Arto Satosen viikkoviesti – Kuntien ja yritysten yhteistyö, maa- ja metsätalous sekä ammattikorkeakoulujen aloituspaikat
30.3.2012
Tässä listaviestissä asiaa kuntien ja yritysten välisestä yhteistyöstä, ajankohtaisia maa- ja metsätalousasioita, sekä tämän päivän uutisia ammattikorkeakoulujen aloituspaikkajaosta.
Kunnat ja yrittäjät puhaltamaan yhteiseen hiileen
Ympäri Suomea järjestetään yrittäjien ja kuntapäättäjien yhteisiä tilaisuuksia. Sastamalan tilaisuudessa maanantaina esille nousivat julkiset hankinnat, kaavoituspolitiikka sekä asumisen, että yrittämisen näkökulmasta ja elinkeinostrategian jalkauttaminen. Monissa muissa paikoissa lisäksi nousee esille ammatillisen koulutuksen ja yritysten välisen yhteistyön kehittämisen tarve, mutta Sastamalassa tähän ollaan tyytyväisiä, koska yhteistyö SASKYn ja yritysten välillä on jo nyt luontevasti toimivaa ja mittavaa. Viimeisenä esimerkkinä on yritysten sitoutuminen omalla panoksellaan SASKYn liikuntahallin rakentamiseen.
Julkiset hankinnat puhuttavat ympäri Suomea. Yrittäjät pelkäävät aiheellisesti sitä, että kilpailutukset tehdään niin laajoina kokonaisuuksina, että pienet yrittäjät eivät pysty edes jättämään tarjousta. Jos seurauksena on alueellinen monopoli, niin seuraavalla kierroksella tarjoajia on hyvin vähän. On siis sekä yrittäjien, että kunnan etu järjestää kilpailutus siten, että tarjoajia on monia ja pienilläkin yrityksillä on mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuun.
Kaavoituspolitiikan osalta ongelmallisinta on vauhti tai pikemminkin sen puute. Yritysten investointitarpeet tulevat nopeasti ja ne pitäisi voida myös nopeasti toteuttaa. Nykyjärjestelmässä aika hankepäätöksestä toteutukseen voi kestää vuosia pitkistä kaavaprosesseista ja yksittäisistä valituksista johtuen. On demokratian irvikuva, että valituksilla voidaan vuosia pitkittää sellaistenkin investointien toteutumista, jotka on valtuustotasolla yhteisesti ja jopa lähes yksimielisesti hyväksytty.
Lisärahaa Kemeraan, maatalous selvisi kehysriihestä kohtuullisesti
Nuorten metsien hoitoon saadaan elvytyspaketista lisätalousarvion kautta 5 miljoonaa euroa lisää rahaa. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt, että pienpuunenergiatuelle varatut rahat siirrettäisiin Kemeraan, koska Komissio ei hyväksynyt PETUa. Näillä toimilla edesautetaan puun korjuuta ja luodaan työtä maaseudulle.
Maatalouden osalta kehysriihestä selvittiin kohtuullisesti. Säästötavoitteeksi maa- ja metsätalousministeriölle tuli 55 miljoonaa euroa vuoden 2015 tasoon. Näistä suurin summa 31 miljoonaa euroa viljelijätuista leikataan vasta v. 2015. Asian taustalla on EUn CAP- uudistus ja sitä seuraava 141- neuvottelu. Näiden neuvottelutulosten jälkeen selviää miten kotimainen leikkaus kohdennetaan. Todennäköisesti leikkauksella tasoitetaan tukieroja maan välillä, mikä on kilpailun näkökulmasta ymmärrettävää. Tavoitteena pitää kuitenkin olla se, että maatalousuudistuksen jälkeenkin maatalous on kannattava elinkeino koko Suomessa.
