AL 13.4.2012: Arto Satonen – Kerjääminen kiellettävä Tanskan mallin mukaan
13.4.2012
Kevät on tuonut jälleen ulkomaalaiset kerjäläiset suomalaisille kaduille. Näyttää siltä, että kerjääjien määrä on edelliskesästä kasvanut ja kerjäläisiä on tullut myös pienemmille paikkakunnille. Ongelma uhkaa pahentua merkittävästi, jos lainsäädäntöä ei muuteta.
Kerjääminen ei ole ihmisarvoinen tapaa elättää itseään. Suomalaisen yhteiskunnan suuri saavutus on ollut se, että Suomen kansalaisten ei tarvitse elättää itseään kerjäämällä. Kun olemme itse saaneet tämän ongelman poistettua, niin ei ole hyväksyttävää, että kerjääminen palaa nyt Suomeen ulkomaalaisten toimesta.
Tanska on se maa Euroopan Unionin sisällä, joka on ratkaissut kerjäläisongelman. Tanskassa voidaan antaa viisi vuotta voimassa oleva varoitus henkilölle, jonka pääasiallinen elinkeino on kerjääminen julkisella paikalla. Jos tätä varoitusta rikkoo, niin henkilö voidaan poistaa maasta viideksi vuodeksi. Tällä hyvin yksinkertaisella keinolla kerjäläiset ovat poistuneet Tanskan maaperältä.
Kerjäläiset ovat pääosin Romanian ja Bulgarian romaaneja, joiden elinolosuhteet ovat omassa maassaan heikot. Onkin oikein, että Suomi yhdessä muiden Euroopan Unionin maiden kanssa painostaa Romaniaa ja Bulgariaa parantamaan romaanien elinolosuhteita. Tämä on oikea tie kerjäläisongelman ratkaisuun Euroopan tasolla. Asia ei sen sijaan ratkea sillä, että ovet pidetään avoinna Romaniasta ja Bulgariasta tuleville kerjäläisille muissa EU- maissa. Tässä asiassa humaania ei ole sulkea silmiään, vaan humaania on tukea ja painostaa kyseisiä valtioita hoitamaan omien vähemmistöryhmiensä asiat paremmin.
Kerjämiseen liittyy usein ainakin välillisesti rikollisuus. Kerjääjä saattaa olla velkavankeudessa hänelle matkan maksaneeseen tahoon. On järkyttävää, että nämä kerjäämisen organisoijat käyttävät ihmisten uhanalaista tilaa hyväkseen. Sen vuoksi Suomessakin ollaan kriminalisoimassa kerjäämisen organisointi ja myös häiritsevään kerjäämiseen puuttumiseen annetaan viranomaisille lisää toimintavaltuuksia. Nämä ovat oikeansuuntaisia ratkaisuja, mutta eivät riittäviä.
Kerjäämisongelmaan todellinen ratkaisu on Tanskan mallin mukainen varoitusjärjestelmä, jota rikkova voidaan poistaa viideksi vuodeksi maasta. Se antaa selvän viestin siitä, että kerjääminen Suomessa ei ole mahdollista ja samalla loppuu välittäjiltä intressi tuoda tänne kerjäläisiä.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Arto Satosen viikkoviesti – viikon aiheena alkoholi
24.2.2012
Hyvä ystävä,
Tämän viikon listaviesti käsittelee alkoholiasioita, jotka ovat nousseet ministerien taholta keskusteluun. Kreikka-teemaan palaan ensi viikolla, koska eduskunta keskustelee ja tekee päätöksiä siitä tulevalla viikolla.
Alkoholi ja liikenne eivät kuulu yhteen – promillerajaa ehdotetaan alennettavaksi
Liikenneministeri Merja Kyllönen on hyvin voimakkaasti tuonut esille promillerajan alentamisen yhtenä keinona taistelussa rattijuopumusta vastaan. Esillä on ollut promillerajan laskeminen 0,5 promillesta 0,2 promilleen. Tavoitteena on antaa erityisesti nuorisolle selvä signaali siitä, että alkoholi ja liikenne eivät kuulu yhteen.
