|
7.12.2018

VaLePa 40v juhlapuhe

Arvoisat kuulijat, hyvä juhlayleisö!

Me juhlimme nyt 40-vuotiasta VaLePaa, olen saanut kulkea mukana koko sen uskomattoman matkan Vammalan Kisan entisen ykkössarjajoukkueen pelaajien perustamasta pikkuseurasta Suomen johtavaksi ja kansainvälisesti tunnetuksi lentopalloseuraksi. Tässä puheessani tulen käymään läpi tuon taipaleen eniten mieleen painuneita kohtia. Paljon aion kertoa, mutta paljon jää kertomatta. Matkan varrella esiintyy monia nimiä, mutta varmaan joku jää mainitsemattakin. Pyydän jo tässä vaiheessa sitä anteeksi.

Ensimmäinen oma muistikuvani VaLePasta on se, kun ensimmäisellä kaudella pikkupoikana myin limsaa peleissä. Tulin VaLePaan isäni Toivon kautta, joka yhdessä Ismo Mäkelän, Teppo Erosen, Veikko Ilvesmäen ja Oiva Saaren kanssa olivat lähteneet mukaan taustaryhmäksi juuri perustetulle seuralle. VaLePa koostui silloin pelaajista, joista monet olivat nuorempina 70-luvulla Vammalan Kisan paidassa voittaneet SM-mitaleita. Ensimmäisessä VaLePassa pelasivat Hannu Alantie, Jorma Inna, Kari Touronen, Pauli Kimpanpää, Pekka Saari, Teuvo Tuominen, Ari Välimaa, sekä seuran ensimmäinen puheenjohtaja Veijo Lyytikäinen ja varapuheenjohtaja Seppo Kimpanpää, jolla oli aiemmalta ajalta maajoukkuekokemustakin.

Ensimmäiset muistiin jääneet hetket liittyvät 80-luvun alkuun jolloin VaLePa ja takaisin ykkössarjan noussut Vammalan Kisa ottivat hurjasti yhteen. Silloin oli katsomossa meteliä ja tunnelmaa, mutta välillä tunteet kävivät liiankin kuumina, varsinkin viisieräisissä peleissä. Me murrosikäiset pojat puhuimme niistä peleistä viikkoja ennen ja jälkeen ja tietenkin oltiin joka ikinen ottelu katsomassa. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että silloin elettiin siirtymäkautta. Se aika, jolloin politiikka hallitsi myös urheilua ja lasten seuravalintoja oli väistymässä ja urheilu itsessään vei voiton.

VaLePan ja Kisan taisto päättyi kahden ykkössarjakauden jälkeen siihen, että Kisa putosi sarjasta. VaLePa niukasti säilyi lähinnä Mouhijärveltä saatujen uusien vahvistusten Hannu ja Timo Ränsin ansiosta. Vuosi vuodelta näiden ottelujen jälkeen vastakkainasettelu alkoi hälvetä. Ilman, että kukaan sitä sanoi ääneen,  vuosikausiksi vakiintui järjestely, jossa VaLePa hoiti edustuslentopallon ja Kisa junioritoiminnan. Näin elettiin 90-luvun puoliväliin asti, jonka jälkeen myös juniorilentopallo siirtyi VaLePalle.

Koko 40-vuotisen historiansa ajan VaLePa on pelannut kahdella ylimmällä sarjatasolla. Ensimmäinen nousu SM-sarjaan tapahtui 1984, mutta se jäi ranskalaiseksi visiitiiksi. Samoin kävi vuosina 1988-89. Nousu oli kuitenkin antanut viitteen siitä, että paikka SM-sarjatasolla voi vakiintua. Ammattimaisuutta joukkueeseen toi ennen kaikkea vuoden lentopalloilijaksikin valitun Arto Mäkisen paluu kotikaupunginsa joukkueeseen.

VaLePan ensimmäinen suuri menestys ajoittuu vuoteen 1992, jolloin seura nousi ensi kertaa SM-mitaleille, pronssia voitettiin Sylväällä kukistamalla Raiskion Loimu erittäin jännittävässä kamppailussa. Tämän menestyksen taustalla oli VaLePan silloinen vahva mies Hannu Keihänen, joka oli haistanut Neuvostoliiton kaatumisen antamat mahdollisuudet. Pikavauhtia Vammalaan saatiin Viron maajoukkuevalmentaja Laimons Raudsepp ja hakkuri Ain Pork, joka edelleen on yksi SM-liigan kaikkien aikojen parhaista pelaajista.

Raudsepp jalosti nuorista pelaajista voittavan joukkueen. Vuoden 1992 joukkueesta muistamme Ain Porkin lisäksi nimet Janne Pulkkinen, Kari Mäkinen, Markku Raatikainen, Timo Mäkelä, Esa Kotiranta, Mikko Pyrhönen, Jukka-Pekka Vuorenmaa ja Petteri Laurila. Heistä Jukka-Pekka Vuorenmaa nousi maajoukkuepelaajaksi, Petteri Laurila pelasi upean ja pitkän ammattilaisuran ja Janne Pulkkinen voitti toisen Valepalaisen Rami Parkkisen kanssa SM-Kultaa beach-volleyssa.

Vuoden 1992 menestys nosti VaLePan ensimmäistä kertaa Euroopan kentille. Monet meistä muistavat vieläkin sen ottelun, kun Sylvään salissa vastassa oli Moskovan Dynamo ja 7 olympiavoittajaa. Tulosta ei tarvinnut jännittää, mutta upea lentopallonäytös nähtiin. Sylvään salin pienuus tuli konkreettisesti vastaan, kun venäläisten hyppysyötöt nousivat VaLePan nostajilta suoraan kattoon. Illan ilon hetki oli se, kun kentän lyhin mies VaLePan passari Timo Mäkelä torjui yksin yli 210-senttinen venäläisen keskihyökkääjän!

Tuosta 90-luvun mitalivuosista aina vuoden 2008 pronssimitaliin asti VaLePan tie oli enemmänkin selvitymistaistelua. Välillä pudottiinkin sarjasta, mutta aina palattiin. Suomen talouden kylmät vuodet oli kovia myös VaLePalle. Rahat oli tiukassa ja pelaajapalkkiot oli pidettävä kurissa. Kuvaavaa oli, että yhdellä kaudella joukkuetta kannatteli vain 16-vuotiaana kuusikkoon noussut Olli-Pekka ”Lelu” Ojansivu, josta sittemmin kasvoi suurpelaaja. Tampereelta saadun ex-maajoukkuepassari Sami Juvosen ja Mouhijärveltä maajoukkueeseen asti nousseen kokeneen Juha Tulosen rooli oli monilla kriittisillä hetkillä ratkaiseva.

80-luvun puolivälissä Antti Korpelan puheenjohtajakaudella VaLePan toiminta ammattimaistui. Edesmennyt Sauli ” Pappa ” Vainiomäki, joka on ollut lähes kaikkien VaLePasta nousseiden huippupelaajien juniorivalmentaja ryhtyi toiminnanjohtajaksi ja paikkakunnan yritykset saantiin aivan uudella tavalla toimintaan mukaan. Merkittävää jo silloin oli myös nykyisen puheenjohtajan Jarmo Niemisen panos.

Seuraava menestysvuosi oli 2008, jolloin VaLePa otti pronssia paikalliskilpailija Isku-Volleyn nenän edestä Tampereella. Tuolloin VaLePaa valmensi oma kasvatti Teemu Ryyppä, joka aiemmin oli pelannut vuosia liberona. Tuosta mitalijoukkueesta muistamme mm. nimet Joni Markkula, Veli-Pekka Kutila, Timo Jokinen, Jari Tuominen, Jose Louis Martell, Timo Haavisto, Mikko Inna, Hannu Hautamäki, Markus Peltonen, Ville Heiskanen ja Sami Koivunen.