Luopumistukijärjestelmään tulee muutoksia ja sukupolvenvaihdoksen ikäraja tullee nousemaan 1-2 vuodella. Nämä muutokset ovat tulossa voimaan 2013-2014. Ikärajaan tehtävät muutokset ovat korotuksiltaan linjassa yleisten eläkepoliittisten muutosten kanssa. Kehysriihen yhteydessä esitettiin vaatimuksia korottaa sukupolvenvaihdokseen oikeuttava ikä samalle tasolle eläkeputkeen pääsemisiän kanssa. Näin jyrkkä korotus olisi kuitenkin vaarantunut maatilojen sujuvan siirtymisen ikäpolvelta toiselle. Sen vuoksi oli viisasta pidättäytyä nyt tehdyissä ratkaisuissa, jossa ikäraja nousee 56 vuodesta yhdellä tai kahdella vuodella.
Tampereen ja Hämeen ammattikorkeakoulun paikat alkuperäisen esityksen mukaan
Hallituksen sivistyspoliittinen ministerivaliokunta ja opetusministeriö teki lopulliset päätökset ammattikorkeakoulujen aloituspaikoista. Aloituspaikkoja vähennetään 2030 eli hieman vähemmän kuin alkuperäisessä esityksessä. Leikkauksia hieman lievennettiin niiltä ammattikorkeakouluilta, joihin leikkuri oli tiukimmin osunut. Rakenteellisen uudistuksen perusteista ei kuitenkaan tingitty ja siten esimerkiksi kulttuurialan koulutuspaikkoja leikataan vastaamaan alan työvoiman tarvetta.
Tampereen ammattikorkeakoululta leikataan 115 aloituspaikkaa, mikä on seitsemisen prosenttia kaikista aloituspaikoista. TAMK päättää itsenäisesti leikkausten kohdistamisesta. Mahdollinen lopputulos on se, että nuorisoasteen koulutus jollakin aikavälillä keskittyy kokonaan Tampereelle. Tämä ei ole hyvä asia Ikaalisten, Mänttä-Vilppulan ja Virtain kannalta. Vähintäänkin on perusteltua taata ammattikorkeakoulutasoisen aikuiskoulutuksen jatkuminen näillä paikkakunnilla, jotta voidaan turvata työvoiman saatavuus näillä alueilla.
Hämeen ammattikorkeakoulusta leikataan 70 aloituspaikkaa. HAMKin johto on hyväksynyt leikkauksen, mutta ei hyväksy ministeriön virkamiesesitystä koulutuksen keskittämisestä Hämeenlinnaan. On tärkeää, että HAMKin johdon näkemystä kunnioitetaan. Esimerkiksi Valkeakoskella on investoitu voimakkaasti ammattikorkeakouluun, ammattioppilaitokseen ja lukioon, sekä kehitetty näiden välistä Campus-yhteistyötä. Ei ole missään nimessä järkevää ajaa tällaista aidosti kansainvälistä toimintaympäristöä alas lopettamalla nuorisoasteen AMK-opetus Valkeakoskelta. Sen sijaan pitää edelleen kehittää niitä Valkeakoskella jo aloitettuja toisen ja kolmannen asteen koulutukseen yhteistyömalleja, jotka mahdollistavat nuorille nopeamman pääsyn koulusta työelämään.
Tarkemmat tiedot ammattikorkeakoulujen aloituspaikkavähennyksistä alakohtaisesti löydät täältä.
Eduskunta pitää ensi viikolla istuntotaukoa, joten seuraava viesti tulee pääsiäisen jälkeen!
Hyvää viikonloppua ja rauhaisaa pääsiäisaikaa toivottaen,
Arto Satonen
–
Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-5113110
–
Listalle liittymiset ja listalta poistumiset:
Arto Ahvensalmi
(Arto Satosen eduskunta-avustaja)
arto.ahvensalmi@eduskunta.fi
09-4324110 / 045-1245678
Aihe: Viikkoviestejä
Arto Satosen viikkoviesti – raamiratkaisu ja lisäykset talousarvioon
2.12.2011
Tässä viestissä on yksityiskohtia raamiratkaisusta sekä poimintoja eduskunnan tekemistä lisäyksistä ensi vuoden talousarvioon.
Raamiratkaisu vakauttaa kotimaan tilannetta – kilpailukykyä edelleen vahvistettava
Hyvin kattava palkkaratkaisu tuo työrauhaa ja ennustettavuutta Suomeen. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun finanssikriisin vuoksi kansainvälisen talouden näkymät ovat hyvin epävarmat. Raamiratkaisun sisällä on kuitenkin vielä kyettävä tekemään järkeviä ratkaisuja.
