Hoitovapaa uusi mahdollisuus omaishoitajille
2.1.2012
Omaishoitajien tarve kasvaa Suomessa väestön ikääntyessä. Omaishoitajaksi ryhtyvä tekee hoitosopimuksen oman kunnan kanssa. Oikeus omaishoidon tukeen ja hoitovapaaseen koskee niitä, jotka ovat lain mukaan määriteltyjä omaishoitajia, ja siten oikeutettuja sopimuksen mukaiseen omaishoitajapalkkioon.
Oleellisinta on, että omainen voi laitoshoidon sijaan asua edelleen omassa kodissaan ja hoidettava saa omaisen kautta läheisyyttä, jota jokainen tarvitsee elämässään.
Omaishoitajalla on ympärivuorokautinen vastuu, mikä tarkoittaa työssäkäyvälle usein vuorottelu- tai virkavapaan hakemista. Jos vapaata ei myönnetä tai jos omaishoidon tarve jatkuu työnantajan kanssa sovitun keston yli, omaishoitajaksi ryhtyvä joutuu käytännössä irtisanomaan työsuhteensa. Yhä useampi hoitaa ikääntyneitä vanhempiaan omaishoitajina.
Irtisanoutuminen on oikeudenmukaisesti ajateltuna kohtuutonta. Omaishoitaja on jo monesti tehnyt ison taloudellisen uhrauksen vaihtamalla palkkatyön omaishoitajan verolliseen vähimmäispalkkioon, joka on 1.1.2011 lukien pienimmillään vain 353,62 euroa kuukaudessa. Samalla omaishoitajat säästävät omalla työllään yhteiskunnan rahoja huomattavasti, koska esimerkiksi laitoshoidon kuukausihinta vanhainkodissa on vähintään kahdeksankertainen.
Monet ikääntyneitä vanhempiaan hoitamaan jäävät omaishoitajat ovat itse yli 55-vuotiaita. Tämän ikäluokan mahdollisuudet työllistyä uudelleen työmarkkinoilta poissaolon jälkeen ovat mm. työelämää pitkään kartoittaneiden tutkimusten mukaan selvästi muita ikäryhmiä huonommat. Työsuhteen irtisanominen johtaa tällaisessa tilanteessa omaishoitotehtävien päättymisen jälkeen usein työttömyyteen.
Vuonna 2007 jätin hoitovapaata koskevan aloitteen, jonka tarkoituksena oli turvata omaishoitajille mahdollisuus palata takaisin työhönsä omaishoidon jälkeen samaan tapaan kuin alle 3-vuotiasta lasta kotihoidon tuella hoitanut vanhempi. Lakialoitetta tuki 122 edustajaa ja aloitteen allekirjoittaneita oli kaikista eduskuntapuolueista.
Laki tuli voimaan 1.4.2011. ja sen johdosta voimassaolevan työsopimuslain seitsemäs pykälä käsittää nykyisin poissaolon perheenjäsen tai muun läheisen hoitamiseksi aiemman pelkän perheenjäsenen hoitamisen sijaan. Pykälän tekstiin tehtiin laajennus, jossa todetaan seuraavasti: “Jos työntekijän poissaolo on tarpeen hänen perheenjäsenensä tai muun hänelle läheisen henkilön erityistä hoitoa varten, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä. Työnantaja ja työntekijä sopivat vapaan kestosta ja muista järjestelyistä.”.
Tämä tarkoittaa siis käytännössä omaishoitajille vahvennettua neuvotteluoikeutta, mikä on merkittävä muutos, koska aikaisemmin omaishoitajilla ei ole ollut työsopimuslaissa lainkaan hoitovapaaoikeutta. Käytännössä tämä johtaa siihen, että isot työnantajat ja julkiset työnantajat muuttavat linjaansa ja mahdollistavat omaishoitajien jäämisen hoitovapaalle. Pienissä yrityksissä nämä asiat useimmiten hoituvat hyvässä yhteistyössä työnantajan kanssa. Lain tavoitteena on ottaa yksi askel eteenpäin omaishoitajien aseman parantamisessa.
Aihe: Blogi
Kehitysvammaisia ei saa unohtaa taantumassa
14.12.2011
Sunnuntaina seurakuntatalolla vietettiin kehitysvammaisten joulujuhlaa. Oli hienoa nähdä miten jälleen kerran tapahtuma vetäjä Irmeli Kulonpää sai vedettyä kehitysvammaiset mukaansa. Jouluntarinaa käytiin yhdessä läpi ja aitoa iloan tunnetta oli ilmassa. Koskettava oli myös kirkkoherra Ari Paavilaisen puheenvuoro. Hän vertaili symbolisesti kynttilää ja sähkövaloa. Kynttilän liekki on heikompi, mutta silti se vetoaa meihin vahvemmin kuin sähkövalo. Myös elämämme ilo voi tulla niistä, jotka ovat heikoimpia.
Oma setäni Heikki oli kehitysvammainen ja sain viettää monia kesiä hänen kanssaan nuoruudessani. Se oli sen ajan omaishoitoa eli normaalia perheessä tapahtuvaa huolenpitoa. Heikki oli kaveri, johon aina voi luottaa. Hänestä näkyi ilo ja suru. Se oli juuri sitä aitoutta, mikä elämässä on tärkeää. Juuri sitä samaa aitoutta koin myös pari viikkoa sitten Tampereella, kun kävin pelaamassa biljardia kehitysvammaisten kanssa. Tappio otti koville, mutta voitosta irtosi ilo sitäkin upeammin.
Viime vuosina kehitysvammaisten hoito on suuntautunut suurista laitoksista kohtia pienempiä yksiköitä ja yhä useampi yritetään saada myös tuetun asumisen piiriin. On hienoa, että myös vapaa-ajan toiminta on kehittynyt ja mahdollisuuksien mukaan kehitysvammaisille pyritään löytämään myös heille soveliasta työtä.
Ihmisen on tärkeä tuntea itsensä osalliseksi. On tärkeää, että on olemassa virikkeellistä toimintaa. Sen pyörittämiseen tarvitaan kehitysvammaisten tukiyhdistyksiä, tukisäätiöitä ja muita kolmannen sektorin toimijoita. On myös tärkeää, että RAY jatkossakin rahoittaa kehitysvammaisille suuntautuvaa toimintaa.
Olemme matkalla kohti taloudellista taantumaa. Taantumankin aikana on kuitenkin huolehdittava heikommista. On pidettvä niiden puolia, jotka eivät itse kykene sitä tekemään. Monesta voimme tiukan paikan tullen säästää, mutta kehitysvammaiset ovat sen ansainneet mitä heillä nyt on. Antamalla virikkeitä heidän elämään, annamme niitä myös omaamme.
Aihe: Blogi
Lex Satonen toi omaishoitajille oikeuden hoitovapaaseen
1.4.2011
Lue lisää jatkuu tästä…
Reilut kolme vuotta sitten sain yhteydenoton sastamalalaiselta diakonilta Maija-Liisa Halmeelta. Hän kertoi omaishoitajasta, joka joutui irtisanoutumaan työstään jäädäkseen hoitamaan iäkästä äitiään, jotta tämän ei tarvinnut muuttaa vanhainkotiin. Ajattelin, että tämä ei voi olla oikein. Kävin paikan päällä tutustumassa tilanteeseen ja ihmisiin, omaishoitajaksi ryhtyneeseen päälle viisikymppiseen Hannele Hakalaan ja hänen avomieheensä.
Lähimmäisenvastuu ja erityisesti omaishoitajien asiat ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Osaselitys taitaa löytyä kehitysvammaisesta sedästäni, jota hoidin ja jolle pidin seuraa kesälomillani 12-vuotiaasta lukioikäiseksi.
Päätin, että ongelmaan on saatava ratkaisu. Omaishoitajat tekevät niin arvokasta – ja myös yhteiskunnan kannalta rahanarvoista – työtä, että irtisanoutuminen vakituisesta työpaikasta on liian kova hinta yksityisen ihmisen maksettavaksi siitä, että hän jää tilapäisesti hoitamaan omaistaan.
Tein lakialoitteen omaishoitajan hoitovapaasta ja sain 122 kansanedustajaa allekirjoittamaan sen. Aloitteen mukaan omaishoitajaksi ryhtyvällä on oikeus jäädä hoitovapaalle ja palata takaisin samaan työpaikkaan. Aloitteet hautautuvat helposti, mutta kun yli 100 kansanedustajaa allekirjoittaa lakialoitteen, se on pakko ottaa käsittelyyn.
Asia kuuluu työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan toimialaan, jonka puheenjohtajana toimin kuluneella vaalikaudella. Valiokunta kuuli silloisia ministereitä, Risikkoa ja Cronbergia, ja asian valmistelu jäi ministeriöiden vastuulle. Lakialoite lähetettiin kolmikantavalmisteluun – ja sinne se oli vähällä hautautua.
Kolme vuotta kului, eikä asia edennyt. Silloin valiokuntamme otti lakialoitteen uuteen käsittelyyn. Alkuperäisestä subjektiivisesta oikeudesta hoitovapaaseen luovuttiin. Nyt kysymyksessä on niin sanottu vahvennettu neuvotteluoikeus eli työnantajan on esitettävä perusteltu este, jos hoitovapaaseen ei suostuta. Muutamassa viikossa asia eteni päätöksentekoon ja lakimuutoksen voimaantulopäiväksi tuli 1.4.2011.
Vaikka aikaa kuluikin, tämä prosessi osoittaa, että yksittäinen ihminen voi vaikuttaa. Puhelinsoitto oman alueen kansanedustajalle voi riittää. Yksittäinen kansanedustajakin saa asioita läpi, kun asia on oikea, hyvin perusteltu ja hyvin valmisteltu.
Hannele Hakalaa tämä lakimuutos ei ehtinyt auttamaan. Hän sai työnantajaltaan Finnairilta ensin puoli vuotta vuorotteluvapaata, sitten vuoden virkavapaata, minkä jälkeen hän joutui tekemään rankan päätöksen: irtisanoutuako vakituisesta työstä ja jäädä pienellä omaishoitajan korvauksella hoitamaan iäkästä äitiään tämän viimeisiksi kuukausiksi vai laittaako äiti vanhainkotiin? Hän jäi omaishoitajaksi. Kun äiti muutaman kuukauden kuluttua menehtyi, Hannele Hakala jäi työttömäksi. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi. Yhteiskunnankin kannalta olisi ollut järkevämpää, että hän olisi voinut palata omaan työhönsä Finnairille asiakaspalvelutehtäviin.
Esimerkki on hyvä, sillä useimmiten omaishoitaja on yli 50-vuotias henkilö, joka jää hoitamaan iäkästä vanhempaansa. Jos hoitosuhde jää lyhyeksi, oikeudella hoitovapaaseen on suuri merkitys. Työnantajalla on oikeus palkata tilalle sijainen määräaikaiseen työsuhteeseen, joka päättyy omaishoitajan palattua omaan työhönsä takaisin.
Tämä lakimuutos suojaa nimenomaan isoissa yrityksissä ja julkisella sektorilla työskenteleviä omaishoitajiksi jääviä työntekijöitä. Pienissä yrityksissä nämä asiat on ennenkin järjestetty tavalla tai toisella työntekijän ja työnantajan kesken. Kasvollisella työnantajalla on usein sydänkin paikallaan.
Aihe: Tutustu lisää Artoon
Lex Satonen eli omaishoitajien hoitovapaa tuli voimaan tänään (1.4.2011) – onnittelut omaishoitajille!
1.4.2011
Nyt: Työsopimuslakiin muutos – omaishoitajien hoitovapaa kirjattu lakiin
Omaishoitajien aseman parantaminen on niin tärkeää, että siihen sitoutuvat kaikki puolueet.
Siitä kertoo hyvin se, että tekemäni lakialoitteen hoitovapaasta allekirjoitti aikoinaan vuonna 2007 (noin neljä vuotta sitten!) 122 kansanedustajaa heti eduskuntakauden ensi töiksi.
Tänään perjantaina 1.4.2011 on nyt viimeinkin se suuri päivä, jolloin lakimuutos tulee voimaan. Haluan onnitella kaikkia omaishoitajia ja toivottaa jaksamista vaativassa työssänne!
Aloitteeni johdosta voimassaolevaan työsopimuslakiin tehtiin muutos, jonka mukaan seitsemättä pykälää laajennetaan seuraavasti:
——————-
7 a §
Poissaolo perheenjäsenen tai muun läheisen hoitamiseksi
Jos työntekijän poissaolo on tarpeen hänen perheenjäsenensä tai muun hänelle läheisen henkilön erityistä hoitoa varten, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä. Työnantaja ja työntekijä sopivat vapaan kestosta ja muista järjestelyistä.
——————-
Tämä tarkoittaa siis käytännössä omaishoitajille vahvennettua neuvotteluoikeutta, mikä on merkittävä muutos, koska aikaisemmin omaishoitajilla ei ole ollut työsopimuslaissa lainkaan hoitovapaaoikeutta.
Työntekijän ja työantajan pitää edelleen sopia asioista, mutta tämä lakimuutos antaa hyvää selkänojaa ja arvopohjaista viestiä siitä, että omaishoitajaksi alkaminen on yhteiskunnan kannalta kannustettavaa – ja erittäin arvostettavaa.
Jatkossa
Omaishoitajien jaksamisesta on syytä pitää huolta edelleen, ja siksi vapaapäivät ovat tarpeen. Vapaapäiviä onkin lisätty, mutta edelleen puutteena on rajallinen mahdollisuus käyttää niitä. Kaikille hoidettaville ei löydy heille sopivaa paikkaa riittävän usein, ja siksi omaishoitajilta jää vapaita pitämättä.
Eduskunnassa käsiteltiin tänä keväänä 2011 ennen vaalitaukoa hallituksen esitys (HE331/2010), jolla omaishoitajien vapaiden pitämistä edistetään perhehoitoa hyödyntämällä. Hyvä askel eteenpäin, mutta tehtävää on edelleen jäljellä.
Tällä hetkellä tyypillinen omaishoitaja on iäkästä puolisoaan hoitava seniori. Hyvin pian koittaa aika, jolloin hoitajista tulee hoidettavia. Yhä useampi keski-ikäinen on siinä tilanteessa, että hänen yksin jäänyt isänsä tai äitinsä tarvitsee omaishoitoa. On siten välttämätöntä, että työelämästä mahdollistetaan pääsy töistä omaishoitajavapaalle. Yhtä tärkeää on se, että töihin pääsee palaamaan hoitosuhteen päättymisen jälkeen.
Omaishoitajien hoitovapaata siis tarvitaan. Kiitokset hallitukselle, joka vei lakialoitteeni läpi kolmikannan kritiikistä huolimatta. Se oli oikea askel eteenpäin omaishoitajien puolesta – ja omaishoidettavien vuoksi.
——————-
Turun Sanomat la 29.1.2011: Diakonin avunpyyntö jalostui lähes valmiiksi laiksi
(Kyseinen aloite on juuri hyväksytty nyt huhtikuussa 2011 voimaan tulevaksi laiksi, HE 263/2010, lex Satonen).
Arto Satonen - pelkkää asiaa
Lue lisää Kokoomuksen omaishoitajien puolesta tekemästä työstä:
Lähteitä:
Arto Satonen: http://www.satonen.fi/tag/omaishoitajat/
Kokoomus: Yrjö Yrittäjä ja Outi Omaishoitaja
——————-
Aihe: Blogi, Tutustu lisää Artoon, Uutisia
Satosesta sanottua – Lainauksia Helsingin Sanomista
15.3.2011
Helsingin Sanomat 15.3.2011:
Työmyyrä Arto Satonen Satonen (kok) on kansanedustaja, jonka puolue voi työntää tekemään mitä tahansa. Maan parhaimpiin shakinpelaajiin kuuluvalta mieheltä syntyy ilman suurempaa vaivaa vaikkapa kokoomuksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma. Tavallisen oloinen kaveri pystyy yhteistyöhön yli puoluerajojen ja on muiden kunnioittama.
Helsingin Sanomat 24.2.2011: (lex Satonen, omaishoitajien hoitovapaa)
HS – Pääkirjoitus – 24.2.2011 – 2151 merkkiä – 1. painos
Omaishoitajan asema paranee
Omaishoitajien asemaa parannetaan hieman kevään aikana voimaan tulevalla lailla. Se velvoittaa työnantajaa järjestämään työntekijälle palkatonta vapaata työstä, jotta tämä voi huolehtia hoitoa tarvitsevasta omaisestaan. Työntekijälle tulee myös oikeus palata entiseen työhönsä omaishoidon päätyttyä.
Omaishoitajien asemasta on keskusteltu vuosikymmeniä. Sitä on pidetty lähinnä surkeana.
Viisi vuotta sitten kootun tiedon mukaan omaisiaan hoitavia ihmisiä on Suomessa noin 280000. Heistä lähes puolet tekee kokoaikatyötä.
Varsinaisiksi omaishoitajiksi tästä joukosta luetaan runsaat 30000 ihmistä. Heille maksetaan omaishoidon tukea. Tuen maksavat kunnat. Perusteet ja suuruus vaihtelevat sen mukaan, missä omaishoidon tukea saava asuu. Tuen vähimmäisrajat on määritelty tarkkaan, toisin kuin sen maksamisen edellytykset.
Lakia käsitellessään eduskunta väljensi omaisen määritelmää. Omaishoitoa varten vapaata voidaan myöntää silloinkin, kun työntekijä hoitaa sellaista läheistään, joka ei varsinaisesti kuulu perheeseen.
Oikeus vapaaseen ei myöskään riipu siitä, maksetaanko hoitajalle omaishoidon tukea vai ei. Työnantajalle ei aseteta velvollisuutta palkata vapaalle jäävän tilalle toista työntekijää.
Eduskunnan hyväksymä lakiteksti on pitkän hiomisen tuloksena syntynyt kompromissi. Koko hanke käynnistyi kansanedustaja Arto Satosen (kok) aloitteesta vuonna 2007. Aloitteen allekirjoitti yli 120 kansanedustajaa.
Työnantajajärjestöt suhtautuivat koko hankkeeseen hyvin kielteisesti. Heidän mielestään omaishoitovapaat jarruttavat työurien pidentämistä ja aiheuttavat kustannuksia työnantajille uuden henkilökunnan perehdyttämisessä. Palkansaajien mielestä laki ei riittävästi turvaa työntekijän oikeutta jäädä hoitamaan omaistaan.
Työsopimuslain muutos ei ratkaise omaishoitajien ongelmia, mutta se on silti pieni liikahdus oikeaan suuntaan.
Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä, josta koituu kunnille silkkaa säästöä. Seuraavaksi eduskunnan pitäisikin säätää laki, jolla omaishoidon tuen maksaminen siirrettäisiin Kelalle ja hoidon tarpeesta päättäisivät lääkärit yhtenäisin perustein koko maassa.
Aihe: Tutustu lisää Artoon, Uutisia
Omaishoitajien hoitovapaa tulee voimaan 1.4.2011 – Lex Satonen
2.2.2011
Omaishoitajien aseman parantaminen on niin tärkeää, että siihen sitoutuvat kaikki puolueet. Siitä kertoo hyvin se, että juuri työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa hyväksytyn omaishoitajien hoitovapaan taakse tulivat kaikki puolueet ja tekemäni lakialoitteen hoitovapaasta allekirjoitti aikoinaan 122 kansanedustajaa.
On hienoa havaita, että vanhojen ja vastuullisten puolueiden perässä nyt myös perussuomalaiset ovat ottaneet omaishoitajien aseman vaaliteemakseen.
Sen sijaan nykyiselle hallitukselle omaishoitajien aseman parantaminen on jo ollut yksi keskeisiä prioriteetteja – ja se näkyy monin tavoin.
Juuri tällä vaalikaudella monet kunnat, esimerkiksi Tampere, ovat ottaneet käytännön, jonka mukaan omaishoitopalkkion saa aina, kun omaishoito korvaa laitoshoidon. Niin pitääkin, koska omaishoito on hoidettavalle inhimillisin ja yhteiskunnalle edullisin vaihtoehto. Pelkästään laitospaikka vanhainkodissa maksaa kunnalle 5-6 kertaa enemmän kuin omaishoitajapalkkio. Ero on vielä paljon suurempi, jos kyse on esimerkiksi vaikeavammaisesta hoidettavasta.
Omaishoitajien jaksamisesta on syytä pitää huolta, ja siksi vapaapäivät ovat tarpeen. Vapaapäiviä onkin lisätty, mutta edelleen puutteena on rajallinen mahdollisuus käyttää niitä. Kaikille hoidettaville ei löydy heille sopivaa paikkaa riittävän usein, ja siksi omaishoitajilta jää vapaita pitämättä.
Eduskunnassa on juuri nyt käsiteltävänä hallituksen esitys (HE331/2010), jolla omaishoitajien vapaiden pitämistä edistetään perhehoitoa hyödyntämällä. Hyvä askel eteenpäin, mutta tehtävää on edelleen jäljellä.
Tällä hetkellä tyypillinen omaishoitaja on iäkästä puolisoaan hoitava seniori. Hyvin pian koittaa aika, jolloin hoitajista tulee hoidettavia. Yhä useampi keski-ikäinen on siinä tilanteessa, että hänen yksin jäänyt isänsä tai äitinsä tarvitsee omaishoitoa. On siten välttämätöntä, että työelämästä mahdollistetaan pääsy töistä omaishoitajavapaalle. Yhtä tärkeää on se, että töihin pääsee palaamaan hoitosuhteen päättymisen jälkeen.
Omaishoitajien hoitovapaata siis tarvitaan. Kiitokset hallitukselle, joka vei lakialoitteeni läpi kolmikannan kritiikistä huolimatta. Se oli oikea askel eteenpäin omaishoitajien puolesta – ja omaishoidettavien vuoksi.
———————-
Turun Sanomat la 29.1.2011: Diakonin avunpyyntö jalostui lähes valmiiksi laiksi
(Kyseinen aloite on juuri hyväksytty nyt huhtikuussa 2011 voimaan tulevaksi laiksi, HE 263/2010, lex Satonen).
Arto Satonen - pelkkää asiaa
Lue lisää Kokoomuksen omaishoitajien puolesta tekemästä työstä:
Lähteitä:
Arto Satonen: http://www.satonen.fi/tag/omaishoitajat/
Kokoomus: Yrjö Yrittäjä ja Outi Omaishoitaja
———————-
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia, Tutustu lisää Artoon, Uutisia
Omaishoitajille joululahja SATA-komitealta
23.12.2009
Sata-komitean työtä pitää kiittää moneltakin osin, mutta ennen kaikkea omaishoitajien asemaa parantavasta ehdotuksesta siirtää omaishoidontuen maksaminen KELA:lle. Se takaa kaikille omaishoitajille samanlaiset perusetuudet asuinpaikasta riippumatta. Tällä hetkellä valistuneemmissa kunnissa omaishoidon tuki on myönnetty aina, kun omaishoito on korvannut laitoshoidon. Osassa kuntia puolestaan on noudatettu merkantilistista taloutta ja maksettu tukea vain budjetin määrärahan puitteissa. Myös kuntien väliset erot tuen suuruudessa ovat olleet huomattavan isot. Siksikin valtakunnalliset kriteerit ovat tarpeen.
Omaishoitajat tekevät hyvin arvokasta työtä. He hoitavat läheisiään, koska rakastavat heitä ja haluavat antaa heille parhaan mahdollisen hoidon. Samalla he tekevät myös suuren palveluksen yhteiskunnalle. Omaishoitopalkkio on vain murto-osa laitoshoidon hinnasta. Yleisesti on vertailtu kustannuksia siten, että esimerkiksi vanhusten hoidossa laitospaikanhinta on kuusinkertainen verrattuna omaishoitoon. Kustannusero on vieläkin suurempi, kun puhutaan vaikeavammaisten ja muiden erityisryhmien omaishoidosta. Rahaakin arvokkaampaa on se, että useimmissa tapauksissa omaishoito on hoidettavan kannalta inhimillisin ratkaisu. Se ei edellytä muuttoa tutustua ympäristöstä, eikä yhteys läheisiin katkea.
Viime vuosien aikana omaishoitajien asemaan on saatu lainsäädäntöä uudistamalla monia parannuksia. Vapaapäivien määrä on lisätty, omaishoitopalkkion alarajat määritelty ja nyt tapahtuu tukien yhdenmukaistaminen KELA:n kautta. Lisäksi eri yhteiskunnan lähteistä on tuettu omaishoitajien yhdistysten ja vertaisryhmien toimintaa. Tämä onkin hyvin tärkeää, sillä omaishoitajien oma jaksaminen on usein myös koetuksella. Lisäksi omaishoitajat tarvitsevat vertaistukea, koska heitä ymmärtää parhaiten toinen omaishoitaja.
Parannuksia on siis tullut, mutta silti työ omaishoitajien aseman parantamiseksi on vielä pahasti kesken. Monet omaishoitajien tukijärjestöt ovat riippuvaisia projektirahoituksesta, jotka ovat jatkuvasti katkolla. Kuntien tiukka taloustilanne on heijastunut myös omaishoitajien kunnasta saamiin palveluihin ja avustuksiin. Soveltuvia tilapäisiä hoitopaikkoja on liian vähän tarjolla, minkä vuoksi vain osa omaishoitajista voi pitää täysimääräisesti heille laissa myönnetyt vapaapäivät. Kehitettävää on siis edelleen paljon.
Seuraavan lahjan antovuoro omaishoitajille olisi kolmikannalla. Yli sadan kansanedustajan allekirjoittama aloitteeni omaishoitajien hoitovapaasta on jo kaksi vuotta ollut kolmikannan käsittelyssä. Määräaikoja on monasti jatkettu ja sosiaalitupossakin asia on mainittu, mutta konkreettisesti toimet edelleen puuttuvat. On jo aika tunnustaa, että yhä useammin omaishoitaja ei enää olekaan puolisoaan tai lastaan hoitava ikäihminen, vaan isää tai äitiään hoitava keski-ikäinen. On kohtuutonta vaatia, että omaishoitajaksi työstä jäävä henkilö joutuu irtisanoutumaan työstään ja riskeeraamaan oman tulevaisuutensa. Vuorotteluvapaa toki auttaa saattohoitotilanteisiin, mutta ei pidempiin hoitosuhteisiin. Omaishoitajien hoitovapaalle on siten yhteiskunnallinen tilaus.
Olen nuorena toiminut kesäisin kehitysvammaisen setäni omaishoitajana. Siitä on jo aikaa yli 25 vuotta, joten silloin koko omaishoitajatermiä ei edes tunnettu. Siitä huolimatta opin näkemään sen millaista on perheessä huolehtia aikuisesta ihmisestä, joka ei voi huolehtia itsestään. Siitä kokemuksesta lähtien olen arvostanut omaishoitajien työtä. On ilahduttavaa, että tänä päivänä omaishoitajien joukossa on myös miehiä. Pirkanmaallakin ukko-omaishoitajat ovat aktiivisia. Kiitän heitä jo etukäteen mahdollisuudesta tammikuun alussa tutustua päiväksi heidän arkeensa.
Omaishoitajat tekevät työtään sydämellään ja toteuttavat siten joka päivä Joulun sanomaa välittämisestä. Tästä lähimmäisestä välittämisestä meidän kaikkien on hyvä ottaa oppia.
Joulun rauhaa kaikille!
Arto Satonen
Ps. Eduskunta on jäänyt joululomalle, ja aion itsekin ladata akkuja loppiaiseen asti, mutta sen jälkeen taas täysillä mukana!
Aihe: Blogi
Alueviesti: Piirtoja vuodelle 2008
7.1.2008
Jokainen uusi vuosi tuo tullessaan yllätyksiä. Kukapa meistä olisi tiennyt, että vuosi 2007 toi tullessaan uuden hallituspohjan, kolmen kunnan liitoksen Sastamalassa, Balin ilmastosovun, Räikkösen maailmanmestaruuden ja Nokian vesikatastrofin, vain muutemia mainitakseni.
Yllätyksistä tietämättä voimme silti jo nyt ennakoida niitä asoita, jotka tulevat nousemaan esille vuonna 2008.
Kotimaisessa politiikassa esillä on ainakin Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys, ilmastomuutos ja siihen liittyvä taakanjako Euroopan Unionin uusiutuvan energian velvotteista päätettäessä ja sosiaaliturvan kokonaisuudistus.
Suomen NATO-jäsenyydestä saatiin vielä ennen joulua sekä UPI:n että ulkoministeriön selvitys. Molemmista on ainakin rivien välistä luettavissa se, että liittymisestä on enemmän hyötyjä kuin haittoja. Tärkein peruste on se, että NATO:n jäsenenä Suomi pääsisi todellisten turvatakuiden piiriin. Venäjän ja Suomen kahdenväliset suhteet jäsenyyden takia tuskin merkittävästi vaarantuisivat, vaan parhaimmillaan Suomi voisi olla jopa sillanrakentaja NATO:n ja Venäjän välillä.
NATO:ssa yksittäisen operaation osalta jokainen maa voi tehdä päätöksensä itsenäisesti, mutta keskinäinen solidaarisuus velvoittaa tukemaan liittolaisia. Jos ei muille apua anna, niin ei sitä voi itselleenkään vaatia. Pienellä maalla on kuitenkin isossa liitossa useimmiten enemmän voitettavaa, kuin hävittävää. NATO-keskustelu jatkuu puolustuspoliittisen selonteon valmistelun yhteydessä ja pysyy siten esillä koko vuoden 2008.
Balin ilmastokokous viitoitti sovinnollaan tietä ilmastomuutoksen torjuntaan. EU on suunnannäyttäjä ja haluaa siksi toteuttaa etulinjassa päästöjen vähennyksiä. Suomi on uusiutuvan energiantuotannon kärkimaita. Myös me voimme lisätä osuuttamme, mutta kohtuuttomia ei voi vaatia.
Päästökauppa ei saa johtaa järjettömyyksiin. Energiavaltaisen teollisuuden siirtyminen Suomesta Venäjälle tai Kiinaan ei ole mikään ratkaisu ilmastomuutokseen, vaan
on satsattava puhtaampaan tuotantoteknologiaan ja hyödynnettävä ydinvoimaa.
Sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen sisältyy paljon paineita. On luotava pohja sille miten ikääntyvä Suomi pärjää. On varmistettava eläkeläisten toimeentulo, panostettava omaishoitoon ja lisättävä työn teon kannattavuutta suhteessa sosiaalituvaan. Monista tavoitteista ollaan yhtä mieltä, mutta yksittäisistä ratkaisuista käydään varmasti kiivasta poliittista keskustelua.
Maailmallakin tapahtuu ensi vuonna paljon. USA valitsee uuden presidentin ja samalla uuden ulkopoliittisen linjan. Moderni Kiina keskittyy näyttämään suuruutensa järjestämällä ennätyskalliit olympialaiset. Hyvä kysymys on ottaako Kiina olympialaisten jälkeen askeleen kohti länsimaista demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioitusta vai vahvistaako olympialaiset sen autoritaarista hallintoa.
Vuosi 2008 tulee olemaan merkittävä myös omalla kotiseudullamme. Uutta Sastamalaa rakennetaan koko tuleva vuosi. Nyt tehdään konkreettisia ratkaisuja siitä miten kuntalaisten lähipalvelut järjestetään, miten kuntien henkilöstö sijoitetaan ja miten nykyiset tilat hyödynnetään. Kuntalaiset pääsevät sanomaan oman sanansa lokakuun kunnallisvaaleissa. Ensi uutena vuonna on sitten aika tulittaa uuden kaupungin kunniaksi.
Tässä siis niitä asioita, jotka varmasti puhuttavat vuonna 2008. Sen lisäksi tulee olemaan monia yllätyksiä. Iloisia ja surullisia, kuten elämään kuuluu. Toivomuksiakin uuden vuoden alkaessa voi esittää. Toivoa sopii, että talouskasvu jatkuu edelleen tuoden suomalaisille työtä ja toimeentuloa. Toivotaan myös mitalisadetta Pekingistä ja VaLePan paluuta mitalikantaan.
Hyvää vuotta 2008 kaikille lukijoille!
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Aamulehti 26.11.2007: Omaishoitajat tarvitsevat hoitovapaat
7.1.2008
Yhä useampi suomalainen on elämässään tilanteessa, jossa omat vanhemmat eivät pärjää enää kotona omin avuin. Moni keski-ikäinen suomalainen joutuu vaikean valinnan eteen. Vaihtoehtoina ovat vanhempien siirtyminen laitoshoitoon tai oman työuran katkaiseminen omaishoitajaksi ryhtymällä. Omaishoitajapalkkion alaraja on lain mukaan 300 euroa/kk ja käytännössä omaishoitajat saavat kunnasta riippuen 300-600 euroa kuukaudessa omaishoitajapalkkiota. Palkkatyönsä omaishoitoon vaihtava tekee siten ison taloudellisen uhrauksen.
Omaishoitajapalkkioista päättävät kunnat. Monissa kunnissa useat omaishoitajat, jotka hoidollaan korvaavat laitoshoidon, jäävät määrärahojen niukkuuden vuoksi ilman omaishoitajapalkkiota. Ilahduttavasti Pirkanmaalla on viime aikoina eräissä kunnissa huomattu omaishoidon merkitys sitä tarvitseville ja kuntien taloudelle. Vammalassa päätettiin jo aiemmin siitä, että laitoshoidon korvaava omaishoitaja saa aina omaishoitajapalkkion. Ensi vuoden alusta samaan järjestelmään on siirtymässä Tampere.
Omaishoitajat säästävät hoivatyöllään merkittävästi yhteiskunnan rahoja. Esimerkiksi laitoshoidon hinta vanhainkodissa on n. 2700 euroa kuukaudessa, siis 4-6 kertainen omaishoitajapalkkioon nähden. Vammalassa laskettiin, että panostus omaishoitoon säästi ensimmäisenä vuonna 600 000 euroa. Kuntien ei siis todellakaan kannata säästää omaishoitajapalkkioista.
Nykyisin työssäkäyvä voi jäädä omaishoitajaksi vain, jos työnantaja myöntää virka-tai vuorotteluvapaata, muuten omaishoitaja joutuu irtisanomaan itsensä. Tämä on kohtuutonta, koska omaishoitaja tekee yhteiskunnallisesti arvokasta työtä ja joka tapauksessa joutuu tyytymään selvästi aiempaa alempiin tuloihin.
Monet ikääntyneitä vanhempiaan hoitamaan jäävät omaishoitajat ovat itse yli 50-vuotiaita. Tämän ikäluokan mahdollisuudet palata työmarkkinoille ovat muita ikäryhmiä heikommat. Työsuhteen irtisanominen johtaa tällaisessa tilanteessa omaishoitotehtävien päättymisen jälkeen usein työttömyyteen.
Varmuus omasta työpaikasta on jokaiselle tärkeä, kun omalta osaltaan harkitsee omaishoitajaksi ryhtymistä. Sen takia olen jättänyt eduskunnalle lakialoitteen, jonka mukaan laitoshoidon työllään korvaavat omaishoitajat olisivat oikeutettuja enintään kolmen vuoden palkattomaan työ- tai virkavapaaseen. Lakialoitteen on allekirjoittanut 122 edustajaa kaikista puolueista.
On eduskunnan tahto, että omaishoitajien ja -hoidettavien asemaa parannetaan merkittävästi. Se tahto on nyt vietävä läpi, koska hoidettavat tarvitsevat omaisiaan ja yhteiskunta ei selviä ikääntymisestä ilman laajentuvaa omaishoitoa.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Tähtihetkiä ja niitä ikävämpiä hetkiä
20.11.2007
Viime viikolla kiireisen viikon keskellä oli myös tähtihetkiä. Itselleni sellainen hetki oli se, kun sain esitellä 122 kansanedustajan allekirjoittaman aloitteen omaishoitajien hoitovapaasta. On oikein ja kohtuullista, että henkilö, joka jättää työnsä hoitaakseen läheistään voi palata entiseen työhönsä 3 vuoden ajan, kuten lapsenhoitovapaaltakin.
Yhä useampi keski-ikäinen on siinä elämäntilanteessa, että oma vanhempi tarvitse päätoimista hoitoa. Omaishoitajaksi jääminen merkitsee siirtymistä palkkatyöstä omaishoitajapalkkion varaan. Jos vaikka 2000-2500 euron kuukausipalkan vaihtaa 300-600 euron omaishoitajapalkkioon, niin se on jo iso taloudellinen uhraus. Olisi kohtuutonta, että ihminen joutuisi samassa yhteydessä vielä jättämään työnsä. Todella toivon, että tämä ei jää vaan aloitteeksi, vaan päätyy myös itse laiksi. Jatkokäsittely alkaa valiokunnassa jo tällä viikolla.
Viikkoon mahtui myös käynti StoraEnson vasaran alle jäävällä Summan tehtaalla Haminassa. Vaikka ymmärtääkin metsäteollisuuden kannattavuusongelmat ja ylikapasiteetin, niin erikoiselta tuntui kuulla se, että lopetettavaan tehtaaseen oli viime vuosina investoitu 90 miljoonaa. Kannattaisikohan asioita suunnitella hieman pidemmällä jänteellä?
Investointipolitiikkaa enemmän minua kiinnosti se, mitä tapahtuu työttömiksi jääville ihmisille. Monilla on takana kymmeniä vuosia saman yhtiön palveluksessa, eikä juuri kokemusta muualta. Siihen nähden oli positiivista huomata, että hyvin moni oli jo uusia uria miettinyt.
Tapasin niitä, jotka olivat jo hakeneet töitä samalta alalta ympäri Suomea ja niitä, jotka olivat valmiita vaihtamaan toiselle alalle.Yrittäjyyteenkin oli aitoa kiinnostusta. Kiinnostusta Summalaisia kohtaan oli myös monilla työnantajilla. Toki oli niitäkin, joiden työllistyminen on hyvin vaikeaa. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin se, että monet sittenkin selviävät muutoksista, mutta miten Suomen käy kun yhtä talouden kivijalkaa ajetaan alas.
Aihe: Blogi