Arvoisa lukija,
eduskunnan kevätkausi on tällä tietoa päättymässä tiistaina. Samalla tämä on myös tämän kevään viimeinen viikkoviesti. Heinäkuu pidetään taukoa ja palataan elokuussa, kun politiikan syksy käynnistyy ensi vuoden budjettiin liittyvillä asioilla. Maailman politiikassa toki tapahtuu myös kesän aikana. G7-kokous oli juuri ja NATO:n huippukokous on tulossa. Iso-Britanniassa puolestaan järjestetään tänään Makerfieldin täytevaalit, jotka saattavat johtaa pääministerin vaihtumiseen, jos Manchesterin pormestari Andy Burnham pääsee parlamenttiin ja haastaa pääministeri Keir Starmerin.
Kotimaassa kevätkausi päättyi hyvin talousuutisiin. Valtionvarainministeriön laskelmista paljastuikin, että talouskasvu oli viime vuonna selvästi odotettua vahvempaa. Vuoden 2025 talouskasvu oli 0,8 %, kun aiempi arvio oli vain 0,2 %. Parantanut talouskasvu viittaa siihen, että tämän vuoden luvuissa on hyvinkin mahdollista päästä yli prosentin kasvulukuihin. Tätä odotusta vahvistaa jatkuvasti taloudesta tulevat hyvät uutiset uusista investoinneista, työvoiman rekrytoinneista ja kulutuksen kasvusta kertovasta pankkien luottokorttidatasta.
Talouskasvun myötä nousee myös hallituspuolueiden kannatus. Mitä useampi ihminen näkee omassa elämässään tilanteen paranevan, niin sitä enemmän hallitukseen luotetaan. Erityisesti työmarkkinareformit vaikuttavat pidemmällä aikavälillä. Niiden suurin hyöty on se, että ne vahvistavat ja jatkavat kasvua. Toki vaikutusta on ollut jo nyt, kun vienti lähti jo viime vuonna hyvään kasvuun vaikeasta globaalista tilanteesta huolimatta. Suomen kilpailukyky on parantanut ja se tuo menestystä vientimarkkinoilla sekä houkuttelee uusia investointeja Suomeen.
Positiivisen kehityksen odotetaan jatkuvan syksyllä. Nopeakaan talouskasvu ei kuitenkaan poista julkisen talouden haasteita, jotka ovat pitkälti rakenteellisia. Menot ovat yksinkertaisesti tuloihin nähden liian suuret ja siksi säästöjä on edessä myös tulevalla vaalikaudella. Reaalitalouden vahvistuminen auttaa kuitenkin myös julkista taloutta. Sen vuoksi juuri nyt talouskasvun vahvistaminen ja kilpailukyvystä huolehtiminen on tärkein tehtävä. Tällä viikolla oli esillä myös ETLA:n tutkimus nelipäiväisestä työviikosta, jonka tuloksia käyn lopuksi läpi.
NELIPÄIVÄINEN TYÖVIIKKO ON HAIHATTELUA
ETLA:n, VATT:n ja Aalto-yliopiston tutkijoiden tuore tutkimus osoittaa mitä siirtymisestä nelipäiväiseen työviikkoon vientiteollisuuden keskeisillä toimialoilla eli metsä- ja terästeollisuudessa seuraisi. Luvut ovat karmaisevia. Vientituloja menetettäisiin neljässä vuodessa jopa 2,4 miljardia euroa. Vientitulojen supistuminen vähentäisi työllisyyttä 3 700 henkilötyövuotta suoraan vientiyrityksissä ja noin 8 000 koko tuotannon arvoketjussa. Saman tutkimuksen mukaan KIKY toi aikoinaan arvoketjuun 800 työpaikkaa lisää, kun työaikaa pidennettiin ja työnantajan sivukuluja alennettiin.
Suuri osa ihmistä toimii työtehtävissä, joissa työn tuottavuus ei juurikaan muutu siitä tekeekö työtä neljä vai viisi päivää viikossa. Jos esimerkiksi bussikuski ajaa reittinsä vain neljänä päivänä viikossa ja saa siitä viiden päivän palkan, niin yhdeksi päiväksi joudutaan palkkaamaan toinen kuski. Kustannukset kasvavat viidenneksen, mutta työn tuottavuus ei kasva lainkaan. Jos taas työtä tehdään vain neljänä päivänä viikossa ja kustannukset pysyvät entisellään, niin bussi ei yhtenä päivänä liiku lainkaan ja silloin jää saamatta lipputulot ja kansalaisilta bussikyyti. Näin yksinkertaista se on suuressa osassa työtehtäviä.
Tietenkin on olemassa myös työtehtäviä, joissa työaika ei ole ratkaisevassa roolissa. Tällaiset työt ovat usein henkisesti tai fyysisesti hyvin vaativia. On myös olemassa töitä, joissa uusien asioiden jatkuva opiskelu edistää työssä menestymistä. Tiedän olevan yrityksiä, joilla on käytössä 4+1 -työaika täydellä palkalla. Tuo viides päivä on silloin tarkoitettu työajalla tapahtuvaan opiskeluun, kuntoiluun ja itsensä kehittämiseen tavalla, mikä lisää työn tuottavuutta. Tämä on järjestely, mikä joissakin jatkuvaa kehittymistä vaativissa töissä voi toimia ja silloin myös työnantajalla on intressi ottaa se käyttöön.
Poliittinen keskustelu nelipäiväisestä työviikosta, mitä on pitänyt esillä mm. entinen pääministeri Sanna Marin, on kuitenkin haihattelua ja turhien toiveiden luomista. Siinä keskustelussa ihmisille annetaan ymmärtää, että olisi mahdollista tehdä työtä vain neljänä päivänä viikossa ja saada silti viisipäiväinen palkka. Kuten ETLA:n tutkimus osoittaa se romuttaisi Suomen kilpailukyvyn, johtaisi vientitulojen ja verotulojen vähenemiseen ja lopulta myös työllisyyden vähenemiseen.
Suomalaisten vuosityöaika on jo nyt yksi lyhimmistä maailmassa, eikä enää voida antaa lisää kilpailuetua muiden maiden yrityksille. Kokonaan toinen asia on se, jos yksittäinen työntekijä on halukas lyhentämään omaa työaikaansa ja pudottamaan palkkaansa samassa suhteessa. Tällainen järjestely on nykyisin useimmissa työtehtävissä paikallisesti sovittavissa. Sekään ei toki sovi kaikkiin töihin, mutta moniin kyllä. Silloin pitää kuitenkin olla valmis tinkimään omasta elintasosta ja se on ihan eri asia kuin oikeus tehdä töitä neljänä päivänä viikossa täydellä palkalla.
Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on maailman paras yhteiskuntamalli, mutta se on myös kallis järjestelmä, minkä ylläpitäminen edellyttää hyvää verokertymää ja korkeaa työllisyysastetta. Hyvinvointiyhteiskunnan peruspilarit, kuten eläkkeet, sairauskulut ja työttömyysturva rahoitetaan pitkälti palkka- ja yrittäjätuloon perustuvalla verotuksella ja sivukuluilla. Työn määrä ja siitä kertyvät verot ja veronluonteiset maksut ovat siten aivan ytimessä siinä, että myös laadukkaat julkiset palvelut voidaan tuottaa.
Suomalaisten hyvinvointipalveluiden rahoituksen kannalta on ensisijaisen tärkeää pitää kiinni kansainvälisestä kilpailukyvystä, koska 40 % Suomen BKT:sta tulee viennistä. Työajan lyhentäminen ilman, että samoin toimitaan tärkeimmissä kilpailijamaissa, olisi sama kuin ampuisi itseään jalkaan. Jos jossakin yrityksessä tai jollakin yksittäisellä toimialalla tilanne on toisenlainen, niin koska tahansa työaikaa voi paikallisesti sopien lyhentää ja niin varmasti tehdäänkin, jos työn tuottavuuden hyödyt ovat kustannuksia suuremmat. Kansakunnan tasolla tällainen keskustelu on kuitenkin haihattelua.
Hyvää juhannusta!
Arto