Juuri asennekasvatukseen perustuen tämä ehdotus onkin hyväksyttävissä. Tieteellinen tosiseikka nimittäin on, että 0,5 promillea on oikea raja sen suhteen missä alkoholin vaikutus alkaa merkittävästi heikentää ajokykyä. Valitettavasti näyttää nyt siltä, että erityisesti nuorten keskuudessa nykyinen promilleraja ymmärretään siten, että pienessä maistissa saa ajaa ja sen vuoksi lasketaan kuinka monen oluen jälkeen on vielä ajokelpoinen tai kuinka pitkän tauon jälkeen voi ajaa, vaikka alkoholia vielä olisikin veressä.
Rattijuopumus on vakava asia. Neljännes kuolemaan johtavista liikenneonnettomuuksista johtuvat rattijuopumuksesta ja usein kärsijänä on vielä sivullinen. Tämän vuoksi on perusteltua myös laajentaa alkolukon käyttöä. Realismia lienee se, että alkolukko jollakin aikavälillä laajenee uusiin autoihin. Sarjavalmisteisena myös kustannukset saataisiin kohtuulliseksi. Promillerajan mahdollinen muuttaminen on tällä hetkellä esillä liikenneministeriön ja oikeusministeriön välisissä keskusteluissa. Eduskuntaan esitys asiasta tulee aikaisintaan loppukeväällä.
Räsänen ehdotti yökerhoille aikaisempaa sulkemisaikaa – tätäkin harkittava
Sisäministeri Päivi Räsänen ehdotti yhdessä poliisiylijohtaja Mikko Paateron kanssa yökerhojen sulkemista kello neljän sijasta jatkossa kello kaksi. Odotetusti tämä ehdotus on saanut ankaraa vastusta, koska sitä pidetään yhteiskunnan taholta holhoavana esityksenä. Esitystä vastustavat luonnollisesti myös yökerhot, joiden myynnistä kolmannes tulee kahdelta viimeiseltä tunnilta. PAMilla ei ole selkeää kantaa asiaan.
Tässäkin asiassa on silti kaksi puolta. Ne kaksi viimeistä tuntia aiheuttavat sen, että poliisin resursseja on pakko kohdentaa todella paljon aamuyön tunneille erityisesti lauantai ja sunnuntaiöinä. Tämä syö poliisilta resursseja muiden tarpeellisten tehtävien hoitamisesta. Todennäköisesti pitkät aukioloajat viikolla syövät myös työkykyä niiltä, jotka yökerhoreissun jälkeen vielä menevät aamulla töihin. Ravintoloillekaan pitkät aukioloajat eivät ole pelkästään plussaa. Ravintolaan tullaan aiempaa myöhemmin ja juominen on jo aloitettu kotona vahvemmin kuin aiemmin.
Vanhana grillikioskiyrittäjänä on myönnettävä tuntevansa sympatiaa myös niitä grillityöntekijöitä kohtaan, jotka nyt joutuvat tekemään työtä viiteen asti, jotta kaikille yökerhojen kautta nakarille päätyville on palvelu tarjolla. Me sentään saimme aiemmin kiinni puoli kolmelta ja myytiin varmasti saman verran kuin nykyäänkin.
Tämän yökerhojen aukioloasian osalta keskustelu jatkuu. Mielelläni kuulisin myös sinun mielipiteesi tästä asiasta eli jos olet tiukasti puolesta tai vastaan tai siltä väliltä, niin laita tänne viestiä.
Viikonlopputerveisin,
Arto
–
Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-5113110
–
Listalle liittymiset ja listalta poistumiset:
Arto Ahvensalmi
(Arto Satosen eduskunta-avustaja)
arto.ahvensalmi@eduskunta.fi
09-4324110 / 045-1245678
Aihe: Viikkoviestejä
Kansanedustaja Arto Satosen viikkoviesti – työmarkkinaratkaisun kariutuminen ja Kreikka-paketin vakuusjärjestelyt
7.10.2011
Tätä eduskuntaviikkoa on hallinnut kaksi asiaa: työmarkkinaratkaisun kariutuminen ja Kreikka-paketin vakuusjärjestelyt.
Työmarkkinaratkaisun kariutuminen on jo nyt johtanut ylityökieltoon ja uhkaa johtaa lakkokierteeseen. Pelkästään ylityökielto aiheuttaa toimitusten viivästymisiä ja vaikuttaa siten suomalaisten yritysten luotettavuuteen toimijoina. Tällaiseen maineen menetykseen ei nyt todellakaan olisi varaa.
