Arto Satosen viikkoviesti – Kilometrikorvaukset ja nuorten syrjäytyminen
27.4.2012
Tällä viikolla ovat eduskuntaa puhuttaneet kilometrikorvaukset ja uusi tutkimus nuorten syrjäytymisestä, jossa erityiseksi riskiryhmäksi nousevat maahanmuuttajanuoret.
Juustohöylä oikeudenmukaisempi vaihtoehto kilometrikorvauksiin
Kehysriihestä asti on sähköpostiin satanut palautetta kilometrikorvausten leikkaamisesta myynnin ja markkinoinnin ammattilaisilta ja muilta päivittäin autoa työvälineenään käyttäneiltä. On itsestään selvää, että julkisuudessa esillä ollut tapa leikata kilometrikorvauksia on herättänyt ärtymystä. Jos täysi korvaus maksettaisiin vain 15000 kilometriin asti ja siltä ylittävältä osalta puolet, niin kova leikkuri iskisi niihin, joilla ei työssään ole omalle autolle vaihtoehtoa.
Kilometrikorvauksia maksetaan kaikkineen vuosittain miljardi euroa ja leikattava summa on 70 miljoonaa eli 7 prosenttia. Vaihtoehtoinen tapa toteuttaa tämä leikkaus olisi muuttaa 45 sentin kilometrikorvaushinta 42 sentiksi. Tämä olisi tasapuolinen, eikä olisi kohtuuton kenenkään näkökulmasta. Lisäksi tällä linjauksella voisi olla aitoja ympäristöpoliittisia vaikutuksia, koska se kannustaisi julkisen liikenteen käyttöön niitä, joilla on siihen mahdollisuus. Jos leikkaus taas koskee vain paljon ajavia, niin heillä ei käytännössä ole mahdollisuutta vaihtaa omaa autoa muuhun liikennemuotoon. Työkseen liikkeitä kiertävä myyntiedustaja tai ympäri maata asennuksia hoitava ei voi aikataulusyistä valita julkista liikennettä.
Tämä kilometrikorvauksen juustohöylämalli oli esillä eilen kyselytunnilla, eikä valtionvarainministeri Jutta Urpilainen tyrmännyt sitä. Asia on edelleen auki, mutta uskon juustohöylämallin voittavan. Liikennevaliokunnan puheenjohtajana tämä asia kuuluu reviirilleni ja aion olla tässä aktiivinen jatkossakin.
Huolestuttavia tuloksia nuorten syrjäytymisestä
Uudet tutkimukset nuorten syrjäytymisestä ovat huolestuttava. Erityisesti maahanmuuttajanuorten syrjäytymislukemat ovat hurjat. Somalinuorista jopa 40 prosenttia on vailla työtä, opiskelupaikkaa ja päästötodistusta. Venäläisillä nuorilla vastaava lukema on 11 prosenttia eli siis neljä kertaa parempi. Sekin on silti kolminkertainen valtaväestöön verrattuna. Kaikkein pienintä syrjäytyminen on ruotsinsuomalaisten nuorten kohdalla.
Tästä tutkimustuloksesta on vedettävissä kaksi johtopäätöstä. Ensinnäkin kotoutumisessa on onnistuttava paljon nykyistä paremmin. Suomen kielen opetukseen ja sellaiseen vapaaehtoistoimintaan, jossa maahanmuuttajanuoret samalla oppivat Suomea on satsattava. Iso joukko syrjäytyneitä nuoria muodostaa nimittäin todellisen riskiryhmän sisäisen turvallisuuden kannalta. On siten välttämätöntä löytää keinoja, jotta nykyistä useampi Suomeen asettunut maahanmuuttajanuori saadaan rakentamaan tätä yhteiskuntaa, eikä syrjäytymään siitä.
Toinen johtopäätös on se, että maahanmuuttopolitiikassa ei saa olla sinisilmäinen. Suomen on arvioitava realistisesti omat resurssinsa kotouttaa ja suhteutettava kotouttamista tarvitsevien määrä siihen. Työperäisiä maahanmuuttajia tarvitaan työvoimakapeikkoaloille ja pakolaisstatuksen saaneilla on oikeus suojeluun. Sen sijaan turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenyhdistämisoikeutensa osalta on omat lakimme rinnastettava pohjoismaisiin käytäntöihin. Viime vaalikaudella aloitettua houkuttelevuustekijöiden karsimista on jatkettava. Kotouttamisen resurssit on suhteuttava todelliseen tarpeeseen ja silloin on tärkeää, että myös kotoutettavien määrä on realistisella tasolla. Emme voi hyväksyä kehitystä, jossa joidenkin kansallisuuksien nuorista kolmannes ja ylikin syrjäytyy. Tällaisen kehityksen yhteiskunnallinen hinta on täysin arvaamaton.
Hyvää vappua toivottaen,
Arto
–
Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-5113110
–
Listalle liittymiset ja listalta poistumiset:
Arto Ahvensalmi
(Arto Satosen eduskunta-avustaja)
arto.ahvensalmi@eduskunta.fi
09-4324110 / 045-1245678
Aihe: Viikkoviestejä
AL 13.4.2012: Arto Satonen – Kerjääminen kiellettävä Tanskan mallin mukaan
13.4.2012
Kevät on tuonut jälleen ulkomaalaiset kerjäläiset suomalaisille kaduille. Näyttää siltä, että kerjääjien määrä on edelliskesästä kasvanut ja kerjäläisiä on tullut myös pienemmille paikkakunnille. Ongelma uhkaa pahentua merkittävästi, jos lainsäädäntöä ei muuteta.
Kerjääminen ei ole ihmisarvoinen tapaa elättää itseään. Suomalaisen yhteiskunnan suuri saavutus on ollut se, että Suomen kansalaisten ei tarvitse elättää itseään kerjäämällä. Kun olemme itse saaneet tämän ongelman poistettua, niin ei ole hyväksyttävää, että kerjääminen palaa nyt Suomeen ulkomaalaisten toimesta.
Tanska on se maa Euroopan Unionin sisällä, joka on ratkaissut kerjäläisongelman. Tanskassa voidaan antaa viisi vuotta voimassa oleva varoitus henkilölle, jonka pääasiallinen elinkeino on kerjääminen julkisella paikalla. Jos tätä varoitusta rikkoo, niin henkilö voidaan poistaa maasta viideksi vuodeksi. Tällä hyvin yksinkertaisella keinolla kerjäläiset ovat poistuneet Tanskan maaperältä.
Kerjäläiset ovat pääosin Romanian ja Bulgarian romaaneja, joiden elinolosuhteet ovat omassa maassaan heikot. Onkin oikein, että Suomi yhdessä muiden Euroopan Unionin maiden kanssa painostaa Romaniaa ja Bulgariaa parantamaan romaanien elinolosuhteita. Tämä on oikea tie kerjäläisongelman ratkaisuun Euroopan tasolla. Asia ei sen sijaan ratkea sillä, että ovet pidetään avoinna Romaniasta ja Bulgariasta tuleville kerjäläisille muissa EU- maissa. Tässä asiassa humaania ei ole sulkea silmiään, vaan humaania on tukea ja painostaa kyseisiä valtioita hoitamaan omien vähemmistöryhmiensä asiat paremmin.
Kerjämiseen liittyy usein ainakin välillisesti rikollisuus. Kerjääjä saattaa olla velkavankeudessa hänelle matkan maksaneeseen tahoon. On järkyttävää, että nämä kerjäämisen organisoijat käyttävät ihmisten uhanalaista tilaa hyväkseen. Sen vuoksi Suomessakin ollaan kriminalisoimassa kerjäämisen organisointi ja myös häiritsevään kerjäämiseen puuttumiseen annetaan viranomaisille lisää toimintavaltuuksia. Nämä ovat oikeansuuntaisia ratkaisuja, mutta eivät riittäviä.
Kerjäämisongelmaan todellinen ratkaisu on Tanskan mallin mukainen varoitusjärjestelmä, jota rikkova voidaan poistaa viideksi vuodeksi maasta. Se antaa selvän viestin siitä, että kerjääminen Suomessa ei ole mahdollista ja samalla loppuu välittäjiltä intressi tuoda tänne kerjäläisiä.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Helsinki Times: Arto Satonen – We must think beyond the recession
16.1.2012
There are currently around 60000 people of foreign background working permanently in Finland, and between 35,000 and 40,000 temporary workers of foreign origin in the country. The latter group in particular are highly susceptible to sudden changes in economic conditions. But despite the economic slump, Finland will not get by without immigrant labour.
Foreign-born residents make up about five per cent of the Finnish population, with a slightly lower proportion of the overall workforce being foreign-born. Foreign-born workers are highly concentrated in those branches of the service sector that suffer from persistent labour shortages – areas such as cleaning, farming and horticulture, transportation, and the care sector. In boom times, there are also plenty of workers of foreign origin in the construction and metal industries. In addition to all the aforementioned areas, there are many highly educated employees of foreign origin in the larger companies, the third-level education sector, and in research institutes.
Finland makes use of a so-called “right of labour availability consideration” (saatavuusharkinta), according to which immigrants from outside the European Union can be employed only if a suitable employee cannot be found from the country’s existing residents. In practice, this means that a position has to remain open for several weeks at the employment office before a non-EU jobseeker can be considered. The labour availability consideration slows down the recruitment process and occasionally creates situations in which employers and the authorities have very different understandings of workforce availability. Currently eighteen per cent of employers in the service industry have difficulties in recruiting staff, whereas the corresponding figure for the industrial sector overall is only four per cent. The right of labour availability consideration could be loosened to allow sectors with persistent recruitment difficulties to be excluded from it.
Bringing one’s family to Finland is extremely difficult even for employees from non-EU countries who are fortunate enough to have permanent work here. According to the law, a provider for a family of four must earn at least 2400 euros a month after tax in order to be able to relocate his or her family to Finland. In practice, getting work before one is permanently resident in the country is very difficult. Lowering the required minimum income level and taking a more realistic view of accommodation and other living expenses would be a sensible move on the part of the Finnish authorities.
Over the coming decade, the proportion of native Finns of working age will decrease when the older generation of workers transfer to retirement; at the moment, between 15,000 and 20,000 retire from the workforce annually. To keep labour markets running smoothly, there are basically two options: work can be made more productive either by increasing the amount of foreign workers in Finland, or by transferring jobs to other countries. The latter is the worst possible option, of course, so we should strive to make the best of the former option.
As we enter a new year, dark clouds are still hanging over the European economy. If they bring deepening recession to this country, the demand for foreign labour here is likely to drop, at least temporarily. Over the long term, however, foreign labour is essential to our future prosperity. The first thing we should do is ease some of the restrictions imposed by the right of labour availability consideration, and introduce more reasonable minimum income requirements for non-EU workers who want to bring their families here.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Arto Satosen viikkoviesti – Kreikasta, työssä jaksamisesta ja maahanmuuttajien perheenyhdistämisestä
4.11.2011
Tämänkin viikon poliittista keskustelua on hallinnut Kreikan tilanne. Pitkään jatkunut talouskriisi on Kreikassa syventynyt jo poliittiseksi kriisiksi ja yhteiskuntarauhakin on jo koetuksella. Viikon aikana pääministeri George Papandreoun lausunnot ovat vaihdelleet ja hänen pääministeriytensäkin on katkolla tänään illalla. Tällä viikolla on ensi kertaa myös puhuttu Kreikan mahdollisesta irtautumisesta eurosta. Pohjimmainen syy Kreikan ongelmiin on se, että maan elinkeinoelämä ei ole riittävän vahva takaamaan kansalaisille nykyisen kaltaista elintasoa. Elintasoa on vuosia pidetty yllä ylivelkaantumisella ja harmaalla taloudella. Kreikan tulevaisuus on joka tapauksessa vaikea oli sitten eurossa tai ei.
Olennaista on nyt se leviävätkö Kreikan ongelmat myös Italiaan ja Espanjaan. Lähtökohtaisesti näiden valtioiden elinkeinoelämä on kuitenkin paljon Kreikkaa vahvempi ja siten selviytymismahdollisuus parempi. Esimerkiksi Italialla on matkailutulojen lisäksi mittavaa vientiteollisuutta.
Hyviä uutisia kuuluu työssä jaksamisen puolelta. Tavoitteena on ollut jo pitkään vähentää masennuksen johdosta työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien määrää. Vuonna 2010 heitä oli edelleen 4100, mikä on kuitenkin 500 henkilö vähemmän kuin v. 2007. Oikeaan suuntaan on käännytty hyvillä toimenpiteillä työpaikoilla. Työnantajat, työntekijät ja valtiovalta ovat tehneet tässä asiassa hyvää työtä ja nyt on siis saavutettu ensimmäisiä merkittäviä tuloksia. Eteenpäin on menty kehittämällä varhaista puuttumista ilmenevään masennukseen, sekä helpottamalla masennuksesta toipuvan työhön palaamista.
Työperäisen maahanmuuton yhteydessä on viime aikoina puhuttu perheenyhdistämisen tulorajoista. Tämä asia tuli konkreettisesti esille Suomeen houkutellun vietnamilaisen metallimiehen perheen kohdalla. Normaalia vakituisessa työsuhteessa olevan metallimiehen palkkaa saaneen henkilön ei katsottu kykenevän elättämään vaimoaan ja lapsiaan Suomessa, joten perheenjäsenille ei annettu oleskelulupaa Suomeen. Tällä hetkellä puolison ja kahden lapsen saamiseen Suomessa edellytetään 2400 euron nettoansioita kuukaudessa. Tämä tulotasovaatimus on kohtuuttoman suuri. Raja pitää asettaa sille tasolle, että vakituisessa työsuhteessa Suomessa normaalia suomalaista tulotasoa saava metallimies, bussinkuljettaja, sairaanhoitaja tai maatalouslomittaja voi saada puolisonsa ja lapsensa Suomeen.
Nykykäytännön ristiriitaisuutta lisää vielä se, että humanitäärisin syin oleskeluluvan saanut ulkomaalainen voi saada Suomeen perheensä ilman toimeentulovaatimusta, vaikka jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ovat yleensä yhteiskunnan tuen varassa ja työperäiset maahanmuuttajat taas eivät nosta mitään yhteiskunnan antamia tukia. Kohtuullista on asettaa myös humanitäärisin syin oleskeluluvan saaneille toimeentuloedellytys ja samassa yhteydessä laskea työn perässä tulleiden maahanmuuttajien osalta perheenyhdistämiseen vaadittavia tulorajoja.
Aihe: Viikkoviestejä
Satosesta sanottua – Lainauksia Helsingin Sanomista
15.3.2011
Helsingin Sanomat 15.3.2011:
Työmyyrä Arto Satonen Satonen (kok) on kansanedustaja, jonka puolue voi työntää tekemään mitä tahansa. Maan parhaimpiin shakinpelaajiin kuuluvalta mieheltä syntyy ilman suurempaa vaivaa vaikkapa kokoomuksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma. Tavallisen oloinen kaveri pystyy yhteistyöhön yli puoluerajojen ja on muiden kunnioittama.
Helsingin Sanomat 24.2.2011: (lex Satonen, omaishoitajien hoitovapaa)
HS – Pääkirjoitus – 24.2.2011 – 2151 merkkiä – 1. painos
Omaishoitajan asema paranee
Omaishoitajien asemaa parannetaan hieman kevään aikana voimaan tulevalla lailla. Se velvoittaa työnantajaa järjestämään työntekijälle palkatonta vapaata työstä, jotta tämä voi huolehtia hoitoa tarvitsevasta omaisestaan. Työntekijälle tulee myös oikeus palata entiseen työhönsä omaishoidon päätyttyä.
Omaishoitajien asemasta on keskusteltu vuosikymmeniä. Sitä on pidetty lähinnä surkeana.
Viisi vuotta sitten kootun tiedon mukaan omaisiaan hoitavia ihmisiä on Suomessa noin 280000. Heistä lähes puolet tekee kokoaikatyötä.
Varsinaisiksi omaishoitajiksi tästä joukosta luetaan runsaat 30000 ihmistä. Heille maksetaan omaishoidon tukea. Tuen maksavat kunnat. Perusteet ja suuruus vaihtelevat sen mukaan, missä omaishoidon tukea saava asuu. Tuen vähimmäisrajat on määritelty tarkkaan, toisin kuin sen maksamisen edellytykset.
Lakia käsitellessään eduskunta väljensi omaisen määritelmää. Omaishoitoa varten vapaata voidaan myöntää silloinkin, kun työntekijä hoitaa sellaista läheistään, joka ei varsinaisesti kuulu perheeseen.
Oikeus vapaaseen ei myöskään riipu siitä, maksetaanko hoitajalle omaishoidon tukea vai ei. Työnantajalle ei aseteta velvollisuutta palkata vapaalle jäävän tilalle toista työntekijää.
Eduskunnan hyväksymä lakiteksti on pitkän hiomisen tuloksena syntynyt kompromissi. Koko hanke käynnistyi kansanedustaja Arto Satosen (kok) aloitteesta vuonna 2007. Aloitteen allekirjoitti yli 120 kansanedustajaa.
Työnantajajärjestöt suhtautuivat koko hankkeeseen hyvin kielteisesti. Heidän mielestään omaishoitovapaat jarruttavat työurien pidentämistä ja aiheuttavat kustannuksia työnantajille uuden henkilökunnan perehdyttämisessä. Palkansaajien mielestä laki ei riittävästi turvaa työntekijän oikeutta jäädä hoitamaan omaistaan.
Työsopimuslain muutos ei ratkaise omaishoitajien ongelmia, mutta se on silti pieni liikahdus oikeaan suuntaan.
Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä, josta koituu kunnille silkkaa säästöä. Seuraavaksi eduskunnan pitäisikin säätää laki, jolla omaishoidon tuen maksaminen siirrettäisiin Kelalle ja hoidon tarpeesta päättäisivät lääkärit yhtenäisin perustein koko maassa.
Aihe: Tutustu lisää Artoon, Uutisia
Satosen suullinen kysymys – vaadin tiukempia rangaistuksia väkivaltarikollisille
10.2.2011
Yksittäisen tapauksen vaikutus yleiseen turvallisuustilanteeseen, vaadin tiukempia rangaistuksia väkivaltarikollisille ja alempaa karkotuskynnystä ulkomaalaisille rikollisille.
Linkki: Arto Satosen kysymys ministeri Thorsille eduskunnan kyselytunnlla torstaina 10.2.2011
Linkki: Ministeri Thorsin vastaus Satoselle eduskunnan kyselytunnlla torstaina 10.2.2011
Aihe: Blogi
Maahanmuuttoteema herätti jälleen laajaa debattia Tampereella Telakalla
21.1.2011
Tämän viikon maanantai-iltana 17.1.2011 pidin yhdessä Anna Kontulan (vas) ja Jukka Gustafssonin (sd) kanssa kaksi tuntia kestäneen “Suoraa puhetta maahanmuutosta” -tilaisuuden Tampereen Telakka-ravintolassa.
(Suoraa puhetta maahanmuutosta 17.1.2011)
Tupa oli viimeistä sijaansa myöden täynnä, ja keskustelu oli sananmukaisesti suoraa. Välillä äänessä olivat maahanmuuttajat, välillä maahanmuuttokriitikot ja välillä panelistit.
Keskustelussa painopisteenä oli turvapaikkapolitiikka ja Suomen uudistetut linjaukset. Esille nousi myös työperäinen maahanmuutto ja työn perässä tulleiden oikeus tuoda Suomeen perheensä. Erikseen puhuttiin maahanmuuttajien kotoutumisesta Tampereella.
Lopputulemana voi sanoa, että työperäisellä maahanmuutolla oli laaja kannatus yleisön joukossa, mutta turvapaikkapolitiikan osalta näkemyserot olivat suuria.
Aika moni tuntui hyväksyvän oman näkemykseni siitä, että turvapaikkapolitiikkaan liittyvät väärinkäytökset leimaavat kaikkia maahanmuuttajia, ja siksi etuuksien väärinkäyttäjät on saatava kuriin.
Suomella ei ole varaa tulla ulkomaalaisvastaiseksi maaksi, koska ikärakenteemme vuoksi tarvitsemme jatkossa ulkomaista työvoimaa.
Hyödymme myös Suomeen valmistumisen jälkeen töihin jäävistä ulkomaalaisista opiskelijoista, jotka kielitaidollaan ja kulttuurituntemuksellaan lisäävät kansainvälistä kilpailukykyämme.
Aihe: Blogi
Suoraa puhetta maahanmuutosta
10.1.2011
Maanantaina 17.1. klo 18-20
Ravintola Telakka, 2. krs (Tullikamarin aukio 3)
Mukana:
kansanedustaja Jukka Gustafsson, sdp
tutkija Anna Kontula, vasemmisto
kansanedustaja Arto Satonen, kokoomus
Tilaisuuden juontaa Elani Nassif
Tervetuloa!
Aihe: Uutisia
Katso mitä Jyrki Katainen sanoo Arto Satosesta
6.1.2011
Aihe: Blogi, Kuvia-ääntä-videoita, Tutustu lisää Artoon, Uutisia
Aamulehti 17.11.2010: Ulkomaalaislain muutos tuonut tuloksia
17.11.2010
Aamulehti 17.11.2010, Mielipide, LUKIJAMIELIPIDE, sivu 18
Aamulehden pääkirjoitussivulla on hiljattain kahdesti (Riitta Järventie 11.11. ja Jorma Pokkinen 14.11.) vertailtu eri puolueiden maahanmuuttopoliittisia kannanottoja toisiinsa ja erityisesti perussuomalaisiin. Tämä vertailu on sikäli erikoista, että Kokoomus julkaisi oman raporttinsa “Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen” jo vuosi sitten eli siis kauan ennen kuin mikään muu puolue oli kirjannut ylös maahanmuuttopoliittisia linjauksiaan.
Hedelmällistä ei ole kuitenkaan väittely siitä, kuka on kopioinut mitäkin ja keneltä. Sen sijaan maahanmuuttopolitiikassa on aito tarve laittaa asioita sellaiseen järjestykseen, että väistämätön kansainvälistyminen Suomessa onnistuu ja potentiaaliset uhat eivät realisoidu. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että maahantulijoiden määrä ja kotoutumisen resurssit ovat sopusoinnussa keskenään.
Toisin kuin yleisesti luullaan, tällä vaalikaudella ei ole seisottu tumput ojossa.
Ulkomaalaislakiin on vaalikauden jälkimmäisellä puoliskolla tehty merkittäviä muutoksia, joiden vaikutuksen näkyvät jo nyt.