2010-luku tullaan muistamaan VaLePan vuosikymmenenä suomalaisessa lentopalloilussa. Latvialainen ex-huippupelaaja Ugis Krastins tuli VaLePan valmentajaksi vuonna 2009 ja sen jälkeen noustiin jälleen noustiin ammattimaisuudesta yksi pykälä ylöspäin. Hopeaa saavutettiin jo vuonna 2011, mutta sitten jysähti pommi, kun VaLePa ilmoitti maajoukkueen johtavan yleispelaajan Olli Kunnarin paluusta VaLePaan yhdeksän ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Oli selvää, että seuraavalla kaudella tavoitteena oli vain mestaruus.

Kausi 2011-2012 tullaan muistamaan Sastamalassa ja vammalalaisessa lentopalloilussa ikuisesti. Kliimaksi huipentui Salossa, kun VaLePan ja Hurrikaanin välinen finaalisarja venyi 7 otteluun ja viidenteen erään. Toimin tuolloin Suomen lentopalloliiton puheenjohtajana ja olin viidennen erän puolten vaihdon aikaan jo kentän reunalla valmiina jakamaan palkintoja.

Vielä puolivälissä viidettä erää Hurrikaani johti. Sillon tuli mieleeni takauma 70-luvun puolivälistä, kun Vammalan Kisa hävisi mestaruuden kannalta ratkaisevan ottelun 3-2 Pieksämäellä. Olin sitä ottelua katsomassa isäni ja hyvän kaverini Kari Laikon kanssa. Kun Kisa tuon ottelun hävisi, niin me pienet pojat itkimme koko tulomatkan Pieksämäeltä kotiin. Väistämättä tuli silloin Salossa mieleen, että käykö tässä taas kuin Pieksämällä 40 vuotta aiemmin. Onneksi pelaajat eivät tästä tienneet mitään, vaan VaLePa otti ensimmäisen Suomen mestaruutensa.

Ja millä joukkueella se tuli. Puolet pelaajista oli oman juniorikoulun käyneitä, oman kylän poikia. Olli Kunnarin lisäksi joukkueessa pelasivat Antti Esko, Arttu Lahdenperä, Timo Jokinen, Toni Vahela, Joni Mikkonen, Anssi Vesanen, Hannu Hautamäki, Eero Jokinen, Petteri Friberg ja nuori Elviss Krastins nykyisen Suomen maajoukkueen runkopelaaja, valko-venäläinen Eduard Venski, joka pelasi VaLePassa kaikkiaan 14kautta ja nousi seuraikoniksi, jonka paita on nostettu tänne Vexve-Areenan kattoon. Eduard Venski on myös tuore Valko-Venäjän lentopalloliiton puheenjohtaja.

Se ottelu ja ottelun jälkeiset tapahtumat Salossa ei unohdu mielestä koskaan. Kauan vielä sen jälkeen, kun joukkue oli jo lähtenyt juhlimaan voittoaan muualle me VaLePan seuraihmiset, fanit, talkoolaiset ja kaikki, joille seurasta on tullut vuosien varrella kuin oma perhe, vain halasimme siellä toisiamme ja ajattelimme, että onko tämä totta. Piskuinen VaLePa, joka oli vahva kasvattajaseura, mutta vuosikausia joutui rimpuilemaan yltääkseen playoffeihin ja ylipäätään pysyäkseen sarjassa, oli nyt Suomen paras. Me olimme saavuttaneet jotakin suurta, mitä valtaosa meistä ei olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Salosta juhlat siirtyivät myöhemmin Walteriin, Ellivuoreen ja torille, johon kokoontui tuhansia paikkakuntalaisia ja vanhoja vammalalaisia kauempaakin.

