Arvoisa lukija,
Politiikan syksy käynnistyy budjetin teolla. Valtionvarainministeri Annika Saarikon pohjaesitys on jo olemassa. Seuraava vaihe budjetinvalmistelussa on valtionvarainministeriön ja yksittäisten ministeriöiden kahdenväliset neuvottelut ja lopulta kuun vaihteessa hallitus kokoontuu budjettiriiheen, joka ratkaisee viimeiset kiistakysymykset hallituksen sisällä. Lopulta hallituksen esitys siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi ja vuoden lopulla eduskunta hyväksyy eduskunnan täydentämän budjetin. Oppositiopuolueet tekevät omat vaihtoehtobudjettinsa ja poliittinen keskustelu käydään hallituksen esityksen ja opposition vaihtoehtojen pohjalta.
Hallituksen budjettiesitys on jatkumoa velanotolle. 79,5 miljardin budjetista 6,3 miljardia perustuu velanotolle VM:n budjettiesityksen mukaan. Tämä summa voi vielä nousta, kun kukin hallituspuolue tuo budjettiriiheen omia lempilapsiaan. Valtion velka on nousemassa peräti 144 miljardin tasolle. Se tarkoittaisi 2 prosentin korkotasolla sitä, että korkomenot olisivat vuodessa lähes 3 miljardia, kun esimerkiksi poliisin vuosimenot ovat 800 miljoonaa euroa. Sokea Reettakin siis näkee, että valtiontalous ei ole Marinin hallituksen jäljiltä kestävällä pohjalla.
Korona ja Ukrainan sota ovat toki heikentäneet julkista taloutta, mutta ETLAn arvion mukaan vain kaksi kolmasosaa Rinteen/Marinin hallituksen ottamasta velasta on näillä syillä selitettävissä. Runsaasta velanotosta huolimatta erityisesti työvoimapulaa kärsivän terveydenhoidon tilanne on hälyttävä ja hyvinvointialueiden rahoitus täysin riittämätön. Julkisen talouden tilannetta voitaisiin parantaa purkamalla kannustinloukkuja ja työelämän jäykkyyksiä, mutta siihen Marinin hallituksella ei ole riittänyt rohkeutta. Tästä aiheesta tarkemmin viestin lopussa.
Inflaatio nakertaa kansalaisten ostovoimaa ja erityisesti sähkön ja polttoaineiden korkea hinta näkyy suoraan suomalaisten rahapussissa. Kansalaisia ymmärrettävästi ärsyttää huipputulosta tehneen Nesteen hinnoittelu ja Fortumin Meri-Porin varavoimalan pysyminen poissa käytöstä. Valtion omistajaohjauksen on nyt nähtävä metsä puilta. Kriisiaikana on käytettävä kriisiajan keinoja ja nyt on tehtävä se mikä voidaan sähkön ja polttoaineiden saatavuuden varmistamiseksi ja hintojen pitämiseksi edes siedettävinä. Olkiluoto 3:n tuotannon käynnistyminen on nyt äärimmäisen tärkeä asia ja täsmätoimena sähköveron laskeminen on kannatettava ajatus.
ESITYS ANDIOSIDONNAISEN TYÖTTÖMYYSTURVAN LYHENTÄMISESTÄ ON OTETTAVA VAKAVASTI
ETLA julkaisi kuluneella viikolla raportin: ”Työnteon kannustimia voi parantaa tuloeroja kasvattamatta”, jossa esitetään ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämistä nykyisestä puolestatoista vuodesta puoleen tai maksimissaan vuoteen eli 250 arkipäivään. ETLAn arvion mukaan tämä nostaisi työllisyysastetta prosenttiyksiköllä ja vahvistaisi julkista taloutta 400-600 miljoonalla eurolla, jotka voisi käyttää pitkäaikaistyöttömien palveluiden kehittämiseen. ETLAn arvion mukaan uudistuksen myötä ansiosidonnaiselta siirryttäisiin nopeammin takaisin työlliseksi ja pitkäaikaistyöttömyys vähenisi.
Yleensä keskustelu ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistamisesta on kaatunut SAK:n nelihaarajarrutukseen. Nykyinen hallitus ei ole tehnyt asiassa yhtään mitään, vaikka ongelmat ovat kaikkien nähtävillä. Samaan aikaan on sekä korkea työvoimapula, että työttömyys ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on pysynyt sitkeästi korkealla, vaikka osalla toimialoista työmarkkinat suorastaan huutavat tekijöitä. Juuri nyt työvoimapulan aikana olisi ollut historiallinen mahdollisuus purkaa kannustinloukkuja ja saada vauhtia työllisyyteen, mutta Marinin hallitus ei ole uskaltanut viedä tarpeellisia uudistuksia läpi, vaan on vain ottanut lisää velkaa.
ETLAn ehdotukset kannattaa ottaa vakavasti. On perusteltua, että työssäoloehdon täyttävä eli siis riittävän kauan töissä ollut henkilö saa jäädessään työttömäksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Olennaista on kuitenkin turvan pituus. Kun valtaosa työllistyy ensimmäisen kuuden kuukauden aikana uudelleen ja lopuilla työnhaku aktivoituu, kun ansiosidonnainen uhkaa loppua, niin miksi keston pitää olla puolitoista vuotta? Kuka moni siitä oikeasti hyötyy, kun työnhaku tulee työttömyyden pitkittyessä koko ajan vaikeammaksi ja riski jäädä pitkäaikaistyöttömäksi kasvaa? Eikö ole järkevää myös taloudellisesti kannustaa työllistymään nykyistä nopeammin?
ETLA on oikeassa myös siinä, että kannustinloukkuja tulee purkaa nimenomaan ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Pitkäaikaistyöttömien osalta kannustinloukut eivät ole keskeinen ongelma, vaan työkyvyn palauttaminen. Sen vuoksi heidän yksilöllisiin palveluihin on panostettava, jotta leivän syrjään saada kiinni myös niitä, joiden polku takaisin työelämään on pidempi.
ETLAn esitykset ovat sukua sille mitä Tanskassa ja Ruotsissa on jo tehty. Tulokset puhuvat puolestaan. Molemmissa maissa työllisyysaste on Suomea korkeampi ja myös julkinen talous merkittävästi vahvempi. Meidän ei siis tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Riittää kun katsotaan mitä Tanskassa on tehty.
Hyvää kesäviikonloppua toivottaen!
Arto