Arvoisa lukija,
tällä viikolla on jännitetty Ruotsin vaalien tulosta. Demarien johtama blokki voitti lopulta paikoin 176-173. Aika näyttää saavatko punavihreät keskustan tuella hallituksen kasaan. Blokkivoitosta huolimatta Ruotsin demarien tulos oli historian heikoin ja myös perussuomalaisten veljespuolue Ruotsidemokraatit kärsi selvän vaalitappion. Kokoomuksen veljespuolue Moderaatit sen sijaan lisäsivät paikkojaan, vaikka kantoivat vaaleissa päähallituspuolueen vastuuta. Moderaatit myös nousivat oikeiston selvästi suurimmaksi puolueeksi. Se tulos saavutettiin hyvällä talouspolitiikalla, sekä kantamalla vastuuta sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Moderaattien hyvä tulos kertoo siitä, että maltilliselle ja vastuulliselle oikeistopuolueelle on edelleen kysyntää ja se lupaa hyvää myös Kokoomukselle seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen.
Eduskunnassa keskusteltiin tällä viikolla maataloudesta. Monien muiden alojen tapaan maatalous kärsii Lähi-Idän kriisin aiheuttamasta energiakustannusten noususta, mitä on vaikeaa nopeasti viedä tuottajahintoihin. Orpon hallitus on tehnyt useita uudistuksia, jolla kotimaisen maatalouden toimintaedellytyksiä on vahvistettu. Näitä ovat mm. elintarvikemarkkinalain uudistus, maanomistajan omaisuudensuojan vahvistaminen, petoeläinongelmaan puuttuminen, sekä energiaveron palautus. Maataloustuet eivät myöskään ole joutuneet leikkauskohteeksi, vaikka hallitus on joutunut tekemään suoria säästöjä useilla miljardeilla.
Öljyn yli 100 dollarin barrelihinta on kuitenkin niin korkea, että kustannukset nousevat väistämättä, vaikka hallitus kustannusten nousua omilla toimillaan lieventääkin. Avainasia onkin kuinka nopeasti tuottajahinnat reagoivat kustannusten nousuun. Tuotantoeläintilojen tilanne on kasvinviljelytiloja parempi, mutta kustannusten nousu on tietenkin haaste kaikille. Keskustan välikysymyksessä huoli oli aiheellinen, mutta ratkaisut puuttuivat. Itse asiassa nykyinen hallitus on saanut vietyä lainsäädäntöön monia sellaisia maanviljelijöiden toiveita, joita Keskusta ei saanut Marinin hallituksessa eteenpäin.
JOHTAAKO KANADAN LIITÄNNÄISJÄSENYYS SAMANMIELISTEN MAIDEN KOALITIOON?
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen piti tällä viikolla Euroopan ja maailman tilaa käsitelleen linjapuheensa. Puhetta oli kuuntelemassa Kanadan pääministeri Mark Carney. Hän kuuli puheessa haluamansa viestin. Von der Leyen oli valmis ottamaan Kanadan Euroopan Unionin liitännäisjäseneksi.
Kyse on uudesta avauksesta ja kukaan ei tarkalleen ottaen tiedä mitä se tarkoittaa ja mihin se tulee johtamaan. Joka tapauksessa kyse on Euroopan Unionin ja Kanadan välisen yhteistyön merkittävästä tiivistämisestä ainakin kaupan alalla. Carney puhui omassa puheenvuorossaan mm. Kanadan mukaantulosta koulutusalan ja tiedemaailman yhteistyöhön Erasmus ja Horizon-ohjelmien kautta. Puolustuksen alalla yhteistyö Euroopan ja Kanadan välillä on jo vahvaa. Yhteistyön vahvistuminen Kanadan kanssa on mahdollisuus myös Suomelle, koska meillä on tarjota paljon Kanadalle tärkeää osaamista monilla aloilla.
Mielenkiintoinen kysymys on kuitenkin se, onko tämä kaikki vasta alkua? Tasavallan Presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Mark Carney ovat jo aiemmin puhuneet samanmielisten maiden yhteenliittymästä, joka vahvistaisi keskisuurten valtioiden asemaa. Tämä yhteistyö olisi enemmän kuin tarpeen vastavoimana Kiinalle, USA:lle ja Venäjälle. Kuten on nähty, suurvallat mielellään keskustelevat asioista keskenään. On tärkeää, että pöytään pääsevät myös ne maat, jotka edelleen puolustavat vapaakauppaa, liberaalia demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia.
Euroopan Unioni ei ole vain maantieteellinen liitto, vaan se on myös arvoyhteisö. Samanlaisia arvoja jakavia kehittyneitä maita on toki muuallakin maailmassa. Kanadan lisäksi potentiaalisia kumppaneita Euroopan Unionille ovat mm. OECD-maat Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti, Japani ja Etelä-Korea. Kaikilla näillä mailla saattaisi myös olla intressi tiivistää yhteistyötä Euroopan Unionin kanssa. Kaupallista yhteistyötä Euroopan Unioni on toki jo tiivistänyt myös Etelä-Amerikan Mercosyr-maiden ja Intian kanssa.
Läntisen maailman yhteistyössä ei toki voida unohtaa Yhdysvaltoja. Trumpin USA on kuitenkin hyvin arvaamaton. Sen tullipolitiikka mm. Euroopan Unionia ja Kanadaa kohtaan on aivan käsittämätöntä. Aikoinaan republikaanipresidentti Ronald Reagan oli vapaakaupan merkittävin puolustaja, nyt Donald Trump toimii täysin Reaganin oppien vastaisesti, mikä ei ole eduksi myöskään USA:n kansalaisille. Marraskuun välivaaleissa nähdään mitä mieltä kansa on Trumpin politiikasta. USA on toki edelleen puolustusyhteistyössä NATO:n keskeinen toimija ja tulee olemaan myös jatkossa, vaikka puolustusyhteistyö kehittyy myös Euroopan Unionin maiden kesken.
Kanadan liitännäisjäsenyys Euroopan Unionissa voi olla alku syvemmälle yhteistyölle samanhenkisten valtioiden välillä. Jos näin tapahtuu, niin se on hyvä asia Suomelle. Elämme nyt aikaa, jossa pienten ja keskisuurten kannattaa liittoutua keskenään.
Hyvää viikonloppua!
Arto
