Arvoisa lukija,
Tällä viikolla on puhuttanut erityisesti vanhustenhoidon tila ja päivystyksen ongelmat. Työvoimapula on akuutti, mikä on johtanut siihen, että useita tuhansia paikkoja on laitoksissa tyhjinä ja kesäsulkujen vuoksi useita sairaalan osastoja on suljettuna. Ne eivät ole poissa käytöstä siksi, että ei olisi tarvetta. Päinvastoin, omaa paikkaansa odottaa jonossa suuri määrä ikäihmisiä. Eivät ne ole pois käytöstä siksikään, että ei olisi varaa pitää niitä auki, vaan koska ei ole riittävästi hoitajia.
Terveydenhoidon tilanne on siis todella vaikea. Henkilöstövaje helpottaa jonkin verran lomakauden päätyttyä, mutta ei ratkaise ongelmaa. Pelkästään kolmella suurimmalla toimijalla on tyhjänä 3000 huonetta, joihin olisi jonossa ikäihmisiä tulossa, koska hoitajia ei saada. Henkilöstövajeeseen on nyt pakko löytää pikaisia ratkaisuja jo edessä olevassa hallituksen budjettiriihessä. Oma kysymyksensä on hoitajamitoitus, johon palaan viestin lopussa.
Olen kiertänyt elokuussa useissa vanhustenhoidon yksiköissä Pirkanmaalla. Hoitajapula ei ole kaikkien murhe, mutta monien se on. Esimerkiksi Kuhmoisissa on kolme uutta ja viimeisen päälle varusteltua huonetta valmiina ottamaan vastaan asukkaita, kun vaan löytyy hoitajia. Kuhmoinen on kuitenkin erinomainen esimerkki kunnasta, jossa on panostettu erityisesti ennaltaehkäisyyn ja ikäihmisten virikkeellisen toimintaan laadukkaan laitoshoidon lisäksi. Kun asioita tehdään etupainotteisesti, niin kotona jaksetaan pidempään. Kuhmoisissa on kuitenkin lisätty koko ajan myös laitospaikkoja, kuten pitääkin.
Joillakin yksityisillä ja järjestöjen ylläpitämillä hoitoyksiköillä ei ole hoitajapulaa, mutta ongelmana on se, että palveluseteli ei vastaa kustannustasoa, kun hoitajia on riittävästi ja hoitajat saavat keskittyä vain hoitotyöhön, kuten pitääkin. On todella huolestuttavaa, jos kilpailussa eivät pärjää ne, jotka hoitavat asiansa viimeisen päälle ja joiden asiakkaat ovat hoitoon tyytyväisiä. Kääntäen se tarkoittaa, että kilpailussa pärjäävät vain ne, jotka jossakin asiassa oikaisevat kurvissa, mikä ei ole oikein, eikä vanhusten edun mukaista.
Kokoomus jättää hallitukselle välikysymyksen terveydenhoidon tilasta ja perää vastauksia erityisesti vanhustenhoidon ja päivystyksen ongelmien ratkaisemiseksi. Tilanne on niin akuutti, että hallitus ei voi enää katsoa sivusta, vaan jo kehysriihessä on löydettävä edes pika-apua henkilöstöpulaan.
HOITAJAMITOITUS – LAKI VAI POLIITTINEN JULISTUS?
Marinin hallituksen keskeinen linjaus on ollut, että vanhustenhoidon hoitajamitoitusta kiristetään siten, että jatkossa kymmenellä vanhuksella on 7 hoitajaa. Nykyinen mitoitus on 6 hoitajaa kymmentä vanhusta kohden. Krista Kiurun johdolla hallitus toi eduskuntaan lakiesityksen 0,7 mitoituksesta. Hyväksytty laki on kuitenkin pikemminkin poliittinen julistus, kuin realismiin perustuva lainmuutos. Paperit on nimittäin kunnossa, mutta hoitajat ja rahat puuttuvat.
On tietenkin hyvä asia, mitä useampi hoitaja on vanhusta kohden. On kuitenkin yksisilmäistä katsoa vanhustenhoidon tilannetta vain laitoshoidon näkökulmasta. Hoitajamitoituksen voimaansaattaminen hallituksen esittämällä tavalla huhtikuun alusta johtaisi hoitopaikkojen vähentymiseen. Kun uusia hoitajia ei saada, niin täytyy paikkoja vähentää, jotta mitoitus täyttyy. Eli siis hoidetaan harvempia vanhuksia ja pidetään osa huoneista tyhjillään, mikä on mahdoton ajatus. Toinen mahdollisuus on siirtää hoitajat kotihoidosta laitoksiin, jolloin kotihoito rapautuu.
Jopa hallituksen piirissä on osalla realismi herännyt sen verran, että hoitajamitoituksen voimaantuloa tulee siirtää. Ministeri Aki Linden on puhunut vuoden siirrosta eteenpäin. On hyvin vaikea uskoa, että asia vuodessa miksikään muuttuisi. Alun perinkin mitoituksen säästämisessä on ollut enemmän intoa, kuin järkeä. Monet tapaamani hoitoalan ammattilaiset pitävät nykyistä 0,6 mitoitusta täysin riittävänä silloin, kun hoitajat saavat keskittyä hoitotyöhön ja hoiva-avustajia voidaan käyttää avustavissa tehtävissä. Toki on joitakin yksiköitä, joissa tarvitaan selvästikin korkeampi mitoitus ja se pitää ratkaista erikseen todellisen hoitotarpeen pohjalta.
Hoitajamitoituksen opetus on se, että lakia ei voi säätää, jos ei ole pienintäkään suunnitelmaa miten se voidaan laittaa käytäntöön. Krista Kiurulle kyseessä oli muutaman tunnin homma ja tulos on sen mukaista. Nykyinen hoitajamäärä ei mitenkään riitä 0,7:n toteutukseen. Asiaa ei ratkaista edes koulutusta lisäämällä, koska läheskään kaikki lähihoitajien koulutuspaikat eivät tule edes täyteen. Lisäksi kunnista eläköityy 19000 lähihoitajaa ja 13000 sairaanhoitajaa vuoteen 2032 mennessä. THLn mukaan uusia työntekijöitä hoitoalalla tarvitaan vuoteen 2040 mennessä 200000.
Kaikki edellä mainitut asiat olivat hallituksella tiedossa silloin, kun hoitajamitoituksesta säädettiin. Se ei kuitenkaan estänyt säätämistä lakia, jota ei voida laittaa voimaan. Jos se oikeasti haluttaisiin tehdä, niin ennen mitoituksen säätämistä tulisi parantaa hoitoalan vetovoimaa, työoloja ja palkkausta. Lisäksi pitäisi luoda järjestelmä, jossa hoitajia tuodaan ulkomailta ja organisoidusti koulutetaan siten, että pärjäävät hoitotyössä Suomessa. Kolmanneksi pitäisi järjestää työt uudelleen siten, että hoitajat saavat keskittyä hoitotyöhön ja hoiva-avustajia voidaan käyttää enemmän. Kaiken tämän hallitus on jättänyt tekemättä.
Se laittaa kysymään oliko hoitajamitoitus edes tarkoitettu tulemaan voimaan vai oliko tärkeintä vain tehdä asiasta poliittinen julistus?
LAUANTAINA KYRÖSKOSKEN TORILLA
Lauantaina olen Kyröskosken torilla 10-11 Hämeenkyrön Kokoomuksen tilaisuudessa. Tervetuloa keskustelemaan ja evästämään!
Hyvää viikonloppua!
Arto