Arto Satosen viikkoviesti – YLEn rahoitus ja rikkidirektiivi
16.12.2011
Tässä viikkoviestissä käsitellään YLEn rahoitusta ja eduskunnan kannanottoa rikkidirektiiviin.
YLEn rahoitus maaliin
Vuosikausia hierottu YLEn rahoitusmalli saatiin ratkaistua lopullisesti tänään. Kaikki eduskuntapuolueet hyväksyivät ratkaisun yksimielisesti. Tämä on tärkeää, koska YLE on nimenomaan eduskunnan yhtiö, ei hallituksen. Ny tehty ratkaisu varmistaa YLEn rahoituksen 500 miljoonan tasolle, joka mahdollistaa toiminnan kehittämisen nykyiseltä pohjalta. Ratkaisuun sisältyy myös se, että jatkossa jo ennalta arvioidaan YLEn uusien toimintojen markkinavaikutukset.
YLEn toiminnan arvioinnin osalta vahvistetaan merkittävästi johtamani eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan roolia. Ajatuksena on, että YLEn kertomuksen yhteydessä valiokunta arvioi erityisesti sitä, miten YLE on toteuttanut julkisen palvelun tehtävää ja mitkä ovat YLEn toiminnan vaikutukset yksityisille media-alan toimijoille. Myös YLEn arvioinnin valmistelu siirtyy valiokunnan virkamiehen tehtäväksi.
Nyt päätettyä maksujärjestelmää voi pitää hyvänä kompromissina. Perusidea on se, että normaali täysi-ikäinen työssäkäyvä maksaa YLEstä jatkossa 140 euroa vuodessa. Maksu on henkilökohtainen, ei kotitalouskohtainen. Tätä alemmalla maksulla selviävät alle 22000 euroa vuodessa tienaavat ja alle 7800 euroa tienaavilta ei peritä mitään. Yritykset maksavat liikevaihdon mukaan kolmiportaisesti, kuitenkin alle 400000 euron liikevaihdon yritykset vapautetaan maksusta kokonaan.
Lähes kaikkien osalta järjestelmää voi pitää oikeudenmukaisena. Ongelmakohtia on lähinnä kaksi. Niissä perheyrityksissä, joissa 400000 euron raja ylittyy, maksu muodostuu korkeaksi, koska maksajiksi joutuvat sekä yritys, että yrittäjät. Toinen ryhmä ovat ne kotitaloudet, joissa asuu kahta useampia täysikäisiä ihmisiä. Erinomaista on se, että yksinasuvien osalta maksu alenee huomattavasti. Ylipäätään lähes kaikki jäävät voitolle verrattuna nykytilaan, koska vapaamatkustaminen loppuu. Enää ei voi katsoa TVtä maksamatta siitä.
Rikkidirektiiviin haetaan lisäaikaa
Suomelle uhkaa aiheutua huomattavia kustannuksia jo aiemmin sovitusta rikkipäästödirektiivistä. Itämeri on tulossa kokeilualueeksi, jossa laivojen rikkipäästöraja pudotetaan vuoteen 2015 mennessä 0,1 %. Tämä uhkaa nostaa Suomen merikuljetusten hintaa 200 miljoonaa – 1,2 miljardia vuodessa polttoaineiden hintatasosta riippuen. Muutoksesta saatavat ympäristö – ja terveyshyödyt ovat kuitenkin minimaaliset.
Rikkidirektiivi on valitettavasti jälleen kerran yksi esimerkki siitä, että Suomi on ollut hyväksymässä itselleen kohtuuttomia rajoituksia yhteisten ympäristötavoitteiden nimissä. Sen vuoksi onkin oikeutettua, että Suomi saa käyttöönotolle lisäaikaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta käsitteli asiaa perusteellisesti läpi syksyn ja kävi ilmi, että mitään kustannustehokasta ratkaisua ei ole. Osaan laivoista ei voida edes rikkipesureita teknisesti asentaa. Uuden LNG- polttoaineen käyttöönotto ratkaisee ongelman myöhemmin, mutta tämä järjestelmä on järkevää toteuttaa vain uusiin laivoihin, kuten jo Viking Linen uusimman aluksen osalta tehdäänkin.
Liikenne- ja viestintävaliokunta päätyi esittämään viiden vuoden lisäaikaa rikkidirektiivin käyttöönotolle Itämerellä, mikä tuli myös koko eduskunnan näkemykseksi. Sinänsä on oikein vähentää meriliikenteen päästöjä. On kuitenkin kohtuutonta, että muita tiukemmat säännökset annetaan sinne, jossa kustannukset ovat suurimmat ja hyödyt pienimmät. Jos esimerkiksi Välimeri olisi valittu koealueeksi Itämeren sijasta, niin olisi päästy paljon parempaan hyötysuhteeseen. Itämeren suojelu on tärkeää, mutta siinäkin rikkipäästöillä on hyvin marginaalinen rooli.
Aihe: Viikkoviestejä
Näpit irti työmatkavähennyksestä
15.12.2011
Valtiontalouden tarkastusviraston tuoreen ilmastopolitiikka koskevan raportin mukaan työmatkavähennys ei tue Suomen ilmastopoliittisia tavoitteita. Se viraston näkemyksen mukaan hajauttaa yhteiskuntarakennetta ja mahdollistaa työssäkäynnin kauempaakin. Ehkäpä se juuri siksi onkin olemassa! Aikoihin on eletty, kun ilmastopolitiikan perusteella aiotaan käydä sellaiseen perusoikeuteen kuin työmatkavähennykseen käsiksi.
Työmatkavähennyksen ideana on se, että se mahdollistaa työn vastaanottamisen kauempaakin. Tästä seuraa ainakin kolme kokonaistaloudellista etua. Ensinnäkin työmarkkinat toimivat dynaamisimmin, kun on taloudellisesti edullisempaa vaihtaa työpaikkaa. Toiseksi asumisen hinta pysyy kohtuullisimpana, kun kaikkien ei tarvitse asua kaupungin paikallisbussilinjan varressa. Kolmanneksi suuremmista kaupungeista leipänsä hakevat lisäävät merkittävästi pienempien paikkakuntien ja maaseudun elinvoimaisuutta ja helpottavat palvelujen järjestämistä.
Nämä kaikki seikat ovat nähtävissä Pirkanmaalla. Työssäkäynti suuntautuu voimakkaasti Tampereelle, mutta asuminen leviää ympäri Pirkanmaata. Joillekin maaseutukunnille on hyvin tyypillistä, että työn perässä matkataan useisiin eri keskuksiin. Työmatkavähennyksen alasajaminen olisi siten todellinen kuolinisku niille maaseutupaikkakunnille, joiden väestöstä huomattava osa hakee leivän oman kuntansa ulkopuolelta.
Mikä on sitten Suomen työssäkäyntiliikenteen merkitys globaalissa ilmastopolitiikassa? Siihen en osaa varmasti vastata, koska en tunne promileja pienempiä lukuja. Jokainen hiemankin maalaisjärkeä käyttävä ymmärtää sen, että ylipäätään Suomen vaikutus koko ilmastonmuutokseen on aivan minimaalinen. Jos USA, Kiina, Intia ja muut Aasian maat eivät ryhdy toimiin ilmastopolitiikassa, niin ilmastonmuutos on väistämätön. Sitä asiaa ei montakaan tuntia jarruteta sillä, että kaikki suomalaiset asutetaan kehäkolmosen sisäpuolelle.
Suomi voi fundamentaalisella ympäristöpolitiikalla aiheuttaa ongelmia lähinnä itselleen. Esimerkkien lista alkaa jo ilman työmatkavähennystäkin olla liian pitkä. Haja-asutusalueiden jätevesiasetus, rikkidirektiivi, tuulivoiman tuotannon ylisuuri tukeminen ja korkeat polttoaineveron korotukset. Toki kehittyneiden maiden pitää olla edelläkävijöitä ilmastomuutoksen torjunnassa, mutta Suomi on jo enemmän kuin oman osansa suorittanut. Aina ei saa kurittaa samaa miestä.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Arto Satosen viikkoviesti – Euroopan rahoituskriisi, työmatkavähennys ja Venäjän jälkipelit
9.12.2011
Tässä viikkoviestissä käsitellään Euroopan rahoituskriisin ratkaisuja, työmatkavähennystä ja Venäjän vaalien jälkeistä tilannetta.
Euroopan rahoituskriisi
Euroalueen päämiehet sopivat Brysselissä toimista EU:n talouskurin lisäämiseksi. Tarkoitus on lujittaa talousliittoa, vahvistaa kriisimekanismeja euroalueen kriisin ratkaisuksi ja estää tulevia kriisejä.
