Arto Satosen viikkoviesti – Kiikoisten suuntavalinta ja vanhuspalvelulaki
23.4.2012
Tämän viikon uutisia ovat hallinneet lahjus- ja vaalirahoitustuomiot. Asiaa on laajalti käyty läpi julkisuudessa, joten minulla ei ole siihen lisättävää. Tärkeä viesti tuli presidentti Sauli Niinistöltä hänen todetessaan, että koko prosessi on jo johtanut siihen, että vaalirahoitusta on jo muutettu avoimemmaksi. Tämä onkin poliittisen järjestelmän uskottavuuden kannalta välttämätöntä. Kansanedustaja Ilkka Kanervan poliittisen uran jatkon kannalta ratkaisevaa on se pitääkö hovioikeus voimassa käräjäoikeuden määräämän tuomion.
Tämän viikon listaviestissä käsittelen juuri toteutunutta Sastamalan ja Kiikoisen kuntaliitosta, sekä lausuntokierrokselle lähtenyttä esitystä uudeksi vanhuspalvelulaiksi.
Kiikoisten valtuusto teki suuntavalinnan
Kiikoisten valtuusto päätti myöhään keskiviikkona äänin 10-7 hyväksyä kuntaliitoksen Sastamalan kanssa. Tämä oli kiikoislaisille tärkeä suuntavalinta. 1300 asukkaan kunnan itsenäisenä jatkaminen ei tulevan kuntauudistuksen jälkeen olisi ollut realismia. Tosiasiallisesti valittavina oli siis kumppani ja maakunta. Todelliset vaihtoehdot Sastamala-liitokselle olisivat olleet liitos Porin tai Kankaanpään suuntaan. Porilla tuskin olisi ollut intressiä kehittää Kiikoista ja Kankaanpäällä taas ei olisi ollut siihen varaa, koska omakin kuntatalous on heikoilla.
Sastamalan strategiana on kasvaa valtateitä pitkin, koska kunnan ydinalueet sijaitsevat joko valtatie 11 tai valtatie 12 läheisyydessä. Kiikoisten liikenteellinen sijainti Tampere-Pori tien ja Pohjanmaan tien risteyksessä on jo osoittautunut ABCn ansiosta toimivaksi. Täysin mahdollista on, että risteyksen läheisyyteen syntyy jatkossa lisää merkittävää liiketoimintaa ja myöskin uutta asutusta. Häijään kaltaiseen kasvubuumiin tuskin ylletään, mutta joka tapauksessa väestömäärän myönteinen kehitys on mahdollista. Häijään valttina on lyhyt etäisyys Tampereelta, joka on kolme kertaa Poria suurempi keskus.
Kuntaliitoksen puolesta äänestäneille kokoomusvaltuutetuille on nostettava hattua. He pystyivät näkemään pidemmälle ja kestivät paineet, vaikka kuntaliitos otti Kiikoisissa koville. Nyt tehty vapaaehtoinen liitospäätös tuo porkkanarahaa 3,2 miljoonaa, josta merkittävä osa menee Kiikoisten vesihuollon kehittämiseen ja siten asumisolojen parantamiseen. Jos liitosta olisi vitkutettu, niin porkkanarahat olisi menetetty. Toivoa sopii, että kuntaliitospäätöstä edeltänyt jyrkkä vastakkainasettelu Kiikoisissa häviää ja pystytään jatkossa yhteisesti kehittämään uutta Sastamalaa ja Kiikoisten kaupunginosaa.
Vanhuspalvelulaki tulee, tarkempi sisältö selviää myöhemmin
Uuden vanhuspalvelulain tarve on kiistaton. Vanhusten määrä ja palvelutarve kasvaa koko ajan. Pelkät suositukset eivät ole riittäneet takaamaan laatutasoa vanhusten palveluissa. Jatkovalmistelussa on tärkeää löytää ne toimintamallit, joilla vanhuksille tarjotaan ikäihmisille kuuluvat laadukkaat palvelut kustannustehokkaasti. Niitä on autettava, jotka ovat avun tarpeessa.
Lakiehdotus velvoittaa kunnat palvelutarpeen selvittämiseen tietyssä ajassa, hoidon järjestämiseen viimeistään kolmen kuukauden kuluessa ja valvontaan. Lakiesitykseen ei sisälly ikärajaa. Aiemmin on puhuttu 75-vuoden iästä, koska useimmilla ihmisillä palvelutarve kasvaa siinä iässä nopeasti. Avuntarve on kuitenkin henkilökohtainen. Joukossamme on useita yli 80-vuotiaita, jotka hoitavat arkiaskareensa täysin itse. Vastaavasti on niitä, jotka eivät alle 75-vuotiaanakaan selviä kotona yksin, vaan tarvitsevat kotiapua. Vanhuspalvelulain toteuttamisessa on hyvin tärkeää arvioida yksilöllisesti avun tarve ja kohdistaa apu avunsaajan tarpeen mukaan. Mikään ikä ei voi automaattisesti tuoda palveluita, vaan tarve määräytyy kunnon ja elämäntilanteen mukaan.
