|
21.1.2022

Arto Satosen viikkoviesti – Hoitajapulassa käännettävä kaikki kivet – kriisiryhmä paikallaan

Arvoisa lukija,

Tällä viikolla on erityisesti puhuttu turvallisuuspolitiikasta. Eniten on ihmetyttänyt pääministeri Sanna Marinin lausunto Reutersille. Se toi mieleen kaksi asiaa. Ensinnäkin miksi Marinin piti ylipäätään antaa Reutersille mitään lausuntoa, koska lausuntojen antamisen olisi voinut jättää presidentille? Ja toiseksi, miksi Marin lähti omalla lausunnollaan vesittämään NATO-optiota, joka on keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa? Sipilän pääministerikaudelta muistan, että hän pitkälti jätti ulkopolitiikan presidentille ja siinä oli oma viisautensa. Pääministerillä on aivan riittävästi pelikenttää kotimaan ja EU politiikassa.

Tämä viesti keskittyy kuitenkin sunnuntaina edessä oleviin aluevaaleihin. Liitteenä on video, jossa ennakoin viimeisimpien gallupien ja kuntakohtaisten ennakkoäänestysprosenttien pohjalta vaalin tulosta. Erityisesti Pirkanmaalla tilanne näyttää hyvin tasaiselta Kokoomuksen ja SDPn välillä ja suurimman puolueen paikka saattaa ratketa vain satojen tai jopa kymmenien äänien erolla. Koko Suomessa Kokoomuksen tilanne näyttää hyvin vahvalta ja johto on ollut selvä kaikissa gallupeissa. Kakkosijasta kamppailu on sen sijaan tasaisempaa YLEn viimeisen gallupin mukaan.

Vaalit ratkaistaan kuitenkin ääniuurnilla, joten nyt kaikki liikkeelle ja sana kiertämään!

Linkki vaaliennakkoon löytyy täältä https://www.facebook.com/artosatonen/videos/392139416045307

HOITAJAPULASSA KÄÄNNETTÄVÄ KAIKKI KIVET – KRIISIRYHMÄ PAIKALLAAN

Aivan aluevaalien alla isoksi teemaksi on noussut hoiva-alan työvoimapula. Petteri Orpo esitti YLEn vaalikeskustelussa kansallisen kriisiryhmän perustamista kartoittamaan laaja-alaisesti keinoja asian ratkaisemiseksi. Tästä asiasta on helppoa olla samaa mieltä. Hoitajapula on jo niin mittava, että se uhkaa rapauttaa koko terveydenhoitosektoria, oli järjestelmä mikä hyvänsä.

Faktat kertovat karua kieltä. Sairaanhoitajan paikkoja oli avoinna tammi-kesäkuussa kaikkiaan 5483. Samaan aikaan ensisijaisten hakijoiden määrä sairaanhoitajakoulutukseen suhteessa aloituspaikkoihin on romahtanut. Joka neljäs kotihoidon yksikkö kärsii viikoittain työvoimapulasta ja myös laitoshoidossa on pulaa henkilökunnasta, vaikka uusia hoitajia on palkattu tuhansia viimeisen puolen vuoden aikana.

Lisähaasteen tuo eläköityminen. Vuoteen 2030 mennessä lähes puolet osastonhoitajista, lähes kolmannes terveydenhoitajista ja runsas neljännes sairaanhoitajista eläköityy. Uusia hoitavia käsiä tarvitaan siis paljon.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensimmäinen asia on se, että terveydenhoitoalan koulutuksen saaneet saadaan pysymään alalla. Se edellyttää sitä, että hoitoalan työpaikat ovat kilpailukykyisiä muihin työpaikkoihin verrattuna. Tämä haaste kovenee koko ajan, koska työvoimapulaa on myös muilla aloilla.

Kyse on työhyvinvoinnista, joka pitää sisällään monia asioita. Tärkeintä on se, että hoitajalla on mahdollisuus tehdä oma työnsä mahdollisimman hyvin. Se merkitsee sitä, että  työkuorma on kohtuullinen, omaan työhön voi vaikuttaa ja esimiestyö on laadukasta. Palkka on toki myös tärkeä asia, mutta se ei ratkaise kaikkea.

Toinen asia on se, että nuoret saadaan uudelleen kiinnostumaan terveydenhoitoalasta. Nuorten kuva paranee, jos alan kuva paranee. Aikoinaan metsäteollisuutta pidettiin auringonlaskun alansa, mutta nyt sinne on taas pyrkijöitä. Kun hoitajan työn mielekkyys saadaan paranemaan, niin alan houkuttelevuus nuorten keskuudessa vahvistuu.

Kolmanneksi on myös lähdettävä merta edemmäksi kalaan. Suomi tarvitsee johdonmukaisen ohjelman, jolla ulkomaisia hoitajia koulutetaan Suomen työmarkkinoille. Se tarkoittaa sekä kielen, että suomalaisen hoitokulttuurin oppimista. Näin tekevät muutkin. Saksalla on valtiotasoinen sopimus, jolla filippiiniläisiä hoitajia koulutetaan Saksan työmarkkinoille. Pienessä muodossa tätä tehdään Suomessakin. Muun muassa TAMK kouluttaa kenialaisia lähihoitajia ja sairaanhoitajia ja suurin osa heistä jää Suomeen töihin.

Neljänneksi työt on järjestettävä siten, että työntekijöiden aika käytetään mahdollisimman järkevästi. Se merkitsee digipalveluiden kehittämistä ja palveluverkon uudistamista.  Usein tarvittavat palvelut pitää saada läheltä, mutta harvoin tarvittavan palvelun osaaminen kannattaa keskittää, jolloin erityisosaajien työpanos voidaan parhaiten hyödyntää.

Palataan vielä Petteri Orpon mainitsemaan kansalliseen kriisiryhmään. Hoitajapulan ratkaisemiseksi tarvitaan laaja-alaisesti toimijat puhaltamaan samaan suuntaan. Kyse ei ole vain poliittisesta tahdosta yli puoluerajojen, vaan mukaan tarvitaan myös terveydenhoitoalan työnantajat ja työntekijöiden edustajat, oppilaitokset, digipalveluiden kehittäjät ja kansainvälinen yhteistyö. Iso vastuu jää myös valittaville aluevaltuustoille.

Hyvää vaaliviikonloppua!

Arto

Arto Satonen

Olen viisikymppinen kansanedustaja Sastamalasta. Toimin tällä hetkellä työministerinä Orpon hallituksessa. Aiemmin olen toiminut eduskunnan varapuhemiehenä ja Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Olen toiminut lukuisissa eduskunnan valiokunnissa, puheenjohtajana suuressa valiokunnassa, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa sekä liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Lisäksi olen toiminut Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana.