Kehitysvammaisia ei saa unohtaa taantumassa
14.12.2011
Sunnuntaina seurakuntatalolla vietettiin kehitysvammaisten joulujuhlaa. Oli hienoa nähdä miten jälleen kerran tapahtuma vetäjä Irmeli Kulonpää sai vedettyä kehitysvammaiset mukaansa. Jouluntarinaa käytiin yhdessä läpi ja aitoa iloan tunnetta oli ilmassa. Koskettava oli myös kirkkoherra Ari Paavilaisen puheenvuoro. Hän vertaili symbolisesti kynttilää ja sähkövaloa. Kynttilän liekki on heikompi, mutta silti se vetoaa meihin vahvemmin kuin sähkövalo. Myös elämämme ilo voi tulla niistä, jotka ovat heikoimpia.
Oma setäni Heikki oli kehitysvammainen ja sain viettää monia kesiä hänen kanssaan nuoruudessani. Se oli sen ajan omaishoitoa eli normaalia perheessä tapahtuvaa huolenpitoa. Heikki oli kaveri, johon aina voi luottaa. Hänestä näkyi ilo ja suru. Se oli juuri sitä aitoutta, mikä elämässä on tärkeää. Juuri sitä samaa aitoutta koin myös pari viikkoa sitten Tampereella, kun kävin pelaamassa biljardia kehitysvammaisten kanssa. Tappio otti koville, mutta voitosta irtosi ilo sitäkin upeammin.
Viime vuosina kehitysvammaisten hoito on suuntautunut suurista laitoksista kohtia pienempiä yksiköitä ja yhä useampi yritetään saada myös tuetun asumisen piiriin. On hienoa, että myös vapaa-ajan toiminta on kehittynyt ja mahdollisuuksien mukaan kehitysvammaisille pyritään löytämään myös heille soveliasta työtä.
Ihmisen on tärkeä tuntea itsensä osalliseksi. On tärkeää, että on olemassa virikkeellistä toimintaa. Sen pyörittämiseen tarvitaan kehitysvammaisten tukiyhdistyksiä, tukisäätiöitä ja muita kolmannen sektorin toimijoita. On myös tärkeää, että RAY jatkossakin rahoittaa kehitysvammaisille suuntautuvaa toimintaa.
Olemme matkalla kohti taloudellista taantumaa. Taantumankin aikana on kuitenkin huolehdittava heikommista. On pidettvä niiden puolia, jotka eivät itse kykene sitä tekemään. Monesta voimme tiukan paikan tullen säästää, mutta kehitysvammaiset ovat sen ansainneet mitä heillä nyt on. Antamalla virikkeitä heidän elämään, annamme niitä myös omaamme.
Aihe: Blogi
Arto Satosen viikkoviesti – Kreikasta, työssä jaksamisesta ja maahanmuuttajien perheenyhdistämisestä
4.11.2011
Tämänkin viikon poliittista keskustelua on hallinnut Kreikan tilanne. Pitkään jatkunut talouskriisi on Kreikassa syventynyt jo poliittiseksi kriisiksi ja yhteiskuntarauhakin on jo koetuksella. Viikon aikana pääministeri George Papandreoun lausunnot ovat vaihdelleet ja hänen pääministeriytensäkin on katkolla tänään illalla. Tällä viikolla on ensi kertaa myös puhuttu Kreikan mahdollisesta irtautumisesta eurosta. Pohjimmainen syy Kreikan ongelmiin on se, että maan elinkeinoelämä ei ole riittävän vahva takaamaan kansalaisille nykyisen kaltaista elintasoa. Elintasoa on vuosia pidetty yllä ylivelkaantumisella ja harmaalla taloudella. Kreikan tulevaisuus on joka tapauksessa vaikea oli sitten eurossa tai ei.
Olennaista on nyt se leviävätkö Kreikan ongelmat myös Italiaan ja Espanjaan. Lähtökohtaisesti näiden valtioiden elinkeinoelämä on kuitenkin paljon Kreikkaa vahvempi ja siten selviytymismahdollisuus parempi. Esimerkiksi Italialla on matkailutulojen lisäksi mittavaa vientiteollisuutta.
Hyviä uutisia kuuluu työssä jaksamisen puolelta. Tavoitteena on ollut jo pitkään vähentää masennuksen johdosta työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien määrää. Vuonna 2010 heitä oli edelleen 4100, mikä on kuitenkin 500 henkilö vähemmän kuin v. 2007. Oikeaan suuntaan on käännytty hyvillä toimenpiteillä työpaikoilla. Työnantajat, työntekijät ja valtiovalta ovat tehneet tässä asiassa hyvää työtä ja nyt on siis saavutettu ensimmäisiä merkittäviä tuloksia. Eteenpäin on menty kehittämällä varhaista puuttumista ilmenevään masennukseen, sekä helpottamalla masennuksesta toipuvan työhön palaamista.
Työperäisen maahanmuuton yhteydessä on viime aikoina puhuttu perheenyhdistämisen tulorajoista. Tämä asia tuli konkreettisesti esille Suomeen houkutellun vietnamilaisen metallimiehen perheen kohdalla. Normaalia vakituisessa työsuhteessa olevan metallimiehen palkkaa saaneen henkilön ei katsottu kykenevän elättämään vaimoaan ja lapsiaan Suomessa, joten perheenjäsenille ei annettu oleskelulupaa Suomeen. Tällä hetkellä puolison ja kahden lapsen saamiseen Suomessa edellytetään 2400 euron nettoansioita kuukaudessa. Tämä tulotasovaatimus on kohtuuttoman suuri. Raja pitää asettaa sille tasolle, että vakituisessa työsuhteessa Suomessa normaalia suomalaista tulotasoa saava metallimies, bussinkuljettaja, sairaanhoitaja tai maatalouslomittaja voi saada puolisonsa ja lapsensa Suomeen.
Nykykäytännön ristiriitaisuutta lisää vielä se, että humanitäärisin syin oleskeluluvan saanut ulkomaalainen voi saada Suomeen perheensä ilman toimeentulovaatimusta, vaikka jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ovat yleensä yhteiskunnan tuen varassa ja työperäiset maahanmuuttajat taas eivät nosta mitään yhteiskunnan antamia tukia. Kohtuullista on asettaa myös humanitäärisin syin oleskeluluvan saaneille toimeentuloedellytys ja samassa yhteydessä laskea työn perässä tulleiden maahanmuuttajien osalta perheenyhdistämiseen vaadittavia tulorajoja.
Aihe: Viikkoviestejä
Kansanedustaja Arto Satosen viikkoviesti – viikon aiheina kuntaliitos, Kaivannon sairaala ja työmarkkinaneuvottelut
30.9.2011
Tämän viikon kärkiaihe eduskunnassa on ollut kuntarakenne. Keskusta teki välikysymyksen itse käynnistämänsä uudistuksen nykytilasta. Asiaa on käsitelty runsaasti myös muualla. Pakkoliitoksia vastustava kapinaliike on myös lähtenyt liikkeelle. Eduskuntakeskustelussa pakkoliitokset torjuttiin, mutta samalla hallituksen taholta vakuutettiin uudistuksen etenevän.
Kuntakeskustelussa keulii jo niin vahvasti, että nyt olisi hyvä ottaa jäitä hattuun. Ensimmäiset karttaharjoitukset uudesta kuntarakenteesta tulevat vuoden loppuun mennessä ja sen jälkeen on kuntien vuoro lausua mielipiteensä. Lähtökohtaisesti työssäkäyntialue muodostaa järkevän kuntarakenteen. Aiheellisesti on kuitenkin noussut keskustelua siitä voiko esim. Suur-Tampere tuottaa palvelut yhtä tehokkaasti kuin sen naapurikunnat nyt tekevät.
Kuntauudistuksen perimmäisenä tarkoituksena on turvata hyvinvointipalvelut huoltosuhteen heikkenemisestä ja tiukasta taloustilanteesta huolimatta. Sen vuoksi on välttämätöntä, että uudistuksen yhteydessä keskuskaupungit tehostavat omia toimintojaan, jotta palveluita voidaan tuottaa järkevämmin ja uudistus koetaan mielekkääksi myös kehyskunnissa.
Pirkanmaan sairaanhoitopiirin päätös säilyttää Kaivannon psykiatrinen sairaala on herättänyt myös valtakunnallista huomiota. Äänestin Kaivannon säilymisen puolesta, koska pidin ehdotettua laitospaikkojen vähentämistä ylimitoitettuna. 1990-luvun laman alkuvaiheessa laitospaikkoja ajettiin voimakkaasti alas ja seuraukset näkyivät valitettavan pitkään.
Kaivannon jatkuminen merkitsee sitä, että sinne tehdään toiminnan ylläpitämisen kannalta välttämättömiä investointeja esim. Sprinklerilaitteistoon. Samalla säästetään kuitenkin Valkeakosken aluesairaalan yhteyteen suunnitellun uuden psykiatrisen osaston investointirahat.
Kaivanto-keskustelussa nousi esille Pitkäniemen asema. Pitkäniemeen on jo nyt keskitetty vaativin psykiatrinen sairaanhoito Pirkanmaalla. Pitkäniemeen siirtyy myös Ylisiltä kehitysvammaisten hoitolaitos. Jatkossakin Pitkäniemi on sairaanhoitopiirin sisällä johtava psykiatrisen hoidon keskus ja sen vuoksi pääosa investoinneista tulee suunnata sinne.
Työmarkkinaneuvottelut kokonaisratkaisusta jatkuvat tiukasti edelleen. Toivoa sopii, että tulosta syntyy hyvin nopeasti. 1990-luvun lama olisi ollut monissa perheissä paljon helpompi, jos työmarkkinoilla olisi kyetty maltilliseen ja kilpailukykyä tukevaan ratkaisuun. Aiemmin tehtyä virhettä ei nyt pidä toistaa, kun talouden ennusmerkit ovat samanlaiset.
Aihe: Viikkoviestejä
Omaishoitajien hoitovapaa tulee voimaan 1.4.2011 – Lex Satonen
2.2.2011
Omaishoitajien aseman parantaminen on niin tärkeää, että siihen sitoutuvat kaikki puolueet. Siitä kertoo hyvin se, että juuri työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa hyväksytyn omaishoitajien hoitovapaan taakse tulivat kaikki puolueet ja tekemäni lakialoitteen hoitovapaasta allekirjoitti aikoinaan 122 kansanedustajaa.
On hienoa havaita, että vanhojen ja vastuullisten puolueiden perässä nyt myös perussuomalaiset ovat ottaneet omaishoitajien aseman vaaliteemakseen.
Sen sijaan nykyiselle hallitukselle omaishoitajien aseman parantaminen on jo ollut yksi keskeisiä prioriteetteja – ja se näkyy monin tavoin.
Juuri tällä vaalikaudella monet kunnat, esimerkiksi Tampere, ovat ottaneet käytännön, jonka mukaan omaishoitopalkkion saa aina, kun omaishoito korvaa laitoshoidon. Niin pitääkin, koska omaishoito on hoidettavalle inhimillisin ja yhteiskunnalle edullisin vaihtoehto. Pelkästään laitospaikka vanhainkodissa maksaa kunnalle 5-6 kertaa enemmän kuin omaishoitajapalkkio. Ero on vielä paljon suurempi, jos kyse on esimerkiksi vaikeavammaisesta hoidettavasta.
Omaishoitajien jaksamisesta on syytä pitää huolta, ja siksi vapaapäivät ovat tarpeen. Vapaapäiviä onkin lisätty, mutta edelleen puutteena on rajallinen mahdollisuus käyttää niitä. Kaikille hoidettaville ei löydy heille sopivaa paikkaa riittävän usein, ja siksi omaishoitajilta jää vapaita pitämättä.
Eduskunnassa on juuri nyt käsiteltävänä hallituksen esitys (HE331/2010), jolla omaishoitajien vapaiden pitämistä edistetään perhehoitoa hyödyntämällä. Hyvä askel eteenpäin, mutta tehtävää on edelleen jäljellä.
Tällä hetkellä tyypillinen omaishoitaja on iäkästä puolisoaan hoitava seniori. Hyvin pian koittaa aika, jolloin hoitajista tulee hoidettavia. Yhä useampi keski-ikäinen on siinä tilanteessa, että hänen yksin jäänyt isänsä tai äitinsä tarvitsee omaishoitoa. On siten välttämätöntä, että työelämästä mahdollistetaan pääsy töistä omaishoitajavapaalle. Yhtä tärkeää on se, että töihin pääsee palaamaan hoitosuhteen päättymisen jälkeen.
Omaishoitajien hoitovapaata siis tarvitaan. Kiitokset hallitukselle, joka vei lakialoitteeni läpi kolmikannan kritiikistä huolimatta. Se oli oikea askel eteenpäin omaishoitajien puolesta – ja omaishoidettavien vuoksi.
———————-
Turun Sanomat la 29.1.2011: Diakonin avunpyyntö jalostui lähes valmiiksi laiksi
(Kyseinen aloite on juuri hyväksytty nyt huhtikuussa 2011 voimaan tulevaksi laiksi, HE 263/2010, lex Satonen).
Arto Satonen - pelkkää asiaa
Lue lisää Kokoomuksen omaishoitajien puolesta tekemästä työstä:
Lähteitä:
Arto Satonen: http://www.satonen.fi/tag/omaishoitajat/
Kokoomus: Yrjö Yrittäjä ja Outi Omaishoitaja
———————-
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia, Tutustu lisää Artoon, Uutisia
Alueviesti: Jatkossakin pitää voida synnyttää Vammalassa
30.3.2010
Syntyvyys lisääntyy valtakunnallisesti ja vielä voimakkaammin Pirkanmaalla, jossa asuu paljon nuoria perheitä. Uunituoreiden tilastojen mukaan Pirkanmaa kasvaa maakunnista toiseksi eniten heti pääkaupunkiseudun jälkeen.
Vammalan aluesairaalan yksi erikoisosaamisalue on synnytysosasto, ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä synnytyksiä onkin keskussairaalan lisäksi enää vain Vammalassa. TAYS:issa syntyy vuosittain yli 5000 lasta ja Vammalassa lähes 600. Määrät ovat molemmissa kasvussa.
TAYS:in synnytystilat on aikoinaan sunniteltu 3500 vuosittaista synnytystä varten. Kun nyt ollaan jo yli 5000 synnytyksen, niin kapasiteetti on äärirajoilla. Pirkanmaan sairaanhoitopiirillä onkin selvä laajennustarve lastensairaalalle ja merkittävää investointia ollaan toteuttamassa. Vaikka päätöksiä tehtäisin jo tämän vuoden aikana, niin rakentaminen vaatii kuitenkin vuosia. Realismia on olettaa, että uudet tilat ovat täysipainoisesti käytössä vasta tämän vuoiskymmenen puolivälissä.
Investoinnin mitoituksesta päätettäessä käydään keskustelua Vammalan aluesairaalan synnytysten jatkosta. Osa keskussairaalan lääkäreistä haluaisi keskittää synnytykset tässä yhteydessä vain Tampereelle.
Samoilla keskittämislinjoilla on ollut myös Tampereen kaupunki, jossa valtuusto hylkäsi Maija Kajanin (vihr) valtuustoaloitteen, jonka mukaan tamperelaiselle voitaisiin halutessaan osoittaa synnytyspaikaksi myös Vammalan aluesairaala.
Näin toimitaan Tampereen ulkopuolella muissa kunnissa, minkä vuoksi Vammalan synnytyssairaalaa käyttävät merkittävästi esimerkiksi nokialaiset ja ylöjärveläiset aluesairaalan varsinaisten käyttäjäkuntien lisäksi. Satakunnan puolelta Vammalassa synnyttävät erityisesti huittislaiset.
Keskittämispuheet nousevat tiukkenevista vaatimuksista, joisat on puhuttu myös uutta terveydenhoitolakia valmisteltaessa. On väläytelty 2000 synnytyksen alarajaa yksikköä kohden, jotta voidaan taata lastenlääkärin läsnäolo.
Tässä yhteydessä usein unohdetaan se, että nykyisin Vammalassa anestesialääkärit ovat erityisosaajia, jotka päivystäessään tekevät TAYS:issa lastenlääkärille kuuluvia tehtäviä. Lisäksi jo aikaisessa vaiheessa synnyttäjistä riskiryhmät osoitetaan Tampereelle. Vammalan aluesairaalan synnytystoiminnan luvut ovat STAKES:in tilastojen mukaan erittäin hyviä. Synnytysosasto on palkittu laatusertifikaatilla, ja sen toiminta on ennakoivaa, turvallista ja luotettavaa.
On itsestään selvää, että synnytyksessä turvallisuus on kaikkein tärkeintä. Tärkeää on kuitenkin myös inhimillinen ja yksilöllinen hoito, jota voidaan paremmin antaa pienemissäö yksiköissä.
Nykyinen yhteistoimintamalli Vammalan ja Tampereen sairaaloiden välillä toimii hyvin, ja tällä mallilla voidaan hyvin jatkaa eteenpäin. Vammalassa on myös mahdollisuuksia osaltaan helpottaa Tampereen synnytyslaitoksen ruuhkautumista. Kapasiteetti olisi lisähenkilökunnan myötä mahdollista nostaa 1000 synnytykseen vuodessa ilman, että seinät tulevat vastaan.
Uuden terveydenhuoltolain myötä potilaiden oikeus valita itse hoitopaikkansa laajenee. Kilpailu tulee kiristymään erityisesti aluesairaaloiden osalta, koska monia niiden tekemiä toimia tarjoavat myös yksityiset palveluntarjoajat.
Osana Pirkanmaan sairaanhoitopiiriä Vammalan aluesairaalan on mahdollista saada töitä myös Tampereelta, kun työnjaosta sovitaan järkevästi. Sen lisäksi tarvitaan aktiivista omaa markkinointia.
Tässä suhteessa Maija Kajanin aloite kannattaa ottaa vakavasti. Erityisesti Tammisaaren synnytyssairaalan loppumisen jälkeen Vammalan aluesairaalan synnytysosastolla on mahdollista saada asiakkaita eri puolilta Suomea ja jopa ulkomailta niistä perheistä, jossa halutaan synnyttää Vammalan sairaalan toimintatavalla.
Arto Satonen
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Työurat pidentyvät työkyvyttömyyttä ennaltaehkäisemällä
1.2.2010
Viimeisinä päivinä on käyty kovaa eläkekeskustelua, kun kolmikantaisten työryhmien määräaika lääkkeiden löytämiseksi työurien pidentämiseen alkaa päättyä. Itse asiassa on kyse siitä, että taantumasta ja väestön ikärakenteen muutoksesta johtuva julkisen talouden vaje on korjattavissa vain työuria pidentämällä, veroja korottamalla tai julkisia menoja leikkaamalla. Kyse on siis suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta.
Yksi vuosi lisää työelämässä merkitsee 3 miljardin lisätuloa. Tavoiteltava kolmen vuoden pidennys merkitsee siten 9 miljardin hyötyjä. Jos vastaava summa otetaan verojen korotuksista, niin esimerkiksi tuloveroa pitäisi korottaa 10 prosenttiyksikköä tai vastaavasti leikata lähes viidennes valtion menoista. Molemmat vaihtoehdot ovat täysin mahdottomia ja johtavat hyvinvointiyhteiskunnan alasajoon. Siksi työurien pidentämiselle ei ole realistista vaihtoehtoa.
Työurien pidentämisessä on paljon puhuttu eläkeiän nostosta, varhaiseläkejärjestelmien muuttamisesta ja viimeisten vuosien superkarttumista. On totta, että eläkejärjestelmämme tulee olla sellainen, että työelämän viimeisistä vuosista palkitaan, eikä vastaavasti kannusteta siirtymään eläkkeelle jo aiemmin. Ihan mahdottomasta ei kuitenkaan ole kyse. Kun nykyisin eläkkeelle jäädään keskimäärin 59-vuotiaana, niin jo 62-vuoden keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä olisi riittävä. Pääministeri Matti Vanhasen esitys siitä, että eläkeikää vain nostetaan kahdella vuodella, on liian yksioikoinen. Muodollinen eläkeikä ei ratkaise, vaan ainoastaan se minkä ikäisenä eläkkeelle tosiasiassa jäädään.
Suomalaisten varsin alhainen eläkkeellesiirtymisikä johtuu siitä, että vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle jääviä on lähes yhtä monta kuin normaalille vanhuseläkkeelle jääviä. Viime vuonna vanhuseläkkeelle jäi 40 000 suomalaista ja työkyvyttömyyseläkkeelle 30 000, edellisinä vuosina luvut olivat lähes tasoissa. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin 52-vuotiaana. Jos tämä keskiarvo saataisiin nousemaan 58-vuoteen, niin silloin normaalin työuran tekevien ei tarvitsisi tehdä työtä yhtään nykyistä pidempään. Tämä ei toki käytännössä yksin riitä ratkaisuksi, mutta osoittaa sen missä on ongelman ydin.
Suurin yksittäinen syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle ovat mielenterveysongelmat, joka on syy lähes neljälle kymmenestä. Lisäksi alkoholi on mukana monissa tapauksissa. Perinteiset fyysisestä rasituksesta tai vammautumisesta johtuvat syyt ovat koko ajan alentuneet ja niiden määrä on jo alle puolen kaikista tapauksista.
Lisäksi fyysisen syyn takia jäädään usein työkyvyttömyyseläkkeelle vasta lähellä normaalia eläkeikää, kun taas mielenterveydellisistä syistä jäädään tyypillisesti eläkkeelle jo alle 35-vuotiaana. Kaikilla ei edes ole työhistoriaa ja monilla se jää todella lyhyeksi.
Työkyvyttömyyttä vastaan taistellaan parhaiten ennaltaehkäisevin keinoin. Työturvallisuutta on mahdollista työpaikoilla edelleen parantaa tehokkaalla yhteistyöllä työnantajan ja työntekijöiden kesken, sekä työterveyshuollon asiantuntemusta hyödyntäen. Näin voidaan edelleen vähentää fyysisten syiden määrää, mutta henkistä puolta vastaan taisteleminen edellyttää uutta asennetta.
Henkisten ongelmien taustat eivät yleensä johdu työpaikan asioista, vaan useimmiten yksityiselämästä työelämän ulkopuolella. Siitä huolimatta työkaveri, lähiesimies ja ystävät usein huomaavat ongelmat paljon ennen työterveyslääkäriä, jonka vastaanotolle mentäessä ollaan usein jo liian pitkällä. Nyt onkin otettava aidon välittämisen asenne. Meillä jokaisella on velvollisuus auttaa sekä työssä, että vapaa-aikana niitä ystäviämme, joiden ongelmat me näemme. Kaveria auttamalla autetaan myös suomalaisen hyvinvoinnin säilymistä.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Puhe SASPE:n 5-vuotistilaisuudessa 15.1.2010
16.1.2010
Hyvät kuulijat,
Toimiva terveydenhoito on yksi inhimillisen elämän perusteista. Eri kansakuntien välisiä kehityseroja voidaan hyvin mitata esimerkiksi eläkeiän pituudella tai lapsikuolleisuuden määrällä. Tällä tavalla mitattuna yhä edelleen yksi maailman suurimmista rajoista sijaitsee Suomen ja Venäjän välillä, jossa esimerkiksi miesten odotettavissa olevan eliniän ero on peräti 15 vuotta. Suomi on myös menestynyt hyvin tuoreessa OECD:n vertailuraportissa, jossa meidän arvioidaan pystyneen kohtuullisin kustannuksin tuottamaan vaikuttavaa sairaanhoitoa. Suomalaisen terveydenhoidon koko kuva ei siten välity valelääkärin kautta, vaikka viimeaikaisesta julkisesta keskustelusta voisi niin päätellä.
Kaiken kaikkineen Suomi pärjää hyvin lähes kaikissa niissä vertailuissa, jotka koskevat jo sairastuneiden hoitoa. Sitä vastoin haasteemme liittyvät niiden sairauksien ennaltaehkäisyyn, joita suomalaiset sairastavat vertailumaita enemmän. Tällöin esille nousee mm. psykiatrian avopalveluiden toimivuus, sekä sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen ennaltaehkäisy.
Terveyshyötyjä voidaan parhaiten lisätä panostamalla ennaltaehkäisevyyteen. Tässä asiassa osavastuu on jokaisella suomalaisella itsellään, mutta myös terveydenhoitojärjestelmän pitää jatkossa painottua enemmän ennaltaehkäisevyyteen. Ainoastaan siten voidaan vastata siihen julkisen talouden kaksoishaasteeseen, joka nousee väestön ikääntymisestä ja samanaikaisesta poikkeuksellisen vaikeasta taloustilanteesta. On hyvä muistaa, että vaikka reaalitalous lähtisi nopeastikin nousuun, niin julkisessa taloudessa on alhaisen verokertymän vuoksi vielä monia laihoja vuosia edessä.
Hyvät kuulijat,
Terveydenhoitolakia ja terveyskeskuksia ollaan uudistamassa. Sosiaali- ja terveysministeriön ja sen alaisten laitosten yhdessä alan ammattijärjestöjen kanssa toteuttama toimiva terveyskeskus- toimenpideohjelma tuo tukea terveyskeskusten kehittämiseen. Tavoitteena on parantaa terveyshyötyjä, vahvistaa asiakkaan ja potilaan asemaa, sekä varmistaa henkilöstön saatavuus, pysyvyys ja työhyvinvointi. Oleellista on, että terveyskeskus ottaa toimintansa määrittäväksi tekijäksi kysyntään reagoimisen sijasta eniten hoidon tarpeessa olevien ihmisten aktiivisen etsimisen, ohjaamisen ja vahvistamisen.
SASPE:lla pitäisi olla edellytykset saavuttaa nämä tavoitteet. Sastamalan alueella toimii lähihoitajakoulutus ja lisäksi TAMK:in järjestämänä lähihoitajasta sairaanhoitajaksi koulutus, jotka yhdessä merkittävästi auttavat hoitohenkilökunnan saatavuudessa. Lisäksi heikko yleinen työllisyystilanne on lisännyt kiinnostusta kouluttautua aikuisiällä esimerkiksi lähihoitajaksi ja näitä väyliä on työvoimapoliittisessa koulutuksessa tarjolla. Lääkärienkin saatavuus on koko valtakunnassa parantanut ja avoimien virkojen määrä terveyskeskuksissa on alentunut viimeisen vuoden aikana 11 prosentista 6,8 prosenttiin.
Tilannetta helpottaa lisäksi se, että asetusmuutoksella valmistuville lääkäreille tulee perusterveydenhuollon lisäkoulutus, joka suoritetaan työsuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään. Käytännössä tämä merkitsee 9 kuukauden työjaksoa terveyskeskuksissa. Se on samalla myös terveyskeskuksille mahdollisuus tarjota nuorille lääkäreille työympäristö, joka houkuttelee jäämään töihin harjoittelujakson jälkeenkin.
Laitoshoitoa korvaavan omaishoidon osalta SASPE:ssa ja vanhassa Vammalassa ollaan oltu edelläkävijöitä ja myönnetty omaishoidontuki kriteerit täyttäville omaishoitajille ja siten helpotettu laitoshoidon paineita. Lisäksi terveyskeskukseen ja vanhustenhoitoon on tehty mittavia saneeraus- ja laajennusinvestointeja, joilla tilojen toimivuutta on parannettu. Valtaosaltaan SASPE:n tilat ovat siten erinomaisessa kunnossa.
Uudessa terveydenhoitolaissa keskeisiä sisällöllisiä periaatteita ovat mm. asiakaskeskeisyys, potilaan valinnanvapaus, perusterveydenhuollon vahvistaminen, sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön saumattomuus. Uusi terveydenhoitolaki on suunniteltu tulemaan voimaan vuoden 2011 alusta ja se annetaan eduskunnalle tänä keväänä. Samassa aikataulussa eduskuntaan tulee myös organisaatiomuutoksiin keskittyvä sote-järjestämislaki, jonka voimaantulo on suunniteltu vuoteen 2013. Näitä lakeja täydentämään on tarkoitus antaa v. 2012 hallituksen esitys sosiaalihuoltolaista, joka kirjaisi yhteen sosiaalihuollon laajan erillislainsäädännön ja ajantasaistaisi kokonaisuuden, koko uudistuspaketti olisi siten voimassa v. 2013.
Hyvät kuulijat,
Kunnallispolitiikassakin muutokset tapahtuvat joskus nopeasti. Kun SASPE viisi vuotta sitten syntyi, oli se koko Lounais-Pirkanmaan kattavana ja Satakunnan puolelle ylimaakunnallisesti suuntautuvana kuntayhtymänä oman aikansa innovaatio, joka sai jopa valtakunnallista huomiota. SASPE omalta osaltaan avasi myös latua Sastamalan kaupungin syntyyn, sillä terveydenhoidon yhdistymisen myötä merkittävä osa itsenäisten kuntien toiminnasta oli jo siirretty isompaan yhteisöön. Sastamalan syntyminen puolestaan teki SASPE:sta yritystermejä käyttäen tytäryhtiön, kun valtaosa asiakkaista tulee yhden kunnan alueelta. Samaan aikaan terveydenhoidon kenttä ympärillä on muuttunut rajusti. Isäntäkuntamalli on lyönyt läpi Pirkanmaalla. Esimerkiksi Orivesi on yhdistynyt Kangasalan terveyskeskukseen ja Hämeenkyrö Nokiaan. Huittinen sen sijaan etsii edelleen yhteistyökumppania ja toivoa sopii, että Sastamalan suuntakin on edelleen esillä.
Muutokset terveydenhoito-organisaatioissa eivät suinkaan ole vain takana, vaan niitä on myös edessä. Peruspalveluministeri Paula Risikko on lähtenyt muokkaamaan hallinnollisia himmeleitä uudella mallillaan, jonka perusidea on maan jakaminen 50-60 sote-piiriin. Näissä sote-piireissä voitaisiin tarjota perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelut samasta organisaatiosta ja samalta luukulta. Vaativampi erikoissairaanhoito keskitettäisiin yliopistosairaaloihin. Muiden sote-piirien keskuspaikoiksi muodostuisivat nykyiset aluesairaalapaikkakunnat.
Pirkanmaa on jo sekä maakuntaliiton, että sairaanhoitopiiriin päätöksillä päättänyt hakea Risikon mallin pilottialueeksi, koska maakunnan rakenne sopii siihen hyvin. Sastamalalle Risikon malli on suuri mahdollisuus säilyttää asema yhtenä terveydenhoidon palvelujen tuottamisen keskuspaikkana, jos nykyiset aluesairaalan käyttäjäkunnat sitoutuvat tähän malliin. Samassa yhteydessä poistuisivat raja-aidat SASPE:n ja VASin väliltä.
SASPEN asema kuntayhtymänä on väistämättä tarkastelun alla. Yksi syy on jo edellä mainittu Risikon mallin pilotointi, jos ja kun se lähtee liikkeelle. Toinen syy on Lavian todennäköinen ajautuminen kuntaliitokseen Porin kanssa ja sen tuomat muutokset palvelurakenteeseen Laviassa. Toivoa sopii, että tämän muutoksen mahdollisesti tapahtuessa voidaan sopia riittävän pitkistä siirtymäjärjestelyistä, joilla turvataan laadukkaan hoidon jatkuminen sekä lavialaisille, kiikoislaisille että Lavian toimipistettä käyttäville sastamalalaisille. Pitkässä juoksussa on potilasturvallisuudenkin kannalta järkevää keskittää vuodeosastot päätoimipisteeseen, koska siellä on lääkäri ympärivuorokautisesti saatavilla.
Kolmas syy on SASPE:n jäsenkunnissa kasvanut halu selvittää isäntäkuntamallin mahdollisuus. Isäntäkuntamalli poistaisi nykymalliin verrattuna yhden hallinnollisen tason ja lisäisi samalla hallinnon läpinäkyvyyttä kuntalaisiin päin, sekä helpottaisi kuntien taloussuunnittelua. Muutokset lainsäädännössä, kuntarakenteessa ja terveydenhoidon organisaatioissa ovat siis niin nopeita, että SASPE:n asemakin tulee tarkasteluun jo tämän vuoden aikana. Organisaatioita uudistettaessa mielessä tulee ensisijaisena pitää asiakasnäkökulma. Potilaalle merkitsee vain hoidon laatu, saatavuus ja sujuvuus, ei se minkä niminen organisaatio hoidon tuottaa.
Hyvät kuulijat,
Terveydenhoidon tuottavat ihmiset. Terveydenhoitomme perusta on aktiivinen, ammatillisesti pätevä ja sosiaalisesti kyvykäs ammattikunta, joille kuuluu vastuu hoitopäätöksistä ja niiden toteuttamisesta. Toteutetaan jatkossa perusterveydenhuollon palveluita sitten nykymallilla tai yhdessä erikoissairaanhoidon kanssa ja oli järjestävän tahon nimi ihan mikä tahansa, niin tullaan tarvitsemaan teitä, jotka hoitoa annatte, siinä työssä avustatte tai sitä työtä järjestätte.
Haluan onnitella SASPE:a viisivuotispäivän kunniaksi ja kiittää kaikkea sen palveluksessa olevia ja olleita antamastanne työpanoksesta ja toivottaa hauskaa iltaa meille kaikille!
Arto Satonen
Omaishoitajille joululahja SATA-komitealta
23.12.2009
Sata-komitean työtä pitää kiittää moneltakin osin, mutta ennen kaikkea omaishoitajien asemaa parantavasta ehdotuksesta siirtää omaishoidontuen maksaminen KELA:lle. Se takaa kaikille omaishoitajille samanlaiset perusetuudet asuinpaikasta riippumatta. Tällä hetkellä valistuneemmissa kunnissa omaishoidon tuki on myönnetty aina, kun omaishoito on korvannut laitoshoidon. Osassa kuntia puolestaan on noudatettu merkantilistista taloutta ja maksettu tukea vain budjetin määrärahan puitteissa. Myös kuntien väliset erot tuen suuruudessa ovat olleet huomattavan isot. Siksikin valtakunnalliset kriteerit ovat tarpeen.
Omaishoitajat tekevät hyvin arvokasta työtä. He hoitavat läheisiään, koska rakastavat heitä ja haluavat antaa heille parhaan mahdollisen hoidon. Samalla he tekevät myös suuren palveluksen yhteiskunnalle. Omaishoitopalkkio on vain murto-osa laitoshoidon hinnasta. Yleisesti on vertailtu kustannuksia siten, että esimerkiksi vanhusten hoidossa laitospaikanhinta on kuusinkertainen verrattuna omaishoitoon. Kustannusero on vieläkin suurempi, kun puhutaan vaikeavammaisten ja muiden erityisryhmien omaishoidosta. Rahaakin arvokkaampaa on se, että useimmissa tapauksissa omaishoito on hoidettavan kannalta inhimillisin ratkaisu. Se ei edellytä muuttoa tutustua ympäristöstä, eikä yhteys läheisiin katkea.
Viime vuosien aikana omaishoitajien asemaan on saatu lainsäädäntöä uudistamalla monia parannuksia. Vapaapäivien määrä on lisätty, omaishoitopalkkion alarajat määritelty ja nyt tapahtuu tukien yhdenmukaistaminen KELA:n kautta. Lisäksi eri yhteiskunnan lähteistä on tuettu omaishoitajien yhdistysten ja vertaisryhmien toimintaa. Tämä onkin hyvin tärkeää, sillä omaishoitajien oma jaksaminen on usein myös koetuksella. Lisäksi omaishoitajat tarvitsevat vertaistukea, koska heitä ymmärtää parhaiten toinen omaishoitaja.
Parannuksia on siis tullut, mutta silti työ omaishoitajien aseman parantamiseksi on vielä pahasti kesken. Monet omaishoitajien tukijärjestöt ovat riippuvaisia projektirahoituksesta, jotka ovat jatkuvasti katkolla. Kuntien tiukka taloustilanne on heijastunut myös omaishoitajien kunnasta saamiin palveluihin ja avustuksiin. Soveltuvia tilapäisiä hoitopaikkoja on liian vähän tarjolla, minkä vuoksi vain osa omaishoitajista voi pitää täysimääräisesti heille laissa myönnetyt vapaapäivät. Kehitettävää on siis edelleen paljon.
Seuraavan lahjan antovuoro omaishoitajille olisi kolmikannalla. Yli sadan kansanedustajan allekirjoittama aloitteeni omaishoitajien hoitovapaasta on jo kaksi vuotta ollut kolmikannan käsittelyssä. Määräaikoja on monasti jatkettu ja sosiaalitupossakin asia on mainittu, mutta konkreettisesti toimet edelleen puuttuvat. On jo aika tunnustaa, että yhä useammin omaishoitaja ei enää olekaan puolisoaan tai lastaan hoitava ikäihminen, vaan isää tai äitiään hoitava keski-ikäinen. On kohtuutonta vaatia, että omaishoitajaksi työstä jäävä henkilö joutuu irtisanoutumaan työstään ja riskeeraamaan oman tulevaisuutensa. Vuorotteluvapaa toki auttaa saattohoitotilanteisiin, mutta ei pidempiin hoitosuhteisiin. Omaishoitajien hoitovapaalle on siten yhteiskunnallinen tilaus.
Olen nuorena toiminut kesäisin kehitysvammaisen setäni omaishoitajana. Siitä on jo aikaa yli 25 vuotta, joten silloin koko omaishoitajatermiä ei edes tunnettu. Siitä huolimatta opin näkemään sen millaista on perheessä huolehtia aikuisesta ihmisestä, joka ei voi huolehtia itsestään. Siitä kokemuksesta lähtien olen arvostanut omaishoitajien työtä. On ilahduttavaa, että tänä päivänä omaishoitajien joukossa on myös miehiä. Pirkanmaallakin ukko-omaishoitajat ovat aktiivisia. Kiitän heitä jo etukäteen mahdollisuudesta tammikuun alussa tutustua päiväksi heidän arkeensa.
Omaishoitajat tekevät työtään sydämellään ja toteuttavat siten joka päivä Joulun sanomaa välittämisestä. Tästä lähimmäisestä välittämisestä meidän kaikkien on hyvä ottaa oppia.
Joulun rauhaa kaikille!
Arto Satonen
Ps. Eduskunta on jäänyt joululomalle, ja aion itsekin ladata akkuja loppiaiseen asti, mutta sen jälkeen taas täysillä mukana!
Aihe: Blogi
Aamulehti 24.9.2009: Risikon palvelumalli sopii Pirkanmaalle
25.9.2009
Aamulehti 24.09.2009, Mielipide, LUKIJAMIELIPIDE, sivu 18
Risikon palvelumalli sopii Pirkanmaalle
1. Paras-hankkeen tavoitteeksi asetettiin 2005 kuntapalveluiden ja kuntajaotuksen muutoksien sekä kuntarajat ylittävän yhteistyön tarkastelu.
2. Uudistusten tavoitteena on kehittää palveluiden tuotantotapoja, uudistaa rahoitusjärjestelmiä, tarkistaa valtion ja kuntien välistä tehtävien jakoa sekä parantaa tuottavuutta ja hillitä menojen kasvua.
3. Paras-hanke ei ole kuitenkaan saavuttanut sille annettuja tavoitteita eli laadukkaiden palveluiden varmistamista asukkaille.
Uudistuksen puitelain mukaan kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta tai siihen kiinteästi liittyvistä tehtävistä, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta.
Paras-hankkeen seurauksena Pirkanmaalla on tämän vuoden alusta 24 kuntaa ja kymmenen yhteistoiminta-aluetta. Nämä alueet ovat yhden tai useamman kunnan muodostamia perusterveydenhuollon palveluita tuottavia kuntayhtymiä tai isäntäkuntamalliin perustuvia kuntien yhteenliittymiä.
Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) tehtävänä puolestaan on tuottaa terveydenhuollon palveluja sekä luoda edellytyksiä tätä tukevalle tieteelliselle tutkimukselle ja koulutukselle. Kuntien kanssa tehdyt palvelusopimukset määrittelevät tuotettavien palveluiden määrän ja valikoiman. Lisäksi yliopistollinen sairaala tuottaa palveluja erityisvastuualueensa sairaanhoitopiireille.
Valtakunnallisesti Paras-hanke ei ole saavuttanut sille annettuja tavoitteita eli laadukkaiden palveluiden varmistamista asukkaille. Sen sijaan se on luonut uusia hallintorakenteita, joiden myötä päätöksenteko on luisunut joissakin tapauksissa kauemmaksi peruskunnista.
Osittain tästä syystä peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) esitti elokuun lopussa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen uutta mallia, joka mullistaisi melkoisesti nykyistä käytäntöä.
Risikon lähtökohtana on, että nykyiset sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet eivät riitä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Tarvitaan nykyistä selkeämpiä ja vahvempia rakenteita, koska esimerkiksi nykyinen perus- ja erikoissairaanhoidon rajanveto aiheuttaa sekä toiminnallisia että taloudellisia ongelmia ja sitä voidaan pitää myös keinotekoisena.
Ministeri Risikko lakkauttaisi nykyiset sairaanhoitopiirit ja rakentaisi 40-60 kokonaan uutta sosiaali- ja terveysaluetta. Ne olisivat riittävän vahvoja sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Kukin alue järjestäisi sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut ja valtaosan erityispalveluistakin. Nykyiset aluesairaalat kuuluisivat sosiaali- ja terveydenhuoltoalueisiin ja tuottaisivat peruserikoissairaanhoidon palveluita omalle alueelleen.
Maa jakautuisi edelleen viiteen yliopistosairaalajohtoiseen erityisvastuualueeseen, jotka olisivat kuntayhtymiä. Nämä erva-alueet vastaisivat, kuten tähänkin asti, vaativasta erikoissairaanhoidosta, kuten elinsiirroista, keskoshoidosta, vaativasta syövän hoidosta ja palovammojen hoidosta, monivammahoidosta sekä uudessa mallissa joistakin sosiaalihuollon erityispalveluista, kuten vaativasta päihdehuollosta. Nykyiset keskussairaalat tuottaisivat alueelleen erikoissairaanhoidon palveluita sopimuksen mukaan.
Risikon esittämä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismalli soveltuu Pirkanmaalle. Pirkanmaalla on tällä hetkellä kymmenen terveydenhuollon yhteistoiminta-aluetta. Meillä on yliopistollinen sairaala sekä kaksi aluesairaalaa (Vammala ja Valkeakoski) sekä Mäntän terveydenhuoltoalue.
Pirkanmaalla Vammalan ja Valkeakosken aluesairaalat tuottaisivat kukin omalle sosiaali- ja terveydenhuoltoalueelleen peruserikoissairaanhoidon palvelut. Mänttä-Vilppulassa toimii jo Risikon esityksen mukainen terveydenhuoltoalue, jossa perusterveydenhuolto ja peruserikoissairaanhoito toimivat samassa terveydenhuoltoalueessa. Siihen kuuluu myös Ruovesi.
Tampere on yksin riittävän suuri muodostamaan oman alueensa Hatanpää keskuksenaan. Yliopistosairaala Tays voisi nykyistä kiinteämmässä yhteistyössä Hatanpään sairaalan kanssa vastata Tampereen erikoissairaanhoidosta sekä erityisvastuualueen vaativasta erikoissairaanhoidosta ns. miljoonapiirin alueella.
Suurimman haasteen tuo sosiaalipalveluiden liittäminen osaksi uusia alueita. Joskin Pirkanmaan kunnista moni on jo yhdistänyt sosiaali- ja terveydenhuoltonsa.
Ministeri Risikon esittämä malli toki tarvitsee vielä säätämistä ja sen soveltaminen koko maahan ei onnistune yhtä helposti kuin Pirkanmaalla. Se sisältää kuitenkin hyvän ratkaisuyrityksen terveydenhuoltomme keskeisimpiin haasteisiin erikoistason hoidon paremmasta järjestämisestä sekä perusterveydenhuollon järjestelmän vahvistamisesta alueelliselta pohjalta.
Tällöin kroonisten kansansairauksiemme hoitoon pystytään rakentamaan saumattomat hoitoketjut ehkäisevästä työstä aina erityistason erikoissairaanhoitoon ja sen nykyistä vahvempaan keskittämiseen asti.
Tulevaisuuden haasteet vaativat uutta näkemystä ja rohkeutta tarttua toimeen.
Me olemme siihen valmiit.
Arto Satonen
kuntayhtymän valtuuston puheenjohtaja (kok), Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
Pauli Ruoholahti
kuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja (sd), Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Työaikadirektiivin kaatumisessa ei voita lopulta kukaan
4.5.2009
Vapun puheissa EU:n työaikadirektiivin kaatumista on pidetty yksinomaan jopa hyvänä asiana. Parlamentti kieltämättä näytti asiassa voimansa, mutta valitettavasti lopputulos ei lopulta toimi kenenkään eduksi. Paitsi ehkä ylipitkiä työpäiviä teettävien tahojen eduksi “opt-outia” käyttävissä
maissa.
Huonoimmillaan direktiivin kaatuminen hyödyttää juuri niitä, joiden toimintaa sillä pyrittiin rajoittamaan. Lopputulosta ei siten voi pitää todellakaan saavutuksena.
Nykyisin kaikkiaan 14 maata käyttää “opt-out” -järjestelmää eli toimii voimassaolevan direktiivin ulkopuolella. Ulkopuolella olemisen kautta korkein sallittu työaika voi olla jopa yli 70 tuntia viikossa.
Vaarana siis on, että “opt-out” -järjestelmää soveltamalla saadaan merkittävää kilpailuetua. Suomi ei ole halunnut hyödyntää “opt-out” -järjestelmää, koska meillä on haluttu kunnioittaa kansallista työaikalainsäädäntöä ja työmarkkinajärjestöjen yhteisesti sopimia käytäntöjä.
Työaikadirektiivin käsittely on osoittanut, että pahimmillaan Euroopan Unionissa yhteispäätösmenettely saa asiat päätymään aikamoiseen solmuun. Parlamentissa enemmistö on kuunnellut eurooppalaisen ay-liikkeen tahtoa.
Neuvostossa puolestaan on pyritty löytämään ratkaisu, joka sopii myös niille maille, joissa työajat on totuttu sopimaan työnantajan ja työntekijän välillä ilman yhteiskunnan säätelyä.
Työaikadirektiivin kaatuminen on hankala lopputulos Suomen kannalta. Se merkitsee sitä, että myös ei-aktiivinen työaika eli esimerkiksi lääkärien ns. takapäivystys on jatkossa laskettava työajaksi.
Jos tämä päätös jää lopulliseksi, niin uusi käytäntö aiheuttaa satojen lääkärien vajeen terveydenhoitoon. Vaje on niin suuri, että sitä on vaikea nopeasti paikata rahallakaan.
Erikoisinta tässä episodissa on se, että kuntatyönantajan lisäksi myös lääkäriliitto haluaa jatkaa nykyistä käytäntöä, jossa työajoista voidaan sopia työehtosopimuksella. Olemme siis saamassa unionitasolta velvoittavan säännöksen, joka on sekä työnantajan että työntekijän etujen vastainen.
Lisäksi se on kallis veronmaksajalle ja voi johtaa päivystysjärjestelmän keskittämiseen vain suurille paikkakunnille. Tällaista lopputulosta ei kannata kenenkään juhlia.
Vähin mitä pitäisi saada aikaan, olisi se, että nopeasti vapautettaisiin ei-aktiivinen päivystysaika työaikarajoitteen piiristä. Silloin Suomi ja muut “opt-outia” soveltamattomat valtiot voisivat jatkaa nykykäytäntöä. Niitä ei pidä rankaista, jotka pyrkivät asioita järkevästi hoitamaan.
Aihe: Blogi