Vuosi 2012 oli menestys myös kentän ulkopuolella. Neljä vuosikymmentä palvelleelle Sylvään koulun legendaariselle, mutta ahtaalle ja matalalle salille saatiin vihdoin korvaaja, kun Vexve-areena valmistui. Uuden areenan myötä harjoitus- ja peliolosuhteet saatiin nykyaikaiselle tasolle ja ottelutapahtumia voitiin kehittää. Isommat katsomot, hyvät VIP tilat, laajemmat kahvilatilat ja Suomen parhaimman selostajan Ilkka Nykäsen johdolla toteutetut spektaakkelit ovat tuoneet ikimuistoisia tapahtumia peleihin.

Seuraava mestaruus otettiin 2014, kolmas vuonna 2017 ja neljäs tänä keväänä. Suomen Cupin VaLePa on voittanut 2010-luvulla jo useasti.

VaLePa oli Suomen valtias, mutta nälkä ei ollut vieläkään loppunut. Kansainvälistä menestystä alettiin tavoitella tosissaan v.2015, kun Suomen kaikkien aikojen menestynein lentopalloilija Mikko Esko palasi kotiin ja joukkueeseen liittyi myös Eskon aisapari maajoukkueesta hakkuri Urpo Sivula.

Kaudella 2017-18 VaLePa teki suomalaista lentopallohistoriaa pääsemällä ensimmäisenä suomalaisena miesjoukkueena mestarien liigan lohkovaiheeseen. Kaikki VaLePalaiset ja erityisesti paikalla olleet fanit muistavat sen ratkaisevan erävoiton kultaisessa erässä Tshekissä ja mestarien liigan ensimmäisen kotiottelun, jolloin VaLePa voitti Hämeenlinnassa Kreikkalaisen suurseuran PAOK Thessalonikin. Historialliset olivat myös yleisömäärät. Mestarien liigan katsojakeskiarvo oli 2500  ja liigassa päästiin keskiarvoon 902, mikä lienee ennätys koko liigassa.

Arvoisa kuulijat,

VaLePa on siis tehnyt pitkän matkan kyläseurasta eurooppalaisiin huippusarjoihin. Tämä on ollut mahdollista siten, että aiemmin opitun pohjalle on rakennettu ja aina kun seurajohto on vaihtunut, niin aina on tullut jotakin uutta.

Onkin syytä antaa tunnustus kaikille VaLePan puheenjohtajille, edesmenneille Veijo Lyytikäiselle, Walter Talvialle, Aulis Jaloselle , Paavo Hakalalle, sekä tietenkin Eino ” Poku” Laaksolle, joka oli kahteen otteeseen pitkän kauden puheenjohtajana. Hänen seuraajansa Jukka Tuominen tunnetaan paitsi VaLePan puheenjohtajana, myös lentopalloliiton pitkä-aikaisena vaikuttajana ja maajoukkuetasolle yltäneiden Tonin ja Jarin isänä. Antti Korpelan puheenjohtajakausi oli VaLePan pisin ja menestyksekkäin. Kansainvälinen menestys ja siihen panostaminen on ollut uusi asia Jarmo Niemisen puheenjohtajakaudella.

VaLePalla on ollut vuosien aikana onni saada myös erittäin hyviä ja sitoutuneita toiminnanjohtajia. Heistä jo mainitsin Sauli ” Pappa ” Vainiomäen. Mauri Esko on tehnyt erittäin pitkän ja ansiokkaan työn VaLePan hyväksi. Hän on myös kahden maajoukkuepelaajan Antin ja Mikon isä. Hannu Hautamäki puolestaan oli samaan aikaan sekä toiminnanjohtaja, että Suomen mestarijoukkueen libero. Nyt vastuullista toiminnanjohtajan tehtävää hoitaa pitkän linjan lentopallovaikuttaja Hanna Arve-Talvitie, joka pääsi elämässään eteenpäin siirtymällä Hurrikaanista VaLePaan.

Vuosien varrella monet VaLePassa juniorina pelanneet ovat nousseet maajoukkuepelaajiksi ja ammattilaisiksi ulkomailla. Näistä viimeisimpiä ovat Elviss Krastins ja Sakari Mäkinen. VaLePan nykyisestä joukkueesta Suomen maajoukkueessa on peräti viisi pelaajaa eli Niko Suihkonen, Markus Kaurto, Tommi Siirilä, Mikko Esko ja Urpo Sivula.

On hyvä muistaa, että Vammalalaisen lentopalloilun kulmakivi on aina ollut oma pelaajatuotanto. Tänään VaLePa on Suomen toiseksi suurin junioriseura, jossa on 275 junioripelaajaa. Joukkueita on kaikissa ikäluokissa sekä pojissa, että tytöissä. Nuorten huipputapahtumassa Power Cupissa VaLePa on monina vuosina ollut yksi eniten joukkueita lähettänyt ja myös menestystä hyvin kerännyt seura.

Vuosien varrella VaLePan juniorimylly on tuottanut kansalliselle huipulle monia pelaajia, jotka ovat voittaneet SM-mitaleita muissa seuroissa, heitä ovat olleet mm. Jussi Ahonen, Toni Tuominen ja Sami Siuko.

VaLePa on tuottanut huipulle myös naispelaajia. Ensimmäisestä joukkueesta muistamme Hanna ja Anu Laakson. Ylivoimaisesti menestynein on kansainväliselle uralle ja maajoukkueen kapteeniksi yltänyt Kaisa Jokinen. Nykypelaajista tunnetuimmat ovat Karoliina Friberg ja beach-Volley lupaus Wilhelmiina Prihti.

Arvoisat kuulijat,

Kun muistamme niitä, jotka ovat saavuttaneet paljon kentällä, on aika antaa kunniaa myös niille, jotka ovat toimineet kentän laidalla. Vuosikymmeniä VaLePan ottelutapahtumia ja seuran toimintaa on pyöritetty talkoilla. Jokainen talkoolainen, järjestysmies, lipunmyyjä, mainoksen kantaja, kahvilan pitäjä ja makkaran myyjä on osaltaan ollut tekemässä VaLePan menestystä. Niin on ovat olleet myös fanit, jotka vuodesta toiseen ovat kiertäneet otteluita ympäri Suomea ja jopa ulkomailla. Joukkueen mukana me taustalla olleet olemme yhdessä eläneet kaikki nämä vuodet, niin menestyksen, kuin pettymystenkin hetkillä. Iso kiitos kuuluu paikalliselle yrityksille ja niiden yhteistyökumppaneille, jotka ovat vuosikymmeniä taloudellisesti mahdollistaneet pienen kaupungin joukkueen pelaamisen korkealla tasolla. Sastamalan kaupunki ansaitsee myös kiitokset hyvien edellytysten luomisesta lentopalloilulle.

VaLePa on se asia, josta Sastamala tunnetaan. Jokainen urheilua seuraava tuntee Suomessa VaLePan . Samoin kansainväliset huippupelaajat, joille ei enää tarvitse selittää mistä seurasta on kyse. VaLePa on tänä päivänä myös pirkanmaalainen seura. Erityisesti pelit Tampereella ovat vetäneet hyvin lentopalloväkeä Tampereen seudulta ja yhteistyö entisen kilpailijan Tampereen Isku-Volleyn kanssa on uusi avaus.

Juuret, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kuitenkin Vammalassa ja täällä Vexve-areenalla.
VaLePa on suuri, mutta se on silti osa kotiseutuamme. VaLePa on meidän DNAssamme. Ja kun VaLePa voittaa, se on kuin itse voittaisi. Tai oikeastaan enemmän, koska silloin me kaikki voitamme yhdessä. VaLePan entisen kapteenin Antti Eskon sanoin: ”Ei oo mua, on vaan me!” Onnittelut 40-vuotiaalle VaLePalle ja menestyksen vuosia eteenpäin!

Arto Satonen, VaLePalainen 40 vuotta