Osa raamiin sisältyvistä palkankorotuksista päätetään yritystasolla. On tärkeää, että paikallisen sopimisen mahdollisuutta hyödynnetään. Se mahdollistaa palkan maksamisen entistä enemmän suoritetun työpanoksen mukaan. Tasakorotus kaikille voi tuntua tasapuoliselta, mutta se ei motivoi parempiin työsuorituksiin. Sen vuoksi työn vaativuuden huomioiminen yritystasolla on tärkeää. Oikein mitoitetut palkankorotukset turvaavat myös parhaiten työllisyyden.
Pienyrittäjiä on erityisesti huolettanut raamiratkaisuun sisältyvä kolmen palkallisen koulutuspäivän minimivaatimus. Tämä ei muuta mitään niissä yrityksissä, jossa jokainen työntekijä on jo aiemmin ollut vähintään kolme päivää koulutuksessa vuodessa. Alle 10 hengen yrityksissä on kuitenkin monia työntekijöitä, joilla ei ole ollut koulutusta lainkaan. Koulutuksen on oltava työntekijää ammatillisesti kehittävää ja yrityksen kannalta järkevää, jotta tämä satsaus maksaa itsensä takaisin. Valtio osallistuu koulutukseen tukemalla koulutuspäiviä verotuksessa tehtävän koulutusvarauksen kautta. Tarkemmat yksityiskohdat selviävät keväällä, kun asiaa valmistelee kolmikantatyöryhmä, johon on tärkeää saada myös Suomen yrittäjien edustus.
Raamiratkaisuun sisältyy myös maataloustupo. On oikeudenmukaista, että kokonaisratkaisussa huomioidaan myös maatalousyrittäjät. Maataloustupo koostuu energiaveronpalautuksen säilyttämisestä, joka merkitsee 18 miljoonan euron säästöä energiakuluissa budjettiesitykseen verrattuna. Lisäksi maataloustupon nimissä nimitetään työryhmä valmistelemaan maatalousyrittäjien työhyvinvointia kehittäviä uudistuksia ja valmistellaan erillistä alempaa kiinteistöverokantaa maatalouden tuotantorakennuksille. Näillä uudistuksilla osaltaan helpotetaan maatalouden kannattavuusongelmia.
Eduskunta lisäsi rahaa teihin ja homekouluihin
Hallituspuolueet päättivät tänään budjettilisäyksistä vuoden 2012 budjettiin. Eduskunnan lisäykset 52,5 miljardin budjettiin olivat vain 40 miljoonaa. Näistä rahoista lähes neljännes tulee liikennesektorille. Yksityisteiden määrärahoja nostetaan 5 miljoonalla eurolla eli palautetaan samalle tasolle kuin ne olivat ennen puuhuollon turvaamiseksi tehtyjä erityislisäyksiä. Myös teemahankkeisiin käytetään 2,7 miljoonaa ja joukkoliikenteen ostoihin 2 miljoonaa.
Tärkeä lisäyskohta on myös homekoulujen korjaus, johon myönnettiin 2 miljoonaa euroa. Lisää rahaa saavat myös Kemera, vesihuoltohankkeet, Pro Agria ja 4H. Kaikkiaan rahaa jaettiin kymmeniin kohteisiin, mutta monet summat olivat varsin pieniä. Eduskunnan lisäämät korotukset on kohdennettava vain kaikkein suurimpiin kipukohteisiin, koska valtion talous on nyt hyvin tiukalla.
Ensi tiistaina on juhlan aika. Suomi juhlii 94 itsenäisyyden vuotta. Samalla on jälleen kerran aika muistaa itsenäisyytemme takuumiehiä sotiemme veteraaneja.
Aihe: Viikkoviestejä
Kansanedustaja Arto Satosen viikkoviesti – työmarkkinaratkaisu ja maatalouden cap-uudistus
14.10.2011
Eduskunta on tämän viikon käsitellyt budjettia lähetekeskusteluissa. Seuraavaksi budjetti menee erikoisvaliokuntiin, joiden lausuntojen pohjalta valtionvarainvaliokunta käsittelee budjetin ja tekee muutokset, jonka jälkeen asia tulee takaisin suureen saliin aivan joulun alla. Kiihkeimmät budjettikeskustelut ovat kohdistuneet taloustilanteeseen, kuntauudistukseen ja puolustusvoimien rakennemuutoksiin.
Tämän viikon isot asiat ovat kuitenkin työmarkkinaratkaisu ja maatalouden cap-uudistus.
Työmarkkinaratkaisu eli työllisyyssopimus oli pitkän synnytyksen takana. Lopulta järki voitti molemmilla puolilla. Hallituksen sitkeydellä ja vastaantulolla oli myös hyvin tärkeä merkitys. Lopputulos on hyvä, Hallituksen vastaantulo kohdistuu asioihin, jotka ovat kilpailukykyä edistäviä.
Keskeisimmät valtion panostukset ovat yhteisöveron kevennys 0,5 prosenttiyksiköllä, energialeikkurin välitön käyttöönotto, valtion mukaantulo lomatusten rahoitukseen ja tel-maksukorotuksen korvaaminen palkansaajille.
Sopimuksessa on mukana myös kilpailukykyä lisääviä uusia toimia, kuten yritysten omien innovaatioiden edistäminen tk-vähennyksellä / businessenkeleiden verokäytäntöä muuttamalla. Lisäksi panostetaan työntekijöiden ammattitaidon kehittymiseen siten, että kaikille tulee oikeus kolmeen työnantajan määräämään koulutuspäivään vuodessa. Valtio osallistuu tämän rahoittamiseen. Myös vuorotteluvapaaseen suunnitelluista heikennyksistä luovutaan.
Palkankorotusten tasoa on arvosteltu mm. Suomen yrittäjien toimesta. On totta, että taso on näissä talousnäkymissä haasteellinen. Realismia on kuitenkin se, että lakkoaalto liittokohtaisin palkkakilpailuin olisi johtanut vielä paljon kalliimpaan ja työllisyyden kannalta huonompaan ratkaisuun.
Avainasia on nyt sopimuksen kattavuus. Valtion mukaantulo riippuu sopimuksen kestävyydestä liittokohtaisissa palkkaratkaisuissa. Jos avainliitot jäävät ulkopuolelle, niin koko sopimus vesittyy. Jos esimerkiksi satamat seisovat, niin maltillinen ratkaisu vientiteollisuudessa ei paljon auta. Vastuu kokonaisuudesta onkin nyt tupo-raamien puitteissa liittotasolla.
Maatalouden cap-uudistuksen ensimmäinen erä meni Suomen kannalta varsin hyvin. Komission pohjaehdotuksessa on huomioitu Suomen erityisolosuhteet, mikä tarkoittaa mm. oikeutta jatkaa tuotantosidottujen tukien maksamista ja luonnonhaittakorvauksen jatkoa. Ministeri Jari Koskinen, hänen esikuntansa MMMssä ja MTK ansaitsevat jo tässä vaiheessa tunnustuksen hyvästä edunvalvonnasta Euroopan Unionin tasolla.
Ongelmiakin toki esitykseen sisältyy. Sokerikiintiöiden poistuminen vaarantaisi suomalaisen sokerituotannon jatkumisen. Esitykseen sisältyvä viherryttäminen vaatii myös vielä muutoksia. Uusi järjestelmä uhkaa ajaa osan tuotantokelpoisista pelloista ruokatuotannon ulkopuolelle, mikä ei ole globaalisti kestävää. Lisäksi järjestelmän käyttöönottoon sisältyy byrokraattisia ongelmia.
Aihe: Viikkoviestejä
Kuluttajalle mahdollisuus valita suomalaista ruokaa
19.9.2011
Kotimainen maatalous on haasteiden edessä. Tuotantokustannusten kasvua on vaikeaa siirtää täysimääräisesti tuotantohintoihin ja monien tilojen kannattavuudessa on ongelmia. Rakenteellista kehitystä suurempaan tilakokoon on tapahtunut vauhdikkaasti, mutta sekään ei yksin riitä ratkaisuksi. Viime kädessä suomalaisen maatalouden tulevaisuus on suomalaisen kuluttajan käsissä.
