|
23.9.2022

Arto Satosen viikkoviesti – Ratkaisevaa on, mitä tapahtuu Venäjän sisällä

Arvoisa lukija,

Eduskunnan syksy on käynnistynyt todella vilkkaasti. Maailman tapahtumat heijastuvat monin tavoin myös Suomeen. Tällä viikolla on erityisesti puhuttu Venäjän aloittamasta liikekannallepanosta ja sen aiheuttamasta paineesta Suomen rajoille. Toisena aiheena on tietenkin ollut esillä Fortum, jonka Uniper-seikkailu päättyi yli 6 miljardin tappioihin. Näistä aiheista tässä viestissä.

Tällä viikolla on käsitelty myös vuoden 2023 valtion budjettia. Oma budjettipuheenvuoroni käsitteli lähinnä velkaantumisen rajua kasvua ja tarvittavia muutoksia, jotta julkinen talous saadaan hallintaan ja Suomi säilyy pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana myös tuleville sukupolville. Tästä teemasta tullaan varmasti keskustelemaan kevään vaaleissa. Linkki puheeseeni löytyy tästä:

https://www.facebook.com/satonen/videos/5916548385036035

CASE FORTUM – VALTION OMISTAJAPOLITIIKKAA UUDISTETTAVA

Fortumin Uniper-sotku on johtanut Suomen taloushistorian suurimpiin tappioihin. Jatkossa Fortum on ilmoittanut keskittyvänsä pohjoismaisiin markkinoihin, mikä lienee viisasta. Iso ongelma kytee kuitenkin edelleen Venäjällä, jossa Fortum on myymässä voimaloitaan. Aika näyttää paljonko sieltä rahaa saadaan kotiutettua, jos ylipäätään saadaan. Pahimmillaan edessä on Venäjän voimaloista jopa 5 miljardin alaskirjaukset, mikä ajaisi jo koko Fortumin vaikeuksiin. Viimeistä näytöstä Fortumin Venäjä-kytkennöistä ei siis vielä olla nähty.

Eduskunta tulee käsittelemään Uniper-prosessia perusteellisesti ja silloin arvioidaan erityisen tarkasti heinäkuun neuvottelut ja tämän viikon viimeiset vaiheet. Tärkeintä on kuitenkin se mitä tästä on opittavissa. Fortumin vaiheiden aikana hallitukset, omistajaohjausministerit ja omistajaohjauksesta vastaavat virkamiehet ovat vaihtuneet. Yhteistä kaikille on ollut kuitenkin se, että kaikissa Fortumin vaiheissa on luotettu Fortumin hallituksen ja kulloisenkin toimitusjohtajan näkemyksiin. Tulokset ovat nyt nähtävissä.

Väistämättä valtion roolia omistajana on tarkasteltava uudelleen. Valtion pitäisi lähinnä keskittyä omistamaan sellaisia yhtiöitä, jotka ovat Suomen huoltovarmuuden kannalta välttämättömiä, luonnollisia monopoleja tai yhteiskunnallisesti merkittäviä. Kyse on siis yhtiöistä, joissa yhteisellä omistuksella on erityinen merkitys ja sen etu kansalaisille on kiistaton.

Kansainvälistä bisnestä tekevien pörssiyhtiöiden omistuksen osalta valtion omistajapolitiikkaa on syytä linjata uudelleen. On turha kuvitella, että omistajaohjaus kykenisi jatkossakaan parempaan, koska valtion ja muiden osakkeenomistajien intressien yhteensovittaminen on usein vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.

Vaihtoehdoiksi jää joko pörssiyhtiöiden omistuksesta asteittainen luopuminen tai sitten valtion tyytyminen niiden omistajana muiden sijoittajien kaltaiseen asemaan. Se tarkoittaa sitä, että hyvinä vuosina tulee hyviä osinkoja, mutta myös tappion riski on merkittävä ja se lankeaa myös veronmaksajien kontolle, kun epäonnistumisia tulee. Fortumin ohella valtio on Venäjä-kytkentöjen vuoksi ottanut takkiin tänä vuonna myös esimerkiksi Nokian Renkaiden merkittävänä omistajana. Toki aiemmin molemmista yhtiöistä on saatu aiemmin myös huomattavia osinkoja.