Työmarkkinajärjestöillä on Suomessa kansainvälisesti ottaen hyvin suuri valta. Tämän vallan legitimiteetti perustuu sille, että tiukkoina aikoina järjestöt kykenevät tekemään kansakunnan kokonaisedun kannalta järkeviä ratkaisuja. Jos näin ei nyt kyetä tekemään, niin se väistämättä murentaa koko kolmikannan uskottavuutta.
On selvää, että esillä olleet palkankorotukset eivät merkittävästi nosta ostovoimaa, koska mm. liikenteen verottaminen ja energia kallistuvat. Parempi kysymys on kuitenkin se, että onko nyt ylipäätään edellytyksiä ostovoiman korottamiselle. Tärkein markkina-alueemme Eurooppa on sodan jälkeisen historian suurimmassa talouskriisissä, joka väistämättä vaikuttaa palkankorotusvaraan. Samaan aikaan valtio ottaa velkaa 7 miljardia, väestön ikääntymisen vuoksi paineet sosiaalimaksujen korotukseen tulevien eläkkeiden turvaamiseksi ovat huomattavat ja ilmastomuutoksen torjunnan nimissä nostetaan kulutuksen verotusta. Kun nämä kaikki lasketaan yhteen, niin paljon ei voi rahapussi vahventua.
Kreikka-pakettiin räätälöitiin Suomelle sopiva vakuusmalli
Vakuusmalli oli tarjolla kaikille EU-maille, mutta käytännössä sen olisivat voineet ottaa vastaan vain AAA-luokituksen EU-maat, koska muille lainaraha vakuuksien kattamiseen olisi tullut liian kalliiksi. Ongelmallinen nyt tarjottu malli oli myös niille AAA-maille, joiden velka suhteessa bruttokansatuotteeseen on jo korkealla tasolla.
Suomi ottaa vastaan vakuuspaketin, koska kykenemme lainaamaan rahaa edullisesti ja voimme siten turvata 2,2 miljardin euron lainasummasta 40 % eli 880 miljoonaa euroa. Koska vakuus sijoitetaan AAA-papereihin, niin oletettavissa oleva tuotto 30 vuodessa vastaa koko lainasummaa. Olennaista on siis se, että jos Kreikka kaatuu tai saa myöhemmin anteeksi velkojaan, niin Suomi on suojannut merkittävän osan sijoittamistaan varoista.
Tämäkään päätös ei ole kovin mieluinen, mutta vakuuksilla on kuitenkin todellista taloudellista merkitystä. Tähän tulokseen on tullut mm. ETLAn toimitusjohtaja Sixten Korkman, jonka tuore haastattelu Talouselämässä löytyy täältä. Nyt saavutetun lopputuloksen ainoa todellinen vaihtoehto olisi ollut ottaa kokonaan letku irti kreikkalaisten tukemiselta. Se olisi todennäköisesti johtanut koko Etelä-Euroopan kriisiytymiseen ja suureen pankkikriisiin. The Economist-lehden arvion mukaan tästä maksettava hinta olisi Suomen kansantaloudelle ollut 20- 25 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Opposition kritiikki vakuusratkaisua kohtaan on ollut varsin erikoista. Yhtäältä vakuusratkaisua on moitittu huonoksi ja taloudellisesti merkityksettömäksi ja toisaalta on väitetty Suomen saamien erikoisetujen vaarantavan mm. tulevat maatalousneuvottelut. Jotenkin tässä logiikka ontuu. Jos ei olisi mitään saatu, niin ei kai se ketään olisi jäänyt kaivertamaankaan. Totuus lienee se, että Euroopan Unionissa monilla eri mailla on omia erityisvaatimuksiaan eri asioissa ja niitä joudutaan jatkuvasti ottamaan huomioon. Jos aina jossakin asiassa kissan pöydälle nostanutta rankaistaisiin seuraavassa, niin koko Euroopan Unionin päätöksenteosta ei tulisi mitään.
Aihe: Viikkoviestejä
Vasemmistoministereillä lähtenyt mopo käsistä
9.7.2011
Uudet vasemmistoministerit Merja Kyllönen, Jukka Gustafsson ja Jutta Urpilainen ovat tällä viikolla tehneet polittisia avauksia, joille kaikille yhteistä on se, että heidän esittämistään ajatuksista ei ole hallitusohjelmassa riviäkään.
Liikenneministeri Kyllönen avasi puhumalla ruuhkamaksujen puolesta. Tämä pelästytti jo pääkaupunkiseudulla autolla töissä käyvät ja mahdollisella ruuhkamaksualueella liikkeitään pitävät yrittäjät. Joukkoliikenteemme on vielä pääkaupunkiseudullakin riittämätön siihen, että voisimme rankaista kaikkia niitä, jotka eivät sitä käytä. Sen vuoksi hallitusneuvotteluissa nimenomaan päätettiin, että ruuhkamaksuja ei tule hallitusohjelmaan.
Kyllösen kunniaksi on sanottava, että hän lievensi lausuntoaan päivää myöhemmin merkittävästi.
Opetusministeri Jukka Gustafsson puolestaan lähti ideoimaan opintolainaan uudistusta, jossa pienipalkkaiseen työhön valmistuvat saisivat valtiolta apua opintolainojen korkojen maksuun. Kuulostaa humaanilta, mutta mitä se merkitsee?
Gustafssonin mallilla luotaisiin erikoinen kannustin. Jos tienaat riittävän vähän, niin valtio maksaa opintolainasi korot. Jos tienaat enemmän eli teet esimerkiksi ylitöitä, niin maksat korot itse. Tällä mallilla ei ainakaan suomalaisia ahkeruuteen kannusteta.
Kun Gustafsson perusteli ehdotustaan nopeammalla valmistumisella, niin eikö sitä edistäisi paremmin se, että lainankorkoja saisivat anteeksi ne, jotka ovat valmistuneet normiaikaa nopeammassa ajassa ja siten siirtyneet nopeammin veronmaksajiksi?
Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen meni astetta pidemmälle ja antoi ymmärtää hallituksen suunnittelevan sukupuolikiintiöiden käyttöönottoa pörssiyhtiöiden hallitukseen. Näinköhän on? Hallitusohjelman tasa-arvo-osuudessa ei tästä asiasta tietoisesti sanota yhtään mitään.
Työelämä-ja tasa-arvovaliokunta perehtyi viime vaalikaudella tähän asiaan monipuolisella asiantuntijakuulemisella. Kiintiöiden kannatus oli todella vähäistä. Lähes kaikki asiantuntijat pitivät nykyistä mallia, jossa suosituksena on molempien sukupuolien edustus pörssiyhtiöiden hallituksessa oikeana ja asiaa eteenpäin vievänä. Kaiken vähiten pörssiyhtiöiden haliituksessa nyt olevat naiset haluaisivat olla siellä kiintiönaisina.
Selväksi kävi myös se, että naisten määrä tulee nopeasti nousemaan luontaista tietä, koska monissa yrityksissä keskijohdossa eli siis rouvahississä on paljon potentiaalisia hallitustason henkilöitä tulossa. On myös periaatteellisesti erittäin iso asia lähteä määräämään yksityisessä omistuksessa oleville yhtiöille rajoituksia hallitusvalinnoissa. Jäitä nyt hattuun tässäkin asiassa!
Aihe: Blogi
Arto Satonen – markkinaliberaali, arvokonservatiivi
6.4.2011
Lue lisää jatkuu tästä…
Taidanpa olla kansanedustajaehdokkaana arvoiltani konservatiivisimmasta päästä, ainakin Pirkanmaan kokoomuslaisten keskuudessa. Omiksi kokemani arvot tulevat perinteisestä suomalaisesta yrittäjäperheestä. Lähimmäisen vastuu, työn etiikka, yritteliäisyys, ahkeruus ja rehellisyys. Siinä ne ovat, Satosen arvot.
Vastuuntunnon häviäminen suomalaisesta yhteiskunnasta on pelottava ajatus. Sen takia arvoistani tärkeimpiä on luterilainen työn etiikka, kuulostakoon kuinka vanhanaikaiselta hyvänsä. En tarkoita sillä sitä, että ihmisen pitäisi tappaa itsensä työllä, vaan tavallista, ehkä vähän tylsääkin uutteraa työntekoa. Meillä jokaisella, jotka siihen kykenemme, on velvollisuus antaa oma panoksemme yhteiskunnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen elättämällä itsemme ja läheisemme.
