Arvoisa lukija,
Tällä viikolla on käynnistynyt eduskuntatyö ja istuntokausi jatkuu helmikuun loppuun. Eduskuntatyössä näkyy jo vahvasti kevään vaalit ja poliittista keskustelua hallitsevat puolueiden puheenjohtajien väliset paneelit. Niissä keskusteluissa esille nousi blokkipolitiikka, jota käyn läpi tässä viestissä. Tällä viikolla on myös puhuttu valtion kasvavista korkomenoista ja Leopard-taisteluvaunujen luovuttamisesta Ukrainalle. Tässä viestissä tiivistetysti näistä aiheista.
SUOMEN BLOKKIPOLITIIKKA ON DEMARIEN VAALITAKTIIKKAA
Ilta-Sanomien järjestämässä puheenjohtajien vaalitentissä kävi ilmi, että SDP, vihreät ja vasemmistoliitto sulkivat jo heti vaalitaistelun aluksi pois hallitusyhteistyön perussuomalaisten kanssa. Näytti suorastaan siltä, että punavihreät kilpailevat siitä, kuka ensimmäisenä ehtii kantansa julistamaan. Vihreiltä ja vasemmistoliitolta perussuomalaisten tyrmääminen ei ole yllättävää, mutta demareilta se on merkittävä linjaus.
Demarien linjauksen myötä on herännyt keskustelu blokkipolitiikasta Ruotsin tapaan. Tosi asiassa siitä ollaan kaukana. Ruotsissa puolueet valitsevat hyvissä ajoin hallituskumppaninsa ja blokit tekevät myös yhteisiä linjauksia vaaliohjelmiinsa. Suomessa kaikki puolueet tekevät omat vaaliohjelmansa itse ja yhteensovitus tapahtuu vasta hallitusta muodostettaessa ja sen vuoksi hallitusohjelma on tärkein poliittinen linjapaperi.
Oikeassa blokkipolitiikassa on näin lähellä vaaleja jo selvillä mitkä puolueet kuuluvat mihinkin blokkiin ja myös yhteiset ohjelmalinjaukset on jo tehty. Suomessa tilanne on täysin toinen. Viimeisen gallupin mukaan suurimmat puolueet ovat kokoomus ja perussuomalaiset. Ne eivät ole kuitenkaan gallupin mukaan saamassa enemmistöä eduskuntaan keskenään, vaan porvarihallitus tarvitsisi ainakin yhden nykyisen hallituspuolueen mukaan, jotta enemmistö syntyy. Käytännössä kyse on joko keskustasta tai RKP:stä.
Ruotsissa keskusta ilmoitti kuuluvansa vasemmistoblokkiin ja kampanjoi sosiaalidemokraattien puolella. Suomessa keskusta ja RKP valitsivat viime vaalien jälkeen hallitusyhteistyön punavihreiden kanssa. Silti keskustaa ja RKP:ta on perinteisesti pidetty oikeistopuolueina, mutta ovatko ne sitä?
Blokkipolitiikkaa syntyy vain, jos kaikki puolueet ilmoittavat mihin blokkiin ne haluavat kuulua ja sitoutuvat myös ohjelmallisen yhteistyöhön. Nyt näin ei ole. Poliittisessa keskustassa olevat puolueet haluavat katsoa molempiin suuntiin.
Kokoomus on selkeästi oikeistopuolue ja se haluaa erityisesti talouspolitiikassa muuttaa Suomen kurssia. Kokoomukselle keskeisiä kysymyksiä ovat velkaantumisen kuriin saaminen, kilpailukyvyn vahvistaminen, keskituloisten pärjääminen ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaaminen. Me olemme valmiita yhteistyöhön kaikkien niiden kanssa, jotka jakavat tämän saman tavoitteen ja ottavat talousongelmat vakavasti.
Miksi sitten demarit sulkivat perussuomalaiset ulos jo nyt? Siihenkin vastaus löytyy Ruotsista. Ruotsin demarit profiloi itsensä ruotsidemokraattien päävastustajaksi ja nostivat sillä kannatustaan. Toki se oli Pyrrhoksen voitto. Demarien kannatuksen nousu perustui siihen, että he saivat uusia ääniä oman blokkinsa sisältä. Demarit kilpailevat Suomessakin samoista äänistä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa ja siinä kilpailussa pärjätäkseen on haukuttava sekä perussuomalaisia, että kokoomusta.
KYMMENEN MILJARDIN TAKAMATKA TALOUDESSA
VM:n budjettipäällikön arvion mukaan valtion velan korot nousevat tänä vuonna 2,4 miljardiin. Eduskunnan ennen joulua päättämässä budjetissa korkomenot olivat 1,5 miljardia. Hallitus tulee siis esittämään lisätalousarvion, jossa velkaa otetaan lisää, jotta korot saadaan maksettua. Samalla hallitus tulee lisäämään vielä sähkötukeen 400 ME, maatalouteen reilut 100 ME ja hyvinvointialueille satoja miljoonia. Lopputuloksena ensi vuoden budjetin alijäämä nousee 8,1 miljardista kymmeneen miljardiin.
Valtion velkaantumiseen on seuraavan hallituksen puututtava. Kokoomus tekee asiasta välikysymyksen. Kyse on isosta asiasta. Kun muut pohjoismaat, kuten Ruotsi ja Tanska, ovat jo saaneet velkaantumisen kääntymään laskuun ja painettua alle 30 prosentin, niin Suomi on 70 prosentin tuntumassa ja velka edelleen kasvussa. Jos kehitys ei käänny, niin Suomi ei kauan enää pysty rahoittamaan pohjoismaisia hyvinvointipalveluita ja yhteiskuntajärjestelmää joudutaan muuttamaan. Sitä ei kukaan halua: siksi nyt on pakko alkaa säästämään ja laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen.
UKRAINAA AUTETTAVA YHDESSÄ, KUKIN KANTOKYKYNSÄ MUKAAN
Tällä viikolla on käyty vilkasta keskustelua Leopard-panssarivaunujen lähettämisestä Ukrainaan. Tässä asiassa on huomioitava kaksi tärkeää näkökulmaa.
Ensinnäkin jokaisen maan ensisijainen tehtävä on puolustaa omaa maataan ja siksi jokaisen maan, ja erityisesti Suomen, on tärkeää huolehtia omasta puolustuskyvystään ja aseapua annetaan niissä puitteissa. Esimerkiksi Espanjan ja Ranskan on helpompi antaa apua, koska niiden maantieteellinen asema on turvallisempi.
Toiseksi on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että Venäjä ei tavoittele vain Ukrainaa, vaan uhkaa koko läntistä maailmaa, koska se haluaa laajentaa valtapiiriään. Jos Venäjä voittaa Ukrainassa, niin jatkoa tulee seuraamaan. Sen vuoksi Euroopan maat auttavat myös itseään, kun auttavat Ukrainaa ja siksi aseapua pitää antaa ja nopeasti.
Toivottavasti tästä kyetään Euroopan Unionissa tekemään yhteinen ratkaisu, jossa kaikki jäsenmaat kantokykynsä mukaan antavat merkittävää aseapua Ukrainalle.
Hyvää viikonloppua toivottaen!
Arto