On siis tehtävä linjanveto sen suhteen mitä valtio omistaa ja mitä sijoituksilta odotetaan. Fortumin kaltainen katastrofi ei todennäköisesti ihan pian uudelleen realisoidu, mutta pitkässä juoksussa myös tappiota tulee aina, kun ollaan kansainvälisessä riskibisneksessä mukana. Jos valtio sen sijaan keskittyy vain suomalaisille tärkeiden asioiden järjestämiseen ja niitä hoitavien yhtiöiden omistamiseen, niin perusasiat pidetään kunnossa ja tappioita ei tule, mutta ei myöskään merkittäviä osinkotuloja.

Se on kuitenkin jo tullut selväksi, että omistajaohjaus ei kykene estämään valtion omistamien yritysten epäonnistumisia. Sen vuoksi nyt on aika linjata mitä ylipäätään valtion on järkevä omistaa ja mikä on minkin omistuksen tarkoitus valtion ja veronmaksajien näkökulmasta.

RATKAISEVAA ON, MITÄ TAPAHTUU VENÄJÄN SISÄLLÄ

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvasi Putinin valitsemaa strategiaa ”all-in -strategiaksi”, kun panoksia korotettiin Venäjän liikekannallepanolla. Putin on selvästi kytkenyt oman tulevaisuutensa sotilaalliseen menestykseen Ukrainassa ja jopa ydinaseretoriikka on otettu käyttöön. Ukrainassa Venäjän uhkailusta ei ole hätkähdetty ja lännestä Ukrainalle on luvattu lisää tukea.

Varsinainen taistelu käydään kuitenkin Venäjän sisällä, jossa voimia on joka suuntaan. Liberaalia oppositiota on ajettu vankiloihin ja maanpakoon, mutta silti useissa kaupungeissa nousi liikekannallepanon jälkeen sodan vastaisia mielenilmauksia, joka johti taas tuhansien pidättämiseen. Toisesta suunnasta nousee äärioikeisto, joka vaatii Putinilta kovempia toimia Ukrainassa.

Rajoilla nähdään, että osa venäläisistä äänestää jaloillaan. Rintamalle kutsua pelkääviä tulee yli rajan kaikkiin niihin valtioihin, joihin raja Venäjältä on vielä auki. Erityinen paine kohdistuu niihin maihin, joihin matkustavilta venäläisiltä ei vaadita edes viisumia. Näitä ovat esimerkiksi Armenia ja Georgia. Suomeen pyritään lähinnä turistiviisumilla ja eilen myös ensimmäiset venäläiset jo hakivat turvapaikkaa sillä perusteella, että joutuvat Ukrainaan sotimaan.

Suomelle maaraja Venäjälle on tässä tilanteessa hyvin ongelmallinen. On tietenkin hyvä, että osa venäläisistä nuorista miehistä lähtee maasta mieluummin pois kuin rintamalle Ukrainaan. Suomen on kuitenkin arvioitava myös oman turvallisuutensa näkökulmasta voidaanko rajaa pitää auki edes niille, joilla on Schengen-viisumi. Valtioneuvosto on asiaa käsitellyt ja ratkaisun on tultava pian. Turistien osalta raja on laitettava kiinni heti, kuten Baltian maat ja Puola ovat tehneet.

Alusta asti Ukrainassa on ollut kyse Putinin hallinnon näkökulmasta kahdesta asiasta: Neuvostoliiton aikaisen imperiumin palauttamisesta ja oman vallan vahvistamisesta Venäjän sisällä. Kun ensimmäinen tavoite on osoittanut odotettua vaikeammaksi, niin nyt myös toinen tavoite horjuu. Putin itse puhui jo Venäjän mahdollisesta hajaantumisesta. Viime kädessä kyse on siitä, mitä Venäjän kansa, armeija ja poliisi tekee. Pysyvätkö ne uskollisena johtajilleen vai lähteekö muutos Venäjän sisältä? Ja jos lähtee, niin mitä siitä seuraa ?

VIIKONLOPPUNA PUHEENJOHTAJAPÄIVÄT AULANGOLLA

Huomenna Kokoomus järjestää Hämeenlinnan Aulangolla valtakunnalliset puheenjohtajapäivät paikallisyhdistysten vetäjille. Olen myös mukana tapahtumassa. Nähdään siellä!

Hyvää viikonloppua toivottaen!

Arto

Arto Satonen

Olen viisikymppinen kansanedustaja Sastamalasta. Toimin tällä hetkellä työministerinä Orpon hallituksessa. Aiemmin olen toiminut eduskunnan varapuhemiehenä ja Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Olen toiminut lukuisissa eduskunnan valiokunnissa, puheenjohtajana suuressa valiokunnassa, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa sekä liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Lisäksi olen toiminut Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana.