Arvoisa lukija,
Tällä viikolla mediaa on hallinnut Helsingin Sanomien käynnistämä keskustelu Wille Rydmanista ja häneen kohdistuneista syytöksistä, joihin Wille on vastannut omassa blogissaan. Kuten tiedetään, Rydman päätti pyytää toistaiseksi eroa Kokoomuksen eduskuntaryhmästä keskusteltuaan asiasta Petteri Orpon ja Kai Mykkäsen kanssa. Eduskuntaryhmä hyväksyi Willen eronpyynnön yksimielisesti. Tässä viestissä ei tätä asiaa käsitellä, koska viikkoviestin tarkoituksena on kertoa viikoittain eduskunnassa käsittelyssä olevista poliittisista asioista.
Tämä viesti keskittyy ennen kaikkea maatalouden kannattavuusongelmiin, josta puhuin eduskunnassa tiistaina. Linkki tuohon puheenvuoroni löytyy alta ja tämän viestin lopussa tarkemmin tästä aiheesta https://www.facebook.com/satonen/videos/1031007681142866
Ensiksi kuitenkin viikkoja puhuttaneeseen rajalakiin. Tässä asiassa perustuslakivaliokunta näytti kaapin paikan ja linjasi, että itäraja voidaan sulkea poikkeuksellisessa tilanteessa väliaikaisesti kokonaan ja turvapaikanhaku itärajalla keskeyttää. Tämä on hyvin tärkeä linjaus, koska se toimii ennaltaehkäisevänä mahdollisella hybridihyökkäystilanteessa. Tällainen tilanne oli hiljattain Puolan ja Valko-Venäjän rajalla, jonne Valko-Venäjä toi lähi-idästä turvapaikanhakijoita tarkoituksenaan aiheuttaa ongelmia Puolalle. Raja pysyi kiinni Puolassa ja se pysyy kiinni myös Suomen itärajalla ja niin pitääkin. Kansallinen turvallisuus tulee olla ensisijainen asia.
KOMISSION ENNALISTAMISESITYKSESTÄ PUUTTUU REALISMI
Tällä viikolla on puhuttanut myös Euroopan komission esitys uudesta ennallistamislainsäädännöstä. Tavoitteena on ennallistaa 20% EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä ja laajentaa ennallistamista edelleen vuoteen 2050 mennessä. Suomessa tämä tarkoittaisi esimerkiksi maatalouden käytössä olevien turvemaiden ennallistamista kosteikoiksi.
Ennallistamisesityksellä olisi miljardiluokan vaikutuksia Suomen maa- ja metsätalouteen, kuten MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila osuvasti totesi. Esitys on käsittämätön ja sopii äärimmäisen huonosti tähän aikaan. Väistämättä tulee sellainen vaikutelma, että komissiossa ei ole lainkaan ymmärretty, miten Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut maailmaa. Maailmassa on nyt huutava pula ruoasta ja energiasta. Se tarkoittaa sitä, että myös Suomen turvepeltoja, turvetta ja metsiä on hyödynnettävä, jotta kyetään vastaamaan Venäjän aiheuttamiin ongelmiin. Jos tätä ei komissiossa tajuta, niin silloin on syytä olla huolestunut. Tällaiset esitykset saa jättää odottamaan toisenlaisia aikoja.
KANNATTAVUUS ON RUOAN TUOTANNON EDELLYTYS
Suomalaisen maatalouden kannattavuus on ollut pitkään heikkoa. Nyt tilanne on kriisiytymässä, kun tuotantopanosten hinnat ovat nousseet ennätyslukemiin Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan ansiosta. Samaan aikaan kotimaista maataloustuotantoa tarvitaan entistä enemmän, koska koko maailmassa on ruokapula ja ulkomailta tulevan ruoan hinta nousee ja saatavuus vaikeutuu, koska myös logistiikkajärjestelmät ovat menneet sodan vuoksi uusiksi.
Maatilojen määrä on laskenut rajusti koko EU-jäsenyyden ajan. Tähän asti tilojen vähentyminen on korvautunut jatkavien tilojen kasvulla ja tuotantomäärät ovat pysyneet samassa suuruusluokassa. Nyt on kuitenkin riskinä, että lopettamaan joutuvat tilat eivät korvaudu uusilla, eikä nuoria tule riittävästi alalle.
Ukrainan sota nosti tuotantopanosten hinnat rajusti ylöspäin. Vuoteen 2020 verrattuna lannoitteiden hinta on lähes kolminkertaistunut, energian hinta tuplaantunut ja rehunhinta noussut 40%. Toki ruoan hinta on noussut myös kaupoissa ja osa siitä on tullut tuottajille teollisuuden kautta, mutta ei läheskään riittävästi suhteessa kustannusten nousuun. Paljon tuotantoa myydään myös julkisten hankintojen kautta ja siellä hintoja ei kesken sopimuskauden saada nostettua juuri lainkaan, vaikka kustannukset ovat räjähtäneet käsiin.
Tilanne on toki erilainen eri tuotantosuunnilla ja erot myös tilojen välillä ovat suuria. Parhaassa asemassa ovat ne viljanviljelijät, jotka ostivat lannoitteet jo ennen jyrkintä hinnannousua. Jos sato tulee olemaan hyvä, niin maailmalla on suomalaiselle Vilmalle kysyntää ja hintakin pysynee hyvänä. Suurimmat ongelmat ovat niillä tuotantoeläintiloilla, jotka ovat pitkälti ostorehun varassa. Yksi sikatilallinen totesi osuvasti, että jokaisen teurastamolle lähtevän sian mukana tilalta lähtee 17 euroa rahaa mukana.
Eduskunta on hyväksynyt 300 miljoonan euron maatalouden tukipaketin, josta reilut 200 miljoonaa menee ajan kanssa tiloille. Paketti sisältää hyviä asioita, kuten tuotantorakennusten kiinteistöverosta luopumisen tälle vuodelle ja energiaveron palautuksen. Paketti on valtiolta merkittävä panostus, mutta esimerkiksi pelkästään siipikarjatuotannon ongelmat ovat niin syviä, että sen nostaminen kuiville vaatisi yksinään tuon tason panostukset. Ei siis ole realismia tukipakettien kautta yrittää pelastaa suomalaista maataloutta, vaikka ne rikka rokassa ovatkin.
Lisäkuormaa suomalaiselle maataloudelle aiheuttavat jatkuvasti kiristyvät ympäristövaatimukset. Ympäristöstä huolehtiminen on tärkeää, mutta maatalouden päätehtävä on ruoan tuottaminen ihmisille. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun sodan vuoksi Ukrainan vilja-aittojen tuotantoa ei saada maailmanmarkkinoille. Nyt tarvitaan myös Suomen turvepeltoja, jotta maailman ihmiset pystytään ruokkimaan. Tärkeintä on, että ihmisille on riittävästi ruokaa. Tehdään se niin pienillä päästöillä kuin mahdollista, mutta ei anneta hännän heiluttaa koiraa.
Ainoa keino turvata suomalaisen maatalouden kannattavuus on saada tuottajahinnat vastaamaan tuotantokustannusten nousua. Kotimaiselta ja vientimarkkinalta on siis saatava parempi hinta ja julkisissa hankinnoissa on kustannusten nousu huomioitava. On tärkeää ymmärtää, että kenenkään ei ole Suomessa pakko viljellä maata tai kasvattaa karjaa. Ruoan tuotannon on siis oltava kannattavaa, jotta viljelijöitä riittää ja kotimaista ruokaa on kaupoissa. Tämä asia on nyt syytä ottaa vakavasti.
Hyvää Juhannusta!
Arto
