Arvoisa lukija,
tällä viikolla julkaisin yhdessä Raine Tiessalon kanssa kirjoittamani kirjan ”Vääntäen ja linjaten”, missä käsittelen Orpon hallituksen työmarkkinauudistuksia. Se on ensimmäinen sisäpiirikuvaus Orpon hallituksen toiminnasta hallitusohjelman valmistelusta tähän päivään asti. Kirja on saanut runsaasti julkisuutta valtakunnallisessa mediassa. Siitä on tehty kymmeniä erilaisia juttuja. Otavan kustantama kirja on myynnissä kirjakaupoissa läpi Suomen ja se on saatavissa myös äänikirjana.
MTV:n Huomenta Suomi -ohjelma teki suoran lähetyksen kirjan julkistustilaisuudesta to 7.5. Linkistä pääset katsomaan raportin. https://www.mtv.fi/lyhyet/0066a6c22f2d1feb38d9/video-arto-satonen-avaa-hallitustyon-kulisseja
Järjestän kaksi keskustelutilaisuutta kirjan puitteissa. Toinen niistä on Tampereella ma 18.5. klo 13.00-15.00 Technopoliksella, missä kirjaa kommentoi lisäkseni SDP:n kansanedustaja, SAK:n entinen puheenjohtaja, Lauri Lyly. Tilaisuuden vetää Maakunnan Matti. Sastamalassa vastaava tilaisuus pidetään la 16.5. Klo 9.00 alkaen ja siellä minua haastattelee filosofi ja kirjatoukka Mikko Lahtinen, joka on myös lapsuuden koulukaverini. Molemmissa tilaisuuksissa on kirjoja myytävänä omistuskirjoituksella. Tervetuloa!
Tässä on muutama keskeinen pointti kirjan sisällöstä.
ORPON HALLITUS PALAUTTI KOLMIKANNAN VALLAN EDUSKUNNALLE
Suomeen muodostui toisen maailmansodan jälkeen erikoinen toimintapa, millä työlainsäädäntö ja työhön perustuva sosiaaliturva käytännössä ulkoistettiin eduskunnasta kolmikannan päätettäväksi. Syntyi perinne, että työelämän lakeja muutetaan vain, jos kolmikannan osapuolet kykenevät niistä keskenään sopimaan. Keskeiset osapuolet olivat EK ja SAK, toki mukana olivat myös STTK, AKAVA ja KT sekä joissain asioissa myös Suomen Yrittäjät. Nämä organisaatiot eivät olleet vaaleissa saaneet yhtään ääntä, mutta silti ne käyttivät huomattavaa valtaa. Suurimmillaan etujärjestöjen valta oli TUPO:jen aikaan, jolloin ne päättivät pitkälti myös veropolitiikasta. Vanhan sanonnan mukaan kolmikannalle kuului kaikki muu paitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikka.
Järjestelmä toimi kohtuullisesti siihen asti, kun Suomi oli sisämarkkinoihin perustuva maa, jonka ulkomaankaupan tärkein kohde oli Neuvostoliitto ja johon käytiin bilateraalista kauppaa eli siis tavaraa vaihdettiin tavaraan. Oikeassa vientimarkkinassa oli isoista toimialoista vain metsäteollisuus, jonka markkinat oli lännessä. Kun pitkälti toimitaan kotimarkkinoiden varassa, niin kakkua voidaan keskenään jakaa.
Neuvostoliiton romahdettua ja länsiviennin tultua Suomen elinehdoksi järjestelmä olisi pitänyt päivittää 90-luvulla, kuten Ruotsi teki. Ruotsi ei mennyt euroon, mutta uudisti työmarkkinat kilpailukykyisiksi. Suomi toimi juuri päinvastoin eli meni euroon, mutta jätti työmarkkinat uudistamatta. Koko 2000-luku on ollut vaikeaa aikaa suomalaisilla työmarkkinoilla. Kilpailukykysopimus oli isossa kuvassa poikkeus. Useimmiten kolmikanta ei kyennyt sopimaan tarvittavista muutoksista ja uudistusvelka vain kasvoi.
Sipilän hallitus sai jonkin verran muutoksia aikaan, kuten ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentäminen, koeajan pidentäminen ja lomalla sairastamisen omavastuun palauttaminen. Isommat uudistukset jäivät kuitenkin tekemättä, koska hallitus nöyrtyi ay-liikkeen painostuksen alla. Rinteen hallitus yritti perinteistä keinoa. Se perusti seitsemän kolmikantaista työryhmää, joiden piti tuottaa ehdotukset, joilla työllisyyttä parannetaan 60 000 hengellä. Vastauksena tuli lähes tyhjä paperi, kun SAK ja EK eivät kyenneet keskenään sopimaan mistään. Marinin hallitus poisti eläkeputken, mutta se jäikin ainoaksi merkittäväksi teoksi työmarkkinoilla.
Orpon hallituksen aloittaessa oli selvää, että entiseen malliin ei voida edetä. Suomen viennin kilpailukyvyn vahvistaminen ja julkisen talouden tasapainottaminen edellytti niiden reformien tekemistä, mitkä muissa Pohjoismaissa oli jo aiemmin tehty. Tällä kerralla asiaa ei jätetty kolmikannalle haudutettavaksi komiteaan, vaan jo hallitusohjelmassa määriteltiin hyvin tarkkaan mitä ja miten uudistetaan. Samalla valta palautettiin sinne, minne se kuuluu eli kansan valitsemalle eduskunnalle.
Orpon hallituksen suurimmat reformit työmarkkinoilla olivat lakkolakien päivittäminen, paikallisen sopimisen laajentaminen, vientivetoinen palkkamalli ja työnteon kannustimien parantaminen keventämällä tuloverotusta ja porrastamalla ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Nämä uudistukset ovat jo nyt vahvistaneet viennin kilpailukykyä ja Suomen vienti kasvoi v. 2025 3 prosentilla, mikä on sotien ja tullien epävarmassa maailmassa hyvä saavutus.
Oppositio on yrittänyt leimata uudistukset tehottomiksi, koska työllisyystilanne ei ole kokonaisuutena parantunut. Orpon hallitus ei voi kuitenkaan mitään Ukrainan ja Lähi-Idän sodille, Venäjän rajan sulkemiselle tai Trumpin tulleille, mutta hallitus voi tehdä kotimaassa uudistuksia, mitkä parantavat kilpailukykyä. Suomen ja suomalaisten edun mukaista on varmasti se, että lakkoja on aiempaa vähemmän, paikallisesti sovitetaan työpaikoilla asioita enemmän, viennin kilpailukyky määrittelee palkankorotusten tason ja työnteko kannattaa paremmin suhteessa sosiaaliturvaan sekä kokoaikatyö suhteessa osa-aikatyöhön. Juuri nämä uudistukset Orpon hallitus on saanut aikaan ja uskon niiden pitkälti jäävän pysyviksi.
Hyvää viikonloppua!
Arto
