Arvoisa lukija,
Tämän viikon aiheena on ollut keskustelu kasvavien puolustusmenojen rahoituksesta. Siihen asiaan keskityn myös tässä viestissä. Lisäksi tässä viikkoviestissä on asiaa uudesta lunastuslaista, jota eduskunta käsitteli torstaina. Tämä uudistus vahvistaa maanomistajien omaisuudensuojaa ja on siten pitkään odotettu ja oikeudenmukainen uudistus.
PUOLUSTUSMENOT OVAT OSA KOKONAISUUTTA
NATO:n huippukokoukselta odotetaan päätöstä jäsenmaiden puolustusmäärärahojen korottamisesta. Esillä on ollut malli, millä puolustusmäärärahat korotettaisiin vuoteen 2032 mennessä 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Suoraan puolustukseen käytettäviin menoihin ohjattaisiin 3,5 % ja loput 1,5 % puolustusta tukeviin menoihin, mm. sotilaallista liikkuvuutta edistäviin hankkeisiin.
On itsestään selvää, että Venäjän rajanaapurina Suomen on oltava tässä puolustusrahojen korottamisessa mukana. Meidän etumme on ehdottomasti se, että kaikki NATO-maat lähtevät korottamaan nopeasti puolustusmenojaan ja NATO on siten yhdessä niin vahva sotilaallinen toimija Euroopassa, että Venäjän ei kannata edes yrittää lähteä haastamaan NATO:a. Tämä on eduskunnassa hyvin laajasti jaettu näkemys.
Tätä taustaa vasten tuntuu erikoiselta erityisesti Vihreiden puoluekokouksesta alkanut keskustelu kasvavien puolustusmenojen rahoituksesta. Se on toki totta, että kyse on miljardiluokan rahatarpeista, mutta ne ovat vain yksi Suomen tulevien hallitusten budjettihaasteista.
Tänä vuonna Suomi käyttää puolustusmenoihin 2,5 % BKT:sta eli 7,3 miljardia euroa. Tähän lukuun tulee siis vähitellen vuoteen 2032 mennessä yhden prosenttiyksikön korotus, mikä nykyisellä BKT:n tasolla merkitsee 2,9 miljardin lisärahaa, sekä lisäksi puolustusta tukeviin menoihin tarvitaan vuonna 2032 1,5 % yksikköä lisää eli karkeasti ottaen reilua neljää miljardia nykyisellä BKT:n tasolla. Olennaista on mitä tähän jälkimmäiseen sisältyy, koska jo nyt Suomi käyttää rahaa mm. huoltovarmuuteen, sotilaallista liikkuvuutta edistäviin liikennehankkeisiin ja moneen muuhun puolustusta välillisesti tukevaan kohteeseen.
Nämä ovat isoja rahoja, mutta eivät sittenkään aivan valtavia. Pelkästään hyvinvointialueiden rahoitukseen käytetään tänä vuonna 26,2 miljardia ja tulevana vuonna 870 miljoonaa euroa enemmän. Hyvinvointialueiden rahoitus on hyvin nopeasti nousemassa yli 30 miljardiin vuodessa eli se tulee olemaan n. 2,5 kertainen puolustusmenoihin verrattuna vielä silloinkin, kun NATO-tavoite on voimassa.
Hyvinvointialueet tietysti tarvitsevat rahansa, samoin opetusala – kuten myös sosiaaliturva, poliisi, oikeuslaitos ja liikenne. Vain muutamia mainitakseni. Rahanreikiä siis riittää valtion budjetissa jatkossakin. Minkään muun menon kuin puolustusmenojen osalta ei kuitenkaan käydä keskustelua niiden rahoittamisesta.
Esimerkiksi sotealalle oppositiopuolueet vaativat koko ajan lisää rahaa ja vastustavat hallituksen pieniäkin säästötoimia. Nykyisen soten ja väistämättömän menojen kasvun rahoituksen kattamisesta oppositio ei ole siis lainkaan huolissaan. Huoli kohdistuu ainoastaan puolustusmenojen rahoittamiseen, vaikka ne vuoden 2032 ehdotetussa tasossakin ovat alle 15 % valtion budjetista.
Se on toki selvää, että Suomen julkinen talous on joka tapauksessa seuraavat vuodet hyvin tiukilla. Talouskasvua tarvitaan, jotta ylipäätään pärjätään ja siksi Orpon hallitus on tehnyt mittavia kilpailukykyä parantavia uudistuksia. Talouskasvun ohella muita rahoituskeinoja ovat säästöt eli valtion menojen priorisointi, verojen korotukset ja velanotto. Kaksi viimeistä keinoa eivät juuri houkuttele, mutta niitäkin saatetaan joutua käyttämään.
Puolustusmenot on joka tapauksessa kyettävä rahoittamaan, mutta niin on myös monet muut valtion menoerät, kuten ikääntymisen vuoksi kasvavat hyvinvointialueiden menot. Toivotankin opposition tervetulleeksi mukaan taloustalkoisiin. Sen voisi aloittaa sillä, että kertoo ensin omat säästökohteensa ja lakkaa laittamasta kapuloita rattaisiin niille uudistuksille, joilla suomalaisen työn kilpailukykyä parannetaan ja talouskasvua mahdollistetaan.
LUNASTUSLAIN UUDISTUS VAHVISTAA OMAISUUDENSUOJAA
Eduskunta päätti perjantaina uuden lunastuslain sisällöstä. Nyt saadaan vihdoin maalin tärkeä uudistus, mistä edellinen hallitus ei kyennyt keskenään sopimaan. Kyse on siitä, minkälainen korvaus maanomistajalle lunastuksessa maksetaan.
Jatkossa lunastus ei perustu enää ns. käypään arvoon, vaan markkina-arvoon. Tämä on tärkeä muutos. Lisäksi lunastukseen sisältyy aina 25 %:n korotus hintaan. Lain tarkoitus on, että mahdollisimman paljon maakauppoja tehtäisiin vapaaehtoisesti ja lunastukseen turvauduttaisiin vasta viimeisenä keinona.
Jos lunastukseen kuitenkin ajaudutaan, niin on oikeudenmukaista, että korvaus vastaa menetetyn omaisuuden arvoa. Se tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi asuntonsa menettävä saa korvaussummalla hankittua vastaavan tilalle. Sama säännös koskee tilannetta, jossa lunastus vaikuttaa elinkeinon harjoittamiseen.
Lunastukset ja niistä saavat korvaukset ovat nousseet viime aikoina esille erityisesti uusiutuvan energian hankkeiden ja niihin liittyvien siirtolinjojen, sekä uusien asuntoalueiden ja infrahankkeiden vuoksi. On selvää, että yhteiskunnalla pitää olla oikeus tarvittaessa lunastaa keskeisten toimintojen kannalta tärkeitä maa-alueita. Yhtä lailla on selvää, että maanomistajan kuuluu saada menetyksestä täysi korvaus. Sen saaminen ei ole etuoikeus, vaan se on perusoikeus.
Tässä on linkki eduskuntapuheeseeni lunastuslakia koskien https://www.youtube.com/watch?v=UveIBpRoL0g
Hyvää viikonloppua toivottaen!
Arto
