Arvoisa lukija,
tätä viikkoa ovat tietenkin hallinneet talviolympialaiset. Olympialaisten seuraamiseen liittyy nykyään harvinaista yhteisöllisyyttä. Kun Leijonat pelaa tai hiihtolajeissa taistellaan mitaleista, niin lähes koko kansakunta seuraa ja asettuu yhtenäisenä urheilijoidemme tueksi. Tällainen yhteisöllisyys on ollut katoamassa, koska enää edes puoli yhdeksän uutiset eivät yhdistä kansakuntaa kuten ennen. Nautitaan siis urheilijoidemme saavutuksista ja pidetään peukkuja, että se kultamitalikin vielä suomalaisten iloksi voitetaan!
Kyselytunnilla oli mielenkiintoinen keskustelu, kun demarit puhuivat itsensä pussiin oikein kunnolla. SDP:llä oli nyt syvä huoli Itä-Suomen tilanteesta, koska rajan sulkeminen on pysäyttänyt turismitulot ja Venäjän kaupan. Se on täysin totta. Surkuhupaisaa kuitenkin on, että tähän asti SDP:n pääviesti eduskunnassa on ollut, että suhdanne on sama koko Euroopassa ja Suomen työttömyys on Orpon hallituksen vika.
On todella positiivista, että demaritkin ovat huomanneet, että Ukrainan sodan seurauksista Etelä- ja Pohjois-Karjala ovat kärsineet enemmän kuin Mallorca ja myös Helsinki enemmän kuin Madrid. Itse asiassa Suomi saattaa olla se EU-maa, joka on taloudellisesti eniten kärsinyt Ukrainan sodasta. Tästä seuraa loogisesti se, että suhdanne ei olekaan sama koko Euroopassa. Suomen työttömyyslukuja ei voikaan verrata Espanjaan, eikä Suomen talouden heikko vaihe olekaan Orpon hallituksen syytä. Demarien on pakko keksiä uusi virsi.
MAAHANMUUTTAJILLE KOTIHOIDON TUKEEN NORJAN MALLI
Orpon hallitus esittää kotihoidon tukeen Norjan mallin kaltaista uudistusta. Jatkossa kotihoidon tukeen säädettäisiin asumisaika siten, että lapsen pääasiallisen huoltajan pitää olla asunut Suomessa vähintään kolme vuotta, jotta hänellä on oikeus kotihoidontukeen. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että kotihoidon tuki maksettaisiin jatkossa aina lasta pääasiallisesti hoitavalle vanhemmalle tai muulle huoltajalle.
Tämä uudistus on monessakin mielessä tärkeä ja periaatteellisesti merkittävä. Suomessa on havaittu isoksi ongelmaksi se, että osa maahanmuuttajanaisista jää pysyvästi kotiin, eikä integroidu Suomeen. Tämä koskee erityisesti sellaisista kulttuureista tulevia, joissa naisen työssäkäynti kodin ulkopuolella on harvinaista. Suomessa taas eläminen perustuu pääsääntöisesti molempien vanhempien työssäkäyntiin ja tämä käytäntö on tärkeää levittää myös maahanmuuttajille. On myös erittäin tärkeää, että Suomen pysyvästi asumaan tulevat maahanmuuttajat oppivat suomen tai ruotsin kielen.
Norjan kotihoidontukimallin ensisijainen idea on siis saada maahanmuuttajalapset päivähoitoon ja äidit työelämään. Näin molemmat integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan paljon paremmin kuin kodissa. Toisen polven maahanmuuttajien integrointi on yksi maahanmuuttopolitiikan suurimpia haasteita ja siksi integroituminen on hyvä aloittaa jo päiväkodista. Tämä uudistus ei ole säästö, vaan investointi tulevaisuuteen. Päiväkotipaikka maksaa selvästi kotihoidontukea enemmän.
Periaatteellisempi puoli tässä uudistuksessa on se, että maahanmuuttajille olisi eri säännöt kuin kantasuomalaisille. Tämän asian ratkaisee lopulta perustuslakivaliokunta. Lähtökohtaisesti maassa asumisaikaa voi kuitenkin pitää perusteena erilaisille käytännöille. Norjan hyvät kokemukset osaltaan puoltavat tätä lakiuudistusta.
Maahanmuuttajia on monia erilaisia ryhmiä. Työperäiset ja opiskelijaperäiset maahanmuuttajat integroituvat Suomeen lähtökohtaisesti hyvin, koska heillä on jo yhteisö, jossa he päivittäin olevat tekemisissä suomalaisten kanssa. Sen sijaan pakolaisina, turvapaikanhakijoina tai heidän perheenjäseninään tulleiden joukossa on paljon niitä, joiden elinpiiri on pitkälti oman yhteisön ja perheen sisällä. Uudistukset, jotka kannustavat ihmisiä integroitumaan ovat siten tervetulleita. Tämä kotihoidon tuen uudistaminen on yksi hyvä tapa edesauttaa integroitumista. Uskon tämän uudistuksen saavan eduskunnassa laajan tuen.
Viikonlopputerveisin
Arto