Uusi vanhuspalvelulaki lähtee nyt lausuntokierrokselle ja lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2013 aikana.
Aihe: Viikkoviestejä
Kirja, kirkot ja VaLePa tuovat positiivista näkyvyyttä Sastamalaan
24.10.2011
Kuntien välinen kilpailu asukkaista, yrityksistä ja matkailijoista kiristyy koko ajan. Samalla kunnan imagon eli siis mielikuvan merkitys kasvaa. Positiivinen julkisuus lisää kunnan houkuttelevuutta, negatiivinen julkisuus vastaavasti vähentää houkuttelevuutta.
Myönteistä imagoa ei rakenneta tyhjän päälle, vaan se perustuu faktoihin. Luontevinta on viedä eteenpäin niitä asioita, joissa on jo aiempaa menestystä saavutettu. Sastamalasta on tullut kirjan kaupunki, koska kirjallisuuden perinteet ovat paikkakunnalla poikkeuksellisen pitkät ja vahvat. Niin ovat myös sen hyödyntämisen perinteet. Vanhan kirjallisuuden päivien myötä Sastamalan kirjaimago tiedetään koko maassa ja sen pohjalle voidaan rakentaa myös kirjamuseon tulevaisuutta. Lasten ja nuorten kirjapäivät ovat hyvä lisä kirjallisuuden hyödyntämiseen ja uusien kohderyhmien löytämiseen.
Toinen Sastamalan alueen vahvuus on sen vanhat kirkot. Pyhän Olavin kirkko on valtakunnan tärkeimpiä matkakohteita ja maan arvokkaimpia kulttuurihistoriallisia kohteita. Sastamalan vanha kirkko on puolestaan tullut tunnetuksi Sastamala Gregoriana-tapahtumista, jotka soveltuvat erinomaisesti siihen ympäristöön. Molemmat kirkot houkuttelevat Sastamalaan tuhatmäärin kävijöitä, jotka eivät muuten paikkakunnalle tulisi.
Myönteistä imagoa luodaan myös urheilun kautta. Sastamalassa toimii kymmeniä urheiluseuroja, joista osa järjestää valtakunnallisen tason tapahtumia. Hyvä esimerkki erittäin myönteistä imagoa paikkakunnalle tuoneesta tapahtumasta oli aikoinaan VSVn järjestämät maastojuoksun SM-kilpailut, jossa TV-lähetyksen myötä katsojat saivat kilpailun ohella seurata mahtavia Liekovesi-maisemia.
Urheiluseurojen päätyö on tietenkin nuorten kasvattaminen, mutta myöskään seurojen paikkakunnalle tuomaa myönteistä vaikutusta ei pidä väheksyä. Aina kun täällä järjestetään alueellisesti tai valtakunnallisesti merkittävä tilaisuus, niin se tuo Sastamalaan kymmeniä tai satoja ulkopaikkakuntalaisia, jotka samalla muodostavat joko myönteisen tai kielteisen kuvan Sastamalasta. Sama tietenkin pätee kaikkein yhdistystoimintaan. Liittyy se sitten kulttuuriin tai vaikkapa nuorkauppakamaritoimintaan, jonka puitteissa juuri järjestettiin Ellivuorea hyvin tunnetuksi tehnyt iso alueellinen tapahtuma.
Yksittäisiä tapahtumiakin tärkeämpää on se, että Sastamalan nimi toistuu jatkuvasti myönteisesti valtakunnan mediassa. Tässä mielessä VaLePa on omassa kategoriassaan. Ennen sarjakauden alkua hyvin laajalti lehdistössä ja sähköisessä mediassa on esitelty VaLePan mestarisuosikiksi kohotettua joukkuetta ja sen tulokset ovat säännöllisesti nähtävissä urheiluruudun ja teksti-tv:n kautta. Viime kevään SM-finaalit muistetaan yhä laajalti. Kun mainitsee mistä päin tulee, niin hyvin usein lentopallo nousee puheeksi.
VaLePan menestyksen takana on kymmeniä vapaaehtoisia, jotka tekevät työtä seuran hyväksi. Laadukas juniorivalmennus tuottaa koko ajan uusia liigatason pelaajia, joka mahdollistaa jatkuvuuden Suomen huipulla. On myös hienoa, että paikallinen elinkeinoelämä on nähnyt sen mitä positiivisuutta urheiluseuran menestys voi paikkakunnalle tuoda. Oma arvonsa on myös sillä, että joukkueen mukana eletään paikkakunnalla hyvin laajasti. Menestyksen hetkellä voittajia eivät ole vain pelaajat, vaan me kaikki sastamalalaiset.
Aihe: Blogi
Punkalaitumen, Huittisten ja Sastamalan yhteistyö tuo tuloksia
5.9.2011
Kaksi vuosikymmentä kunnallispolitiikassa mukanaolleena on pääsyt läheltä seuraamaan Punkalaitumen, Huittisten ja Sastamalan yhteistyötä. Näiden vuosien varrella on tapahtunut paljon hyvää, vaikka toki enemmänkin olisi voitu saada aikaan. Tuorein esimerkki yhteistyön tuloksista on Punkalaidun-Huittinen siirtoviemärihanke, joka käynnistyy valtionrahoituksella ensi vuonna. Siihen liittyy jatkohanke Sastamalasta Huittisiin ja uuden jätevedenpuhdistamon rakentaminen Huittisiin.
Jätevesien käsittelyn toteuttaminen yhteistyössä näiden kolmen kunnan välillä on erinomainen esimerkki siitä, että järkisyyt puolustavat monissa asioissa juuri näiden kuntien välistä yhteistyötä. Monet asiat on luontevinta hoitaa yhteisesti tällä alueella, koska luontainen kanssakäyminen ja asiointi suuntautuu väistämättä lähimpiin naapurikuntiin.
Toinen onnistunut esimerkki yhteistyöstä on ammatillisen koulutuksen kehittäminen alueellamme. Kun Vammala ja Huittinen kykenivät muodostamaan yhteisen kuntayhtymän ammatillisen koulutukseen, niin se on mahdollistanut merkittäviä investointeja molempiin oppilaitoksiin. Punkalaidun on myös saanut yhteistyöstä osansa, koska se on voinut hyödyntää esimerkiksi maahanmuuttajien kouluttamisessa, sekä Huittisissa, että Sastamalassa sijaitsevia oppilaitoksia.
Rohkeammalla yhteistyöllä olisi saavutettu vieläkin enemmän. Huittisten tulo mukaan sote-alueyhteistyöhön vahvistaisi Vammalan aluesairaalan asemaa, joka on lähin erikoissairaanhoidon palvelujentuottaja kaikille alueen asukkaille. Vastaavasti SAMKin Huittisten ammattikorkeakouluyksikkö tarvitsee säilyäkseen tiivistyvää yhteistyötä Sastamalan ja alueen yritysten kanssa. Jälkiviisaana voi kysyä, että jos Punkalaitumen ja Äetsän aloite neljän kunnan liitoksesta olisi toteutunut, niin olisiko 40000 asukkaan kunnasta lopetettu nuorisoasteen ammattikorkeakouluopetus?
Tänä syksynä kuntien rajoja piirrellään valtionvarainministeriön toimesta uudelleen. Tekeillä on kuntauudistus, jolla mennään vuosikymmeniä eteenpäin. Karttaharjoitukset tehdään ministeriössä ja asiat viedään myös päätökseen Helsingin päässä. Todennäköisesti vaihtoehtoisia ratkaisuja on useita ja kuntien näkemyksiä kuullaan. Nyt jos koskaan on aika miettiä Sastamalan, Punkalaitumen ja Huittisten syvempää yhteistyötä. Jos tämä tilaisuus menee ohi, niin seuraavaa ei todennäköisesti tule vuosikymmeniin.
Tämän alueen yhteistyötä on ainakin kaksi viimeistä vuosikymmentä haitannut maakuntaraja, josta on tullut myös henkinen kynnys järkevälle yhteistyölle. Tässä vaiheessa tämä asia kannattaa unohtaa kahdesta syystä. Ensinnäkin maakuntarajatkin tulevat muuttumaan. Jos ei tällä vaalikaudella, niin seuraavalla. Ja toiseksi: maakunta ei tuota niitä palveluita, joita ihmiset päivittäin tarvitsevat. Tulevaisuudessa sekä maakunnat, että kunnat ovat nykyistä suurempia ja lähidemokratian keinoin huolehditaan siitä, että asukkaat ja palveluiden käyttäjät pääsevät vaikuttamaan oman elinpiirinsä asioihin.
Aihe: Blogi
Ryhtiä koulutyöhön
19.8.2011
Juuri alkaneen kouluvuoden alla on puhuttu enemmän kuin vuosiin järjestyshäiriöistä kouluissa. Opetusministeri Jukka Gustafsson aivan oikein puhui sen puolesta, että jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus oppimiseen, eikä sitä voi joku toinen oppilas viedä häiriköimällä tuntia. OAJ on jo vuosia ollut huolissaan opettajien työssä jaksamisesta ja täällä Sastamalassakin on mitattu koulujen sääntöjä aina oikeusasteita myöden.
Valtiovalta on osaltaan pyrkinyt auttamaan koulutyön järjestämistä antamalla erityistä korvausta luokkakokojen pienentämiseen. Monissa kunnissa ollaankin pitkälti päästy eroon ylisuurista luokista, vaikka yksittäisiä poikkeuksia löytyykin. Kuntatalouden ongelmat asettavat kuitenkin omat rajansa opettajien ja kouluavustajien palkkaukseen. Valtiontalouden säästötoimet puolestaan merkitsevät lähivuosina uudistuksia lukio – ja ammattikorkeakouluverkkoon.
Pienemmät luokkakoot auttavat, mutta koulujen järjestyshäiriöitä ei ratkaista rahalla, vaan asenteella. Sastamalan Sylvään koulu on niittänyt valtakunnallista mainetta nollatoleranssilla koulukiusaamiseen ja pitämällä huolta hyvästä oppimisympäristössä. Sylväällä on oppilailla olemassa selvät säännöt ja niiden noudattamista valvotaan. Samalla pidetään huolta siitä, että oppilaat saavat laadukasta opetusta, eikä aika kulu järjestyshäiriöiden ratkaisemiseen.
Paljon voidaan tehdä kouluissa, mutta vieläkin enemmän kotona. Käyttäytymissäännöt opitaan kotona. Kouluissa luokkaa johtaa opettaja. Yllättävä tämän ajan ilmiö on se, että opettajien arvovalta on murentunut erityisesti joidenkin vanhempien silmissä. Osa kyseenalaistaa lapsensa koulussa saaman huomautuksen tai rangaistuksen ja jotkut lähtevät jopa käräjille opettajaa vastaan. Moni opettaja kokeekin asemansa hankalaksi, koska lasten vanhemmilta ei tule riittävästi tukea kasvatustyöhön.
Suomalainen peruskoulu on PISA -tutkimuksissa todettu oppimistuloksiltaan maailman parhaaksi. Tätä ihmettä käydään katsomassa ulkomailta asti. Silti moni peruskouluun tutustuva opetusalan ulkomaalainen ammattilainen ihmettelee levottomuutta luokissa. On hyvä, että järjestyshäiriöistä nyt puhutaan avoimesti. Suomalainen koulu tarvitsee ryhtiliikettä ja asennemuutosta, jotta se on maailman paras myös tulevaisuudessa.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Kiikoinen ison valinnan edessä
2.8.2011
Uusi hallitus toteuttaa kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativia erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon palveluita lukuunottamatta.
Sastamala täyttää itsenäisen kunnan kriteerit. Se on lähes työpaikkaomavarainen ja väestöpohja on riittävä. Yhtä selvää on, että Kiikoinen ei täytä hallitusohjelman määrittelyä itsenäisestä kunnasta. Vajaan 1300 hengen väestöpohja ei mahdollista järkevää omaa palvelutuotantoa, vaan Kiikoinen joutuu järjestämään palvelunsa joko kuntayhtymien tai isäntäkuntamallien kautta. Juuri näistä hallinnollisista himmeleistä ja päällekkäisistä byrokraattisista tasoista uusi hallitus haluaa eroon.
Kiikoista ei myöskään ole oma työssäkäyntialueensa, koska vuoden 2008 Tilastokeskusten tietojen mukaan alle 50% kiikoislaisista oli työssä omassa kunnassaan. Muista kunnista ylivoimaisesti suurin oli Sastamala 21,4%.Seuraavina Pori 7,6 , Kokemäki 3,29 ja Tampere 2,67. ABCn perustaminen Kiikoisiin ja kiikoislaisia runsaasti työllistäneen Vammalan Vanerin alasajo ovat jonkin verran muuttaneet lukuja, mutta ei itse asiaa.
Kiikoisten talous on hyvin hoidettu, mutta se on valtionosuusriippuvainen. Valtionosuudet ovat lähes miljoonan suuremmat kuin omat verotulot. Valtionrahoitus putoaa Kiikoisissa ensi vuonna 300000 euroa, mikä on yli 10 prosenttia Kiikoisten vuotuisista verotuloista, koska kiinteistöverotuloja ei enää lasketa verotulontasaukseen. Lisäksi yleistä valtionosuutta leikataan valtion talouden tasapainottamiseksi. Pienenevä valtionrahoitus pakottaisi itsenäisen Kiikoisen hyvin pian veroäyrin tuntuvaan nostamiseen.
Mikäli kuntien palvelutuotanto olisi Suomessa järkevintä toteuttaa Kiikoisten kaltaisissa alle 1500 asukkaan yksiköissä, niin Sastamalakin pitäisi jakaa 16-17 kuntaan. Ei siis riittäisi , että otettaisiin käyttöön kaikki vanhat kunnat, vaan pitäisi muodostaa omia kuntia Häijääseen tai Stormiin. Nykyisille kuntarajoille ei siten ole järkiperusteita, vain historiallisia syitä. Kotiseuturakkaus voi säilyä isommassakin kunnassa. Itsekin olen aina vammalalainen, vaikka kotikuntani on Sastamala.
Kiikoisten vaihtoehdot ovat liittyminen Sastamalaan, Kankaanpäähän tai suur-Poriin. Kankaanpää tähtää kuntaliitokseen Jämijärven ja Parkanon kanssa ja sitä kautta Pirkanmaalle. Kunnan painopiste muodostuu Kankaanpään ja Parkanon välille ja se ammentaa voimansa kolmostiestä. Siinä kunnassa Kiikoinen olisi kaukainen etäpiste.
Porin ympäristökunnista muodostuvasta suur-Porista tulee elinvoimainen ja kasvava kunta. Valinta Porin ja Sastamalan välillä on kiikoislaisille samanlainen kuin mouhijärveläisille oli valinta Nokian ja Sastamalan välillä. Nokia on vahvempi , mutta sillä ei ollut intressiä kehittää Mouhijärveä. Jos Mouhijärvi olisi mennyt Nokiaan, niin ei olisi rakennettu päiväkoteja, eikä ostettu kymmeniä hehtaareja maata uuteen asuinrakentamiseen. Ei, koska Nokialla itsellään on Mouhijärveä vetovoimaisempia asuinalueita. Tätä kannattaa miettiä Kiikoisissakin. Kuinka paljon suuri Pori on valmis panostamaan etäällä oleviin Kiikoisten ABC:n ympäristön liikerakentamiseen ja asuintonttien kaavoitukseen? Kuinka paljon Kiikoisten ääni kuuluu Porin suuressa valtuustossa?
Ratkaisun suuntautumisesta tekevät kiikoislaiset itse. Pohdinnassa ei kannata hirttäytyä hyödyttömään itsenäisyyskeskusteluun, vaan kannattaa katsoa pidemmälle. Kattavasti ja monipuolisesti on hyvä pohtia sitä minkä kumppanin kanssa palvelut parhaiten turvataan ja millä kunnalla on suurin intressi kehittää Kiikoista.
Aihe: Blogi
Sastamalan rakennusbuumi lupaa kasvua
6.5.2011
Kevään myötä Sastamalassa on käynnistynyt ennennäkemätön rakennusbuumi. Samaan aikaan rakennetaan isoja julkisia kohteita, isoja yksityisiä liikerakennuksia , sekä useita asuntorakentamisen ja vapaa-ajan asumisen kohteita. Buumi ei ole vain sattumaa, vaan kertoo myös uuden kuntamme kasvavasta vetovoimasta.
Yksi ystäväni jaksaa muistuttaa, että kauneinta katukuvassa on nostokurki. Se on osuvasti sanottu, koska se kuvaa eteenpäinmenoa. Takavuosina niitä oli vanhassa Vammalassa harvakseltaan, mutta tänä kesänä niitä näkyy ympäri kaupunkia. Uusilta asuinalueiltamme kuuluu myöskin rakentamisen ääni, kun jo myydyille omakotitalotonteille nousee taloja.
Suurin rakennustyömaa on SASKYn uuden oppimisympäristön ja liikuntahallin kokonaisuus, jonka mittasuhteista saa käsityksen pelkästään katsomalla siellä tehtäviä maansiirtotöitä. Merkittäviä julkisia rakennuskohteita ovat myös Hopun keskuskeittiö ja Stormiin valmistuva uusi koulu, jota voi kutsua palvelukeskukseksi. Marttilankadun ilmettä puolestaan vahvistaa kirjapäiviksi valmistuva Bäckmanin talon peruskorjaus. Sen talon edeltäjästä käynnistyi aikoinaan Tyrvään kirjakauppa, joka juuri vietti 120-vuotisjuhliaan.
Yksityisessä kerrostalorakentamisessa on oma buuminsa. Uusi kerrostalo on rakenteilla sekä Pappilanrantaan, että Marttilankadun päähän Bio Sampon viereen. Lisäksi syksyllä starttaa pitkään odotettu kymppikorttelin rakentuminen 8-kerroksisella kerrostalolla. Omakotitaloja nousee ympäri kaupunkia. Kiihkeintä rakentaminen on tulevana kesänä Vinkissä ja Kukkurissa. Vielä paljon isompi omakotitaloalue on aikanaan tulossa Häijään ja Karkun välille, josta kaupunki teki mittavat maakaupat. Samalla visio Häijään ja Karkun välisen alueen rakentumisesta yhteen, ottaa ensimmäisen merkittävän asekeleen.
Ellivuoressa on viimeisten vuosien aikana rakennettu jatkuvasti. Vauhti näyttää vain kiihtyvän, koska alueella on monia investoijia. Jokainen uusi tulija tukee toistansa ja samalla koko hotelli kehittyy. Ellivuori on vihdoinkin ottamassa paikkansa maan johtavien lomakeskusten joukossa. Siihen siellä on olemassa maastojen ja maisemien puolesta erinomaiset puitteet.
Pitkään odotettu liikerakentaminen on myös vauhdittumassa. Ensimmäiset uudet liikerakennukset ovat jo nousemassa Roismalan risteykseen ja lisää on tulossa. Jos kaikki vireillä olevat investoinnit toteutuvat niin Roismalan risteyksessä, kuin Häijäässäkin, niin jatkossa Sastamala on erittäin kilpailukykyinen myös ostospaikkakuntana. Runsas kerrostalorakentaminen puolestaan tukee keskustan säilymistä erikoiskaupan keskuksena.
Väärä johtopäätös rakennusbuumista olisi se, että seuraavaksi pitäisi vetää henkeä. Päinvastoin. Silloin pitää takoa, kun rauta on kuumaa. Väestöennusteen mukaan Tampereen keskusseutu saa seuraavan 20 vuoden aikana 90000 uutta asukasta. Siitä riittää väkeä hieman kauemmaksikin. Sastamala onkin jo ottanut seuraavan askeleen ja ilmoittautunut halukkaaksi järjestämään v. 2017 valtakunnalliset asuntomessut. Samalle vuodelle tavoitellaan myös maailman kirjapääkaupungin asemaa. Tavoitteet ovat korkealla, mutta niin pitääkin olla. Tie eteenpäin on auki, vauhtia vaan lisää.
Arto Satonen
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Ei joko lähijuna tai raitiotie, vaan Pirkanmaalle tarvitaan molemmat
15.4.2011
Pirkanmaa on yksi Suomen nopeimmin kasvavista alueista. Pirkanmaan ja Tampereen kasvukeskuksen infrastruktuuri ja liikenteen sujuvuus ovat erittäin merkittävällä sijalla alkavalla hallituskaudella ja vaativat lisää investointeja.
Tarvitsemme Pirkanmaan kansanedustajien yhteistyöllä mm. toimivan lähijunaliikenteen Pirkanmaan muista kunnista Tampereelle ja takaisin – sekä Tampereen kaupungin raitiotiejärjestelmän.
Lähijuna ja raitiotie voisivat olla yhteen sovitettuna koko maakunnan solmukohdat kattava yleinen joukkoliikennejärjestelmä. Siten saataisiin suurin osa maakunnasta raideliikennejärjestelmän piiriin. Toisiaan tukevien lähijunan ja ratikan vastakkainasettelu ei johda mihinkään.
Lähijuna-raitiotiehanke on Tampereen seudulla selvä liikenteen kärkihanke, ja sen vaikutukset ulottuvat koko maakuntaan. Lähijuna-ratikkaliikenteen muodostama kokonaisuus palvelee sekä Tamperetta, kehyskuntia että koko maakuntaa Orivettä, Parkanoa, Akaata, Urjalaa ja Sastamalaa myöden.
Valtion alustavasti lupaama 65 miljoonan euron tuki Tampereen seudun raideliikenteelle tulee siis käyttää tasapainoisesti sekä Pirkanmaan lähijunaliikenteen että Tampereen raitiotien ensimmäisen vaiheen ensimmäisen osuuden käynnistämiseen seuraavan hallituskauden aikana.
Hyvänä vertauskohtana Tampereen seudun lähijuna-raitiotieliikenteen tuelle on Helsingin länsimetro, johon valtion rahaa on käytetty noin 270 miljoonaa euroa sekä Vantaan poikittainen kaupunkirata, johon valtion tukea menee yli 450 miljoonaa euroa. Tampereen seutukunnalle suunniteltu 65 miljoonaa euroa pitää suhteuttaa näihin hankkeisiin, koska Tampereen seudun koko on noin 30% pk-seudusta.
Pirkanmaan raideliikenteen kehittäminen on täyttä realismia, kun avainsana on johdonmukainen ja tasapainoinen kehityspolku, jossa edetään suunnitelman mukaisesti askel kerrallaan. Tämä vaatii Pirkanmaan asian ajamista eduskunnassa ja myös sen ymmärtämistä, että Pirkanmaan painoarvo valtakunnan liikennepolitiikassa täytyy tunnustaa.
Kehittämistarvetta on lisäksi liikenneyhteyksissä muihin maakuntakeskuksiin, niin Tampere-Pori -radalla kuin kolmostiellä Hämeenkyrössä (Seinäjoen-Vaasan suunta) ja ysitiellä Tampereen ja Oriveden (Jyväskylän suunta) välillä.
Kaukoliikenteen osalta “Tunnissa Helsinkiin, kahdessa Eurooppaan” on jo lanseerattu slogan. Sen toteuttaminen vaatii tulevaisuudessa uuden raideparin pääradalle ja lisää suoria lentoyhteyksiä.
Meidän on saatava läpi viesti, että vientivetoiseen maakuntaan ja Suomen henkilö- ja tavaraliikenteen solmukohtaan – eli Tampereelle ja Pirkanmaahan – kannattaa panostaa, koska se tuottaa tuloksia koko Suomelle.
Olen valmis antamaan täyden työpanokseni sen puolesta, että Pirkanmaa saa valtakunnallisessa päätöksenteossa sen painoarvon, joka Suomen toiseksi suurimmalle maakunnalle kuuluu.
Aihe: Blogi
Takuita vai ei
31.3.2011
Vammalan Vanerin tie kohti konkurssia on ollut kivinen sekä yritykselle, työntekijöille että Sastamalan kaupungille. Koko prosessi pistää myös kysymään, missä menee yhteiskunnan vastuun ja yritysten vastuun välinen raja. Lopullista vastausta ei tiedetä vieläkään, se riippuu jatkosta. Löytyykö Vanerille paikallisia työntekijöitä työllistävä jatkaja vai ostaako vain joku koneet ja kilpailijan pois markkinoilta?
Sastamalan kaupunginvaltuusto joutui kauden vaikeimman päätöksensä eteen, kun mietittiin Vanerin tulevaisuutta. Vammalan Vaneri Oy ui jo silloin niin syvällä, että yksityiset rahahanat olivat kiinni. Ensin esillä oli 6 miljoonan euron panostus vaneritehtaan hankintaan, jolloin tehdas olisi siirtynyt väliaikaisesti kunnan haltuun kuten vuosikymmeniä sitten.
Pitkien neuvottelujen jälkeen päädyttiin 1,2 miljoonan takaukseen, jonka ehtona oli uuden sorvin hankkiminen ja siten Vammalan tehtaan kilpailukyvyn vahvistaminen.
Valtuuston päätös oli yksimielinen ja se tehtiin pitkän valmistelun pohjalta vähin puhein, koska asian vakavuus ja takaukseen liittyvä poikkeuksellinen riski tiedostettiin. Toisella puolella painoi pelko siitä mitä tapahtuu 150 vanerilaiselle, joista monilla oli takana kymmeniä vuosia Vanerilla, mutta edessä vielä ainakin yksi kymmenen vuotta työuraa.
Vaihtoehtoisia työpaikkoja oli tarjolla varsin vähän ja siksi riski päätettiin ottaa. Tuotanto jatkui katkonaisesti, mutta työllisti kuitenkin. Kuntakin sai verotuloja. Valitettavan lyhyeksi jäi kuitenkin kaupungin takausvastuun laajentamisen vaikutus.
Vielä ei ole oikea aika arvioida sitä, tehtiinkö Vanerin takaamisessa oikea vai väärä päätös. Se riippuu tulevaisuudesta. Jos konkurssin kautta Vaneri siirtyy sellaiselle toimijalle, joka jatkaa tehdasta Sastamalassa, kunnan panostukset uuteen sorviin eivät ole mene hukkaan. Jos taas sorvi lähtee muualle ja tehdas sulkeutuu lopullisesti, niin silloin menimme vikaan.
Tärkeintä on se, että mahdollisimman monelle vanerilaiselle olisi työtä. Onneksi yleinen trendi Sastamalan elinkeinoelämässä on nyt vahvasti ylöspäin ja monilla työpaikoilla palkataan uutta väkeä. Vanerilta ovat jo uuteen työhön lähteneet ne, joille se on ollut mahdollista. Suurin osa katsoo kuitenkin prosessin loppuun asti toivoen uutta toimijaa ja tehtaan liikkeellelähtöä.
Jos tehdas sulkeutuu, niin aikuiskoulutuksellamme on näytönpaikka. Moni vanerilainen tarvitsee ainakin lyhytaikaista koulutusta tai oppisopimuskoulutusta uuden työpaikan avautumiseen.
Vaikeuksienkin keskellä on hyvä muistaa mittasuhteet. Sastamalan kaupungin ottama riski ei ollut kohtuuton suhteessa kunnan kantokykyyn, eikä siitä siten aiheudu ongelmia palvelutuotantoon. Myöskin työllisyystilanteemme on kokonaisuutena yksi parhaimmista Pirkanmaalla. Puhumattakaan esimerkiksi Salosta ja Heinolasta, joista rakennemuutosten myötä on hävinnyt tuhansia työpaikkoja. Kun meidän mittasuhteemme on kymmenesosa, me kykenemme sen kyllä hoitamaan.
Talouden rakennemuutos on aina kivulias prosessi. Vanerin tekemisellä on Vammalassa yli satavuotiset perinteet ja alan osaaminen. Markkinoilla on edelleen tilaa myös pienille tehtaille, vaikka alalla onkin ylikapasiteettia. Sopivaa puutakin on läheltä saatavissa ja sijainti Lounais-Suomessa on hyvä. Loppu ei siten välttämättä ole edessä, mutta siihenkin on varauduttava.
Sastamalan kaupunki on oman riskivaransa käyttänyt, joten mahdollisen uuden yrittäjän tulee selvitä omillaan. Toki ELY-keskuksen ja ammatillisen koulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia pitää hyödyntää, jos jatkaja löytyy.
Sastamala on nyt joutunut niiden kuntien joukkoon, joka saa opetella teollisuuden rakennemuutoksiin liittyviä asioita kantapään kautta. Toivoa sopii, että vastaavaan tilanteeseen ei jouduta uudelleen. Päätöksentekotilanne, jossa kolikon toisella puolella ovat työpaikkojen menettämisen uhka ja toisella puolella riski veronmaksajien rahojen menetyksestä, on hirvittävä. Siinä ei ole valittavana kuin huonoja vaihtoehtoja.
Tämän prosessin johtopäätös on kuitenkin se, että kynnys olla mukana yhteiskunnan varoilla pönkittämässä vaikeuksissa olevaa yritystä on entistä korkeammalla.
Arto Satonen
kansanedustaja, eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja
Aihe: Blogi
Sastamalan kaupungin vaalikone aukeaa tänään
28.3.2011
Sastamalan kaupunki avaa eduskuntavaaleihin oman vaalikoneen, jossa äänestäjät voivat tutustua ehdokkaiden mielipiteisiin.
Äänestäjät voivat vastata kysymyksiin, vaalikone vertaa vastauksia ehdokkaiden vastauksiin ja kertoo eniten samaa mieltä olleet ja eniten eri mieltä olleet ehdokkaat.
Linkki Sastamalan kaupungin vaalikoneeseen
Sastamalan kaupungin vaalikone – Arto Satosen vastaukset
Aihe: Uutisia
Kuntaliitokset nähtävä pidemmässä valossa
25.3.2011
Vaasan yliopiston tutkija Kari Leinamo arvosteli tutkimuksessaan “Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista” toteutuneita kuntaliitoksia ja leimasi maaseudun kuntaliitosten häviäjäksi.
Liitossopimuksia ja niiden toteutumista voi toki arvostella, mutta peruslähtökohdat on hyvä pitää mielessä.
Relevanttia ei ole verrata keskenään kunnan palveluita ennen ja jälkeen liitoksen. Lähes poikkeuksetta liitoksiin ajautuneet kunnat ovat itsenäisinä pitäneet yllä palvelurakennetta, mihin niillä ei ole ollut varaa. Sen takia ne ovatkin talousvaikeuksien kautta ajautuneet kuntaliitoksiin. On siten epärealistista olettaa, että kaikki jatkuisi samanlaisena liitoksen jälkeen.
Leinamon tutkimustuloksia kuvaa hyvin hänen lausuntonsa Kurun ja Ylöjärven liitoksesta, jota hän kuvaa Pirkanmaan surkeimmaksi. Aamulehdessä 13.2. Leinamo kysyy: “Miksi kurulaiset hyväksyivät heikon sopimuksen, jossa lakkautettiin kyläkoulut ja porkkanarahat menivät velkojen maksamiseen? Kurulaiset eivät saaneet yhtään mitään”.
Leinamon mukaan ei ole siis yhtään mitään, jos pääsee veloistaan eroon. Ylivelkaantunut asuntovelallinen olisi hyvin helpottunut, jos joku maksaisi asunnosta edes niin paljon, että pääsisi veloista eroon, vaikka joutuisikin muuttamaan vuokralle.
Eikö sama logiikka päde kuntataloudessa? Mikä on vahvasti velkaantuneen kunnan kyky tarjota palveluita asukkailleen? Tuskin parempi, kuin menestyvän liitoskunnan.
Luonnollinen kuntaliitoskehitys määrittyy työssäkäyntialueen mukaan. Se oli Sastamalan liitoksen perusta. Pitkään yhteistyötä tehnyt Lounais-Pirkanmaan seutukunta liittyi yhdeksi kunnaksi, koska se on tehokkaampi tapa tuottaa palvelut alueelle, joka on yhtenäinen. Toki erityisesti Mouhijärveltä on paljon työssäkäyntiä Tampereen seudulle, mutta siellä ei ollut halukkuutta liitokseen Mouhijärven kanssa. Nokian vastaus oli tyly. Liitos voidaan tehdä, mutta Mouhijärven kehittäminen loppuu.
Sastamalalle Mouhijärvi on tärkeä kehittämisalue. Sinne on selvää muuttohalukkuutta ja isompi kunta pystyy sen myös saamaan aikaan, koska on resursseja panostaa tonttimaan hankintaan ja kaavoitukseen. Niin on tehtykin ja rakennettu myös uusi päiväkoti. Toinenkin on suunnitteilla, samoin yhteiskoulun laajennus. Toki yksi kyläkoulukin on lakkautettu, mutta se päätös olisi ollut edessä myös entisellä kunnalla. Mouhijärvi on hyvä esimerkki siitä, että osana isompaa kuntaa alue alkaa nopeasti kasvaa.
Nykyinen Sastamala on saanut valtion porkkanarahoja liitoksiinsa noin 11 miljoonaa euroa, kun mukaan lasketaan myös Vammalan ja Suodenniemen liitoksesta saadut porkkanat. Näillä rahoilla on tehty isoja investointeja, jotka muuten olisivat jääneet tekemättä. On rakennettu uusi paloasema Suodenniemelle, investoitu kevyen liikenteen väyliin Äetsässä, jne.
Lisäksi uuteen Sastamalaan rakennetaan isoa liikuntahallia, joka palvelee myös kulttuuritapahtumia. Uusia ja nykyaikaisia tiloja rakennetaan palveluasumiseen ja toteutetaan mittava keskuskeittiöinvestointi.
Ihmisellä on luontainen taipumus siihen, että paluu vanhaan kuulostaa nostalgisesta, ehkä jopa romanttiselta. Minäkin kaipaan vanhaa Vammalaa, mutta samalla tiedostan sen, että nykyinen Sastamala on paljon vahvempi ja vetovoimaisempi kuin vanha Vammala.
Nykyinen Sastamala pystyy myös tarjoamaan asukkailleen laadukkaammat palvelut kuin Lounais-Pirkanmaan kunnat erillään olisivat kyenneet.
Palveluiden tuottaminen on suuri haaste sekä niissä kunnissa, johon muuttaa paljon lapsiperheitä, että niissä kunnissa, joissa väestön rakenne on vanhuspainotteinen. Kuntaliitos ei ole kuitenkaan ongelmien syy, vaan pikemminkin seuraus. Yhteen mennään, kun ei yksin selvitä.
Tämä tausta on hyvä pitää mielessä, kun liitoskuntien toimia arvioidaan.
Aihe: Blogi