Downshiftaus eli kohtuullistaminen on viime aikoina ollut paljon esillä. Mutta mitä tapahtuu yhteiskunnassa, jos vahvat ja kykenevät tekevät vain sen verran, että itse pärjäävät? Mistä syntyy silloin se lisäarvo, jolla pidämme huolta niistä, jotka eivät itse pysty itsestään huolehtimaan? Hyvinvointiyhteiskuntamme kaikki julkiset palvelut rahoitetaan kuitenkin aina jonkun tekemällä työllä.
Työ on paitsi oikeus myös velvollisuus. Jos ihmisellä ei ole halua tehdä töitä, vaikka siihen pystyy ja työtä on saatavissa, ei hänellä ole oikeutta myöskään yhteiskunnan tukeen. Se on tarkoitettu vain niille, jotka sitä tarvitsevat, esimerkiksi työttömiksi joutuneille. Tästä syystä vastustan ajatusta kansalaispalkasta.
Yritteliäisyys laajasti ymmärrettynä sisältää muutakin kuin yrittäjyyden ja yrittäjämäisen toimintavan palkansaajana. Siihen kuuluu myös yhteiskunnallinen aktiivisuus ja osallistuminen toimintaan, josta koituu hyötyä muillekin kuin itselle ja lähipiirille. Yritteliäisyyttä on kaikenlainen yleishyödyllinen vapaaehtoistyö, jota ihmiset tekevät suurella sydämellä vaikkapa urheiluseuroissa ja erilaisissa järjestöissä.
Lähimmäisenvastuu on sekin tärkeä ja perinteinen arvo. Sille perustuu esimerkiksi toimintani omaishoitajien asioiden ajamiseksi. Mahtaako selitys tämän asian tärkeydelle löytyä kehitysvammaisesta sedästäni, jota hoidin ja jolle pidin seuraa kesälomillani 12-vuotiaasta lukioikäiseksi.
Jokaisella meillä on ensisijaisesti vastuu omasta lähipiiristämme. Se on laajempi kuin ydinperhe, siihen kuuluvat myös esimerkiksi hyvät kaverit. Kun ystävä tarvitsee keskustelukumppania, aikaa siihen löytyy – on löydyttävä.
Eduskunnassa olen aina äänestänyt niin sanotuissa omantunnon kysymyksissä näiden arvojeni mukaisesti. Niin tulen tekemään myös jatkossa, jos äänestäjiltä valtakirjan saan.
Aihe: Tutustu lisää Artoon
Vihreiden opeilla ojasta allikkoon
31.3.2011
Vihreät julkaisi viime lauantaina 12 perusteesiä oman politiikkansa tavoitteiksi.
Mukana oli vanha ajatus perustulosta. Sillä kuulemma vapautetaan ihmiset tekemään töitä, opiskelemaan ja yrittämään. Todellisuudessa perustulolla vapautettaisiin nykyisin kokoaikatyötä tekevät ihmiset tekemään osa-aikaista työtä. Downshiftaamisen lopputuloksena on suomalaisen hyvinvoinnin rapautuminen.
Koko perustulon filosofia on etääntynyt reaalimaailmasta. Koska useimmat ihmiset haluavat lisärahan sijasta lisää vapaa-aikaa, perustulo johtaisi työn määrän vähenemiseen. Mitä vähemmän työtä, sen vähemmän hyvinvointia.
Perustulokokeilun maksajiksi joutuisivat köyhät ja huono-osaiset. Hyvin työmarkkinoilla pärjäävä voi vähentää omaa työtään ja silti elättää itsensä ja läheisensä, mutta mistä silloin syntyy se lisä-arvo, jolla rahoitetaan lasten, nuorten, vanhusten ja vammaisten palvelut?
Vihreiden mukaan ensimmäinen askel kohti perustuloa on toimeentulotuen siirtäminen kunnalta KELA:n maksettavaksi. Jo se olisi askel täysin väärään suuntaan. Ei ole järkevää siirtää asioita kasvottomalle KELA:lle, koska ainakin pienissä kunnissa yritetään toimeentuloasiakkaita auttaa elämässä eteenpäin. Toimeentuloasiakkaalle tärkeintä on saada parannettua omaa taloudellista asemaansa siten, että hän voisi elää ilman toimeentulotukea.
Sen vuoksi tarvitsemme yksilöllisesti räätälöityjä toimia, joilla edistetään työllistymistä ja annetaan tarvittaessa velkaneuvontaa.
Toimeentulotuen siirtäminen KELA:lle ja perustulo ovat molemmat toimia, jotka tekisivät sosiaaliturvastamme säilyttävää, kun sen pitää olla aktivoivaa.
Vastikkeettoman ja kontrolloimattoman rahan jakaminen ei ole järkevin tapa hoitaa sosiaaliturvaa. Se ei myöskään ratkaise ihmisten ongelmia. Monet pitkään toimeentulotuella eläneet ovat syrjäytyneet yhteiskunnasta. Toimeentulovaikeuksissa on erittäin tärkeää, että joku ihan oikeasti auttaa miestä mäessä.
Taantuman aikana kesätyöt loppuivat ja monet opiskelijat joutuivat hakemaan toimeentulotukea. Jotkut kunnat ryhtyivät toimeentulotuen antamisen sijaan palkkaamaan nuoria kesätöihin. Se oli oikeaa politiikkaa. Opiskelijoiden toimeentulosta huolehdittiin ja samalla saatiin lisää käsiä auttamaan esimerkiksi vanhainkodissa asuvia.
Jos toimeentulotuki siirtyy KELA:n maksettavaksi, kunnalta loppuu motiivi tällaisten tilapäisten töiden järjestämiseen. Sekö vie yhteiskuntaa eteenpäin, että maksetaan kotona olemisesta?
Vanha kunnon luterilainen työn etiikka on ollut se pohja, jolle suomalaisten hyvinvointi on vuosikymmenien aikana luotu. Tämä maa on rakennettu työnteolla, yritteliäisyydellä ja ahkeruudella.
Toivoa sopii, että nämä arvot kestävät myös tulevaisuudessa, jotta voimme huolehtia kaikkien suomalaisten hyvinvoinnista.
Aihe: Blogi
Satosesta sanottua – Lainauksia Helsingin Sanomista
15.3.2011
Helsingin Sanomat 15.3.2011:
Työmyyrä Arto Satonen Satonen (kok) on kansanedustaja, jonka puolue voi työntää tekemään mitä tahansa. Maan parhaimpiin shakinpelaajiin kuuluvalta mieheltä syntyy ilman suurempaa vaivaa vaikkapa kokoomuksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma. Tavallisen oloinen kaveri pystyy yhteistyöhön yli puoluerajojen ja on muiden kunnioittama.
Helsingin Sanomat 24.2.2011: (lex Satonen, omaishoitajien hoitovapaa)
HS – Pääkirjoitus – 24.2.2011 – 2151 merkkiä – 1. painos
Omaishoitajan asema paranee
Omaishoitajien asemaa parannetaan hieman kevään aikana voimaan tulevalla lailla. Se velvoittaa työnantajaa järjestämään työntekijälle palkatonta vapaata työstä, jotta tämä voi huolehtia hoitoa tarvitsevasta omaisestaan. Työntekijälle tulee myös oikeus palata entiseen työhönsä omaishoidon päätyttyä.
Omaishoitajien asemasta on keskusteltu vuosikymmeniä. Sitä on pidetty lähinnä surkeana.
Viisi vuotta sitten kootun tiedon mukaan omaisiaan hoitavia ihmisiä on Suomessa noin 280000. Heistä lähes puolet tekee kokoaikatyötä.
Varsinaisiksi omaishoitajiksi tästä joukosta luetaan runsaat 30000 ihmistä. Heille maksetaan omaishoidon tukea. Tuen maksavat kunnat. Perusteet ja suuruus vaihtelevat sen mukaan, missä omaishoidon tukea saava asuu. Tuen vähimmäisrajat on määritelty tarkkaan, toisin kuin sen maksamisen edellytykset.
Lakia käsitellessään eduskunta väljensi omaisen määritelmää. Omaishoitoa varten vapaata voidaan myöntää silloinkin, kun työntekijä hoitaa sellaista läheistään, joka ei varsinaisesti kuulu perheeseen.
Oikeus vapaaseen ei myöskään riipu siitä, maksetaanko hoitajalle omaishoidon tukea vai ei. Työnantajalle ei aseteta velvollisuutta palkata vapaalle jäävän tilalle toista työntekijää.
Eduskunnan hyväksymä lakiteksti on pitkän hiomisen tuloksena syntynyt kompromissi. Koko hanke käynnistyi kansanedustaja Arto Satosen (kok) aloitteesta vuonna 2007. Aloitteen allekirjoitti yli 120 kansanedustajaa.
Työnantajajärjestöt suhtautuivat koko hankkeeseen hyvin kielteisesti. Heidän mielestään omaishoitovapaat jarruttavat työurien pidentämistä ja aiheuttavat kustannuksia työnantajille uuden henkilökunnan perehdyttämisessä. Palkansaajien mielestä laki ei riittävästi turvaa työntekijän oikeutta jäädä hoitamaan omaistaan.
Työsopimuslain muutos ei ratkaise omaishoitajien ongelmia, mutta se on silti pieni liikahdus oikeaan suuntaan.
Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä, josta koituu kunnille silkkaa säästöä. Seuraavaksi eduskunnan pitäisikin säätää laki, jolla omaishoidon tuen maksaminen siirrettäisiin Kelalle ja hoidon tarpeesta päättäisivät lääkärit yhtenäisin perustein koko maassa.
Aihe: Tutustu lisää Artoon, Uutisia
Valtakunnan ja kotiseudun vaikuttamista – vaalikauteen mahtuu monia iloja ja sattumuksia
15.3.2011
Olen lähtenyt poliitiikkaan vaikuttaakseni asioihin. Se on ainoa motiivi tehdä tätä työtä.
Tämä kausi on tuonut vaikuttamisen kautta monia iloja ja sattumuksia. Politiikassa ei mitään saavuteta yksin, mutta on ollut hienoa olla viemässä eteenpäin monia tärkeitä asioita.
Listaan tässä alla vaalikauden päätteeksi eniten mieleen jääneitä:
Lakimuutokset aloitteiden ja kannanottojen pohjalta
- Yrittäjän puolison parannettu oikeus työttömyysturvaan
- Omaishoitajien hoitovapaa (Lex Satonen)
- Monika-naisten pysyvä valtionapu (kunniaväkivaltaa vastaan työtä tekevä järjestö)
- Pakollinen vesimittarien käyttöönotto uusiin kerros- ja rivitaloasuntoihin
- Vuokrausmahdollisuuden sisällyttäminen maatilojen sukupolvenvaihdoksiin
- Turvapaikanhakijoiden ikätestit
- Toimeentulotuen poistaminen EU-maiden sisältä tulevilta turvapaikanhakijoilta ja toimeentulotuen leikkaaminen muilta Suomen houkuttelevuuden vähentämiseksi
- Suomen kansalaisuuden nopeuttaminen Suomessa opiskelleille ja Suomeen töihin jääville ulkomaalaisille
Lue lisää maahanmuuttopolitiikasta (Kokoomus, Arto Satonen):
Aamulehti 17.11.2010: Ulkomaalaislain muutos tuonut tuloksia 17.11.2010
Aamulehti 6.8.2010: Perheiden yhdistämistä rajoitettava 7.8.2010
Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikasta 19.5.2009
Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen 15.5.2009
Pirkanmaa
- TTYn hyväksyminen säätiöyliopistoksi
- Valtion osallistuminen Valkeakosken Kuidun uudelleen käynnistämiseen ja siten satojen työpaikkojen pelastamiseen
- Valtion päätös hakea EU:sta vapautusta Mäntän Metsä-Serlan tehtaalle siistauslieteongelmaan, mikä onnistuessaan turvasi satoja työpaikkoja Mäntän tehtaalla
- 8 ME elvytysrahaa Tampere-Pori -radalle akselipainojen nostamiseen ja siten pirkanmaalaisen teollisuuden kuljetuskustannusten alentamiseen
- Lempäälän 2. jäähallin ja Sastamalan palloiluhallin valtionrahoitus
- Valtionapu uuden koulun rakentamiseen Sastamalan Stormiin
Aihe: Blogi
Libyan diktaattori Gaddafi – ja länsivaltioiden kyvyttömyydestä
4.3.2011
Libyasta on jo paennut naapurivaltioihin 140 000 ihmistä. Vieläkin suurempi kansainvaellus eteläisen Euroopan Unionin alueelle on mahdollinen, jos Gaddafia ei saada painostettua väistymään Tripolista.
