Arvoisa lukija,
politiikan syksy on käynnistymässä. Ensimmäisen puheenvuoron käytti valtionvarainministeri Riikka Purra budjettiesityksellään. Pitkin kesää on myös puhuttu Palestiinan tunnustamisesta, mikä nousi välillä suomalaisen poliittisen keskustelun ytimeen, vaikka Suomen vaikutus itse kriisin tai sen ratkaisuun on marginaalinen. Näistä aiheista tässä viestissä. Viestin lopussa on linkki YLE:n tekemään haastatteluun: ”Maailman tärkein pieni asia”, missä minua haastateltiin shakkiharrastuksesta ja sen merkityksestä elämääni.
PURRAN BUDJETTIESITYS ON PERUSSUOMALAISTEN NÄKÖINEN
Valtion budjetin laadinnassa on perinteiset käytännöt. Ensin käydään valtionvarainministeriön sisäiset neuvottelut, joiden jälkeen valtionvarainministeriö tuo oman esityksenä koko hallituksen budjettiriiheen, missä päätetään siitä, missä muodossa budjetti lähtee eduskuntaan. Eduskunta puolestaan käsittelee budjettia koko syksyn ja tekee siihen joitakin muutoksia. Lopullisesti budjetti hyväksytään joulun alla äänestämällä.
Ensimmäinen vaihe on yleensä ollut melko tekninen. Valtionvarainministeriö on pyrkinyt tekemään budjettiesityksen, millä on hyvä mahdollisuus edetä hallituksen sisäisessä käsittelyssä. Tällä kertaa Purra toimi toisin. Hyvää toki oli se, että Purran budjettiesitys sisälsi 900 miljoonan euron suorat säästöt vuoden 2026 budjettiin ja vastasi siten luottoluokituksen laskusta ja velkaantumisen kasvusta kumpuavaan säästötarpeeseen.
Purra ei kuitenkaan edes pyrkinyt tuomaan esitystä, mikä voisi sellaisenaan läpäistä hallituksen käsittelyn, vaan hän toi esityksen, mikä on puhtaasti perussuomalaisten näkemys budjetista ja säästökohteista. Esitys onkin saanut nuivan vastauksen hallituskumppaneilta. Muiden puolueiden ministerit ovat todenneet, että Purran esitystä ei voi ottaa edes pohjapaperiksi, vaan mm. Anders Adlercreutz ja Matias Marttinen ovat vaatineet pohjaksi VM:n virkamiesesitystä säästöistä. Säästöjen suuruudesta ei hallituspuolueiden kesken ole näkemyseroja, mutta kohteista kylläkin.
Hyvin todennäköistä on, että Purran esitystä tullaan muokkaamaan suurelta osin syyskuun ensimmäisinä päivinä käytävässä budjettiriihessä. Varmasti osa nyt esitetyistä säästökohteista päätyy myös lopulliseen budjettiin, mutta osan tilalle nousee muiden puolueiden esittämiä vaihtoehtoisia säästöjä.
Purran toimintatapa on poikkeuksellinen, mutta ei ainutlaatuinen. Antti Rinne toimi samaan tapaan vuoden 2015 budjettia valmisteltaessa. Toki Rinne esitti lähinnä menolisäyksiä, kun Purra esitti säästöjä eli sisältö poikkeaa täysin. Yhteistä kuitenkin oli se, että Rinteenkin budjetti näytti enemmän hänen puolueensa, kuin koko hallituksen budjetilta. Muistan tämän erittäin hyvin, koska Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana jouduin kommentoimaan Rinteen budjettiesitystä tuoreeltaan lentokentältä, kun tulin Norjan lomamatkalta.
Uskon, että syyskuun budjettiriihessä palikat saadaan kohdalleen ja hallitus tulee yhteisellä esityksellä eduskuntaan säästöt huomioiden. Orpon hallitus on tähän asti osoittanut poikkeuksellista toimeenpanokykyä ja uskon sen pätevän myös alkavana syksynä.
ASIAT OIKEISIIN MITTASUHTEISIIN – TOIMINTAKYKYINEN HALLITUS TARVITAAN
Viime viikkoina on keskusteltu siitä pitääkö Suomen tunnustaa Palestiina ja jos tunnustetaan, niin millä ehdoilla tunnustaminen tapahtuu. Asiaan liittyen on väläytelty opposition ja median toimesta jopa hallituskriisiä, koska hallituspuolueilla on asiassa vähintäänkin merkittäviä painotuseroja. Asiat on kuitenkin hyvä laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Gazan tilanne on hyvin vaikea ja humanitäärinen apu on saatava välittömästi perille. Samoin Hamasin ottamat panttivangit on vapautettava ja Hamasin ylipäätään luovuttava aseista ja vallasta Gazassa. Arabimaiden on myös tunnustettava Israelin oikeutus omaan valtioon. Kaikkien suomalaisten puolueiden hyväksymä kahden valtion malli voi toteutua, mutta se edellyttää monen asian muuttumista, sekä Israelin, Palestiinan, että muiden arabivaltioiden osalta.
Kotimaisesta keskustelusta voisi kuvitella, että Gazan kriisin ratkaisemisessa Suomen tunnustamisella olisi merkittävä rooli. Tämä asia on hyvä laittaa perspektiiviin. Palestiinan on tunnustanut 147 maata. Jos Suomi liittyy joukkoon, niin tunnustaneita maita olisi 148. Jokainen ymmärtää, että Suomen tunnustaminen ei ratkaise Gazan kriisiä, eikä muuta tilannetta kansainvälisesti. Suomen tunnustaminen tai tunnustamatta jättäminen vaikuttaa ainoastaan siihen, että mihin joukkoon Suomi itsensä tässä asiassa asemoi. Kukaan ei myöskään epäile sitä, että Suomi ei haluaisi rakentavaa ratkaisua Israelin ja Palestiinan väliseen kiistaan, riippumatta siitä tunnustammeko vai emme tai millä ehdoilla olemme valmiit tunnustamaan Palestiinan hallinnon.
Johtopäätökseni on, että tämä asia ei mitenkään ole hallituskriisin tasoinen asia. Suomen hallituksella on hoidettavanaan paljon asioita, joihin se voi oikeasti vaikuttaa ja joilla on välitön vaikutus suomalaisten arkeen. Näitä ovat esimerkiksi ensi vuoden budjetin valmistelu, EU:n sisämarkkinoiden edistäminen vastapainona Trumpin tulleille, EU:n tulevaan budjettiin vaikuttaminen ja Suomen kilpailukyvyn vahvistaminen. Ukrainan tukeminen ja oman puolustuksen vahvistaminen ovat myös Suomen hallitukselle aivan ydinasioita, koska meidän konkreettinen turvallisuusuhka on Venäjä.
Orpon hallitus toimii geopoliittisesti vaikeassa ajassa, mutta se on saanut paljon aikaan. Suomen kilpailukykyä on vahvistettu työmarkkinauudistuksilla, työnteon kannattavuutta suhteessa sosiaaliturvaan on parannettu ja investointeja maahan on houkuteltu veroporkkanalla ja sujuvoittamalla lupakäytäntöjä. Sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen on panostettu vahvasti. Välittömiin turvallisuusuhkiin, kuten Venäjän organisoimaan välineelliseen maahantuloon, on reagoitu sulkemalla Suomen ja Venäjän raja.
Nykyinen hallitus on siis ollut toimintakykyinen aikana, jolloin toimintakykyistä hallitusta erityisesti tarvitaan. Geopoliittinen tilanne ja taloudelliset haasteet ovat juuri nyt niin suuret, että toimintakykyä tarvitaan edelleen. Hallitusyhteistyötä ei kannata kaataa asiaan, jossa Suomen vaikutusvalta on aivan marginaalinen.
Tässä on linkki YLE:n haastatteluun https://areena.yle.fi/1-74808731
Hyvää loppukesää!
Arto
