|
5.6.2020

Arto Satosen viikkoviesti – Lisäbudjetissa hyviä asioita, mutta rahoitus puuttuu

Arvoisa lukija!

Politiikassa on takana mielenkiintoinen viikko. Tällä viikolla on annettu hallituksen esitys Suomen historian suurimmasta lisätalousarviosta, joka on täysin velan päällä. Eilen keskusteltiin EU:n elpymisrahastosta, josta kirjoitin jo viime viikon viestissä. Näistä aiheista ajankohtaista päivitystä tässä viestissä.

Aivan lyhyt kommentti ensin Katri Kulmunin esiintymiskoulutuksista. Vastaavia koulutuksia on ollut ennenkin, mutta maksajana on ollut puolue, ei ministeriö. Näin ei siis voi toimia. Piste.

LISÄBUDJETISSA HYVIÄ ASIOITA, MUTTA RAHOITUS PUUTTUU

Hallitus antoi eduskunnalle 5,5 miljardin lisätalousarvion, joka nostaa valtion nettolainanoton tälle vuodelle jo 18,8 miljardiin. Lainaa on jo otettu 7 000 euroa jokaista työssäkäyvää suomalaista kohden.

Suuri osa lisäbudjetista menee Koronasta aiheutuvien ongelmien välittömään paikkaamiseen. Tällaisia ovat mm. kuntien tuki 1,4 mrd, yrityksille maksettava kustannustuki 300 ME, työttömyyden kasvusta aiheutuvat kulut 810 ME ja joukkoliikennetuki 100 ME.

Lisäksi rahaa annetaan mm. korkeakoulujen aloituspaikkojen nostamiseen, lasten ja nuorten tukeen, ympäristö- ja energiainvestointeihin sekä MAL sopimusten kautta suurten kaupunkien asunnontuotantoon ja lähiliikenteen kehittämiseen. Lisää rahaa tulee myös Suomen Akatemialle ja Business Finlandille, tosin tutkimus ja kehitysrahoitus on pientä kokonaisuuteen nähden.

Infrapaketista Pirkanmaan kannalta tärkeät ovat pääradan kehittäminen, Punkalaidun-Vesilahti tien parannus 2,5 ME investoinnilla sekä Vaitinaron risteysjärjestelyt. Kaksi viimeksi mainittua purkaa pahoja liikennesumppuja.

Suurin osa rahasta käytetään järkeviin kohteisiin. Osassa toki näkyy ideologinen painotus. Suurin ongelma on kuitenkin se, että rahoitus on tyhjän päällä. Hallitus totesi, että työllisyyttä pitää parantaa,  mutta ei kyennyt sopimaan edes tavoitetasosta.

Hallituksen nimeämät työllisyystyöryhmät ovat istuneet kuukausia, mutta mitään tuloksia ei ole tullut. Vihriälän raportissa on mainittu mm. paikallisen sopimisen lisääminen, eläkeputken poisto ja työnteon kannattavuuden parantaminen suhteessa sosiaaliturvaan. Keskusta on nyt näyttävästi vaatinut, että työllisyysreformit on tehtävä viimeistään elokuun budjettiriihen yhteydessä, jotta lisäbudjetit saadaan maksuun. Veikkaan, että SAK/SDP ei taivu Vihriälän työryhmän esityksiin, joten Keskustalla on taas edessä meriselityksen paikka.

EU:N ELPYMISRAHASTO – PUOLIKEYNESILÄISYYTTÄ

Eduskunta keskusteli eilen EU:n elpymisrahastoa. Hallitus on näyttänyt asialle vaalean vihreää, toki toivoen pienempää rahastoa, enemmän lainapainotteisuutta ja nopeampaa takaisinmaksuaikaa. Hallituksen tavoitteet ovat osittain samoja tiukan linjan Hansa-maiden kanssa, mutta Suomi ei ole uskaltanut vahvasti liittoutua kriittiseen ryhmään.

Avainasia on talouskuri. Koko elpymisrahastoa ei edes tarvittaisi, jos kriisi olisi kohdistunut hyvin talouttaan hoitaneisiin maihin, kuten Hollantiin, Ruotsiin ja Saksaan. Kun kriisi osui pahiten Italiaan, Espanjaan ja Ranskaan, joiden talous oli jo valmiiksi heikoilla, niin kasvoi riski, että nämä maat eivät saa riittävän edullisesti elvytykseen lainaa. Siksi huudettiin muita apuun.

Suomen on EU viennistä riippuvaisena maana viisasta olla mukana, mutta pitää vaatia tiukkaa talouskuria lainaa ja apua saavilta mailta.

Keynesiläisyys tarkoittaa sitä, että lama-aikana valtio investoi ja elvyttää, mutta hyvinä aikoina valtio säästää ja maksaa lainoja takaisin. Tätä jälkimmäistä ovat tehneet vain harvat maat. Suomi pystyi Sipilän hallituksen aikana vähentämään velan määrää suhteessa bruttokansantuotteeseen, koska valtion taloutta hoidettiin tosissaan. Esimerkiksi Ranska ei ole tehnyt yhtään ylijäämäistä budjettia nykyisen presidentin elinaikana.

Todellakin voidaan puhua puolikeynesiläisyydestä, joka monissa maissa tarkoittaa, että huonoina aikoina velkaannutaan paljon ja hyvinä aikoina velkaannutaan vähän, mutta aina velkaannutaan. Kun tätä vielä rahoitetaan siten, että Euroopan keskuspankki käytännössä painaa uutta rahaa ostamalla valtioiden joukkovelkakirjoja, niin kyllä isolla riskillä pelataan. Sen vuoksi on välttämätöntä, että tiukkaa taloudenpitoa vaaditaan lainaa saavilta jäsenmailta, kun kriisi on ohi.

Hyvää viikonloppua!

Terv Arto

Arto Satonen

Olen viisikymppinen kansanedustaja Sastamalasta. Toimin tällä hetkellä työministerinä Orpon hallituksessa. Aiemmin olen toiminut eduskunnan varapuhemiehenä ja Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Olen toiminut lukuisissa eduskunnan valiokunnissa, puheenjohtajana suuressa valiokunnassa, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa sekä liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Lisäksi olen toiminut Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana.