Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunta – paikallisia yrityksiä hyödynnettävä myrskyvaurioiden korjaamisessa
10.1.2012
Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunta
Tiedote 10.1.2012
Paikallisia yrityksiä hyödynnettävä myrskyvaurioiden korjaamisessa
Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunta peräänkuuluttaa paikallisten yritysten hyödyntämistä myrskytuhojen korjaamisessa. Tapaninpäivän ja sitä seuranneiden myrskyjen johdosta tuhansia kotitalouksia, yrityksiä ja maatiloja oli päiviä, jopa viikkoja ilman sähköä. Korjaustöissä ei kuitenkaan käytetty kaikkea saatavilla olevaa osaamista.
- Laajemman vaurion tapahtuessa jakeluverkon korjauksessa on tulevaisuudessa hyödynnettävä välittömästi kaikkia paikallisia sähköasennusyrityksiä ja metsäalan ammattilaisia. Näin ei esimerkiksi tapahtunut kotipaikkakunnallani Sastamalassa, kertoo maaseutuvaltuuskunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen.
Satosen mukaan laajat sähkökatkot etenkin talvisaikaan vaativat ripeitä korjauksia. Erityisesti kotieläintiloilla sähkönsaanti on elintärkeää. Tällaisessa tilanteessa on tehtävä kaikki voitava. Myös niiden yritysten, joilla on yksinoikeus sähköverkon huoltoon, pitää ottaa käyttöön kaikki saatavissa oleva paikallinen apu.
Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunta kiittää elinkeinoministeri Häkämiehen ripeää toimintaa sähkön jakelujärjestelmän toimintavarmuuden parantamiseksi. Ministeriössä on käynnistynyt työ, jonka toimeksiantoon sisältyy varautumistason parantaminen, verkkoyhtiöiden korvausvelvollisuuden tarkistaminen, erityistoimet maakaapeloinnin nopeuttamiseksi, neuvottelut maantielain muuttamisesta ja sähköyhtiöiden asiakastiedottamisen parantaminen.
- On erittäin tärkeää, että jakeluverkoston maakaapeloinnin nopeuttamista ja sen kustannukset eri toteutusvaihtoehdoissa selvitetään. Myös sähköyhtiöiden korvausvelvollisuutta on syytä muuttaa siten, että se kannustaa yhtiöitä vähentämään häiriöalttiutta, toteaa Satonen.
Lisätietoja: kansanedustaja Arto Satonen, puh. 050 5113110
Aihe: Uutisia
Arto Satosen viikkoviesti – raamiratkaisu ja lisäykset talousarvioon
2.12.2011
Tässä viestissä on yksityiskohtia raamiratkaisusta sekä poimintoja eduskunnan tekemistä lisäyksistä ensi vuoden talousarvioon.
Raamiratkaisu vakauttaa kotimaan tilannetta – kilpailukykyä edelleen vahvistettava
Hyvin kattava palkkaratkaisu tuo työrauhaa ja ennustettavuutta Suomeen. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun finanssikriisin vuoksi kansainvälisen talouden näkymät ovat hyvin epävarmat. Raamiratkaisun sisällä on kuitenkin vielä kyettävä tekemään järkeviä ratkaisuja.
Osa raamiin sisältyvistä palkankorotuksista päätetään yritystasolla. On tärkeää, että paikallisen sopimisen mahdollisuutta hyödynnetään. Se mahdollistaa palkan maksamisen entistä enemmän suoritetun työpanoksen mukaan. Tasakorotus kaikille voi tuntua tasapuoliselta, mutta se ei motivoi parempiin työsuorituksiin. Sen vuoksi työn vaativuuden huomioiminen yritystasolla on tärkeää. Oikein mitoitetut palkankorotukset turvaavat myös parhaiten työllisyyden.
Pienyrittäjiä on erityisesti huolettanut raamiratkaisuun sisältyvä kolmen palkallisen koulutuspäivän minimivaatimus. Tämä ei muuta mitään niissä yrityksissä, jossa jokainen työntekijä on jo aiemmin ollut vähintään kolme päivää koulutuksessa vuodessa. Alle 10 hengen yrityksissä on kuitenkin monia työntekijöitä, joilla ei ole ollut koulutusta lainkaan. Koulutuksen on oltava työntekijää ammatillisesti kehittävää ja yrityksen kannalta järkevää, jotta tämä satsaus maksaa itsensä takaisin. Valtio osallistuu koulutukseen tukemalla koulutuspäiviä verotuksessa tehtävän koulutusvarauksen kautta. Tarkemmat yksityiskohdat selviävät keväällä, kun asiaa valmistelee kolmikantatyöryhmä, johon on tärkeää saada myös Suomen yrittäjien edustus.
Raamiratkaisuun sisältyy myös maataloustupo. On oikeudenmukaista, että kokonaisratkaisussa huomioidaan myös maatalousyrittäjät. Maataloustupo koostuu energiaveronpalautuksen säilyttämisestä, joka merkitsee 18 miljoonan euron säästöä energiakuluissa budjettiesitykseen verrattuna. Lisäksi maataloustupon nimissä nimitetään työryhmä valmistelemaan maatalousyrittäjien työhyvinvointia kehittäviä uudistuksia ja valmistellaan erillistä alempaa kiinteistöverokantaa maatalouden tuotantorakennuksille. Näillä uudistuksilla osaltaan helpotetaan maatalouden kannattavuusongelmia.
Eduskunta lisäsi rahaa teihin ja homekouluihin
Hallituspuolueet päättivät tänään budjettilisäyksistä vuoden 2012 budjettiin. Eduskunnan lisäykset 52,5 miljardin budjettiin olivat vain 40 miljoonaa. Näistä rahoista lähes neljännes tulee liikennesektorille. Yksityisteiden määrärahoja nostetaan 5 miljoonalla eurolla eli palautetaan samalle tasolle kuin ne olivat ennen puuhuollon turvaamiseksi tehtyjä erityislisäyksiä. Myös teemahankkeisiin käytetään 2,7 miljoonaa ja joukkoliikenteen ostoihin 2 miljoonaa.
Tärkeä lisäyskohta on myös homekoulujen korjaus, johon myönnettiin 2 miljoonaa euroa. Lisää rahaa saavat myös Kemera, vesihuoltohankkeet, Pro Agria ja 4H. Kaikkiaan rahaa jaettiin kymmeniin kohteisiin, mutta monet summat olivat varsin pieniä. Eduskunnan lisäämät korotukset on kohdennettava vain kaikkein suurimpiin kipukohteisiin, koska valtion talous on nyt hyvin tiukalla.
Ensi tiistaina on juhlan aika. Suomi juhlii 94 itsenäisyyden vuotta. Samalla on jälleen kerran aika muistaa itsenäisyytemme takuumiehiä sotiemme veteraaneja.
Aihe: Viikkoviestejä
Kansanedustaja Arto Satosen viikkoviesti – Malttia, harkitsevaisuutta ja kohtuullisuutta
2.9.2011
Pääministeri Jyrki Katainen nosti Kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksen puheessaan esille ne toimintatavat, jolla suomalaista yhteiskuntaa on perinteisesti kehitetty. Katainen varoitti katsomasta asioita mustavalkoisella tavalla ja sen sijaan peräänkuulutti malttia, harkitsevaisuutta ja kohtuullisuutta. Pääministeri on tilanneanalyysissään enemmän kuin oikeassa.
Viimeisen vuoden ajan suomalaista poliittista keskustelua ovat hallinneet ääriainekset. Monet puolueet ovat profiloituneet vaatimuksilla, joilla voidaan saada lyhytaikaista kannatusta, mutta ei ajeta isänmaan asiaa. Juuri nyt on aika löytää yhteinen tahto, koska talouden haasteet ovat poikkeuksellisen kovat.
Tällä viikolla tulleet Nordean ja UPMn ilmoitukset saneeraustoimista kertovat siitä, että nämä yritykset valmistautuvat tulevaan markkinatilanteeseen. Työnsä menettäville on tärkeää saada nopeasti uutta työtä tai koulutusta, joka edesauttaa uuden työn löytämistä. Tämä tehtävä ei ole helppo, mutta se on jo käynnissä. Aiemmissa tehtaiden alasajoissa valtaosa työttömiksi jääneistä on löytänyt uutta työtä, mutta se edellyttää joko alan tai paikkakunnan vaihtoa. Näissä saneerauksissa menee paljon työikäistä ja työkykyistä väkeä myös eläkejärjestelyjen piiriin. Se on inhimillinen, mutta samalla yhteiskunnalle kallis ratkaisu.
Aivan lähiaikoina odotamme ensimmäisiä esityksiä uudesta kuntajaosta. Valtionvarainministeriön kuntaosastolla piirretään karttoja hallitusohjelman linjausten mukaisesti. Perusideana on muodostaa työssäkäyntialueisiin perustuvia vahvoja kuntia, jotka kykenevät vastaamaan itsenäisesti kaikista peruspalveluista vaativinta erikoissairaanhoitoa lukuun ottamatta. On tärkeää, että kuntauudistuksessa mahdollisuuksien mukaan otetaan huomioon kuntien näkemykset luontaisesta yhteistyösuunnasta. Yhtä selvää kuitenkin on, että uudistuksen toteutuminen vaatii valtiolta rakennelain muodossa tiukkaa ohjausta.
Ensi viikolla käynnistyy eduskunnan syysistuntokausi. Raportti ensi viikon ensimmäiseltä istuntoviikolta tulee viikon päästä.
Aihe: Viikkoviestejä
Maaseudun Tulevaisuus
4.4.2011
Aihe: Tutustu lisää Artoon
Kuntaliitokset nähtävä pidemmässä valossa
25.3.2011
Vaasan yliopiston tutkija Kari Leinamo arvosteli tutkimuksessaan “Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista” toteutuneita kuntaliitoksia ja leimasi maaseudun kuntaliitosten häviäjäksi.
Liitossopimuksia ja niiden toteutumista voi toki arvostella, mutta peruslähtökohdat on hyvä pitää mielessä.
Relevanttia ei ole verrata keskenään kunnan palveluita ennen ja jälkeen liitoksen. Lähes poikkeuksetta liitoksiin ajautuneet kunnat ovat itsenäisinä pitäneet yllä palvelurakennetta, mihin niillä ei ole ollut varaa. Sen takia ne ovatkin talousvaikeuksien kautta ajautuneet kuntaliitoksiin. On siten epärealistista olettaa, että kaikki jatkuisi samanlaisena liitoksen jälkeen.
Leinamon tutkimustuloksia kuvaa hyvin hänen lausuntonsa Kurun ja Ylöjärven liitoksesta, jota hän kuvaa Pirkanmaan surkeimmaksi. Aamulehdessä 13.2. Leinamo kysyy: “Miksi kurulaiset hyväksyivät heikon sopimuksen, jossa lakkautettiin kyläkoulut ja porkkanarahat menivät velkojen maksamiseen? Kurulaiset eivät saaneet yhtään mitään”.
Leinamon mukaan ei ole siis yhtään mitään, jos pääsee veloistaan eroon. Ylivelkaantunut asuntovelallinen olisi hyvin helpottunut, jos joku maksaisi asunnosta edes niin paljon, että pääsisi veloista eroon, vaikka joutuisikin muuttamaan vuokralle.
Eikö sama logiikka päde kuntataloudessa? Mikä on vahvasti velkaantuneen kunnan kyky tarjota palveluita asukkailleen? Tuskin parempi, kuin menestyvän liitoskunnan.
Luonnollinen kuntaliitoskehitys määrittyy työssäkäyntialueen mukaan. Se oli Sastamalan liitoksen perusta. Pitkään yhteistyötä tehnyt Lounais-Pirkanmaan seutukunta liittyi yhdeksi kunnaksi, koska se on tehokkaampi tapa tuottaa palvelut alueelle, joka on yhtenäinen. Toki erityisesti Mouhijärveltä on paljon työssäkäyntiä Tampereen seudulle, mutta siellä ei ollut halukkuutta liitokseen Mouhijärven kanssa. Nokian vastaus oli tyly. Liitos voidaan tehdä, mutta Mouhijärven kehittäminen loppuu.
Sastamalalle Mouhijärvi on tärkeä kehittämisalue. Sinne on selvää muuttohalukkuutta ja isompi kunta pystyy sen myös saamaan aikaan, koska on resursseja panostaa tonttimaan hankintaan ja kaavoitukseen. Niin on tehtykin ja rakennettu myös uusi päiväkoti. Toinenkin on suunnitteilla, samoin yhteiskoulun laajennus. Toki yksi kyläkoulukin on lakkautettu, mutta se päätös olisi ollut edessä myös entisellä kunnalla. Mouhijärvi on hyvä esimerkki siitä, että osana isompaa kuntaa alue alkaa nopeasti kasvaa.
Nykyinen Sastamala on saanut valtion porkkanarahoja liitoksiinsa noin 11 miljoonaa euroa, kun mukaan lasketaan myös Vammalan ja Suodenniemen liitoksesta saadut porkkanat. Näillä rahoilla on tehty isoja investointeja, jotka muuten olisivat jääneet tekemättä. On rakennettu uusi paloasema Suodenniemelle, investoitu kevyen liikenteen väyliin Äetsässä, jne.
Lisäksi uuteen Sastamalaan rakennetaan isoa liikuntahallia, joka palvelee myös kulttuuritapahtumia. Uusia ja nykyaikaisia tiloja rakennetaan palveluasumiseen ja toteutetaan mittava keskuskeittiöinvestointi.
Ihmisellä on luontainen taipumus siihen, että paluu vanhaan kuulostaa nostalgisesta, ehkä jopa romanttiselta. Minäkin kaipaan vanhaa Vammalaa, mutta samalla tiedostan sen, että nykyinen Sastamala on paljon vahvempi ja vetovoimaisempi kuin vanha Vammala.
Nykyinen Sastamala pystyy myös tarjoamaan asukkailleen laadukkaammat palvelut kuin Lounais-Pirkanmaan kunnat erillään olisivat kyenneet.
Palveluiden tuottaminen on suuri haaste sekä niissä kunnissa, johon muuttaa paljon lapsiperheitä, että niissä kunnissa, joissa väestön rakenne on vanhuspainotteinen. Kuntaliitos ei ole kuitenkaan ongelmien syy, vaan pikemminkin seuraus. Yhteen mennään, kun ei yksin selvitä.
Tämä tausta on hyvä pitää mielessä, kun liitoskuntien toimia arvioidaan.
Aihe: Blogi
Maatalouspolitiikassa tapahtuu – Ville Itälä Sastamalassa – Albert Dess eduskunnassa
24.2.2011
EU:n maatalouspoliittisen uudistus etenee. Suomella on tärkeänä edunvalvontatehtävänä saada aikaan sopimus, joka turvaa suomalaisen tuotannon kannattavuuden myös jatkossa. Parasta aikaa esimerkiksi sianlihan tuotannossa ollaan merkittävissä kannattavuusongelmissa.
Suomalaisista MEP:eistä ainoastaan Ville Itälä osallistuu Euroopan parlamentin maa- ja metsätalousvaliokunnassa uudistuksen käsittelyyn.
Ville Itälä on Pirkanmaan Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnan vieraana Sastamalassa Sylvään koululla ensi lauantaina 26.2. klo 11 tuomassa Euroopan parlamentin ajankohtaiset terveiset maatalousuudistukseen. Tervetuloa!
—————
Vieläkin tärkeämpiä vieraita parlamentista saapuu johtamaani Kokoomuksen valtakunnalliseen maaseutuvaltuuskuntaan, kun Saksan CDU:n MEP Albert Dess tulee Suomeen ke 16.3.
Dess on maatalousuudistuksen pääraportööri Euroopan parlamentissa ja siten uudistuksen avainhenkilö. Keskustelu eduskunnassa pidetään 11-13, ja se on kutsutilaisuus maaseutuvaltuuskunnan jäsenille. Samassa yhteydessä julkistetaan Kokoomuksen uusi maaseutuohjelma. Tervetuloa!
Lisätietoja tilaisuudesta saa maaseutuvaltuuskunnan puheenjohtaja Arto Satoselta (arto.satonen@eduskunta.fi) sekä maaseutuvaltuuskunnan sihteeri Sini Korpiselta (sini.korpinen@kokoomus.fi).
http://www.kokoomus.fi/aate/ohjelmatyo/valtuuskunnat/maaseutuvaltuuskunta/kokoukset_ja_tilaisuudet/
Eduskunta: Jätevesien puhdistamisvaatimukset kohtuullistuvat
25.1.2011
Eduskunta kumoaa Kokoomuksen johdolla kiistellyn jätevesiasetuksen. Uudella lailla ja asetuksella vaadittu puhdistustaso tulee kohtuullisemmaksi. Aiemmasta lievemmästä vaatimustasosta (orgaaninen aine 80%, kokonaisfosfori 70%, kokonaistyppi 30%) tulee pääsääntö ja tiukempia vaatimuksia on kuntatasolla mahdollista vaatia vain erityisen herkillä ranta-alueilla ja pohjavesialueilla. Yli 68-vuotiaat vapautetaan velvoitteista kokonaan.
Tämän päätöksen jälkeen asian käytännön toteutus on kuntien harteilla. On tärkeää, että maaseudun asukkaat saavat kiinteistökohtaista neuvontaa juuri heille soveltuvasta järjestelmästä. Rahaa ei kannata hukata järjestelmiin, jotka ovat vaatimuksiin nähden liian kalliita. Ympäristövaliokunnan arvion mukaan uudet vaatimukset täytetään keskimäärin 3000-4000 euron investoinnilla, tosin tapauskohtaiset erot ovat merkittäviä.
Parasta apua haja-asutusalueille on kunnallisten siirtoviemärijärjestelmien rakentaminen. Tätä myös valiokunta painottaa omassa mietinnössään ja vaatii lisää rahaa näihin hankkeisiin. Kiinteistökohtaisia vapautuksia voidaan hakea niihin talouksiin, jotka ovat lähivuosina pääsemässä kunnallisen järjestelmän piiriin. Tämä on oikein ja tätä mahdollisuutta pitää kuntatasolla hyödyntää, jotta päällekkäisyyksistä päästään eroon.
On tärkeää, että jätevesiasetukseen vihdoinkin saatiin järkeä. Punamultahallituksen aikainen jätevesiasetus oli vaatimuksiltaan kohtuuton, aiheutti paljon epätietoisuutta ja sai monet tekemään ylisuuria investointeja.
Tästä punamultahallituksen aikaisesta jätevesiasetuksesta on opittava se, että ympäristön nimissäkään ei voida ihan mitä tahansa vaatia. Ympäristöhyötyjen ja maaseudun asukkaille koituvien kustannusten on oltava järkevässä suhteessa toisiinsa.
24.9.2010: Jätevesiasetus uusittava välittömästi
Arto Satonen
kansanedustaja, Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnan puheenjohtaja (kok)
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia, Uutisia
Nykypäivä 14.1.2011: Palvelut mahdollistavat maaseudulla asumisen
14.1.2011
Ministeri Jan Vapaavuorelle palveluvyöhykemalli voi olla järkevää politiikkaa kasvukeskuksissa ja niiden liepeillä, mutta syvällä maaseudulla siitä ei ole toimintamalliksi (ERA 17-työryhmä).
Maaseudulla kyse on enemmänkin siitä, että palvelut ovat riittävän lähellä, jotta syrjemmässäkin voi asua. Jos koulu, kauppa tai terveyskeskuksen päivystys ovat kymmenien kilometrien päässä, niin asuminenkin menee vaikeaksi.
Maaseutupoliittisessa selonteossa maaseutu jaetaan kaupungin läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Kaupunkien läheinen maaseutu on halutuinta asuinaluetta Suomessa ja sinne palvelut syntyvät markkinataloudellisin ehdoin. Monia houkuttelee mahdollisuus asua maalla ja käydä töissä kaupungissa. Lähikoulutkin pysyvät pystyssä ainakin siedettävän lähellä, koska näille alueille muuttavat juuri lapsiperheet.
Ydinmaaseutu on aluetta, jossa ei eletä kasvukeskuksen varassa. Siellä alueen palvelut on haettavissa pienemmistä keskuksista eli seutukaupungeista. Tyypillinen seutukaupunki on oman maakuntansa kakkos- – tai kolmoskeskus ja sitä ympäröi laaja maaseutu.
Itsenäisyytemme aikojen alussa niitä nimitettiin kauppaloiksi. Jo siihen aikaan palvelut haettiin juuri sieltä kauppalasta. Siellä oli paitsi kauppoja, myös lääkäri, apteekki ja posti.
Hallinnon rakennekehitys on kovimmalla voimalla iskenyt juuri näihin seutukaupunkeihin.
Kun hallintoa on eri aloilla keksitetty, niin sitä on supistettu juuri seutukaupungeista. Keskittämisen kohteena ovat olleet esimerkiksi käräjäoikeudet, verohallinto ja poliisi. Paineita kohdistuu myös seutukaupunkien te-toimistoihin, ammattikorkeakouluyksiköihin, ammattioppilaitoksiin ja aluesairaaloihin. Osa seutukaupungeista on lisäksi joutunut metsäteollisuuden rakennemuutoksen kohteeksi.
Kaikki seutukaupungit eivät ole väkeään menettäviä, vaan myös lievästi kasvavia kuntia on joukossa mukana. Useimmissa ikärakenne aiheuttaa kuitenkin ongelmia sekä yksityiselle että julkiselle palvelurakenteelle.
Nykyinen kuntien välinen verotulojen tasausjärjestelmä on elinehto monille seutukaupunkeille. Jos seutukaupungit eivät säily elinvoimaisina, niin monilta maaseudun asukkailta palvelut karkaavat liian kauaksi.
Seutukaupunkien asema tuleekin arvioida kokonaisvaltaisesti, koska yksittäisten hallinnonalojen keskittämisratkaisujen seuratessa toisiaan lopputuloksena on alasajo.
Valtaosa suomalaisista asuu kasvukeskuksissa tai niiden lähialueilla. On ymmärrettävää, että niillä alueilla kaavoitusta ja yhdyskuntarakenteen muotoutumista suunnitellaan kokonaisvaltaisesti. Muuttovoittokuntien uudisrakentaminen voidaan toteuttaa ekotehokkaasti ja yhteensovittaa julkiseen liikenteeseen.
Sitä vastoin ydinmaaseudulla tulisi helpottaa esimerkiksi rantarakentamista, koska monissa kylissä pienelläkin väestönlisäyksellä voitaisiin turvata kyläkoulut. Keskittäminen ei ole aina ekotehokkain ratkaisu, vaan se voi maaseudulla olla myös nykyisten palveluiden turvaaminen haja-asutusrakentamista sallimalla.
Väestön kasvun keskittyminen kasvukeskuksiin on väistämätöntä. Kyse on kuitenkin siitä, millä voimalla se tapahtuu. Jos seutukaupungit ja niiden läheinen maaseutu säilyvät elinvoimaisina, niin muuttoliike pysyy hallinnassa.
Jos taas seutukaupunkien ote pettää ja maaltapako kiihtyy, niin tuloksena on entistä korkeammat asumisen hinnat kasvukeskuksissa. Tämä iso kuva tulee nähdä erityisesti silloin, kun yksittäisillä hallinnonaloilla keskittämispäätöksiä mietitään. Seutukaupunkien kamelin selkää ei pidä katkaista.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Helsingin Sanomat 8.12.2010: Verotulojen tasausjärjestelmän alasajo vaarantaisi peruspalvelut koko maassa
8.12.2010
“Järjestelmää ei ole mahdollista poistaa, jos pidetään kiinni siitä, että maaseudullakin lasten koulutus, terveyspalvelut ja vanhustenhoito järjestetään asianmukaisella tavalla.”
Helsingin talousongelmien yhteydessä on nostettu esille verontasausjärjestelmän muuttaminen. Lähinnä äänessä ovat olleet niiden kuntien edustajat, jotka ovat tasauksen maksajia. Asian toinen puoli on se, että tasausjärjestelmän alasajaminen romuttaisi maaseudun peruspalvelut. Verotulontasausjärjestelmää ei ole mahdollista poistaa, jos pidetään kiinni siitä, että maaseudullakin lasten koulutus, terveyspalvelut ja vanhustenhoito järjestetään asianmukaisella tavalla.
Verotulojen tasausjärjestelmä takaa jokaiselle kunnalle 91,86 prosenttia Suomen kuntien keskimääräisestä verotulosta. Pienimpien verotulojen kuntien oma verokertymä on vain noin 60 prosenttia maan keskiarvosta. Tasaus kasvattaa kunnan verotuloja siten suurimmillaan kolmanneksen.
Henkilöä kohden laskettuna eniten verotulontasausta saavat maaseudun pienet kunnat – euromääräisesti ylivoimaisesti suurin saaja on Joensuu. Seuraavina tulevat maaseudun pienet kaupungit. Esimerkiksi oma kotikuntani Sastamala saa verotulojen tasausta vuonna 2011 lähes 12 miljoonaa euroa, joka vastaa neljää veroäyriä. Jos siis verotulontasausta ei olisi, kunnallisvero Sastamalassa olisi nykyisen 20:n sijaan 24.
Verotulontasausta maksavat pääkaupunkiseudun kunnat, kasvukeskukset ja yksittäiset menestyvät teollisuuspaikkakunnat kuten Eurajoki ja Harjavalta. Pääkaupunkiseudun osalta kyse on itse asiassa takaisinmaksusta. Pääkaupunkiseudun verotulot kertyvät siitä, että valtion keskushallinto on keskitetty yhteen paikkaan. Virkamiesten palkat maksetaan valtion verovaroista, mutta ne lasketaan verotuloiksi pääkaupunkiseudun kuntiin.
Pääkaupunkiin ovat valtion työpaikkojen lisäksi keskittyneet pörssiyhtiöiden pääkonttorit ja monien järjestöjen hallinto, jotka myös kerryttävät pääkaupungin verotuloja. Pääkaupunkiseutua ei voi siten verrata muuhun Suomeen, koska sen taloudellinen asema on aikoinaan luotu poliittisella päätöksellä, ja maan etu on keskittää keskushallinto yhteen paikkaan.
Pääkaupunkiseudun todelliset kilpailijat ovat maamme rajojen ulkopuolella. Yrityksistä ja asukkaista kilpaillaan lähinnä Itämeren alueen muiden metropolien kanssa. Helsingin menestyminen tässä kilpailussa on tärkeää koko Suomelle; siksi tehokas metropolipolitiikka puolustaa paikkaansa. Pääkaupunkiseutua ei kuitenkaan auteta ajamalla suomalaista maaseutua alas.
Verotulontasauksen kiistaton huono puoli on, että se ei ole kannustava järjestelmä. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä sitä johtopäätöstä, että verotulojen tasausta saavat kunnat olisivat hoitaneet asioitaan huonosti. Kyse on erilaisesta väestön ikärakenteesta, etäisyyksistä ja elinkeinorakenteesta.
Esimerkiksi omassa kunnassani veroprosentti on Helsinkiä suurempi liikuntapalvelut selvästi niukemmat, ja teatteri toimii vapaaehtoisvoimin. Kunnan menoista lähes 90 prosenttia menee sosiaali- ja terveydenhoidon sekä koulutuksen menoihin. Arvovalinnat ovat kohdallaan, joten tasausjärjestelmää muuttamalla ei leikattaisi mitään luksuspalveluita, vaan peruspalveluita.
Verontasausjärjestelmän poistaminen johtaisi muuttoliikkeen kiihtymiseen maaseudulta pääkaupunkiin. Opiskelijoiden ja työikäisten lisäksi tulisivat myös vanhukset, koska kotikunta ei kykenisi enää huolehtimaan heistä.
Nykyinen järjestelmä ohjaa juuri päinvastaiseen liikkeeseen. Monet pääkaupunkiseudulla työuransa tehneet muuttavat eläkepäivilleen maaseudun pieniin kaupunkeihin, joissa asuminen on edullisempaa, elämä rauhallisempaa ja palvelut lähempänä. Näin päin tapahtuva muuttoliike pitää asuntojen hintoja kurissa pääkaupunkiseudulla, kun päinvastainen järjestely toisi palvelutalorakentamisen ruuhkan. Verotulontasausjärjestelmä puolustaa edelleen paikkaansa.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok), Sastamala
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Maaseudun tulevaisuus 24.11.2010: Seutukaupunkien elinvoima tärkeää maaseudulle
24.11.2010
Ministeri Jan Vapaavuoren ERA 17-työryhmän esiin nostama palveluvyöhykemalli voi olla järkevää politiikkaa kasvukeskuksissa ja niiden liepeillä, mutta syvällä maaseudulla siitä ei ole toimintamalliksi. Maaseudulla kyse on enemmänkin siitä, että palvelut ovat riittävän lähellä, jotta syrjemmässäkin voi asua. Jos koulu, kauppa tai terveyskeskuksen päivystys ovat kymmenien kilometrien päässä, niin asuminenkin menee vaikeaksi.
Maaseutupoliittisessa selonteossa maaseutu jaetaan kaupungin läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Kaupunkien läheinen maaseutu on halutuinta asuinaluetta Suomessa ja sinne palvelut syntyvät markkinataloudellisin ehdoin. Lähikoulutkin pysyvät pystyssä ainakin siedettävän lähellä, koska näille alueille muuttavat juuri lapsiperheet.
Ydinmaaseutu on aluetta, jossa ei eletä kasvukeskuksen varassa. Siellä alueen palvelut on haettavissa pienemmistä keskuksista eli seutukaupungeista. Tyypillinen seutukaupunki on oman maakuntansa kakkos- tai kolmoskeskus ja sitä ympäröi laaja maaseutu. Itsenäisyytemme aikojen alussa niitä nimitettiin kauppaloiksi. Jo siihen aikaan palvelut haettiin juuri sieltä kauppalasta. Siellä oli paitsi kauppoja, myös lääkäri, apteekki ja posti.
Viimeaikainen hallinnon rakennekehitys on kovimmalla voimalla iskenyt juuri näihin seutukaupunkeihin. Kun hallintoa on eri aloilla keksitetty, niin sitä on supistettu juuri seutukaupungeista. Keskittämisen kohteena ovat olleet esimerkiksi käräjäoikeudet, verohallinto ja poliisi. Paineita kohdistuu myös seutukaupunkien te-toimistoihin, ammattikorkeakouluyksiköihin, ammattioppilaitoksiin ja aluesairaaloihin. Osa seutukaupungeista on lisäksi joutunut metsäteollisuuden rakennemuutoksen kohteeksi.
Kaikki seutukaupungit eivät ole väkeään menettäviä, vaan myös lievästi kasvavia kuntia on joukossa mukana. Useimmissa ikärakenne aiheuttaa kuitenkin ongelmia sekä yksityiselle että julkiselle palvelurakenteelle. Jos seutukaupungit eivät säily elinvoimaisina, niin monilta maaseudun asukkailta palvelut karkaavat liian kauaksi. Seutukaupunkien asema tuleekin arvioida kokonaisvaltaisesti, koska yksittäisten hallinnonalojen keskittämisratkaisujen seuratessa toisiaan lopputuloksena on alasajo.
Väestön kasvun keskittyminen kasvukeskuksiin on väistämätöntä. Kyse on kuitenkin siitä, millä voimalla tämä tapahtuu. Jos seutukaupungit ja niiden läheinen maaseutu säilyvät elinvoimaisina, niin muuttoliike pysyy hallinnassa. Jos taas seutukaupunkien ote pettää ja maaltapako kiihtyy, niin tuloksena on entistä korkeammat asumisen hinnat kasvukeskuksissa. Tämä iso kuva tulee nähdä erityisesti silloin, kun yksittäisillä hallinnonaloilla keskittämispäätöksiä mietitään. Seutukaupunkien kamelin selkää ei pidä katkaista.
Aihe: Mielipidekirjoituksia