Suomi sai läpi monia keskeisiä tavoitteitaan. IMF:n roolia kriisin ratkaisijana vahvistetaan. IMF:n saatavat kriisimaista ovat aina ensisijaiset ja siten se saanee rahaa Euroopan kriisin ratkaisemiseen myös Aasian mailta. EU-maiden pääomitus IMF:lle on 200 miljardia euroa.
Suomelle tärkeä tavoite on myös budjettikurin tiukentaminen. Vuosittaisen alijämäkriteerin lisäksi käyttöön otetaan pidemmän aikavälin rakenteellinen alijämäkriteeri, joka pakottaa maat sitoutumaan korkeintaan 0,5 prosentin vuosittaisen rakenteelliseen alijäämään. Nyt päätettyyn budjettikuriin pääseminen edellyttää monilta mailta kovia säästöjä ja veronkorotuksia julkisen talouden tasapainottamiseksi. Nämä toimet ovat kuitenkin välttämättömiä, jotta markkinoiden luottamus eurovaltioiden taloudenhoitoon ja euroon palautetaan.
Suomen kohdalta näihin uusiin päätöksiin liittyy vielä yksi yksityiskohta. Suomi haluaa pitää kiinni yksimielisyysvaatimuksesta päätöksenteossa. Tämä perustuu Suomen perustuslakiin, jota perustuslakivaliokunta tulkitsi siten, että Suomea koskevia riskejä ei voida hyväksyä EU:n määräenemmistöpäätöksin. Suomi oli ainoa päätöksiin parlamenttivarauman jättänyt maa.
VTV arvostelee työmatkavähennystä – ilmastomuutoksen torjunnassa liikaa intoa
Valtion talouden tarkastusvirasto arvosteli ilmastopoliittisessa tutkimuksessaan voimakkaasti työmatkavähennystä. VTV:n mukaan se ohjaa ihmisiä käymään töissä kauempaakin, hajauttaa yhdyskuntarakennetta ja aiheuttaa päästöjä.
Tässä asiassa on heti laitettava jäitä hattuun. Mittasuhteet ovat pahasti sekaisin. Koko Suomen työmatkaliikenteen vaikutus maailman ilmastomuutokseen on kuin pieni pisara valtameressä. Jos meidän yli-innokkuuden sijasta esimerkiksi Kiina, Intia, muut kasvavat Aasian maat ja USA panostaisivat ilmastonsuojeluun, niin voitaisiin saada jotain oikeasti aikaan.
Jos työmatkavähennykseen puututaan ilmastopolitiikan nimissä, niin silloin todellakin häntä heiluttaa koiraa. Työmatkavähennyksen ideana on kannustaa ihmisiä ottamaan työtä vastaan kauempaakin, pitää asumisen hinta kohtuullisena, sekä tukea pienten kaupunkien ja maaseudun elinvoimaa.
Venäjällä kovaa jälkipeliä
Oppositio ei ole Venäjällä sulattanut parlamenttivaalien tulosta. Myös USA on hyvin voimakkaasti arvostellut Venäjän vaaleja. Yleinen näkemys länsimaissa on, että vaalivilppi on ollut laajaa. Opposition mahdollisuudet päästä myös näkyviin vaalien alla ovat olleet huomattavasti valtapuoluetta pienemmät. Onkin hyvin vaikeaa arvioida mikä on Putinin hallinnon todellinen kansansuosio. Oppositio on kutsunut viikonlopuksi mielenosoituksia Moskovaan, Pietariin ja muihin suuriin kaupunkeihin. Oppositioliikkeen todellista voimaa on vaikea arvioida, mutta tilanne on jännittynyt.
Venäjän liikehdinnän taustalla ovat yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat. Venäjällä on paljon hyvin koulutettuja ja lahjakkaita nuoria, joilla on vaikeuksia saada koulutustaan vastaavaa työtä. Keskiluokan määrä ei ole lähelläkään länsimaista tasoa, elintasoerot ovat suuret. Korruptio on yleinen ongelma. Nämä syyt ovat omiaan lisäämään tyytymättömyyttä johtoa kohtaan. Säilyttääkseen legitimiteettinsä Putinin hallinnon olisi annettava enemmän tilaa yhteiskunnassa lahjakkaille nuorille. Toinen vaihtoehto on kiistää ongelmat ja takertua valtaan otteita koventamalla. Jälkimmäisellä tiellä ei kuitenkaan ole pitkää tulevaisuutta, kuten arabikevät on osoittanut.
