Arvoisa lukija,
tällä viikolla on erityisesti puhuttanut Iranin sota ja sen vaikutukset mm. öljyn hintaan. Tähän asiaan myös tämä viesti paneutuu.
Aluksi kuitenkin katse eiliselle kyselytunnille, missä SDP nosti esiin määräaikaisia työsuhteita käsittelevän lakimuutoksen. Tässä asiassa puurot ja vellit ovat menneet täysin sekaisin. Perusteltuja määräaikaisia työsuhteita on Suomessa paljon käytössä julkisella puolella. Se on aito ongelma ja siihen pitää löytää ratkaisuja. Käsittelyssä oleva lakiesitys ei siihen juurikaan vaikuta, vaikka niin väitetään. Lakiesitys koskee vain sitä, että ensi kertaa töihin otettaessa voidaan tehdä määräaikainen työsuhde ilman perustetta, jotta rekrytointikynnys alenee ja työpaikkoja syntyy.
Julkisen sektorin määräaikaisiin työsuhteisiin puuttuminen on kunta- ja aluepäättäjien asia. Isoilla työpaikoilla, kuten kunnissa ja hyvinvointialueilla, on täysin mahdollista vähentää määräaikaisten työsuhteiden määrää esimerkiksi käyttämällä sijaispankkeja nykyistä enemmän. Se siis tarkoittaa, että esimerkiksi terveydenhoidossa tai kouluissa jatkuvasti sijaisena toimivat henkilöt palkataan toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen ja sitten vain heidän työpisteensä vaihtuu työn tarpeen mukaan. Olen ollut aikoinaan Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä tällaista päätöstä tekemässä ja hyvin toimi. Kymmenet hoitajat saivat vakituisen työpaikan, vaikka työ tapahtuikin eri osastoilla tarpeen mukaan.
IRANIN SOTA UHKAA PITKITTYÄ
USA:n ja Israelin isku Iraniin on ollut menestys siinä mielessä, että Iranin sotilaallista kykyä on heikennetty merkittävästi ja se varmasti parantaa erityisesti Israelin turvallisuutta pitkällä aikavälillä. Iran on ollut alueellinen suurvalta ja siten merkittävä uhka monille valtioille Lähi-Idässä. Tämä uhka on nyt selvästi pienempi, kun Iranin vallankumousarmeijaa ja sen liittolaisia on merkittävällä tavalla heikennetty.
Iranin hallinto ei kuitenkaan ole kukistunut. Iran ei ole Venezuela. Siitä ei saa yhteistyökumppania johtajaa vaihtamalla. Iranin pappisvalta ei nauti oman maansa kansalaisten enemmistön tukea, mutta silti se armeijan tuella pysyy vallassa. Pappisvallan takana on fanaattisia voimia, jotka eivät välitä omista tappioistaan. Ne kukistavat myös brutaalisti omia vastustajiaan Iranin sisällä. Mediassa olleiden tietojen mukaan maan sisäisissä levottomuuksissa sai jopa 30 000 ihmistä surmansa, kun he kyseenalaistivat pappisvallan. Tapetun johtajan pojan valinta uudeksi johtajaksi osoittaa, että Iranin pappisvallalla ei ole mitään halua taipua USA:n tahtoon, vaan se taistelee edelleen omista tappioistaan välittämättä.
Iran ei siis tällä hetkellä kykene muodostamaan merkittävää sotilaallista uhkaa, mutta sillä on silti kaksi valttikorttia käytössään. Ensimmäinen niistä on Hormuzinsalmen sulkeminen, mikä lisää rajusti globaaleja kuljetuskustannuksia ja nostaa mm. öljyn hintaa. USA on toki tuhonnut tehokkaasti Iranin miinalaivastoa, mutta silti Hormuzinsalmen läpiajaminen on hyvin vaarallista. Toinen Iranin uhka on terrorihyökkäysten toteuttaminen länsimaissa mahdollisesti paikallisten rikosjärjestöjen avustamana.
USA:n ja Iranin välisen sodan osapuolet eivät ole tasavertaisia keskenään. USA:lla on toki sotilaallinen ylivoima ja se on voitolla niin kauan, kun sotaa käydään ilmasta käsin. Sen sijaan maaoperaatioon lähteminen on hyvin vaikeaa, koska se välttämättä nostaisi omia miestappioita rajusti. USA:ssa sodan hyväksyttävyyden kannalta tärkeitä asioita ovat sekä miestappiot että öljyn hinta. Trumpin hallinto joutuu ottamaan nämä molemmat asiat huomioon. Sen sijaan Iranissa pappisvalta ei pelkää miestappioita, eikä elintason heikkeneminen ole käänteentekevä asia, koska silloin vain tiukennetaan otetta tavallisesta kansasta. Logiikka on sama kuin Venäjällä. Omilla tappioilla ei ole merkitystä ja oma kansa pidetään rautasaappaan alla. Demokratiaan sen sijaan kuuluu kansan mielipiteen huomioiminen ja se on Trumpillakin edessä, kun välivaalit ovat marraskuussa.
Suomen kannalta olennaista on se, kuinka kauan sota kestää. Yleinen arvio on, että yli kuukauden mittainen sota nostaisi merkittävämmin öljyn hintaa, kiihdyttäisi inflaatiota ja nostaisi korkoja. Tätä on kuitenkin vielä liian aikaista ennakoida. Trumpin intressi todennäköisesti on päästä tavalla tai toisella sodasta eroon niin, että hän voi markkinoida sitä voittona ainakin omille kannattajilleen. Hyvää on se, että öljyn merkitys taloudelle ei enää ole yhtä suuri kuin 70-luvun öljykriisin tai edes Ukrainan sodan alla. Siitä huolimatta laineet tuntuvat täälläkin, kun turbulenssi Hormuzinsalmella jatkuu pitkään.
Hyvää viikonloppua!
Arto
