ENEMMÄN YHTEISTÄ, VÄHEMMÄN VASTAKKAINASETTELUA
Olympialaisten paras puoli on se, että se kokoaa suomalaisia yhteen. Kun Leijonat pelaa tai hiihtoladuilla tapahtuu, niin suomalaiset kokoontuvat television ääreen kannustamaan omiaan. Silloin olemme kaikki samalla puolella, Suomen ja suomalaisten puolella. Toinen suomalaisia yhdistävä tapahtuma on kerran vuodessa, kun itsenäisyyspäivän iltana kokoonnutaan seuraamaan linnanjuhlia. Itsenäisyyspäivää on syytäkin juhlia ja silloin on hyvä olla ylpeä tästä maasta.
Arjessa sen sijaan suomalaiset hajoavat hyvinkin moniin ryhmiin ja alakulttuureihin. Aiemmin kun televisiossa oli vain kaksi kanavaa ja sosiaalisesta mediasta ei tiedetty mitään, niin kaikki katsoivat samoja TV-sarjoja ja yhteisiä kokemuksia riitti. Nyt tarjontaa on niin paljon, että kukin katsoo mitä haluaa ja yhteistä kokemuspohjaa ei samalla tavalla synny.
YLE:n puoli yhdeksän uutiset ovat pitkään olleet suomalaisille päivän rutiineihin kuuluva asia. Monille meistä se on sitä edelleen. Silti yhä useampi saa tietonsa sosiaalisen median kanavista ja varsinkin nuorille TikTok:sta on tullut keskeinen tiedotusväline. Paikallisissa asioissa onneksi paikallislehti pitää vielä pintansa, toki senkin rinnalle on tullut erilaisia Facebook-ryhmiä.
Nykyaika ei kannusta yhtenäisyyteen, vaan vastakkainasetteluun. Erityisesti sosiaalisessa mediassa näkyvyyttä keräävät ne, jotka sanovat asiat kaikkein kärkevimmin. Sosiaalinen media on ollutkin keskeinen väylä myös politiikan valtasuhteiden muuttumiselle. Ilman sosiaalista mediaa meillä ei olisi niin isoa perussuomalaista puoluetta, eikä toisaalta myöskään vihervasemmistoa. Molemmille ääripäille sosiaalinen media on väline löytää oma kannattajakunta ja laittaa sinne kierroksia lisää.
Viimeisimmät ajan merkit ovat, että sosiaalisen median tapainen toiminta uhkaa tulla jo eduskuntasaliinkin. Se on paha takaisku, koska eduskunnassa on perinteisesti oltu kavereita puoluetaustausta riippumatta. Viime viikolla Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta kommentoi sosiaali- ja terveysministerin tehtävään valittua Wille Rydmania epäinhimilliseksi. Rydmankin on toki kärjekäs sanankäyttäjä, mutta silti tuntui, että jälleen ylitettiin yksi raja-aita.
Somemiekkailu ja eduskuntasalin väittely voi olla myös joillekin kansalaisille mielenkiintoista seurattavaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että päätöksenteon tehtävänä ei ole olla viihdettä. Tavallisten kansalaisen kannalta parhaat päätökset syntyvät yleensä silloin, kun politiikka on arjen harmaata. USA:ssa vastakkainasettelu on monta kiihdytyskierrosta Suomea edellä ja tulokset sen mukaisia. Luoja meitä sille tielle joutumisesta varjelkoon.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok.)