Arvoisa lukija,
Tämä viesti keskittyy ajankohtaisiin asioihin, turvallisuuspoliittiseen keskusteluun ja metsäkeskusteluun.
Tällä viikolla tapetilla on ollut erityisesti turvallisuuspolitiikka, koska NATOn pääsihteeri Jens Stoltenberg vieraili Suomessa ja Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö vierailee tänään Moskovassa Putinin vieraana.
Suomessa on käyty laajaa keskustelua Stoltenbergin lausunnoista. Todellisuudessa niissä ei ollut mitään yllättävää. Stoltenbergin keskeinen viesti oli, että Suomi on NATOn tärkein kumppanimaa ja ovi Suomen jäsenyydelle on auki, jos Suomi jäseneksi haluaa. Stoltenberg myös sanoi, että turvatakuut koskevat vain NATOn jäseniä. Tämäkin oli täysin odotettua. Kuten puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva osuvasti kommentoi, että mitään muuta Stoltenberg ei olisi voinutkaan virkansa puolesta sanoa.
Suomi on nyt lähempänä NATOa kuin koskaan. Kumppanuus on syventynyt ja syvenee edelleen. NATO-jäsenyyden kannatus on myös suomalaisten keskuudessa kasvanut. Tämä on myös tärkeä asia, koska NATO ei ota jäsenmaita, joissa NATO jäsenyydelle ei ole kansan laajaa tukea tai eduskunnan selvä enemmistö ei tue jäsenyyttä. Kokoomus on pitkään tukenut Suomen NATO-jäsenyyttä, mutta muissa isoissa puolueissa tällaista tukea ei toistaiseksi ole ollut.
Suomen kannattaa edelleen lähentyä NATOa ja samalla tietenkin pitää huolta omasta puolustuskyvystään, sekä kehittää kahden välisiä kumppanuuksia länsimaiden kanssa.
METSÄKESKUSTELUSSA HUOMIOITAVA ALUEELLISET JA SOSIAALISET VAIKUTUKSET
Parasta aikaa käydään Euroopan Unionin tasolla tärkeää metsäkeskustelua. Ylipäätään on erikoista, että metsien suojelu on noussut vahvasti eurooppalaiselle agendalle, vaikka metsät ovat ilmastonmuutoksessa osa ratkaisua, ei osa ongelmaa. Mitä enemmän puuta käytetään esimerkiksi rakentamisessa, sen parempi se on ympäristölle. Suomen metsät eivät myöskään ole mihinkään häviämässä. Vuosittainen kasvu on koko ajan hakkuita suurempi. Ympäristönäkökulmasta pitäisi siis olla tyytyväinen Suomen metsäpolitiikkaan.
Metsäkeskustelua hallitsee kuitenkin keskustelu suojelun lisäämisestä ja metsän monimuotoisuudesta. Ne ovat toki tärkeitä asioita, mutta siltikään häntä ei saa heiluttaa koiraa. Meidän pitää ymmärtää kuinka iso asia metsät ja metsien kestävä hyödyntäminen on koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Olemme jo saaneet huolestuneita uutisia Ylä-Lapista siitä miten metsät ovat menettämässä arvoaan. Suojelu on niin kattavaa, että isot toimijat eivät halua ostaa yhteismetsien mailta, mikä on vakava asia osakkaille, joista monet ovat pienituloisia eläkeläisiä.
Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa on 632 000 metsänomistajaa. Osalle heistä puun myyntitulo on merkittävä toimeentulon lähde. Metsäteollisuuden vuosittainen suora työntekijävaikutus on 77 000, välillinen vaikutus on moninkertainen. Metsäteollisuus tunnetaan myös Suomen johtavana vientialana yhdessä teknologiateollisuuden kanssa.
Metsäklusteri on siis valtakunnallisesti valtava leivän antaja, mutta vieläkin suurempi on sen alueellinen vaikutus. Metsäklusteri antaa työtä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä seutukaupungeissa ympäri maan. Valtaosa isoista investoinneista suuntautuu kaupunkeihin, jotka ovat väestöään menettäviä. Metsäteollisuus on ainoa, joka kykenee tekemään miljardiluokan investointeja Kemin ja Äänekosken kaltaisille paikkakunnille. Puunkorjuuketju on erittäin tärkeä toimeentulolähde maaseudulla ja myös monen maatilan kannattavuus on nykyisin metsästä saatavan tuoton varassa.
Hyvä esimerkki on rakenteilla oleva MetsäFibren investointi Kemiin. Kokonaisarvo on 1,6 miljardia ja lisäys Suomen vientiin vuositasolla 500 miljoonaa euroa. Puunkorjuuketjuun syntyy samalla 1 500 työpaikkaa lisää. Jätti-investoinnin alueelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat siis valtavat.
Metsien hakkuumäärien rajaaminen ja suojelun lisääminen siten, että metsäklusterin toimintaedellytykset Suomessa heikkenisivät olisi hyvin tuhoisaa. Se lisäisi välittömästi työttömyyttä ja toimeentulo-ongelmia juuri siinä osassa Suomea, jossa haasteet tälläkin hetkellä ovat suurimmat. Millään tukijärjestelmillä tai kompensaatioilla ei voida korvata sitä, että metsänomistajat, maaseudun puunkorjaajat, kuljetusalan ihmiset ja tehdaspaikkakuntien työntekijät voivat elättää itsensä omalla työllään, jonka maksavat ulkomaiset asiakkaat.
Metsien hyödyntämisen kansantaloudellinen, alueellinen ja sosiaalinen vaikutus on valtava. Suuressa osassa Suomessa sananmukaisesti edelleen eletään metsästä. Tämä asia on metsäkeskustelussa ymmärrettävä. Sen on myös oltava kirkkaimpana mielessä, kun Suomen edunvalvontaa EU-tasolla harjoitetaan.
Hyvää viikonloppua!
Terveisin Arto