Täysin turha turvapaikanhakuralli Euroopan Unionin sisältä on loppunut, koska EU-kansalaisilla ei enää ole oikeutta toimeentulotukeen, eikä vastaanottokeskuksen palveluihin. Samoin ovat loppuneet alaikäisiksi itseään väittäneet täysikäiset turvapaikanhakijat, koska ikätestit otettiin käyttöön. Ylipäätään turvapaikanhakijoiden määrä on kääntynyt laskuun, koska Suomi on karsinut vetotekijöitä.
Korjattavaa on toki edelleen. Humanitäärisin syin oleskeluluvan saaneiden perheenyhdistäminen ei pysy hallinnassa pelkästään matkojen maksamisen lopettamisella, vaikka se onkin oikea päätös. Sen lisäksi tarvitaan yhdistämisen kriteeriksi toimeentulovaatimus ja asumisedellytys eli siis perheen saa yhdistää vasta sitten, kun on löytänyt työpaikan ja pystyy elättämään itsensä Suomessa.
Näin tulijoiden määrä pysyy hallinnassa ja kaikille tulijoille voidaan oikeasti antaa mahdollisuudet kielikoulutukseen ja integroitumiseen Suomeen.
Suomeen pysyvästi tulleista maahanmuuttajista 85% on tullut maahan puolison, työn tai opiskelun perässä. Osa heistä tekee sellaisia töitä, joihin ei enää saa riittävästi suomalaisia. He tarvitsevat toki kielikoulutusta ja usein myös oman ammattialansa tutkinnon päivittämistä Suomessa, mutta varsin nopeasti he pääsevät kiinni työelämään ja integroituvat yhteiskuntaan.
Onnistuneella kotoutumisella myös pakolaisista ja turvapaikan saaneista tulee ammattitaitoista työvoimaa. Tämä tie on kuitenkin paljon pidempi, koska suurella osalla heistä koulupohja on hyvin heikko ja takana on rankkoja elämänkokemuksia kotimaasta. Vertailtaessa 1980-90 -luvun taitteessa Suomeen tulleiden maahanmuuttajien työllisyysastetta havaittiin, että pakolaistaustaiset henkilöt saavuttivat maahanmuuttajien keskimääräisen työllisyysasteen vasta 10 vuoden kuluttua maahantulosta.
Kansainvälistä vastuuta kantavana maana Suomi ottaa vuosittain 750 kiintiöpakolasta. Sen lisäksi kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat meitä antamaan turvapaikan niille, jotka ovat joutuneet vainon kohteeksi poliittisen tai uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi tai esimerkiksi ihmiskaupan uhrina. Näiden ihmisten ottamisen maahan ja kotouttamistoimien piiriin kansantaloutemme kestää. Jos heidän lisäkseen humanitääristen syiden ja siihen liittyvien perheenyhdistämisten perusteella tulee vielä vuosittain tuhansia lisää, niin silloin kotouttamisresurssimme alkavat piiputtaa.
Tärkeä osa integroitumispolitiikkaa on siten vaikeasti kotoutettavien määrän hallitseminen. Juuri siksi on seurattava tarkkaan, miten lainsäädäntö muualla Euroopassa kehittyy ja tarvittaessa reagoitava nopeasti, jos turvapaikanhakijoiden virta kääntyy uudelleen Suomeen päin.
Suomi voi vielä välttää ne maahanmuuttopolitiikan virheet, joiden hintaa nyt maksetaan eri puolilla Eurooppaa. Ghettoutumista ei saa antaa tapahtua. Kielen opetus on oltava kattavaa, koska se on integroitumisen avain. Kouluissa ja urheiluseuroissa on tehtävä työtä maahanmuuttajanuorten kotouttamiseksi.
Tässä kaikessa on onnistuttava myös siksi, että ne opiskelun, työn tai puolison perässä tänne muuttaneet voivat myös kokea Suomen omaksi maakseen. Suomi ei voi välttää kansainvälistymistä, mutta me voimme onnistuneella politiikalla hallita sitä.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia