Arvoisa lukija,
Aloitan tämän viikon poliittisella uutisella eli Hjallis Harkimon erolla Kokoomuksesta. Itselleni se ei tullut yllätyksenä. Hjallis ei ole käytännössä enää vuoteen osallistunut eduskuntaryhmän kokouksiin ja aika ajoin hänen kolumneissaan on otettu selviä irtiottoja Kokoomuksen linjaan.
Hjallis mainitsee yhdeksi lähtönsä syyksi Petteri Orpon autoritäärisen johtamisen. Tätä en voi allekirjoittaa. Olen toiminut eduskuntaryhmässä neljän puolueen puheenjohtajan ja seitsemän eduskuntaryhmän puheenjohtajan aikana. Jälkimmäistä tehtävää hoidin myös itse kaksi vuotta. Tällä kokemuksella voin sanoa, että Orpon tapa johtaa puoluetta on poikkeuksellisen demokraattinen ja hän kuuntelee herkällä korvalla Kokoomuksen kansanedustajien näkemyksiä. Sama pätee myös ryhmänjohtaja Kalle Jokiseen.
Eduskuntaan ja eduskuntaryhmään tullessaan kaikki kansanedustajat aloittavat samalta viivalta, koska kaikki ovat saaneet mandaatin kansalta. Toki aiempi työkokemus ja osaaminen huomioidaan mahdollisuuksien mukaan valiokuntapaikkoja jaettaessa. Esimerkiksi Hjallis Harkimo pääsi tällä perusteella talousvaliokunnan jäseneksi.
Jokainen kansanedustaja, varsinkin hallituspuolueen kansanedustaja, voi vaikuttaa merkittävästi päätöksentekoon, kun paneutuu asioihin, kykenee yhteistyöhön ja saavuttaa kollegoiden kunnioituksen. Todellista vaikuttamista ei kuitenkaan tehdä median kautta, vaan voittamalla riittävästi edustajia oman kannan puolelle. Eduskuntaryhmän kokoukset ovat keskeisiä vaikuttamisen paikkoja.
Kukaan ei päätä asioista yksin. Suomessa päätöksiä ei tee myöskään mikään puolue yksin, koska meillä hallituksenkin päätökset ovat useamman puolueen tekemiä kompromisseja. Poliittisia pikavoittoja voi saada vain mediassa, mutta asioiden muuttaminen vaatii sitkeyttä ja kestävyyttä. Demokratia ei ole nopein tapa tehdä päätöksiä, mutta historia on osoittanut sen parhaaksi tavaksi päättää yhteisistä asioista.
Minulla ei ole tietoa siitä mitkä ovat Hjallis Harkimon eron motiivit tai seuraavat askeleet. Jos ideana on perustaa uusi poliittinen liike, joka asettaa ehdokkaita vaaleihin, niin se on demokratiassa mahdollista. Helppoa se ei tule olemaan. Viimeisimpinä ”uusina puolueina” asemansa puoluekentällä ovat vakiinnuttaneet Vihreät ja Perussuomalaiset ja molemmille taival on ollut pitkä. Esimerkiksi Nuorsuomalaisten lento katkesi kuin lehmän häntä yhden eduskuntakauden jälkeen.
MITÄ VUOSI 1918 OPETTI MEILLE?
Tällä viikolla tuli kuluneeksi tasan 100 vuotta Vammalan palosta, mikä oli suhteellisesti suurin yhtä paikkakuntaa koskenut aineellinen tuho vuoden 1918 sodassa. Sain viime sunnuntaina kunnian puhua juhlapuheen Satakunnan vapautumisen 100-vuotisjuhlassa. Tämä puhe on kokonaisuudessaan tämän viestin liitteenä.
