Arvoisa lukija,
Loppiaisen tapahtumat USA:n kongressissa ovat järkyttäneet koko läntistä maailmaa. Olen seurannut USA:n politiikkaa tiivisti vuodesta 2016 lähtien, jolloin ainoana suomalaisena poliitikkona osallistuin Republikaanien Clevelandin puoluekokoukseen, jossa Donald Trump valittiin puolueen ehdokkaaksi. Tässä viestissä keskityn analysoimaan Trumpin kautta, sen vaikutuksia republikaaneihin ja vaikutuksia muihin maihin, joissa on vallassa tai valtaan pyrkimässä äärioikeiston tuella oikeistopopulistisia voimia.
Tämän viestin liitteenä on video, jossa analysoin samaa asiaa. Linkki siihen löytyy täältä https://www.facebook.com/satonen/videos/118866676681334
Seuraavissa viesteissä palataan sitten kotimaan asioihin ja Suomen poliittiseen kevääseen.
LOPULTA METSÄ VASTAA NIIN KUIN SINNE HUUDETAAN
Donald J. Trump poliittinen ura on perustunut kansan kiihottamiseen, salaliittoteorioiden ja valheiden levittämiseen sekä vastakkainasettelun kärjistämiseen alusta asti. Tämän prosessin huipentuma on ollut vaalituloksen kiistäminen, jonka viimeinen piste oli fanaattisten kannattajien tekemä kongressin valtaus.
Trumpin toimintatapa oli nähtävissä jo 2016. Hän voitti republikaanien esivaalit, koska sai esivaaleihin paljon uusia äänestäjiä. Trump onnistui puhuttelemaan erityisesti suurten rakennemuutosten paikkakuntien ja maaseudun valkoista työväestöä, pienyrittäjiä ja alempaa keskiluokkaa, jotka joko olivat globalisaation myötä menettäneet tai pelkäsivät asemansa menettämistä. Kuten nyt tiedetään, joukkoon tuli myös niitä radikaaleja voimia, jotka ylipäätään kävivät vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ja instituutioita vastaan. Mukana oli myös avoimen rasistisia voimia.
Alusta asti Trump on ollut jakava tyyppi myös Republikaanien pelossa. Osa republikaaneista irtaantui Trumpista jo ennen hänen valintaansa presidentiksi ja monet hallinnon keskeiset henkilöt presidenttikauden aikana. Valtaosa republikaaneista oli kuitenkin uskollisia Trumpille kongressin valtaukseen asti, josta jää puolueelle trauma pitkäksi aikaa. Monet perinteiset republikaanit ja uskonnollisen oikeiston edustajat tukivat Trumpia, koska hän ajoi heidän edustajiaan korkeimman oikeuden jäseniksi ja toteutti heidän poliittisia tavoitteitaan. Tämän vuoksi he olivat valmiita sietämään myös Trumpin lähellä toimivia radikaaleja voimia, joka lopulta johti katastrofiin.
Republikaaninen puolue on nyt kaaostilassa ja sen sisällä käydään tiukka vääntö siitä mihin puolue seuraavaksi suuntaa. Jos Trumpin ydintukijat jättävät puolueen, niin vaalien voittaminen on tulevissa vaaleissa vaikeaa. Toisaalta pesäero Trumpin ydinkannattajakuntaan on pakko tehdä kongressin valtauksen jälkeen ja valtaosa johtavista republikaaneista on Mike Pencen ja Mitch McConnellin johdolla sen jo tehnytkin. Voi silti olla, että Republikaaninen puolue ottaa pitkään lukua tämän episodin jälkeen.
Donald Trump on ollut maailman näkyvin populistinen johtaja ja äärioikeiston villitsijä, mutta hän ei ole ainoa. Pikku-Trumpeja on ympäri maailmaa. Amerikkalainen historioitsija Anna Applebaum on kirjoittanut myös suomeksi juuri julkaistun kirjan : Demokratian iltahämärä, jossa hän kuvaa oikeistopopulistien vallankäyttöä USA:n lisäksi, Puolassa ja Unkarissa sekä Iso-Britannian, Ranskan ja Espanjan populistisen oikeiston toimintaa. Kaikissa toimii sama logiikka. Demokratia nähdään väylänä päästä valtaan ja valtaan pääsyn jälkeen halutaan ottaa omiin käsiin tiedotusvälineet, oikeuslaitos ja yliopistot. Opposition ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä kavennetaan. Retoriikassa annetaan monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia vastauksia ja me vastaan muut – asetelmaa korostetaan kansallisen yhtenäisyyden sijasta.
Oikeistopopulistien toimintatapa poikkeaa siten radikaalisesti perinteisen oikeiston ajattelutavasta. Erityisesti, kun kyse on demokratian, ihmisoikeuksien, tieteen, lehdistönvapauden ja vallan kolmijaon kunnioittamisesta. Tämä on asia, joka kannattaa pitää mielessä.
USA:n esimerkki osoittaa konkreettisesti, että kun vihan lietsonnassa, kansan kiihottamisessa, salaliittoteorioissa ja sometaisteluissa mennään riittävän pitkälle, niin kukaan ei enää kykene hallitsemaan väkijoukkoja. Lopulta metsä vastaa, niin kuin sinne huudetaan.
Trumpin kauden opetus on se, että parhaimmillaan politiikka on harmaata ja tylsää. Se on vastuullista ihmisten asioiden hoitamista, josta ei saa suuria otsikoita. Se on aika ajoin myös hidasta neuvottelemista, erilaisten intressien yhteensovittamista ja vaikeiden kompromissien tekemistä. Pitkässä juoksussa se tuottaa kuitenkin paremman tuloksen ja eheämmän yhteiskunnan, kuin vastakkainasettelun kärjistämiseen perustuva poliittinen taistelu. Suomessa tämä opittiin jo itsenäisyyden alkuvuosina. Pidetään siitä hyvästä kiinni, mitä meillä on.
Hyvää alkavaa vuotta!
Arto
