Arvoisa lukija,
Tällä viikolla kotimaan poliittista keskustelua on hallinnut puolueiden puheenjohtajien YLE:llä pidetty Vuosi vaaleihin -tentti, sekä budjettipäällikkö Mika Niemelän Helsingin Sanomiin pääsiäisenä antama haastattelu, missä hän avasi Suomen julkisen talouden tilaa ja esitti hyvinvointiyhteiskunnan palvelulupauksen päivittämistä. Näistä aiheista tämän viestin lopussa.
Ensimmäisenä kuitenkin huomio sunnuntaisiin Unkarin vaaleihin, jotka ovat kevään tärkeimmät Euroopan Unionissa. Fideszin ja Viktor Orbanin asema on nyt oikeasti uhattuna. Tisza ja Peter Magyar haastavat tosissaan valtapuolueen ja oppositio on ryhmittynyt oikealta vasemmalle haastajan taakse. Viimeisten mielipidetiedustelujen mukaan Tiszalla on hyvä mahdollisuus voittoon. Vaalit ratkaistaan kuitenkin sunnuntaina.
Euroopan Unionissa ja Suomessa Unkarin vaalit kiinnostavat erityisesti siksi, että Orbanin valtakaudella Unkari on lähentynyt voimakkaasti Venäjää ja jarruttanut EU:ssa Ukrainan tukipaketteja. Orban kuuluu myös siihen harvaan eurooppalaisten johtajien joukkoon, joka avoimesti ja kyseenalaistamatta tukee Trumpia. Orbanilla on hyvät yhteydet myös Kiinan hallintoon. On täysin selvää, että eurooppalaiselle yhteistyölle ja Ukrainan tukemiselle Orbanin kukistuminen olisi lottovoitto. Unkarilaiset eivät kuitenkaan äänestää ulko-, vaan sisäpolitiikan vuoksi. Tiszan vahvin argumentti Orbania vastaan onkin nykyhallinnon korruptoituneisuus. Monet näkevät myös niin, että nyt äänestetään Unkarin demokratian tulevaisuudesta. Fideszin aikakausi on nimittäin keskittänyt valtaa enemmän kuin läntisissä demokratioissa on normaalia.
ÄÄNI DEMAREILLE ON NIMEN LAITTAMINEN BLANKKOON SHEKKIIN
YLE:n puheenjohtajatentti paljasti erinomaisesti eri puolueiden taktiikan. Lähtöasetelma tietenkin oli se, että hallituspuolueet puolustavat tekemäänsä politiikkaa ja oppositio kritisoi. Hallituspuolueiden puolelta tuotiin hyvin esille se, että elämme erittäin poikkeuksellisia aikoja. Viimeksi Suomen orastavan talouskasvun esteeksi nousi Lähi-Idän kriisi, mikä nosti bensiinin hintaa ja vaikuttaa kuljetuskustannusten lisäksi myös ruoan ja monien muiden tuotteiden hintaan.
Oppositiopuolueiden asennoituminen taloustilanteeseen poikkeaa paljon toisistaan. Selvästi rehellisin oppositiopuolue on Vasemmistoliitto. Minja Koskela kertoi kannattavansa 8 miljardin veronkorotuksia, jotka hän kohdistaisi yrityksiin, yrittäjille ja hyvätuloisille. Tämä tappaisi kertaheitolla viimeisetkin toiveet talouskasvusta ja investoinneista Suomeen. Vasemmistoliitto on myös vaihtoehtobudjeteissaan esittänyt sellaisia korotuksia sosiaalitukiin, että eduskunnan tietopalvelun laskelmien mukaan niillä olisi todella haitalliset työllisyysvaikutukset. Jos Vasemmistoliiton linjalla mentäisiin, niin yhä useampi suomalainen eläisi palkan sijasta tukien varassa. Tämä olisi myös suorin väylä Kreikan tielle ja IMF:n haltuunottoon. Pisteet silti avoimuudesta.
Vihreätkin ansaitsevat tunnustuksen avoimuudesta siinä, että he eivät kauhistele korkeaa bensan hintaa, vaan ovat valmiita edelleen kiristämään jakeluvelvoitetta ja lisäämään autoilijoiden kustannuksia, kun vaan sosiaalitukia samaan aikaan parannetaan. Vihreät ovat myös jo pitkään olleet kaikkein innokkaimpia verottamaan kovemmin eläkeläisiä.
Keskustan taktiikka on esittää asioita, joilla ei ole mitään merkitystä. Esille on tuotu ideat sekä työttömyysturvan, että eläkkeiden katosta. Rima on kuitenkin pistetty niin korkealle, että se koskee käytännössä vain kymppitonnin eläkkeitä tai lähes kymppitonnin palkalta työttömäksi jääneitä. Molempia ihmisiä on niin vähän, että muutoksilla ei ole juuri mitään fiskaalista vaikutusta. Eläkkeiden osalta säästö olisi itse asiassa takapakkia, koska se johtaisi siihen, että isoista palkoista ei enää edes eläkemaksuja maksettaisi, vaan ne siirtyisivät yksityisen järjestelmän piiriin.
Eniten sumussa on kuitenkin SDP:n linja. SDP on sitoutunut velkajarruun eli 8-11 miljardin säätöihin ensi kaudella ja vaatii nyt säästöjä Orpon hallitukselta vielä tällä kaudella. Sen sijaan SDP ei kerro omista tavoitteistaan juuri mitään. Kuvaavaa oli, että YLE:n tentissä Antti Lindtman hyvin voimakkaasti arvosteli yhteisöveron keventämistä ja vaati Orpon hallitusta perumaan päätöksen. Toimittaja kysyi perään Lindtmanilta, että peruuko SDP tämän veronkevennyksen, jos pääsee valtaan. Vastaus oli, että asiaa pitää tarkastella. Edes näin yksinkertaiseen kysymykseen ei siis saatu vastausta.
SDP:n puoluejohdossa on selvästi tehty analyysi, että vaaleihin mennään sammutetuin lyhdyin. Isossa kuvassa ollaan velkaantumisesta huolissaan, mutta ei missään nimessä mainita säästökohteita. Hallituksen tekemät säästöt ja rakenteelliset uudistukset työmarkkinoilla teilataan, mutta hyvin varovaisesti kerrotaan mitä muutettaisiin. Demarit yrittävät antaa äänestäjille vaikutelman tekevänsä muutoksen, jonka sisällöstä ei kuitenkaan kerrota. He siis pyytävät äänestäjältä nimeä blankkoon shekkiin.
SDP:n taktiikka ei ole ainutlaatuinen, vaan aivan samaa ideaa käytti veljespuolueen Keir Starmer Iso-Britanniassa. Starmer sai kampanjan aikana läpi mielikuvan muutoksesta, jota hän pääministerinä ei ole saanut aikaan. Tulos on ollut se, että reilussa vuodessa työväenpuolueen kannatus on romahtanut ja puolue on pudonnut gallupeissa jo neljänneksi, vaikka sillä on parlamentissa enemmistö. Väkeä on lähtenyt sekä vasemmalle eli Vihreisiin, että oikealle eli Reformiin. SDP on selvästi päättänyt kulkea Starmerin tietä.
Äänestäjien kannalta olisi oikein, että velkajarrun mittaluokan ollessa tiedossa, puolueet toisivat aidosti sen pohjalta vaihtoehtonsa äänestäjien punnittavaksi. Tässä suhteessa on annettava pisteet budjettipäällikkö Mika Niemelän pääsiäishaastattelulle Helsingin Sanomissa. Haastattelu nimittäin avasi monille ihmisille sen, kuinka vakava Suomen julkisen talouden tilanne oikeasti on. Ikävää oli se, että erityisesti vasemmistopiireistä lähdettiin ampumaan viestintuojaa. Paasikiven opin mukaan tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku ja se kannattaa pitää mielessä.
Hyvää viikonloppua toivottaen!
Arto