Vuoden 1918 tapahtumien taustalla on monia syitä. Tuolloin lähes kaikkialla Euroopassa taisteltiin valtioiden välillä ja monissa maissa myös valtioiden sisällä. Suomenkin sodan taustalla oli isommat tapahtumat. Perinteinen puuteollisuuden vienti katkesi ensimmäisen maailmansodan vuoksi länteen ja Suomi tuli käytännössä riippuvaiseksi Venäjän sotataloudesta, joka suoraan työllisti 100 000 suomalaista. Vallankumoukset Venäjällä johtivat pyrkimykseen irtaantua sodasta ja samalla Suomen sotatalous romuttui. Kymmenet tuhannet ihmiset menettivät välittömästi työnsä, vilja meni kortille ja lakot kärjistivät tilannetta. Eduskunnassa ei kyetty ratkaisemaan erimielisyyksiä, vaan maltilliset menettivät otteensa erityisesti sosiaalidemokraattien sisällä. Liian moni näki oman tulevaisuutensa hyvin epävarmana ja se sai monen tarttumaan asteisiin.
Suomi oli juuri itsenäistynyt, mutta ei vielä vakiinnuttanut valtaansa omalla alueellaan. Vapaussotaan lähdettiinkin riisumaan maassa olevat venäläiset sotilaat aseista. Samaan aikaan punaiset päättivät toteuttaa järjestäytyneen työväen vallankumouksen Venäjän esimerkin mukaisesti. Kun valkoiset ja punaiset sitten ajautuivat vastakkain, niin seurauksena oli tapahtumasarja, jossa punaisen terrorin, valkoisen terrorin, sodan ja vankileirien seurauksena kuoli 38 000 ihmistä.
Vammalan palo kuuluu sodan loppuvaiheen tapahtumiin. Valkoiset mursivat punaisten vastarinnan Karkussa, minkä vuoksi punaiset pakenivat yli Kokemäenjoen Vammalan keskustaan. Yritys räjäyttää Vammaskosken silta epäonnistui, mutta saadakseen etumatkaa paolleen kohti Venäjää pääosin Turun seudulta olleet punaiset polttivat lähes koko silloisen Vammalan kauppalan.
Hyvin pian sodan jälkeen ryhdyttiin rakentamaan yhteiseloa. Tuleva presidentti Kyösti Kallio piti jo 5.5.1918 Nivalan kirkossa kuuluisan sovintopuheen, jossa hän korosti, että ei tule olla ”punaisia ja valkoisia, vaan isänmaata rakastavia suomalaisia”. Poliittinen yhteistyö eduskunnassa käynnistyikin jo 1920-luvulla, mutta tosi asiassa kansa yhdistyi vasta ulkoisen uhan edessä talvisodassa. Silloin taisteltiin Mannerheimin päiväkäskyn mukaisesti ”kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”.
Suomi selviytyi lopulta ensimmäisistä vuosikymmenistä onnekkaasti ja kehittyi länsimaiseksi demokratiaksi ja pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, joka monilla hyvinvoinnin mittareilla mitattuna on tänä päivänä maailman paras. Historialla on vaikea jossitella, mutta silti voi arvioida, että punaisten voitto olisi ajanut Suomen niin lähelle Neuvostoliittoa, että itsenäisyys olisi todennäköisesti menetetty. Vastaavasti, jos Lapuan liike olisi päässyt valtaan 30-luvulla, niin Suomi olisi todennäköisesti ajautunut niin lähelle Saksaa, että erillisrauha Neuvostoliiton kanssa olisi voinut olla mahdotonta.
Vuoden 1918 tapahtumien suurin opetus on kuitenkin se, että on hyvin tärkeää, että mahdollisimman moni suomalainen kokee itsensä osalliseksi yhteiskunnassa. Erityisen tärkeää se on nyt, kun erilaisia kriisejä ja konflikteja on ympäri maailmaa. Toisen maailmansodan jälkeen yksikään kansallisesti yhtenäinen maa ei ole joutunut ulkoisen hyökkäyksen kohteeksi. Mannerheimin toteamus ”Eripura omissa joukoissa iskee pahemmin kuin vihollisen miekka” on äärimmäisen tärkeä ohje myös tämän päivän suomalaisille.
Puheeni kokonaisuudessaan löytyy täältä: https://satonen.fi/2018/04/18/puheeni-porin-vapautumisen-100-vuotispaivana/
Hyvää keväistä viikonloppua toivottaen!
Arto
