Taistolainen lunastuslaki on pakko uudistaa
Lunastuslain ja korvaustasojen heikkous vaikuttaa jokaiseen maanomistajaan joko suoraan tai välillisesti. Asialla on iso merkitys, sillä energiajärjestelmän murros lisääntyvine siirtolinjoineen, kaupungistuminen, luonnonsuojelu, ratahankkeet jne. vievät yhä enemmän yksityismaata muun kuin omistajansa käyttöön. Kaikki yhteiskunnallinen maanhankinta ei kuitenkaan toteudu pakkolunastuksilla tai luonnonsuojelulain perusteella, mutta lunastuslailla on iso välillinen merkitys. Siksi seuraavan hallituksen on välttämätöntä hoitaa laki nykyistä oikeuskäsitystä vastaavaksi.
Nykyinen lunastuslaki on 70-luvulta ja siinä on vanha taistolaisuuden henki. Lunastuslaki on yritetty uudistaa usean hallituksen voimin siinä onnistumatta. Keskeisin syy liene se, että vihervasemmisto kokee nousevat lunastuskorvaukset liian suuriksi ja niiden rahamäärällisen kasvun haittaavan luonnonsuojelun, linjahankkeiden tai raakamaan hankkimista. Yhteiskunta kun joutuisi maksamaan enemmän maanomistajille. Keskustaoikeisto on taas pitänyt maanomistajien puolta eikä ole hyväksynyt vesitettyjä ratkaisuja.
Vihervasemmiston linjaa ei voi kuin vain ihmetellä. Kuinka paljon helpompaa ja mielekkäämpää olisi toteuttaa esim. luonnonsuojelukohteita, jos maanomistaja saisi asiallisen korvauksen menettämästään maasta. Eri hankkeiden yhteiskunnallinen hyväksyttävyys suorastaan huutaa asiallisia korvauksia. Tunnearvoja ei voi korvata, mutta tuleva maan käyttö pitää vaikuttaa korvaukseen ja korvauksella on saatava vähintään vastaava määrä saman tuottoista maaomaisuutta. Nykyisillä korvaustasoilla ei olla siellä päinkään. Ei siis tarvitse ihmetellä sitä miksi maanomistajat vastustavat järjestelmällisesti hankkeita, jossa on pienikin haju pakkotoimista riippumatta siitä, kuinka ”hyvää” niillä pyritään toteuttamaan.
Seuraavan hallituksen tulee toteuttaa kiireellisenä lunastuslain uudistus, jossa maanomistajille maksettavat korvaukset ovat hyväksyttävällä tasolla. Vasta tämä takaa jonkinlaisen oikeudenmukaisuuden ja maanhankinnan työrauhan. Hyviä malleja löytyy sekä Ruotsista että Norjasta.
Maatalouden kannattavuusongelma ei ratkea laastareilla
Suomalainen maatalous on ollut kannattavuuskriisissä jo pitkään. Tilanne on eri tahoilla tunnistettu mutta toimivaa ratkaisua ei ole löytynyt – pieniä parannuksia ja laastaripaketteja on alalle saatu, mutta perusongelmaa ne eivät ole poistaneet.
Realismia on se, ettei EU- ja WTO-maailmassa pystytä, eikä ole tarpeenkaan luoda sellaista ratkaisua, jossa palattaisiin rajasuojan ja tullien määrittämään markkinaan. Selvää myös lienee se, ettei valtion tai EU-budjetissa ole sellaista rahamäärää, jolla kannattavuusongelma tukien avulla ratkeaisi.
Ruokaviennin kasvattaminen on yksi ratkaisuista, jolla alkutuotannon asemaa voidaan parantaa. Helppoa vienti ei ole, sillä kilpailu on kovaa. Seuraavan hallituksen tulee edistää ruokavientiä huomattavasti nykyistä suuremmalla panostuksella ja sitouttaa kotimarkkinoilla laiskistuneet yritykset mukaan. Kannattava vienti on myös huoltovarmuustekijä.
Suurten kaupparyhmien ennätystulokset osoittavat vääjäämättä, ettei ruokamarkkinaeuro jakaannu kestävästi. Elintarviketeollisuus ja alkutuotanto ovat suurissa vaikeuksissa – kauppa sen kun porskuttaa. Kilpailulakia on edelleen syytä kehittää, sillä kaupan asema ruokaketjussa on edelleen liian vahva.
Viljelijöiden itsensä on syytä koota markkinavoimansa ns. tuottajaorganisaatioilla, joilla pystytään muodostamaan laillinen, jos nyt ei ihan kartelli, niin ainakin sellainen yhteenliittymä, jolla on jo markkinavaikutusta. Helppoa näiden synnyttäminen ei ole sillä yhteistyön merkitys ja voima on päässyt meiltä unohtumaan.
Maaperään sitoutuvan hiilen aito lisäys ja siitä saatava korvaus voisi parhaimmillaan olla sekä vaikuttava ilmastotoimi, että mahdollisuus lisätä viljelijän markkinaehtoisia tuloja. Seuraavan hallituksen tulee estää peltoon tai metsään sitoutuvan hiilen sosialisoiminen valtiolle sekä rakentaa aidot hiilimarkkinat.
Metsäkeskustelu on mennyt metsään
Suomalainen metsätalous on hyvinvointimme perusta. EU-komissio, -parlamentti ja jotkin kotimaiset toimijat ovat miljardiluokan hintalapuista välittämättä kilvan esittäneet erilaisia ennallistamis- ja monimuotoisuustoimia. Näissä on syytä käyttää suurta harkintaa ja ennen kaikkea hintalappu suomalaisille pitää olla selvillä.
Perinteisesti EU:n komissio on ollut pienen jäsenmaan turva – enemmistöpäätöksillä ei ole voitu romuttaa yksittäiselle jäsenvaltiolle taloudellisesti merkittävää toimialaa. Metsä- ja luontokatoasiat ovat läpipolitisoituneita eikä se lupaa mitään hyvää suomalaisille.
Seuraavan hallituksen tuleekin huolehtia siitä, että keskeisillä valtiollisilla toimijoilla, puolueet mukaan lukien, on selkeä ja yhdenmukainen näkemys EU:n suuntaan niin metsä-, luonto kuin muustakin politiikasta. Bryssel-kortin käyttäminen on yhtä halpamaista kuin suomettumisen ajan kotiryssämeininki.
Huolehditaan yhdessä siitä, että tuleva hallitusohjelma on mahdollisimman hyvä. Äänestysaktiivisuus on keskeisintä – se lähteekö maaseudun väki uunille, ratkaisee paljon.
Visa Merikoski
toiminnanjohtaja
MTK-Pirkanmaa