|
16.9.2022

Arto Satosen viikkoviesti – Terveydenhuollon työkiista kertoo huutavasta työvoimapulasta

Arvoisa lukija,

Tällä viikolla on puhuttanut erityisesti hoitajien työtaistelu ja siihen liittyvä hallituksen esittämä potilasturvallisuuslaki. Tämän viestin lopussa keskityn siihen, miksi tämä hoitoalan tilanne on niin vaikea ja mitkä todelliset ongelmat ovat työriidan takana. Potilasturvallisuuslaki on vain laastari avohaavaan, mutta tietenkin julkisen vallan velvollisuus on tehdä voitavansa ihmisten hengen ja terveyden eteen. Laki ei kuitenkaan tätä asiaa ratkaise. Hoitoalan veto- ja pitovoima on saatava palautettua, jotta Suomessa on riittävästi hoitajia, jotka kokevat työnsä mielekkääksi ja sitä kautta myös palvelut kyetään turvaamaan.

FORTUMIN JOHDON ”ALL- IN” – STRATEGIA AJAA TÄYSIN KARILLE

Uniperin ongelmat ovat nousseet uudelleen pöytään ja jälleen on riski, että käydään Fortumin omistajien eli suomalaisten veronmaksajien kukkarolla. Venäjän kaasusta riippuvaisille saksalaisille tilanne on tietenkin vaikea, mutta suomalaiselle veronmaksajalle se on kohtuuton. Uniperin ostosta on tulossa Suomen taloushistorian suurin virhe.

Tähän on ajauduttu siksi, että Fortumin johto valitsi aikoinaan ”all-in” -strategian, jossa luovuttiin täysin varmasta bisneksestä Suomessa ja Ruotsissa ja sijoitettiin rahat Venäjän voimaloihin ja Venäjän kaasusta riippuvaisen Uniperiin. Kaikki siis laitettiin yhden kortin eli Venäjän hyväntahtoisuuden varaan. Kun Putin sitten veti maton alta, niin kaikki romahti. Venäjän voimaloiden kohtalo on epäselvä ja Uniper on viemässä nurin koko Fortumia, joka on tullut riippuvaiseksi Suomen valtion eli veronmaksajien avusta.

Fortumin johdolle varma bisnes oli liian huonosti kannattavaa ja siksi lähdettiin riskisijoituksiin. Valtion omistajaohjaus on antanut Fortumin toimille siunauksensa ja on siten osasyyllinen tapahtumiin. Tästä tulisi nyt viimein oppia se, että riskibisnes ulkomailla ei voi olla valtionyhtiön toimialaa. Sellaiset riskit soveltuvat yksityisille pörssiyhtiöille, mutta ei veronmaksajien rahoilla pelaaville. Joko valtion pitäisi hankkiutua tällaisista omistuksista eroon tai sitten yhtiöt tulisi pilkkoa siten, että kotimaisesta huoltovarmuudesta vastaava osa ja kansainvälistä riskibisnestä tekevä osa eriytetään omiksi yhtiöikseen.

PORVARIT VALTAAN RUOTSISSA – LINJA TIUKKENEE

Ruotsin vaalit päättyivät lopulta porvarillisen blokin niukkaan, mutta selvään 176-173 voittoon. Uudeksi pääministeriksi nousee Moderaattien Ulf Kristersson, joka kuitenkin tarvitsee Ruotsidemokraatit hallituksensa tukipuolueeksi. Uusi hallitus todennäköisesti muodostuu Moderaattien, kristillisdemokraattien ja liberaalien pohjalle.

Vaalilupausten mukaisesti uusi hallitus tulee tarttumaan entistä kovemmin keinoin jengirikollisuuden kitkemiseen ja arjen turvallisuuden vahvistamiseen. Uusi hallitus tulee varmasti myös edistämään ydinvoiman lisärakentamista ja tekemään talousuudistuksia, joilla Ruotsin kilpailukykyä vahvistetaan.

Ruotsin vaalin suurin opetus suomalaiselle politiikalle on se, että Demarien kanssa liittoutuneen Keskustapuolueen kannatus suorastaan romahti: puolue menetti 7 parlamenttipaikkaa ja jopa neljänneksen äänistään. Iso osa Keskustaa perinteisesti äänestäneistä vaihtoi leiriä, koska ei hyväksynyt liittoutumista demarien kanssa. Tässä voi olla osviittaa siihen, mitä näemme Suomessa ensi keväänä.

