Arto Satosen viikkoviesti – Kreikan tilanne ja nuorisotyöttömyys Suomessa
11.5.2012
Tämän viikon listaviestissä käsitellään Kreikan tilannetta ja sen mahdollisia heijastusvaikutuksia, sekä suomalaista keskustelua nuorten työllistämisestä, erityisesti alkupalkan käyttöönotosta.
Kreikan vaalit johtivat umpisolmuun – edessä tummia pilviä
Kreikan vaalien tulos on puhuttanut koko Euroopassa. Ääriryhmät kommunistit, uusnatsit ja radikaali vasemmisto olivat vaalien suurvoittajia ja perinteiset valtapuolueet konservatiivit ja sosiaalidemokraatit saivat yhteensä alle puolet äänistä. Hallituksen muodostaminen on erittäin vaikeaa, koska puolet parlamentin jäsenistä tukee EUn toimia maan talouden tervehdyttämisesi ja toinen puoli on ehdottomasti rahoituspakettien edellyttämiä säästötoimia vastaan. Toivoa silti sopii, että Pasokin johtaja Venizelos kykenee muodostamaan toimintakykyisen hallituksen.
Jos Kreikkaan ei synny talouden tervehdyttämiseen sitoutuvaa hallitusta, niin silloin sopeutuminen tapahtuu rankimman jälkeen. Eurosta pääsee kyllä eroon, mutta samalla lähtevät ulkomaiset rahoittajat. Varaton valtio ei kykene maksamaan palkkoja, eläkkeitä, eikä sosiaalietuuksia täysimääräisesti, joten vaarana on että taloudellisesta kriisistä syntyy myös yhteiskunnallinen kriisi. Uudet vaalit ovat edessä jos hallituksen muodostamisessa ei onnistuta. Silloin kreikkalaiset joutuvat valitsemaan kovan sopeutuksen ja hallitsemattoman kriisiytymisen väliltä. Joka tapauksessa edessä on tummia pilviä, sillä Kreikassa on vuosikymmeniä eletty kansakuntana yli varojen ja nyt on tullut laskunmaksun aika, mikä ei ole kivuton toimenpide.
Valta vaihtui vaaleissa myös Ranskassa. Uusi presidentti Francois Hollande lupasi vaalikampanjassaan joitakin populistisia lupauksia hurjista tuloveroista paljon tienaaville lievennyksiä eläkeikään ja virkamiesten vähennysohjelmaan. Hollande kuitenkin joutuu tunnustamaan sen tosiasian, että myös Ranskan budjetti on saatava tasapainoon. Ranska on tehnyt ylijäämäisen valtion tilinpäätöksen viimeksi 70-luvulla, joten pelivara julkisten menojen lisäyksessä on jo käytetty. Hollanden puheet talouskasvun vauhdittamisesta ovat aivan oikeita, mutta elvyttämällä sitä velkainen Eurooppa ei voi tehdä.
Alkupalkka olisi yksi lääke nuorisotyöttömyyden torjuntaan
Suomessa on tällä viikolla virinnyt keskustelu nuorten alkupalkasta. Perusidea on siis siinä, että voitaisiin palkata työuransa aloittava nuori työehtosopimusta alemmalla palkalla määräajaksi. Tämä on järkevä ehdotus, koska aloittavan työntekijän työn tuottavuus ei heti aluksi ole yhtä korkea kuin kokeneemman, koska uusi työntekijä tarvitsee opastusta. Toisaalta tieto siitä, että palkka nousee osaamisen kasvaessa motivoi hoitamaan työn hyvin. Tämä olisi siis yksi keino alentaa työllistämiskynnystä erityisesti pienissä yrityksissä, jossa on suurin työllistämispotentiaali.
Nykyisin on toki mahdollista saada tukea nuorten työllistämiseen. Yritys voi saada palkkatukea 670 euroa kuukaudessa 10 kuukauden ajan. Tuki on yritykselle verollista. Tämä on kuitenkin alkupalkkaan verrattuna paljon byrokraattisempi tapa. Kaikissa yrityksissä ei tätä tunneta, eikä ehditä näitä tukia hakea. Tukia ei myöskään riitä kaikille.
Pirkanmaan Yrittäjät ovat toteuttaneet kampanjan nuorten työllistämiseksi ja siihen on jo nyt lähtenyt mukaan 31 yritystä, jotka ovat luvanneet 269 työpaikkaa ja 47 on jo täytettykin.
Tämän viikon maanantain Aamulehdessä VATTin uusi johtaja Juhana Vartiainen puolusti alkupalkkaa Ruotsin kokemuksiin vedoten. Seuraavan päivän lehdessä alkupalkan tyrmäsi SAKN puheenjohtaja Lauri Lyly leimaten sen populismiksi. Oma vastaukseni Lylylle oli puolestaan keskiviikon Aamulehdessä ja se löytyy myös täältä. Keskustelu tästä asiasta jatkui eilen A-talkissa ja tulee jatkumaan edelleen. Tärkeintä on tiedostaa se, että pitkittyvä työttömyys on pääsyy syrjäytymiseen yhteiskunnasta ja sen vuoksi ei ole varaa jättää käyttämättä yhtäkään väylää, jolla nuoria autetaan pääsemään työhön kiinni.
Hyvää viikonloppua toivottaen,
Arto Satonen
–
Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-5113110
–
Listalle liittymiset ja listalta poistumiset:
Arto Ahvensalmi
(Arto Satosen eduskunta-avustaja)
arto.ahvensalmi@eduskunta.fi
09-4324110 / 045-1245678
Aihe: Viikkoviestejä
Nykypäivä 10/2010: Integroituminen on maahanmuuttopolitiikan ydin
2.10.2010
Ruotsin vaalien kampanja, ruotsidemokraattien vaalitulos ja sen poikimat vastamielenosoitukset osoittavat, että Ruotsissa maahanmuuttopolitiikka on kärjistynyt jo ulkoparlamentaariseksi taisteluksikin. On todella huolestuttavaa, jos poliittista keskustelua ei pystytä käymään asiapohjalta ja sivistyneesti, vaan järjestyksen säilymiseksi tarvitaan jo poliisivoimia. Suomessa tällainen kehitys on vältettävä.
Kokoomus panosti viime keväänä vahvasti maahanmuuttopoliittisen keskusteluun järjestämällä ” Hei me puhutaan maahanmuuttopolitiikkaa – kiertueen”. Niissä tilaisuuksissa kuultiin sekä maahanmuuttajia itseään, maahanmuuton puolustajia ja kriitikoita. Keskustelut olivat pääosin erittäin hyviä. Kävi ilmi, että mielipiteet eivät loppujen lopuksi ole aivan mahdottoman kaukana toisistaan, kun pystytään puhumaan avoimesti itse asioista.
Maahanmuuton puolustajien ja kriitikkojen avoin keskustelu vaimentaa vastakkainasettelua ja ennakkoluuloja, mikä jo itsessään vähentää ristiriitoja.
Maahanmuuton avainasia on integroituminen. Ruotsissa onnistuttiin aikoinaan integroimaan sadattuhannet suomalaiset maahanmuuttajat. Asiaa luonnollisesti helpotti yhteinen pohjoismaalainen tausta. Viime vuosina tulleiden maahanmuuttajaryhmien kanssa ei ole onnistuttu yhtä hyvin. Ghettoutumista on tapahtunut ja se on osaltaan luonut “me vastaan he asennetta”. Onnistuneitakin esimerkkejä integroitumisesta toki löytyy paljon, mutta jännitteetkin ovat kiistattomat. Näistä jännitteistä kumpuaa poliittisen protestin siemen, jolle puolestaan syntyy ulkoparlamentaarisia vastavoimia. Hyvin todennäköistä on, että Ruotsi kärsii tästä vastakkainasettelusta pitkään.
Suomi voi välttää Ruotsin virheet, mutta se edellyttää onnistumista kotouttamispolitiikassa. Suomeen asettuvat maahanmuuttajat eivät saa eristäytyä omiksi alakulttuureikseen, vaan heidät on otettava mukaan yhteiskuntaan. Ghettoutumista ei pidä sallia, vaan asuntopolitiikalla on vältettävä keskittymiä. Käytännön esimerkit Suomesta osoittavat, että jos koulun oppilaista yli 40% on maahanmuuttajataustaisia, niin valtaväestö ja osa maahanmuuttajista alkaa äänestää jaloillaan. Sen sijaan monissa kouluissa, jossa määrät jäävät selkeästi tämän alle, integroitumisessa on onnistuttu hyvin.
Voimassaoleva kotouttamislainsäädäntö kattaa vain työttömät työnhakijat. Hallituksen esittämä uudistus, jossa kotouttamislain piiriin otetaan kaikki maahanmuuttajat on erittäin tärkeä askel oikeaan suuntaan. Kotiäideille on tärkeää opettaa Suomea, jotta heille voidaan rakentaa väyliä työelämään. Myös lasten integroitumisen kannalta on tärkeää, että heidän vanhempansa integroituvat. Lasten ja nuorten osalta harrastuksilla on integroitumisessa iso merkitys. Hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi jalkapallossa, jossa on todella paljon maahanmuuttajataustaisia nuoria pelaajia.
Osa integroitumista on päästä toteuttamaan omaa osaamistaan. Maahanmuuttajien työttömyysaste aleni ennen taantumaa lupaavasti. Taantuma toi mukanaan kasvupiikin, mutta suunta on taas kääntymässä parempaan. Maahanmuuttajien joukossa on kuitenkin monia, jotka eivät saa koulutustaan vastaavaa työtä. Tähän asiaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska nykytilanne jättää potentiaalia hyödyntämättä ja hidastaa integroitumista.
Yksi integroitumisen aste on kansalaisuuden saavuttaminen. Tämä on tärkeää niille maahanmuuttajille, jotka aikovat jäädä pysyvästi Suomeen. Uuden kansalaisuuslain myötä lyhennetään vaadittavaa maassaoloaikaa kuudesta vuodesta viiteen ja lisäksi huomioidaan puolet opiskeluajasta. Tämä on tärkeä uudistus Suomessa opiskelleiden ja tänne töihin jääneiden ulkomaalaisten kannalta, koska he voivat saada kansalaisuuden jatkossa paljon aiempaa nopeammin. Kansalaisuuslain uudistamisen yhteydessä pitäisi helpottaa myös vaadittavaa kielitasovaatimusta. Nykyisin edellytettävä taso ei rajaa ulos vain kansalaisopistossa tunteja saaneita kotiäitejä, vaan myös kansainvälisten yritysten englanninkielellä työskenteleviä huippuosaajia.
Maahanmuuttajat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Hyvin koulutetun ja suoraan työhön tulevan työperäisen maahanmuuttajan tai suomalaisen puolisoksi tulevan ulkomaalaisen on paljon helpompi kotiutua, kuin luku- ja kirjoitustaidottoman pakolaisen. Kotouttamispolitiikan resurssit onkin suhteutettava tarpeisiin. Samalla se tarkoittaa myös, että emme voi pitää ovia selkosen selällään. Kuluneella vaalikaudella tehdyillä lakimuutoksilla ollaan jo onnistuttu alentamaan alaikäisten ja EU:n sisältä tulevien turvapaikanhakijoiden määrää. Seuraava suuri muutos on tehtävä perheenyhdistämiseen, jossa Tanskan mallin mukainen toimeentulo – ja asumisedellytys on laajennettava koskemaan muita turvapaikanhakijoita kuin kansainvälisen pakolaisstatuksen omaavia.
Kokoomuksen linja on, että Suomi luopuu sellaisista vetovoimatekijöistä, jotka erityisesti houkuttelevat hakemaan turvapaikkaa juuri Suomesta. Samalla kun rimaa nostetaan, niin kotoutumiseen satsataan. Näin voimme taata sen, että maahan pysyvästi jäävillä on todelliset mahdollisuudet integroitua yhteiskuntaan ja siten voimme välttää monissa maissa esille nousseet vastakkainasettelut. Samalla takaamme suvaitsevan ympäristön myös maahanmuuttajien enemmistölle, jotka tulevat tänne opiskelemaan, töihin tai perustamaan perheen suomalaisen kanssa.
Arto Satonen
kansanedustaja, Sastamala (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Perheenyhdistämissäännösten tiukentamisella on kiire
29.8.2010
Sunnuntain 29.8.2010 Hesarista voi lukea minkälainen ruuhka perheenyhdistämisestä on tullut maahanmuuttovirastoon. Erityisesti somalien hakemuksia on paljon ja kasvattilapsia on mukana lähes jokaisessa hakemuksessa. Viranomaisilla on hyvin vaikea työ selvittää, kuka on ihan oikeasti asunut perheessä ja kuka ei. Kaikissa tapauksissa ei voida edes ihmiskaupan mahdollisuutta sulkea pois.
Perheenyhdistämiseen tarvitaan uutta lainsäädäntöä nopeasti. Oppia on otettavissa Tanskasta, jossa perheenyhdistämisoikeuteen on liitetty asumis- ja toimeentuloedellytys. Lupa siis heltiää vasta sitten, kun Suomessa on työpaikka ja kykenee itse omalla työllään elättämään perheensä. Mitä suurempi perhe, sen suuremmat tulot vaaditaan.
Kansainväliset säännökset rajaavat toimeentulovaatimusten ulkopuolelle kansainvälisen pakolaisstatuksen saaneet heille. He ovat aidosti vainon kohteeksi joutuneita ja sen vuoksi heidän oikeutensa tuleekin olla paremmat. Suurin osa perheenyhdistämishakemuksista tulee kuitenkin humanitäärisen suojelun perusteella Suomeen jääneiltä eli siis henkilöitä, jotka ovat saaneet tilapäistä suojaa, koska heidän asuinalueensa tilanne kotimaassa on rauhaton. Jos he haluavat jäädä pysyvästi Suomeen, on luonnollista, että heidän pitää elättää itse itsensä ja perheensä.
Maahanmuuttopolitiikka pysyy hallinnassa vain nopealla reagoinnilla. Aina kun vene jostain kohtaa vuotaa, on tapin paikkaa siirrettävä. Jo nyt on näyttöä siitä, että lakimuutoksilla on saatu merkittävästi vähennettyä EU-maista tulevien ja alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrää. Nyt maahanmuuttoviraston henkilöstö ja kotouttamisen resurssit ovat kovilla perheenyhdistämisen takia. Taas on aika reagoida ja pian.
Aihe: Blogi
Yhteiskunnan ja kolmannen sektorin roolista lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyssä
7.1.2010
Sellon Prismassa tehty joukkosurma on aiheellisesti nostanut keskusteluun kysymyksen mahdollisuudesta karkottaa maasta nykyistä helpommin maasta rikokseen syyllistyneistä ulkomaalaisia. Karkottamispäätös tehdään aina kokonaisharkinnan perusteella, johon vaikuttaa tehtyjen rikosten vakavuuden lisäksi kyseisen henkilön elämäntilanne Suomessa.
Tämä järkyttävä tapaus herätti keskustelun rangaistuksista ja karkotusmääräyksistä. Kokonaisharkinta on tarpeen jatkossakin, mutta karkottamisen kynnystä on perusteltua madaltaa. Suomessa oleskeluluvalla asuvalta ulkomaalaiselta on perusteltua odottaa maan lakien kunnioittamista ja noudattamista.
Rangaistusten lisäksi on tarpeen keskustella myös siitä, miten lähisuhdeväkivaltaa voitaisiin nykyistä paremmin ennaltaehkäistä. Lähisuhdeväkivalta ei ole Suomessa sen paremmin valtaväestön, kuin maahanmuuttajienkaan, keskuudessa harvinaista vaan valitettavan yleistä. Tarve erilaisille turvakodeille on ollut jatkuvasti kasvava.
Lähisuhdeväkivaltaan on yhteiskunnan vaikea päästä kiinni, koska alistetussa asemassa olevan perheenjäsenen on hyvin vaikeaa ottaa yhteyttä viranomaisiin. Poliisin puheille menemistä vältetään viimeiseen asti. Yhteydenottokynnys on vieläkin suurempi niille ulkomaalaistaustaisille naisille ja lapsille, jotka ovat tulleet maahan pakolaisina tai turvapaikanhakijoina. He eivät ole omassa maassaan oppineet luottamaan viranomaisiin.
Juuri tämän vuoksi esimerkiksi mm. kunniaväkivalta on todellisuudessa paljon suurempi ongelma kuin virallisista tiedoista on luettavissa.
Lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyssä voivat parhaiten auttaa ne tahot, joihin yhteydenottokynnys on mahdollisimman matala. Useimmiten ne ovat kolmannella sektorilla toimivia vapaaehtoisjärjestöjä, joista löytyy henkilöitä, joilla on kykyä kuunnella apua tarvitsevia ja auttaa heitä elämässään eteenpäin.
