä. Se tarkoittaa sitä, että jos polttoainevero kiristyy, niin vastaavasti työmatkavähennystä ja kilometrikorvausta on korotettava.
Ilmastopoliittinen päätöksenteko ei tule olemaan Marinin hallitukselle helppoa. Vihreiden ja Keskustan näkemyserojen sovittaminen on neliön ympyröimiseen verrattava tehtävä. Olennaista on kuitenkin se, että katsotaan riittävän pitkälle ja erotetaan isot asiat pienistä. Suomen suurin anti globaaleille ilmastohaasteille on se, että kehitämme laaja-alaisesti ympäristöystävällistä teknologiaa, edistämme kiertotaloutta ja luovumme kunnianhimoisesti fossiilisesta energiasta lämmityskäytössä.
Hyvää alkavaa vuotta toivottaen!
Arto