TERVEYDENHUOLLON TYÖKIISTA KERTOO HUUTAVASTA TYÖVOIMAPULASTA

Parasta aikaa valtakunnan sovittelijan johdolla yritetään sovitella hoitoalan työriitaa ja välttyä lakoilla. Eduskunta käsittelee samaan aikaan potilasturvallisuuslakia. On tietenkin selvää, että millään alalla työtaistelu ei saa vaarantaa ihmisten henkeä ja terveyttä. Potilasturvallisuuslaki on siten viimeinen perälauta, mutta vain laastari avohaavaan.

Kun jollakin toimialalla työriita äityy pahaksi, niin se yleensä kertoo laajemmasta ongelmasta. Tämä sääntö pätee myös hoiva-alalla. Hoitoalan veto- ja pitovoima on ollut vuosia huonoa. Monet ovat kokeneet työn liian kuormittavaksi ja tehneet oman ratkaisunsa. Yksi on siirtynyt kokonaan muille aloille, toinen hakeutunut opintovapaalle ja kolmas siirtyneet alan sisällä kevyempiin töihin. Yhdessä tämä kaikki on johtanut hoitajapulaan ja osaamisvajeeseen, mikä on tehnyt jäljelle jääneiden työstä entistä vaikeampaa.

Hoitoalan vetovoiman hiipuminen näkyy myös koulutukseen hakeutumisessa. Nykyinen hallitus on lisännyt koulutuspaikkoja. Se ei kuitenkaan auta, jos hakijoita ei ole. Esimerkiksi lähihoitajan koulutukseen on avoimia paikkoja vaikka kuinka paljon. Työtä ja harjoittelupaikkoja on myös tarjolla käytännössä kaikille jopa valittavaksi asti, mutta ala ei kuitenkaan vedä riittävästi nuoria. Hoiva-avustajiksi hakeutuu enemmän aikuisia alan vaihtajia ja se auttaa tilannetta osittain, mutta vain osittain.

Nyt puhutaan palkasta. On selvää, että kun inflaatio laukkaa, niin palkka on tärkeä asia kaikille palkansaajille ja varmasti muita aloja korkeampi palkankorotus jonkin verran lisäisi hoitoalan kiinnostusta. Sekään ei kuitenkaan poista ongelmaa. Monet ovat lähteneet alalta, koska kokevat, että eivät voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat. Kyse on siis ennen kaikkea työolojen ja työn mielekkyyden parantamisesta, jotta vetovoima palaa.

Yksi asia, jossa hallitus on nukkunut pahasti, on hoitoalan työperäinen maahanmuutto. Monissa Länsi-Euroopan maissa hoitajia on johdonmukaisesti rekrytoitu EU-alueen ulkopuolelta. Esimerkiksi Saksalla on ollut jo pitkään valtiotason sopimus hoitajien rekrytoimisesta Filippiineiltä. Meillekin tulee yksityisten yritysten kautta työntekijöitä sieltä ja täältä, mutta johdonmukaisuus puuttuu. Nimenomaan hoiva-alalla sitä tarvitaan, koska kaikkien ammattitaito ja kielitaito pitää olla riittävällä tasolla ennen kuin työt voi aloittaa.

Marinin hallitus perusti marraskuussa erillisen työryhmän ratkomaan hoitajapulaa. Toistaiseksi tulokset ovat olleet hyvin laihoja. Itse asiassa työryhmän toimiaikana tilanne on vain huonontunut. Tällä hetkellä jopa 3 000 tehostetun asumisen paikkaa on tyhjänä, vaikka vanhuksia on jonossa, koska ei ole hoitajia. Ongelma on paljon suurempi kuin mitä hallitus on havainnut. Toivottavasti tämä työtaistelu herättää nyt ymmärtämään, että kaikki kivet on käännettävä, että hoitoala saadaan uudelleen vetovoimaiseksi. Hoitoalalla palveluiden toimivuuden edellytys on riittävä hoitajien määrä.

Tässä puheenvuoroni keskiviikolta, liittyen potilasturvallisuuslakiin ja hoitajapulaan https://www.facebook.com/satonen/videos/471164928397361

Hyvää viikonloppua!

Terveisin,
Arto

Arto Satonen

Olen viisikymppinen kansanedustaja Sastamalasta. Toimin tällä hetkellä työministerinä Orpon hallituksessa. Aiemmin olen toiminut eduskunnan varapuhemiehenä ja Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Olen toiminut lukuisissa eduskunnan valiokunnissa, puheenjohtajana suuressa valiokunnassa, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa sekä liikenne- ja viestintävaliokunnassa. Lisäksi olen toiminut Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana.