Arvoisa lukija,
eduskunnan ensimmäisen istuntoviikon mieleenpainuvin hetki oli kyselytunnin alussa, kun puhemies Jussi Halla-Aho onnitteli Ben Zyskowiczia kaikkien aikojen pisimmästä urasta kansanedustajana. Ura on kestänyt yhtäjaksoisesti 47 vuotta. Zyskowicz saavutti tuon tittelin jo lokakuussa, mutta merkkitapahtuma huomioitiin vasta nyt, kun Zyskowicz palasi sairaslomalta töihin. Ben liikuttui puhemiehen sanoista. Samoin monet kollegat yli puoluerajojen onnittelivat häntä ja olivat olleet yhteydessä häneen myös sairauden aikana. Kuten BZ itse sanoi, se antaa aivan eri kuvan eduskunnasta työpaikkana, minkä viime ajan uutisoinnista olisi voinut päätellä.
Valtiopäivien avajaisissa Tasavallan Presidentti Alexander Stubb piti merkittävän puheen, minkä ulkopoliittista osuutta on laajalti uutisoitu. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että presidentillä oli painavaa sanottavaa myös poliittisesta keskustelusta ja sosiaalisen median vaikutuksesta. Stubb totesi: ”Tänä päivänä usein se, joka sanoo räväkämmin, saa eniten näkyvyyttä. Provokaatiot palkitaan huomiolla. Ylilyöntejä luullaan rohkeudeksi. Liioittelua totuudenpuhumiseksi.”
Hyvin painavia ja osuvia sanoja. Räväkät lausunnot löytävät tiensä iltapäivälehtien sivuille ja keräävät paljon tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa, mutta vievätkö ne asioita eteenpäin? Yleensä ne vain kärjistävät asioita ja vaikeuttavat ongelmien ratkaisemista. Kaiken hösäämisen ympärillä unohtuu helposti se, että yleensä silloin, kun poliittinen päätöksenteko on arjen harmaata, niin se on kansalaisten kannalta kaikkein parasta. Viime aikoina tämä huomion keräämisen tavoittelun aiheuttamat ongelmat on havaittu erityisesti USA:ssa, mutta pienemmässä mittakaavassa samoja piirteitä on ollut myös Suomessa.
REKRYTOINTIKYNNYSTÄ ALASPÄIN
Eduskunnan ensimmäinen kyselytunti käytettiin pääosin keskusteluun työllisyystilanteesta. Heti sen jälkeen käsittelyyn tuli hallituksen esitys määräaikaisista työsuhteista, takaisinottovelvoitteen poistamisesta pk-yrityksiltä ja lomautusilmoitusaikojen lyhentämisestä.
Erikoista oli, että kun oppositio oli ensin kyselytunnilla huolissaan työttömyydestä, niin heti perään käydyssä keskustelussa se tyrmäsi hallituksen esityksen, jolla nimenomaan pyritään uusien työpaikkojen synnyttämiseen. Tällaiselle toiminnalle on mahdoton löytää logiikkaa. Kun nyt ihmisille ei ole riittävästi töitä, niin eikö juuri silloin pidä tehdä uudistuksia, jotka alentavat työllistämiskynnystä? Hallitus ei pysty työpaikkoja luomaan, mutta se voi muuttaa lakeja siten, että työnantajan työllistämisen riski kohtuullistuu ja juuri sitä nyt tehdään.
Uusi laki tullessaan voimaan mahdollistaa työntekijän palkkaamisen määrä-aikaisesti vuodeksi ilman eri perustetta. Lain tarkoitus on helpottaa koulusta valmistuvien nuorten ensimmäisen työpaikan saamista, sekä auttaa alanvaihtajia saamaan uusi työ. Eduskunnan lähetekeskustelussa tämä laki sotkettiin tietoisesti määräaikaisten työsuhteiden laajaan käyttöön julkisella sektorilla. Se ongelma ei kuitenkaan liity tähän asiaan lainkaan. Uudessa laissa ketjuttaminen on vaikeampaa kuin nykyisin käytössä olevassa laissa. Todennäköisesti siis ketjuttamisen syyllistynyt julkinen sektori ei tule tätä uutta lakia lainkaan hyödyntämään. Sitä vastoin yksityisellä sektorilla rekrytointikynnys alenee, mikä on hyvä asia.
Toinen merkittävä muutos on takaisinottovelvoitteesta luopuminen alle 50 hengen yrityksissä. Nykyisen lain mukaan yritys, joka on vähentänyt henkilökuntaa, on velvoitettu ottamaan irtisanotut henkilöt takaisin töihin 4-6 kuukauden kuluessa, jos työvoiman tarve vastaavissa töissä kasvaa. Tämä sääntö on tarpeeton. Jos työvoiman tarve kasvaa, niin jokaisen työnantajan intressi on ottaa takaisin työntekijä, joka jo valmiiksi osaa hommat. Uuden työntekijän rekrytointi on aina riski, eikä kukaan lähde siihen kevyin perustein. Takaisinottovelvoite tuo siten vain turhaa jäykkyyttä ja byrokratiaa. Lisäksi se voi pitää irtisanotulla työntekijällä turhia toiveita ja toimia siten henkisenä lukkoa etsiä muita töitä.
Lakiesityksen muutokset ovat pieniä täsmätoimia, mutta juuri tällaiset täsmätoimet alentavat rekrytoinnin kynnystä. Suurien puheiden sijasta tarvitaan tekoja, mitkä oikeasti kannustavat työnantajia työllistämään. Surkuhupaisaa on, että tätäkin lakia vastustava Keskusta aikoo jättää työttömyydestä välikysymyksen, vaikka omat lakimuutosesitykset puuttuvat kokonaan. Opposition työllistämisehdotukset ovat jatkuvasti olleet sellaisia, että niiden toteuttaminen vaatisi merkittävästi veronmaksajien rahaa. Uskottavuus ei ole korkealla, kun sellaisia ehdotuksia esittävät puolueet, jotka ovat kuitenkin sitoutuneet julkisen talouden velkajarruun.
Viikonlopputerveisin
Arto