Jyrki Kataisen hallitus on nostanut yhdeksi politiikan kärjekseen lähiruokastrategian. Tavoitteena on löytää aiempaa selvästi enemmän lähiruoalle kanavia pellolta ruokapöytään. Tavoitteena on lisätä kuluttajien mahdollisuuksia ostaa paikallista ruokaa, että parantaa paikallisen tuotannon kannattavuutta. Avainasemaan nousevat alkuperämerkinnät, joiden kattavuutta tulee lisätä. Kun kuluttajalla on tieto siitä mistä ruoka on peräisin, niin silloin valinnanmahdollisuus on hänellä. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että kuluttaja ostopäätöstä tehdessään sekä kaupan kassalla, että ravintolan pöydässä voi halutessaan tietoisesti valita kotimaisen vaihtoehdon.
Maatalouspoliittisessa keskustelussa usein nousee esille tuottajan saama vähäinen osuus lopputuotteen hinnasta suhteessa teollisuuden ja kaupan osuuteen. Tämän suhteen muuttamiseksi on vaadittu uutta lakia tuottaja/toimialaorganisaatioista tarkoituksenaan parantaa tuottajien neuvotteluasemaa. Lakiesitystä selvitetään parasta aikaa maa- ja metsätalousministeriössä, mutta siltä ei kannata odottaa liikaa. Jokainen ketjun porras toimii omasta kannattavuusnäkökulmastaan katsottuna järkevällä tavalla.
Euroopan Unionin maatalouspolitiikan uudistus on käynnissä parasta aikaa. Suomalaisen maatalouden toimintaedellytysten kannalta on tärkeää, että menestymme neuvotteluissa. Ei ole kuitenkaan realistista olettaa, että tässä taloudellisessa tilanteessa Suomen maatalouden tuki kasvaisi, vaikka Suomen neuvottelutavoitteita onkin komissiossa ja parlamentissa hyvin ymmärretty. Menestymällä tukineuvotteluissa mahdollistetaan kotimaisen elintarviketuotannon toimintaedellytykset, mutta ei ratkaista nykyisiä kannattavuusongelmia.
Viime kädessä valta on siis kuluttajalla. Lainsäädännön keinoin voidaan ja tulee vaikuttaa siihen, että kuluttaja tietää milloin hän valitsee kotimaisen ja ulkomaisen ruoan välillä. Jos kuluttajan koriin päätyy laadukkaamman kotimaisen tuotteen sijasta edullisempi ulkomaalainen, niin on aivan varmaa, että ulkomaalaisia tuotteita on kaupan hyllyllä entistä enemmän. Silloin häviäjinä eivät ole vain suomalaiset tuottajat, vaan myös kotimaisesta tuotannosta riippuvaiset elintarviketeollisuuden työntekijät.
Sastamalassa valtuutettu Ilkka Naatula (kok) jätti aloitteen aterioiden pääraaka-aineiden alkuperämerkinnöistä Sastamalan kaupungissa. Aloitteen idean mukaisesti koulujen ja päiväkotien ruokalistan yhteydessä olisi maininnat ruoan raaka-aineiden alkuperämaista. Tämä on erinomainen tapa myös pedagogisesti opettaa suomalaista nuorisoa ottamaan selvää ruokansa alkuperästä. Juuri tällaisia avauksia suomalainen maatalous nyt tarvitsee.
Aihe: Blogi
Maaseudun Tulevaisuus
4.4.2011
Aihe: Tutustu lisää Artoon
Arto Satonen: Metsän kiinteistöverolle ei, tilakoon kasvattamiselle kyllä
3.3.2011
Tiedote/kannanotto 3.3.2011
Julkaisuvapaa heti
Satonen: Metsän kiinteistöverolle ei, tilakoon kasvattamiselle kyllä
Metsätilojen koon ja rakenteen kehittämistä pohtinut työryhmä luovutti tänään raporttinsa. Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnan puheenjohtaja Arto Satonen on tyytyväinen, että yleisesti metsäalaa ja myös kokoomuksen maaseutuvaltuuskuntaa askarruttaneita kysymyksiä on nyt selvitetty.
“Metsänomistusrakenteen kehittäminen sekä sukupolvenvaihdosten helpottaminen ovat keskeisiä seuraavan hallituskauden haasteita. Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunta on halunnut metsäpolitiikan ja verotuksen olevan kannustavaa. Tästä syystä niin sukupolvenvaihdosten huojennuksen kuin tilusjärjestelyjenkin edistämistä tulee lähivuosina jatkaa”, Satonen toteaa.
Tilakoon kehittämistä pohtinut työryhmä on monessa asiassa päätynyt samankaltaiseen lopputulokseen kuin Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunta.
“Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunta ei usko kiinteistöveron kannustinvaikutukseen, emmekä siksi kannata sitä. Työryhmän raportissa korostetaan myös yhteismetsiä. Aivan viimeisen vuoden aikana on ollut hienoa huomata kiinnostuksen yhteismetsiin kasvaneen. Asiaa kannattaa ehdottomasti edistää”, Satonen päättää.
Lisätietoja:
Kansanedustaja Arto Satonen, 050 511 3110
Aihe: Mielipidekirjoituksia, Uutisia
Malttia ympäristöpolitiikkaan
25.2.2011
Suomi on kansainvälisissä ilmastotalkoissa edelläkävijä. Me olemme huolehtineet ympäristöstämme jo ennen kuin se oli edes muodikasta. Kansainvälisissä velvoitteissa lähdetään siitä, että jokainen parantaa merkittävästi nykytilaansa. Silloin ne maat, jotka ovat asioita järkevästi jo hoitaneet, saavat palkinnoksi entistä isomman kakun. Mitä kireämmät vaatimukset ovat, sen kalliimmaksi niiden toteuttaminen tulee.
Suomi on jo kantanut kansainvälistä vastuuta niin esimerkillisesti, että ilmastotavoitteiden rinnalle on toiseksi asiaksi otettava kansainvälisen kilpailukykymme turvaaminen.
Entistä tiukempia ympäristönormeja vaativat vetoavat usein suomalaisten korkeaan keskimääräiseen hiilijalanjälkeen. Tällainen vertaaminen on tarkoitushakuista. On itsestään selvää, että suurta kylmää maa-aluetta asuttava pieni kansa käyttää enemmän energiaa henkeä kohden kuin samankokoinen väestö Välimeren suurkaupungissa. Lisäksi meidän tehtävämme kansainvälisessä työnjaossa on hyödyntää laajan maamme malmi- ja metsävaroja, joiden jalostaminen kuluttaa paljon energiaa. Lopputuotteet viedään kuitenkin maailmalle, joten niiden osuus pitäisi laskea tuotteiden käyttäjien hiilijalanjälkeen.
Suomalaista maataloutta syytetään usein isosta ympäristökuormituksesta. Asiaa tarkemmin seuranneet ovat eri mieltä. Esimerkiksi EU:n ympäristökomissaari piti suomalaista maataloutta edelläkävijänä ympäristönsuojelussa ja toivoi muiden ottavan siitä esimerkkiä. Parantamisen varaa olisi erityisesti Venäjällä, jonka maatalouden ympäristönormit ovat aivan eri maailmasta – ja tulokset valuvat Itämereen.
Itämeren puhtaus on Suomelle hyvin tärkeää. Sitäkään ongelmaa emme ratkaise yksin. Ilmaston tila ei parane yhtään, jos huipputiukat rikkipäästötavoitteet ajavat rahtilaivat Suomen satamista Venäjään satamiin. Samaa merta ne silti kuormittavat. Suomenkin on oltava itsekäs silloin, kun kyse on oman kilpailukykymme rapauttamisesta. Asia on kuitenkin hoidettava etukäteen tiukalla edunvalvonnalla, ei soinimaisesti jälkikäteen Metalliliiton kuorossa huutamalla.
Taistelua ilmastonmuutosta vastaan ei voiteta olemalla ymmärtäväinen heikompia kohtaan. Avainasemaan asettuvat kehitysmaiden isojen ja edelleen kasvavien talouksien toimenpiteet. Valitettavasti matka Intiaan ei lisää uskoa tulevaisuuteen. Uusiutuvasta energiasta kyllä puhutaan ja laitoksiakin rakennetaan, mutta katukuvassa ilmastonmuutoksen torjunta ei näy lainkaan. Kaikki välineet liikkuvat, jotka liikkeelle saadaan, saastuttivat ne kuinka paljon hyvänsä. Väkimäärän kasvun säätelystä ei kukaan uskalla edes hiiskahtaa.
Uusiutuva energia ja ympäristöteknologia luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja niitä meidän pitää hyödyntää. Kotimarkkinoiden merkitystä ei kuitenkaan pidä liioitella. Ei kenenkään kannata kehittää tuulivoimateknologiaa Suomen pieniin tarpeisiin, vaan referenssikohteita on saatava suuremmista ympyröistä. Pelkästään imagollisista syistä ei kannata olla paavillisempi kuin paavi itse, koska myös nykyisen teollisuutemme toimintaedellytykset on turvattava. Onneksi sentään järki voitti ydinvoimaratkaisussa.
Kansainvälisissä ilmastotalkoissa Suomi on ollut se edelläkävijä, joka hyväksyy itselleen tiukimmat normit. Vaikka asia on hyvä, aina ei kannata olla vapaaehtoinen. Innokkuuden rinnalle tarvitaan myös malttia. Armeijassakin pärjäävät parhaiten yleensä ne, jotka kantavat vastuunsa, mutta eivät erotu massasta, vaan kulkevat vähin äänin keskijoukossa. Siitä toimintamallista voisi ottaa oppia myös ympäristöpolitiikkaan.
Aihe: Blogi
Maatalouspolitiikassa tapahtuu – Ville Itälä Sastamalassa – Albert Dess eduskunnassa
24.2.2011
EU:n maatalouspoliittisen uudistus etenee. Suomella on tärkeänä edunvalvontatehtävänä saada aikaan sopimus, joka turvaa suomalaisen tuotannon kannattavuuden myös jatkossa. Parasta aikaa esimerkiksi sianlihan tuotannossa ollaan merkittävissä kannattavuusongelmissa.
Suomalaisista MEP:eistä ainoastaan Ville Itälä osallistuu Euroopan parlamentin maa- ja metsätalousvaliokunnassa uudistuksen käsittelyyn.
Ville Itälä on Pirkanmaan Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnan vieraana Sastamalassa Sylvään koululla ensi lauantaina 26.2. klo 11 tuomassa Euroopan parlamentin ajankohtaiset terveiset maatalousuudistukseen. Tervetuloa!
—————
Vieläkin tärkeämpiä vieraita parlamentista saapuu johtamaani Kokoomuksen valtakunnalliseen maaseutuvaltuuskuntaan, kun Saksan CDU:n MEP Albert Dess tulee Suomeen ke 16.3.
Dess on maatalousuudistuksen pääraportööri Euroopan parlamentissa ja siten uudistuksen avainhenkilö. Keskustelu eduskunnassa pidetään 11-13, ja se on kutsutilaisuus maaseutuvaltuuskunnan jäsenille. Samassa yhteydessä julkistetaan Kokoomuksen uusi maaseutuohjelma. Tervetuloa!
Lisätietoja tilaisuudesta saa maaseutuvaltuuskunnan puheenjohtaja Arto Satoselta (arto.satonen@eduskunta.fi) sekä maaseutuvaltuuskunnan sihteeri Sini Korpiselta (sini.korpinen@kokoomus.fi).
http://www.kokoomus.fi/aate/ohjelmatyo/valtuuskunnat/maaseutuvaltuuskunta/kokoukset_ja_tilaisuudet/
Arto Satonen valittiin Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnan puheenjohtajaksi
19.8.2010
Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnan puheenjohtaja on jatkossa Arto Satonen Sastamalasta, arto.satonen@eduskunta.fi
Arto Satonen valittiin tehtävään ke 18.8.2010 Kokoomuksen puoluehallituksen kokouksessa.
Kokoomuksen maaseutuvaltuuskuntaa koskevista asioista ja maaseutupolitiikasta yleisesti vastaa puoluetoimistossa poliittinen sihteeri Riku Honkasalo, joka toimii myös maaseutuvaltuuskunnan esittelevänä sihteerinä. Honkasalo on työvapaalla vuoden 2010, va. yhteyshenkilö on tällä hetkellä Sari Hintikka-Varis, sari.hintikka-varis@kansio.fi.
Eduskuntaryhmän ryhmäkansliassa maaseutupolitiikasta vastaa Niilo Mustonen, niilo.mustonen(at)eduskunta.fi, 09 4321 (vaihde)
Kokoomuksen maa- ja metsätalousvaliokuntavastaava Eduskunnassa on kansanedustaja (maa- ja metsätalousvaliokunnan vpj.) Pertti Hemmilä, pertti.hemmila(at)eduskunta.fi, 09 4321 (vaihde). Valiokuntatyöryhmäsihteerinä toimii kansanedustajan avustaja, puh. 09 4321 (vaihde).
Kokoomuksen ministeriryhmässä maa- ja metsätalousministeriön asioista vastaa peruspalveluministeri Paula Risikko, ja erityisavustajista Juha Kirstilä (valtiovarainministeriö).
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia, Uutisia
Venäjän tuontirajoituksille ei ole perusteita
25.7.2010
Venäjän suomalaisille elintarvikkeille asettama tuontikieltoa perustellaan hygieniavaatimuksilla, mutta tosiasiassa kyse on maan omasta byrokratiasta ja tavoitteesta suojata omaa tuotantoa epäreiluin keinoin. Suomalaisten yritysten kohtaamat tuontirajoitukset eivät ole ainutlaatuisia. Vastaavia rajoituksia on asetettu mm. puolalaisten, virolaisten ja hollantilaisten yritysten viennille.
Venäjän kauppapolitiikkaan näyttää kuuluvan jatkuva säännösten muuttuminen, jonka tarkoitus on vain vaikeuttaa ulkomaalaisten tuotteiden pääsyä Venäjän markkinoille. Suomalaisten elintarvikkeiden laatu ja korkea hygieniataso tunnetaan Venäjällä laajasti. Sen vuoksi suomalaiset elintarvikkeet ovat Venäjällä haluttuja kuluttajien keskuudessa. En olekaan vielä koskaan tavannut venäläistä, joka epäilisi suomalaisten elintarvikkeiden laatua tai hygieenisuutta. Tuskin niitä tosiasiassa epäilevät edes tuontikiellon rapsauttaneen viraston virkamiehet, vaan kyse on joko toimista suojata omaa tuotantoa tai virkamiesten halusta osoittaa omaa valtaansa.
Suomessa vieraillut presidentti Medvedev lupasi hoitaa tuontirajoitusasian pois päiväjärjestyksestä. Toivoa sopii, että näin tapahtuukin. Samassa yhteydessä Medvedev haki tukea Venäjän WTO-jäsenyydelle. Epämääräiset tuontirajoitukset ja jatkuvasti muuttuvat säännökset osoittavat, että Venäjän itsensä on paljon muututtava, jotta siitä voisi tulla maailman vapaakauppajärjestön jäsen. WTOn toimintaperiaatteisiin kuuluu vapaan kaupan edistäminen reilulla tavalla, mikä edellyttää keinotekoisten kaupparajoitusten poistamista.
Venäjän markkinat ovat suomalaiselle elintarviketuotannolle hyvin tärkeät. Elintarvikevienti suuntautuu vahvasti lähialueille ja korvaavia markkinoita on vaikea löytää. Lisäksi kotimaiset tuotantoketjut ja tuotantolaitosten kapasiteetti on rakennettu siten, että Suomi toimii myös vientimarkkinoilla. Suomalaiset elintarvikkeet ovat myös osaltaan viemässä suomalaista kauppaa eteenpäin Venäjän päivittäistavaramarkkinoilla.
Kauppasuhteiden ja poliittisten suhteiden hoitaminen Venäjän kanssa on tärkeää. Venäjän kaupallinen merkitys on Suomelle suuri, ja siksi meidän on seurattava Venäjän toimia tarkasti. Kauppapolitiikassa ei kuitenkaan ole kohtuutonta vaatia reiluutta myös toiselta osapuolelta, silloin kun itse on hoitanut asiansa kunnolla.
Aihe: Blogi