Esimerkiksi Monika-naiset on jo vuosia tehnyt tuloksellisesta työtä lähi- ja parisuhdeväkivaltaa kokeneiden ulkomaalaistaustaisten naisten ja lasten auttamisessa. Vapaaehtoistyö on näyttänyt voimansa myös kantasuomalaisten parisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyssä.
Yhteiskunnan perustehtävä on turvallisuuden takaaminen, ja se koskee myös perheissä tapahtuvaa väkivaltaa, jota vastaan tehokkaimmin taistellaan satsaamalla ennaltaehkäisevään työhön.
Useimmiten vapaaehtoisjärjestöt ovat riippuvaisia erilaisista projektirahoista, RAY:n tuesta ja yksittäisistä tulolähteistä. Lähi- ja parisuhdeväkivalta on kuitenkin Suomessa niin mittava ongelma, että sen parissa tuloksellista työtä tekevien järjestöjen rahoitus pitää varmistaa, eikä sitä tule jättää pelkästään epäsäännöllisen projektirahoituksen varaan.
Arto Satonen
eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja
Aihe: Blogi
Vastuullista maahanmuuttoa tarvitaan
27.11.2009
*** Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikka
Suomi kansainvälistyy ja maahanmuuttajien määrä kasvaa. Tämä kehitys on luonnollinen monestakin syystä. Ylipäätään ihmiset muuttuvat aikaisempaa enemmän ulkomaille. Toisiin maihin lähdetään elämänkumppanin tai työn perässä. Niin lähdettiin aikoinaan Suomestakin. Muuttoaallot viime vuosisadan alussa Amerikkaan ja suurten ikäpolvien nuoruudessa Ruotsiin olivat hyvin mittavia. Siksi suomalaiset muodostavat yhä Ruotsissa merkittävimmän vähemmistöryhmän, vaikka muuttoliikettä ei ole ollutkaan enää vuosiin.
Suomessa asuu tällä hetkellä n. 140 000 ulkomailla syntynyttä henkilöä. Heistä suurin osa on tullut maahan henkilökohtaisilla syillä. Taustalla on joko perhesyyt, työ tai opiskelu. Lisäksi joukossa on pakolaisena tulleita. Heidän määränsä on kuitenkin kiintiöity n. 700 henkeen vuosittain. Maahanmuuttopolitiikan ongelmat eivät juurikaan liity edellisiin ryhmiin, vaan turvapaikanhakijoiden määrän hallitsemattomaan kasvuun.
Turvapaikanhakijoiden määrä on vuodesta 2006 triplaantunut, mikä on johtanut siihen, että meidän järjestelmämme eivät ole pysyneet perässä. Käsittelyprosessit ovat pidentyneet, vastaanottokeskukset ruuhkaantuneet ja myös oleskeluluvan saaneiden siirtymisessä kuntiin on suuria ongelmia.
Suurin virhe maahanmuuttopolitiikassa on ollut se, että ei ole reakoitu riittävän nopeasti toteutuneisiin muutoksiin. Poliisin ja maahanmuuttoviraston resursseja on toki lisätty, mutta ei riittävän nopeasti. Lainsäädännöstä olisi pitänyt pikaisesti poistaa perheenyhdistämiseen, iänmääritykseen ja toimeentulotuen tasoon liittyvät vetovoimatekijät. Osa näistä on nyt lakiesityksenä eduskunnassa ja osa on vieläkin valmistelussa. Lopultakin tehdään oikeita asioita, mutta liian myöhään.
Kansainvälisen suojelun ja yleisen ihmisoikeuskäsityksen mukaan turvapaikka on myönnettävä henkilölle, jolla on siihen perusteet. Valtaosassa tapauksista ei ole perusteita olemassa ja näiden perusteettomien hakijoiden hakemukset viivästyttävät myös todellista apua tarvitsevien asian ratkaisua. On siis välttämätöntä saada perusteettomien hakemusten määrä vähenemään.
Hyvä esimerkki tapauksesta, jossa olisi pitänyt nopeammin reakoida, on bulgarian romanien tulo Suomeen. Jos säännöksiä olisi muutettu heti niin, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut EU-kansalainen ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, niin olisi poistunut syy tulla maahan.
Nopeammalla reakoinnilla muuttuviin tilanteisiin turvapaikkapolitiikassa voidaan säästää huomattavasti veronmaksajien rahaa. Se on tärkeä syy nopeaan reakointiin, mutta ei ainoa, eikä edes tärkein. Tärkein asia on se, että jos maahanmuuttopolitiikka ei ole kansalaisten silmissä uskottavaa, se vaikeuttaa asenteisiin kaikkia Suomessa asuvia maahanmuuttajia kohtaan. Tämä olisi hyvin valitettavaa, koska valtaosa maahanmuuttajista on yhdessä kantasuomalaisten kanssa rakentamassa tätä maata eteenpäin.
Ohessa raportti (julkaistu 23.11.2009) kokonaisuudessaan pdf-muodossa (iso tiedosto!): kok-maahanmuuttoraportti-09.pdf
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Tiedote: Kokoomuksen eduskuntaryhmä julkaisi raportin maahanmuutosta
23.11.2009
*** Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikka
“Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen” -raportti keskittyy erityisesti esittelemään toimivia ratkaisuja ja hyviä käytäntöjä, joiden avulla maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan voidaan tehostaa. “Maahanmuuttopolitiikkamme onnistumisen kannalta keskeistä on se, kuinka hyvin pystymme kotouttamaan Suomesta oleskeluluvan saaneet pakolaiset ja turvapaikanhakijat”, toteaa raporttia valmistelleen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen.
Maahanmuuttokysymykset ovat nousseet vahvasti niin politiikan kuin julkisen keskustelun ytimeen. Satosen mukaan keskustelua on pystyttävä käymään kiihkottomasti. “Myös ongelmakohtia on tuotava esiin”, hän muistuttaa. Satonen on huolissaan siitä, että suomalaisessa turvapaikkapolitiikassa on vieläkin vetotekijöitä, jotka houkuttelevat turvapaikanhakijoita Suomeen jopa muista Pohjoismaista. Esimerkiksi pitkät turvapaikkahakemusten käsittelyajat ja käsittelyn aikana maksettavan toimeentulotuen korkea taso tulee ottaa lähempään tarkasteluun. “Vetotekijöitä poistamalla voimme karsia perusteettomien hakijoiden määrää, jotta resursseja vapautuu suojelua aidosti tarvitsevien turvapaikkaprosessin ja kotoutumisen tehostamiseen”, kansanedustaja kiteyttää.
Satosen mukaan on selvää, että maahanmuuttajien määrän lisääntyessä ja väestön monimuotoistuessa myös ympäröivä yhteiskunta muuttuu. Hän kuitenkin tähdentää, että mitkään uskonnolliset tai kulttuuriset syyt eivät oikeuta rikkomaan suomalaista lainsäädäntöä. “Kaikkien Suomessa asuvien on noudatettava Suomen lakia ja kunnioitettava suomalaista ihmisoikeusnäkemystä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa”, kansanedustaja tiivistää. Myös kouluissa maahanmuuttajanuoria ja suomalaisia nuoria on koskettava samat säännöt.
Satosen mukaan turvapaikkapolitiikkamme toimivuutta on seurattava jatkuvasti ja muutostarpeisiin on pystyttävä reagoimaan joustavasti ja nopeasti. “Ulkomaalaislakiin tehdyt muutokset ovat ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Nyt on seurattava, ovatko siinä esitetyt toimet riittäviä turvapaikkapolitiikkamme ongelmakohtien ratkaisemiseksi”, edustaja toteaa. “Lainsäädännön, turvapaikkaprosessin kehittämisen ja resursoinnin tulee lähteä kansainvälistä suojelua aidosti tarvitsevan ihmisryhmän tarpeista. Vastaavasti kenenkään ei tulisi saada oleskelulupaa pelkästään sillä perusteella, että hakemusta ei ole ehditty käsitellä asetetussa määräajassa”, Satonen kiteyttää.
Ohessa raportti (julkaistu 23.11.2009) kokonaisuudessaan pdf-muodossa (iso tiedosto!): kok-maahanmuuttoraportti-09.pdf
Aihe: Blogi
Kyse on lain tulkinnasta -analyysi
6.7.2009
Politiikan puolella menneellä viikolla kohautti egyptiläisen isoäidin Eveline Fadayelin tapaus. Isoäitin oleskelulupaviisumin evääminen aiheutti keskustelun ulkomaalaisten isovanhempien oikeudesta asua Suomessa. Voimassaolevan lain mukaan ydinperheen ulkopuolinen omainen saa oikeuden asua maassa, jos hän on täysin riippuvainen Suomessa asuvista omaisistaan. Kyse on siis tulkinnasta.
Tulkintakäytännön on oltava sellainen, että se huomioi ne, joille Suomeen jääminen on ainoa inhimillinen vaihtoehto. Erityisesti on oltava oikeus jäädä silloin jos kotimaassaan on vaarassa uskonnon, poliittisen näkemyksen tai vastaavan syyn perusteella joutua vainotuksi.
Ovea kaikille isovanhemmille ja vanhemmille ei voida kuitenkaan avata, sillä meillä ei ole mitään mahdollisuuksia taata vanhuuden turvaa eri maista tuleville vanhuksille, joilla ei välttämättä ole edes yhteistä kieltä suomalaisen hoitohenkilökunnan kanssa.
Usein julkisuuteen nousevissa tapauksissa on kyse siitä, että Suomessa olevat omaiset ovat kykeneviä elättämään vanhempansa tai isovanhempansa Suomessa. Silloin ei tunnu hyvältä evätä lupa ikäihmiseltä elää täällä. Toisaalta voi kysyä voiko luvan peruste olla omaisten kyky vastata elannosta. Usein niiden vanhempien tilanne on kotimaassaan vielä huonompi, jota Suomessa olevat lapset eivät kykene auttamaan. Näissä asioissa on helpompi asettaa kysymyksiä, kuin antaa vastauksia. Joka tapauksessa nämä asiat tulevat entistä useammin eteemme, kun ulkomaalaisten määrä Suomessa työperäisen maahanmuuton myötä kasvaa.
Aihe: Blogi
Satonen eduskunnassa: Kysymys nuorten syrjäytymisestä
8.12.2006
Suullinen kyselytunti 7.12.2006
Arto Satonen /kok: Arvoisa puhemies! Haluaisin jatkaa tästä nuorten syrjäytymisen uhasta.
Eräissä kunnissa, muun muassa meillä Vammalassa on käytetty sellaista järjestelmää, että kun nuori valmistuu yläasteelta, niin sen jälkeen selvitetään hyvinkin tarkkaan, missä seuraavana syksynä ollaan, ja ne nuoret, jotka eivät ole missään, niin sitten heille tulee kutsu työpajalle, ja myöskin selvitetään ammatillisen koulutuksen kanssa yhteistyössä tämä. Eli yhteistyössä toimivat sekä ammatillinen koulutus, työvoimatoimisto, työpaja että se yläaste. Kysyisinkin, onko mahdollista, että tällainen järjestelmä otettaisiin laajemmin käyttöön ja toimitaanko näin tällä hetkellä myöskin muualla, ja onko tätä kautta mahdollista jo heti alkuvaiheessa katkaista tämä syrjäytymiskierre?
Opetusministeri Antti Kalliomäki: Puhemies! Jos puhutaan vaikeimmista tilanteista, niin silloin todella on kyse nuorista, jotka eivät koulutukseen lähde, eivätkä myöskään työelämään, ja silloin syrjäytymisen lähtötilanne on huomattavan paljon aikaisemmassa vaiheessa elämää. Se porukka on todella vaikeasti saatavissa kouluun ja työhön takaisin. Siihen on kuitenkin pyritty juuri sen tyyppisillä toimilla, joihin ed. Satonen viittasi. Kuntakohtaisia ratkaisuja on. Meidän koulutusjärjestelmämmehän toimii sillä tavalla, että meillä siirretään huomattavan paljon toimintavapautta ja valtaa kunnille ja itse kouluille, joka minusta on sinänsä hyvä asia. Sitten jos päästään siihen nuorisojoukkoon, jossa esimerkiksi työelämälähtöisellä koulutuksella saadaan tartuntapintaa, niin silloin ollaan jo paremmilla vesillä, ja se on itse asiassa nyt ollut keskeinen, lähes pääsuunta, jolla on pyritty tämän ikäluokan nuorten syrjäytymistä ehkäisemään.
Aihe: Uutisia