Aihe: Viikkoviestejä
Kansanedustaja Arto Satosen viikkoviesti – Pohdintaa taloustilanteestamme
19.8.2011
Tässä tuoreita terveisiä politiikan puolelta. Valtionvarainministeriön oma budjettiehdotus tulevalle vuodelle on nyt valmis. VM:n virallisen tiedotteen löydät täältä. Seuraavaksi VM:n esitykseen ottavat kantaa hallituspuolueet ja poliittisen väännön kohteena olevat yksityiskohdat ratkeavat budjettiriihessä. Kokoomus määrittelee oman näkemyksensä tulevan viikon ministeriryhmän kokouksessa Tampereella.
VM:n budjettiesitys noudattelee hyvin tarkasti hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittua linjaa sekä säästöissä, että menonlisäyksissä. Valtio velkaantuu ensi vuonnakin 6,8 miljardia, mutta velkaantumista hillitään yli miljardin säästöillä ja veronkorotuksilla. Uudessa budjetissa on vahva painotus työllisyyden ja vientiyritysten toimintaedellytysten edistämiseen, mikä on hyvä asia. Pirkanmaalaisesta näkökulmasta katsottuna tärkeää on se, että Tampereen tunneli on aloitettavien liikennehankkeiden joukossa.
Talouden kokonaiskuva on edelleen hyvin epävakaa, kuten pörssien liikkeistä voi päätellä. Odotettavissa on monta laihaa globaalin kasvun vuotta. Tässä tilanteessa olisi hyvin tärkeää, että hallitus ja työmarkkinajärjestöt löytäisivät ratkaisun, jolla turvataan työrauha, vahvistetaan kv. kilpailukykyä, sekä pienennetään julkisen talouden kestävyysvajetta.
Vanhanaikaisen TUPOn aika on ohi. Kokonaisratkaisu voi silti olla oikea tie, jos siinä otetaan riittävästi huomioon yritys- ja alakohtainen palkanmaksukyky, sekä epävarmassa tilanteessa tarvittava joustava paikallinen sopiminen.
Aihe: Blogi
Vihreiden opeilla ojasta allikkoon
31.3.2011
Vihreät julkaisi viime lauantaina 12 perusteesiä oman politiikkansa tavoitteiksi.
Mukana oli vanha ajatus perustulosta. Sillä kuulemma vapautetaan ihmiset tekemään töitä, opiskelemaan ja yrittämään. Todellisuudessa perustulolla vapautettaisiin nykyisin kokoaikatyötä tekevät ihmiset tekemään osa-aikaista työtä. Downshiftaamisen lopputuloksena on suomalaisen hyvinvoinnin rapautuminen.
Koko perustulon filosofia on etääntynyt reaalimaailmasta. Koska useimmat ihmiset haluavat lisärahan sijasta lisää vapaa-aikaa, perustulo johtaisi työn määrän vähenemiseen. Mitä vähemmän työtä, sen vähemmän hyvinvointia.
Perustulokokeilun maksajiksi joutuisivat köyhät ja huono-osaiset. Hyvin työmarkkinoilla pärjäävä voi vähentää omaa työtään ja silti elättää itsensä ja läheisensä, mutta mistä silloin syntyy se lisä-arvo, jolla rahoitetaan lasten, nuorten, vanhusten ja vammaisten palvelut?
Vihreiden mukaan ensimmäinen askel kohti perustuloa on toimeentulotuen siirtäminen kunnalta KELA:n maksettavaksi. Jo se olisi askel täysin väärään suuntaan. Ei ole järkevää siirtää asioita kasvottomalle KELA:lle, koska ainakin pienissä kunnissa yritetään toimeentuloasiakkaita auttaa elämässä eteenpäin. Toimeentuloasiakkaalle tärkeintä on saada parannettua omaa taloudellista asemaansa siten, että hän voisi elää ilman toimeentulotukea.
Sen vuoksi tarvitsemme yksilöllisesti räätälöityjä toimia, joilla edistetään työllistymistä ja annetaan tarvittaessa velkaneuvontaa.
Toimeentulotuen siirtäminen KELA:lle ja perustulo ovat molemmat toimia, jotka tekisivät sosiaaliturvastamme säilyttävää, kun sen pitää olla aktivoivaa.
Vastikkeettoman ja kontrolloimattoman rahan jakaminen ei ole järkevin tapa hoitaa sosiaaliturvaa. Se ei myöskään ratkaise ihmisten ongelmia. Monet pitkään toimeentulotuella eläneet ovat syrjäytyneet yhteiskunnasta. Toimeentulovaikeuksissa on erittäin tärkeää, että joku ihan oikeasti auttaa miestä mäessä.
Taantuman aikana kesätyöt loppuivat ja monet opiskelijat joutuivat hakemaan toimeentulotukea. Jotkut kunnat ryhtyivät toimeentulotuen antamisen sijaan palkkaamaan nuoria kesätöihin. Se oli oikeaa politiikkaa. Opiskelijoiden toimeentulosta huolehdittiin ja samalla saatiin lisää käsiä auttamaan esimerkiksi vanhainkodissa asuvia.
Jos toimeentulotuki siirtyy KELA:n maksettavaksi, kunnalta loppuu motiivi tällaisten tilapäisten töiden järjestämiseen. Sekö vie yhteiskuntaa eteenpäin, että maksetaan kotona olemisesta?
Vanha kunnon luterilainen työn etiikka on ollut se pohja, jolle suomalaisten hyvinvointi on vuosikymmenien aikana luotu. Tämä maa on rakennettu työnteolla, yritteliäisyydellä ja ahkeruudella.
Toivoa sopii, että nämä arvot kestävät myös tulevaisuudessa, jotta voimme huolehtia kaikkien suomalaisten hyvinvoinnista.
Aihe: Blogi
Kepu kosii demareita
23.2.2011
Pääministeri Mari Kiviniemi käytti merkittävän linjapuheenvuoron pääministerin haastattelutunnilla todetessaan, että demarien verolinjaukset ovat Keskustaa lähempänä kuin Kokoomuksen linjaukset.
Tähän tulokseen ei voi tulla euroja vertailemalla, koska Kokoomuksen ja Keskustan linja arvonlisäveron suhteen on yhtenäinen, ja se on volyymiltaan suurin asia. Yritysverotuksessakin Keskustan linja on vain hieman epäystävällisempi yrittäjille kuin Kokoomuksen.
Sen sijaan demarien linjaukset poikkeavat näissä asioissa täysin porvaripuolueiden linjasta.
Kiviniemen näkemyksen tausta onkin asenteellinen. Se kertoo siitä, että jos Keskusta pääsee kumppaninsa valitsemaan, niin valinta on SDP. Kepun halu työntää Kokoomus oppositioon on jo ollut havaittavissa viimeaikaisessa hallitusyhteistyössä, mutta nyt se sanottiin ensi kertaa ääneen.
Samalla peli tuli selväksi. Kokoomus jatkaa hallituksessa vain suurimpana puolueena. Se antaa lisää pontta vaalityöhömme, koska nyt on Suomen suunta kyseessä.
Demarien talousohjelmaa ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua realistiseksi. Tavoitteet ovat kyllä oikeat: Valtion velka kuriin ja työllisyysaste korkealle. Valitettavasti esitetyt toimenpiteet ja tavoitteet ovat niin jyrkässä ristiriidassa keskenään, että koko paperista ei ole edes vakavan poliittisen keskustelun pohjaksi.
Demarien talousohjelmaa on taitavasti analysoinut Osmo Soininvaara. En yhdy kaikkiin hänen näkemyksiinsä, mutta analyysi demarien talousohjelman realistisuudesta ja suhteesta puolueen aikaisempiin kannanottoihin, on niin jääkylmän viileästi tehty, että suosittelen sen lukemista http://www.soininvaara.fi/2011/02/22/poimintoja-demarien-talousohjelmasta/
Aihe: Blogi
Nokian huippuosaajien työpanosta ei ole varaa menettää
15.2.2011
Nokian päätös valita käyttöjärjestelmäkseen Windowsin Suomessa kehiteltyjen Symbianin ja Meegon sijasta merkitsee suurta rakenteellista muutosta. Kun Symbian ja Meego lähivuosina poistuvat käytöstä, samalla häviää myös tuhansia työpaikkoja. Tämä tuntuu erityisesti Tampereella, jossa Nokialla on 2605 työntekijää, joista valtaosa tekee käytöstä poistuvia järjestelmiä.
Tampereeen lisäksi Nokian muutokset vaikuttavat merkittävästi myös Oulussa, Salossa ja päkaupunkiseudulla. Valtion verotulojen kannalta on tärkeää, että Nokian pääkonttori pysyy Suomessa. Muutokset ovat kuitenkin Suomen historian suurimmat uuden teknologian toimialalla.
Valtion budjetissa on varattu vuodelle 2011 37 miljoonaa euroa rakennemuutosavustuksiin kohdennettavaksi yritysten kehittämisavustuksiin, työllisyysperusteisiin investointeihin ja EU:n rakennetuen kansalliseen osuuteen. Nokian muutokset ovat jo alueellisesti niin suuria, että rahoitusta voidaan saada myös EU:n globalisaatiorahastosta.
Julkista rahaa Nokian tuotekehitykseen on laitettu avustuksina ja lainoina yli 10 miljoonaa euroa vuonna 2010. Potentiaalista rahoitusta korvaaville työpaikoille siis on olemassa, kun vaan on toimijoita ja ideoita.
Nokialaisille insinööreille on myös kansainvälistä kysyntää. Moni varmasti myös tarttuu näihin tilaisuuksiin. Jokainen luonnollisesti valitsee itselleen ja perheelleen parhaimman ratkaisun. Suomelle ja Pirkanmaalle on kuitenkin hyvin tärkeää, että mahdollisimman monelle voitaisiin löytää uutta soveltuvaa työtä kotiseudulta.
Nokian lähtiessä Jyväskylästä työt loppuivat 320 henkeltä. Nyt heistä on 19 työttömänä. Mittasuhteet ovat tällä kertaa toista luokkaa, mutta nämä lukemat osoittavat, kuinka kovatasoisesta työvoimasta on kyse.
Tätä yhtälöä ei ratkaista eläkeputkella tai työvoimapoliittisella koulutuksella. On houkuteltava Suomeen huipputeknologian yrityksiä ja luotava uusia, jotta globaalin tason ICT-alan osaajille löytyy heille soveltuvia töitä. Siinä onnistuminen on välttämätöntä sekä nokialaisten että koko yhteiskunnan kannalta. Näiden huippuosaajien työpanosta ei ole varaa menettää.
Aihe: Blogi
Tuloeroista
9.2.2011
Vaalien läheisyys näkyi selvästi hallituksen ja opposition välisessä eduskunnan välikysymyskeskustelussa tuloeroista. Kataisen avauspuheenvuoro keskusteluineen oli hyvin pitkä ja perusteellinen kuvaus siitä, miten suomalaisten varallisuus ja tuloerot ovat viime vuosina kehittyneet. Toisin kuin yleisesti luullaan tuloerot eivät ole viime vuosina kasvaneet vaan pienentyneet.
Muutokset johtuvat osittain taantumasta, koska laman aikana putosivat erityisesti suurituloisten tulot, vaikka heitä ei laman uhreiksi voi nimetäkään. Hallitusten toteuttamat etuuskorotukset kansaneläkeläisille ja köyhimmille lapsiperheille sekä pienituloisiin palkansaajiin painottuvat veronalennukset ovat myös kaventaneet tuloeroja.
Keskustelussa oma pääviestini oli, että Suomessa pitää työn tekemisen ja työn teettämisen kannattaa. Onneksi taantumasta huolimatta massatyöttömyys on hyvällä talouspolitiikalla torjuttu ja työttömyys on jo pudonnut lamaa edeltävälle tasolle. Jos tässä ei olisi onnistuttu, köyhyys olisi räjähtänyt käsiin.
Yllättävintä keskustelussa oli se, kuinka vähän tavallisella palkansaajalla ja yrittäjällä on puolustajia. Kokoomus sai hyvin laihalti tukea sille, että puolustimme palkansaajien tarvetta veronalennuksiin, jotta työssäkäyvät voivat maksaa kohonneet energialaskut. On totta, että Suomessa on apua tarvitsevia vähävaraisia ja heidän asiaansa pitää ajaa. Ajaa pitää kuitenkin myös niiden asiaa, jotka työllään tämän hyvinvoinnin maksavat ja pitävät yhteiskunnan pyörimässä. Jälkimmäisen puolustajia on vähän.
Arkistojen poliittisia Youtube-helmiä vuodelta 2006: “Tarja rap”, jossa SDP ja Jutta Urpilainen laulavat tuloeroista
Aihe: Blogi
Keskustelun avaukseni – Allegro-yhteys Tampereelta Pietariin?
28.1.2011
Satonen ja Heinonen:
Suora linja Hämeestä Pietariin: Allegro-yhteys Tampereelta Pietariin
Kansanedustajat Arto Satonen ja Timo Heinonen (kok) ehdottavat suoraa Allegro-yhteyttä Tampereelta Hämeenlinnan, Riihimäen ja Lahden kautta Pietariin.
- Suora yhteys parantaisi merkittävästi Pirkanmaan ja Hämeen yhteyksiä Pietariin ja matka taittuisi neljässä tunnissa nykyisen 5,5 tunnin sijasta, Arto Satonen toteaa.
Yhteys olisi mahdollista liikennöidä päivittäisinä junavuoroina jo nykyisellä Allegro-kalustolla ilman lisähankintoja Tampereelta lähtien ja Tampereelle päätyen.
- Maakuntien vientiyrityksillä on paljon liiketoimintaa Pietarissa, joten potentiaalisia käyttäjiä suoralle junayhteydelle on runsaasti. Vastaavasti suora yhteys Pietarista toisi myös merkittävästi turisteja Hämeeseen ja Pirkanmaalle, Timo Heinonen kertoo.
Nykyisin Hämeestä ja Pirkanmaalta Pietariin junalla matkustavat joutuvat joko kiertämään Tikkurilan kautta tai käyttämään hidasta paikallisliikennettä Riihimäen ja Lahden välillä. Tämä ohjaa käytännössä Pirkanmaalta ja Hämeestä Pietariin menevät lentoyhteyden käyttäjiksi.
Arto Satonen ja Timo Heinonen jättivät perjantaina kirjallisen kysymyksen suorasta Allegro-yhteydestä Tampere-Pietari -välille liikenneministerin vastattavaksi.
Lisätietoja:
Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-511 3110
Timo Heinonen
timo.heinonen@eduskunta.fi
050-512 2760
Keskustelu jatkuu:
Aamulehden ja…
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/satonen-ja-heinonen-suora
ja YLE Tampereen sivuilla
http://yle.fi/alueet/tampere/2011/01/allegro-yhteys_tampereelta_pietariin_2323551.html
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia, Uutisia
Kommenttini Mari Kiviniemelle: Yhteiskuntasopimus tarvitsee rinnalleen hyvän liiketoimintaympäristön
25.1.2011
Pääministeri Mari Kiviniemen viikonloppuna esille nostama ajatus laajasta yhteiskuntasopimuksesta, jossa sovittaisiin Suomen kilpailukykyä ja kansalaisten ostovoimaa tukevasta sopimuksesta työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kesken, on periaatteessa kannatettava. On kuitenkin mahdotonta kytkeä toisiinsa veroratkaisut ja yksittäisten yritysten investointipäätökset.
Pääministeriltä on selvästi mennyt sekaisin se, mitä sovitaan tupo-pöydissä ja mitä jokainen yritys päättää itse. Investointipäätöksiä yritysten puolesta ei tehdä markkinataloudessa kollektiivisesti. Jokaisessa ratkaisussa yritys valitsee itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon. Jos toimintaympäristö Suomessa on hyvä, valinta kohdistuu Suomeen, jolloin saadaan työtä ja toimeentuloa tänne. Siksi toimintaympäristöön pitää vaikuttaa yhteiskuntasopimuksella.
Tämän vaalikauden aikana hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat käyneet pitkää vuoropuhelua. Tuloksia on saatu työhyvinvoinnin kehittämiseen Ahtelan työryhmän ehdotusten pohjalta. Sen sijaan eläkeratkaisuissa kolmikantatyöryhmä on jatkoajan jatkoajalla ja vieläkään ei ratkaisua näy.
Avainasia Kiviniemen ehdottaman yhteiskuntasopimuksen kannalta on se, sitoutuvatko työmarkkinaosapuolet siihen. Työnantajilta se edellyttäisi askelta keskitetymmän palkkaratkaisun suuntaan sekä työntekijöiltä valmiutta joustaa eläkekysymyksessä ja antaa tilaa paikalliselle sopimiselle. Tulevan hallituksen rooliksi jäisi kehittää vero- ja elinkeinopolitiikkaa siten, että Suomeen kannattaa investoida. Näillä toimilla voitaisiin merkittävästi parantaa Suomen kilpailukykyä.
Aihe: Blogi