Arabimaiden liikehdintä ja diktaattorien vaihtoviikot ovat jo vaikeuttaneet öljytoimituksia ja nostaneet reilusti raakaöljyn hintaa. Jos levottomuudet leviävät suurimpaan tuottajamaahan Saudi-Arabiaan, öljytynnyrin hinta voisi nousta jopa 200 dollariin. Sen korotukset vaikutus olisi jo kymmeniä senttejä bensatankillakin.
Nyt maksetaan hintaa länsivaltioiden kyvyttömyydestä tuottaa riittävästi energiaa.
On todella erikoista, että olemme globaalisti päätyneet työnjakoon, jossa lähes kaikki energianvientimaat ovat joko epädemokraattisesti hallittuja, poliittisesti epävakaita tai molempia. Nyt jos koskaan on tarve nostaa energiantuotannon kotimaisuusastetta.
Tämän vaalikauden aikana kotimaisen energiatuotannon puolesta on tehty merkittäviä päätöksiä. Tulossa on kaksi uutta ydinvoimalaa, biopolttoainelaitoksia, sekä bio- ja tuulipohjaista uusiutuvaa energiaa.
Kestää kuitenkin vuosia ennen kuin omavaraisuusasteemme nousee merkittävästi. Nyt ollaan oikealla tiellä, mutta välivaiheen ajan lasku voi muodostua kovaksi. Nyt on ainakin opittu se, että arabivaltioiden öljyntuotannon varaan ei kannata kovin pitkälle maailmassa laskea.
Libyan diktaattorin Muammar Gaddafin epätoivoinen valtataistelu paitsi loukkaa järkyttävästi ihmisoikeuksia aiheuttaa myös kansainvälisiä ongelmia. Länsimailla on vastuunsa.
Aihe: Blogi
Kommenttini Mari Kiviniemelle: Yhteiskuntasopimus tarvitsee rinnalleen hyvän liiketoimintaympäristön
25.1.2011
Pääministeri Mari Kiviniemen viikonloppuna esille nostama ajatus laajasta yhteiskuntasopimuksesta, jossa sovittaisiin Suomen kilpailukykyä ja kansalaisten ostovoimaa tukevasta sopimuksesta työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kesken, on periaatteessa kannatettava. On kuitenkin mahdotonta kytkeä toisiinsa veroratkaisut ja yksittäisten yritysten investointipäätökset.
Pääministeriltä on selvästi mennyt sekaisin se, mitä sovitaan tupo-pöydissä ja mitä jokainen yritys päättää itse. Investointipäätöksiä yritysten puolesta ei tehdä markkinataloudessa kollektiivisesti. Jokaisessa ratkaisussa yritys valitsee itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon. Jos toimintaympäristö Suomessa on hyvä, valinta kohdistuu Suomeen, jolloin saadaan työtä ja toimeentuloa tänne. Siksi toimintaympäristöön pitää vaikuttaa yhteiskuntasopimuksella.
Tämän vaalikauden aikana hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat käyneet pitkää vuoropuhelua. Tuloksia on saatu työhyvinvoinnin kehittämiseen Ahtelan työryhmän ehdotusten pohjalta. Sen sijaan eläkeratkaisuissa kolmikantatyöryhmä on jatkoajan jatkoajalla ja vieläkään ei ratkaisua näy.
Avainasia Kiviniemen ehdottaman yhteiskuntasopimuksen kannalta on se, sitoutuvatko työmarkkinaosapuolet siihen. Työnantajilta se edellyttäisi askelta keskitetymmän palkkaratkaisun suuntaan sekä työntekijöiltä valmiutta joustaa eläkekysymyksessä ja antaa tilaa paikalliselle sopimiselle. Tulevan hallituksen rooliksi jäisi kehittää vero- ja elinkeinopolitiikkaa siten, että Suomeen kannattaa investoida. Näillä toimilla voitaisiin merkittävästi parantaa Suomen kilpailukykyä.
Aihe: Blogi