Hoitovapaa uusi mahdollisuus omaishoitajille
2.1.2012
Omaishoitajien tarve kasvaa Suomessa väestön ikääntyessä. Omaishoitajaksi ryhtyvä tekee hoitosopimuksen oman kunnan kanssa. Oikeus omaishoidon tukeen ja hoitovapaaseen koskee niitä, jotka ovat lain mukaan määriteltyjä omaishoitajia, ja siten oikeutettuja sopimuksen mukaiseen omaishoitajapalkkioon.
Oleellisinta on, että omainen voi laitoshoidon sijaan asua edelleen omassa kodissaan ja hoidettava saa omaisen kautta läheisyyttä, jota jokainen tarvitsee elämässään.
Omaishoitajalla on ympärivuorokautinen vastuu, mikä tarkoittaa työssäkäyvälle usein vuorottelu- tai virkavapaan hakemista. Jos vapaata ei myönnetä tai jos omaishoidon tarve jatkuu työnantajan kanssa sovitun keston yli, omaishoitajaksi ryhtyvä joutuu käytännössä irtisanomaan työsuhteensa. Yhä useampi hoitaa ikääntyneitä vanhempiaan omaishoitajina.
Irtisanoutuminen on oikeudenmukaisesti ajateltuna kohtuutonta. Omaishoitaja on jo monesti tehnyt ison taloudellisen uhrauksen vaihtamalla palkkatyön omaishoitajan verolliseen vähimmäispalkkioon, joka on 1.1.2011 lukien pienimmillään vain 353,62 euroa kuukaudessa. Samalla omaishoitajat säästävät omalla työllään yhteiskunnan rahoja huomattavasti, koska esimerkiksi laitoshoidon kuukausihinta vanhainkodissa on vähintään kahdeksankertainen.
Monet ikääntyneitä vanhempiaan hoitamaan jäävät omaishoitajat ovat itse yli 55-vuotiaita. Tämän ikäluokan mahdollisuudet työllistyä uudelleen työmarkkinoilta poissaolon jälkeen ovat mm. työelämää pitkään kartoittaneiden tutkimusten mukaan selvästi muita ikäryhmiä huonommat. Työsuhteen irtisanominen johtaa tällaisessa tilanteessa omaishoitotehtävien päättymisen jälkeen usein työttömyyteen.
Vuonna 2007 jätin hoitovapaata koskevan aloitteen, jonka tarkoituksena oli turvata omaishoitajille mahdollisuus palata takaisin työhönsä omaishoidon jälkeen samaan tapaan kuin alle 3-vuotiasta lasta kotihoidon tuella hoitanut vanhempi. Lakialoitetta tuki 122 edustajaa ja aloitteen allekirjoittaneita oli kaikista eduskuntapuolueista.
Laki tuli voimaan 1.4.2011. ja sen johdosta voimassaolevan työsopimuslain seitsemäs pykälä käsittää nykyisin poissaolon perheenjäsen tai muun läheisen hoitamiseksi aiemman pelkän perheenjäsenen hoitamisen sijaan. Pykälän tekstiin tehtiin laajennus, jossa todetaan seuraavasti: “Jos työntekijän poissaolo on tarpeen hänen perheenjäsenensä tai muun hänelle läheisen henkilön erityistä hoitoa varten, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä. Työnantaja ja työntekijä sopivat vapaan kestosta ja muista järjestelyistä.”.
Tämä tarkoittaa siis käytännössä omaishoitajille vahvennettua neuvotteluoikeutta, mikä on merkittävä muutos, koska aikaisemmin omaishoitajilla ei ole ollut työsopimuslaissa lainkaan hoitovapaaoikeutta. Käytännössä tämä johtaa siihen, että isot työnantajat ja julkiset työnantajat muuttavat linjaansa ja mahdollistavat omaishoitajien jäämisen hoitovapaalle. Pienissä yrityksissä nämä asiat useimmiten hoituvat hyvässä yhteistyössä työnantajan kanssa. Lain tavoitteena on ottaa yksi askel eteenpäin omaishoitajien aseman parantamisessa.
Aihe: Blogi
Arto Satosen viikkoviesti – eläkkeet, kilometrikorvaukset ja viennin edistämistoimenpiteet
11.11.2011
Tämän viikon keskeiset asiat ovat nousseet eduskunnan ulkopuolelta. Sen vuoksi tässä viikkoviestissä käsitellään eläkkeitä, kilometrikorvauksia ja viennin edistämistoimenpiteitä.
Eläkkeet nousevat palkkoja enemmän 2012
Työeläkkeiden tasoa tarkistetaan vuosittain. Eläkeindeksi huomioi hintakehityksen muutoksen 80 prosenttisesti ja palkkojen muutoksen 20 prosenttisesti. Juuri tällä hetkellä inflaatio on palkkakehitystä nopeampaa ja sen vuoksi eläkkeet nousevat v. 2012 palkkoja enemmän. Eläkkeitä korotetaan 3,6 prosenttia ja palkkoja 2,4 prosenttia. Yleensä eläkeläisten korotus on jäänyt palkkatasoa alemmaksi, mutta tällä kerralle tilanne on aivan päinvastainen. Korotus on perusteltu, jotta eläkeläisten ostovoima taataan.
Eläketurvakeskus on arvioinut eläkejärjestelmämme kestävyyttä ja uusien lukujen mukaan eläkemaksuihin kohdistuu vuoden 2010 tasoon nähden 4,5 prosenttiyksikön korotustarve. Näin suuri korotus ei ole mitenkään mahdollinen. Siten ainoa keino turvata nuorille kohtuullinen eläketaso on se, että työllisyysaste nousee ja työurat pitenevät.
Kyllönen haluaisi alentaa kilometrikorvauksia – ei järjen hiventäkään
Liikenneministeri Merja Kyllönen esitti Helsingin Sanomissa, että kilometrikorvauksia pitäisi alentaa, jotta käytettäisiin enemmän joukkoliikennettä. Kyllönen otti esimerkiksi Tampere-Helsinki välin, jossa on hyvin toimiva joukkoliikenne. Valitettavasti ministerin idea toimii neuvostotyyliin teoriassa, mutta ei käytännössä.
Monet omaa autoa käyttävistä valitsevat oman auton, koska se on nopein kulkuväline, jos muuten joutuisi käyttämään junan lisäksi myös paikallisliikennettä. Lisäksi niille henkilöille, jotka työssään joutuvat päivän aikana käymään monessa paikassa, olisi epäoikeudenmukaista puuttua kilometrikorvauksiin, koska joukkoliikenne ei ole heille todellinen vaihtoehto.
Ministeri Kyllösen peräämät lisämatkustajat Tampereen ja Helsingin välille edellyttäisivät myös lisää kapasiteettia, sillä nykyiset aamujunat ovat aivan täynnä. Raiteille ovat siis jo siirtyneet ne, joille juna on kätevin tapa käydä töissä Helsingissä.
Uusi rahoitusjärjestelmä helpottamaan vientiponnisteluja
Hallitus päätti uuden luottomuotoisen vientirahoitusjärjestelmän käyttöönotosta. Tämä uusi malli vahvistaa viennin edellyttämän pitkäaikaisten rahoitusmarkkinoiden toimivuutta. Jatkossa Suomen vientiluotto Oy voi vientiluottojen korontasaustoimintansa ohella myöntää Finnveran varainhankintaan perustuvaa vientirahoitusta. Vientiluottoihin varataan alkuvaiheessa 3 miljardia.
Uuden järjestelmän tavoitteena on, että suomalainen vientiteollisuus voi kilpailla globaaleilla markkinoilla tilauksista kilpailukykyisin rahoitusehdoin. Tämä uusi toimintamalli edesauttaa erityisesti isojen vientikauppojen saamista Suomeen ja kyse on siten parhaimmillaan tuhansista työpaikoista. Tämä uudistus osoittaa, että hallitus pystyy nopeasti reagoimaan epävarmaan tilanteeseen rahoitusmarkkinoilla.
Aihe: Viikkoviestejä
Omaishoitajien hoitovapaa tulee voimaan 1.4.2011 – Lex Satonen
2.2.2011
Omaishoitajien aseman parantaminen on niin tärkeää, että siihen sitoutuvat kaikki puolueet. Siitä kertoo hyvin se, että juuri työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa hyväksytyn omaishoitajien hoitovapaan taakse tulivat kaikki puolueet ja tekemäni lakialoitteen hoitovapaasta allekirjoitti aikoinaan 122 kansanedustajaa.
On hienoa havaita, että vanhojen ja vastuullisten puolueiden perässä nyt myös perussuomalaiset ovat ottaneet omaishoitajien aseman vaaliteemakseen.
Sen sijaan nykyiselle hallitukselle omaishoitajien aseman parantaminen on jo ollut yksi keskeisiä prioriteetteja – ja se näkyy monin tavoin.
Juuri tällä vaalikaudella monet kunnat, esimerkiksi Tampere, ovat ottaneet käytännön, jonka mukaan omaishoitopalkkion saa aina, kun omaishoito korvaa laitoshoidon. Niin pitääkin, koska omaishoito on hoidettavalle inhimillisin ja yhteiskunnalle edullisin vaihtoehto. Pelkästään laitospaikka vanhainkodissa maksaa kunnalle 5-6 kertaa enemmän kuin omaishoitajapalkkio. Ero on vielä paljon suurempi, jos kyse on esimerkiksi vaikeavammaisesta hoidettavasta.
Omaishoitajien jaksamisesta on syytä pitää huolta, ja siksi vapaapäivät ovat tarpeen. Vapaapäiviä onkin lisätty, mutta edelleen puutteena on rajallinen mahdollisuus käyttää niitä. Kaikille hoidettaville ei löydy heille sopivaa paikkaa riittävän usein, ja siksi omaishoitajilta jää vapaita pitämättä.
Eduskunnassa on juuri nyt käsiteltävänä hallituksen esitys (HE331/2010), jolla omaishoitajien vapaiden pitämistä edistetään perhehoitoa hyödyntämällä. Hyvä askel eteenpäin, mutta tehtävää on edelleen jäljellä.
Tällä hetkellä tyypillinen omaishoitaja on iäkästä puolisoaan hoitava seniori. Hyvin pian koittaa aika, jolloin hoitajista tulee hoidettavia. Yhä useampi keski-ikäinen on siinä tilanteessa, että hänen yksin jäänyt isänsä tai äitinsä tarvitsee omaishoitoa. On siten välttämätöntä, että työelämästä mahdollistetaan pääsy töistä omaishoitajavapaalle. Yhtä tärkeää on se, että töihin pääsee palaamaan hoitosuhteen päättymisen jälkeen.
Omaishoitajien hoitovapaata siis tarvitaan. Kiitokset hallitukselle, joka vei lakialoitteeni läpi kolmikannan kritiikistä huolimatta. Se oli oikea askel eteenpäin omaishoitajien puolesta – ja omaishoidettavien vuoksi.
———————-
Turun Sanomat la 29.1.2011: Diakonin avunpyyntö jalostui lähes valmiiksi laiksi
(Kyseinen aloite on juuri hyväksytty nyt huhtikuussa 2011 voimaan tulevaksi laiksi, HE 263/2010, lex Satonen).
Arto Satonen - pelkkää asiaa
Lue lisää Kokoomuksen omaishoitajien puolesta tekemästä työstä:
Lähteitä:
Arto Satonen: http://www.satonen.fi/tag/omaishoitajat/
Kokoomus: Yrjö Yrittäjä ja Outi Omaishoitaja
———————-
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia, Tutustu lisää Artoon, Uutisia
Osa-aikaeläke pidentää työuria
26.10.2010
Osa-aikaeläkettä on viime vuosina arvosteltu, koska sen on pelätty lyhentävän työuria. Eläketurvakeskuksen tuore selvitys osoittaa asian olevan aivan päinvastoin. Osa-aikaeläkkeellä jaksetaan tehdä työtä pidempään ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään vain harvoin. Pätee siis sama sääntö kuin hiihtovaelluksessakin: Matka ei tapa, vaan vauhti.
Työurakeskustelussa on tärkeintä pystyä arvioimaan, mikä oikeasti toimii ja mikä ei.
Osa-aikaeläke on ollut voimassa 23 vuotta ja osa-aikaeläkkeelle on jäänyt 105 000 suomalaista. Valtaosa heistä on ollut töissä täyteen eläkeikään asti. Mahdollisuus jäädä osa-aikaeläkkeelle on nyt heillä, jotka ovat syntyneet ennen vuotta 1953. Heitä nuoremmat ovat oikeutettuja osa-aikaeläkkeeseen 60-vuotiaana. Osa-aikaeläkkeen uusi ikäraja on linjassa työurien pidentämistavoitteen kanssa.
Tärkeintä on torjua vaatimukset osa-aikaeläkkeen poistamisesta, koska osa-aikaeläke on osoittautunut sopivaksi keinoksi suomalaiseen työelämään.
Tyypillinen osa-aikaeläkeläinen on hoiva- tai opetusalalla työskentelevä nainen, jonka puoliso on joko eläkkeellä tai osa-aikaeläkkeellä. Tässä elämänvaiheessa puolipäivätyö riittää elannon hankkimiseen ja kasvanut vapaa-aika osaltaan edesauttaa työssä jaksamista. Aikaa jää enemmän omiin harrastuksiin tai lapsenlapsille.
On helppo uskoa, että moni osa-aikaeläkeläinen kokee myös elämänlaatunsa paranevan.
Ikääntyvässä Suomessa on kansantalouden kannalta välttämätöntä, että työtä tehdään nykyistä enemmän. Nimellisiä tavoitteita tärkeämpiä ovat kuitenkin todelliset tulokset. Eläketurvakeskuksen selvitys osa-aikaeläkkeen toimivuudesta on siten hyvin arvokas tieto, kun tulevia päätöksiä tehdään.
Selvityksen johtopäätös on, että osa-aikaeläkemahdollisuus johtaa suurempaan elinikäiseen työmäärään, kuin tämän mahdollisuuden poistaminen. Tämän selittää se, että joissakin ammateissa vain harvat jaksavat tehdä täyttä työpäivää työuran loppuun asti. Toisaalta houkutus jäädä aiemmin eläkkeelle kasvaa, jos se on taloudellisesti mahdollista, eikä välivaihtoehtoa ole tarjolla.
Monissa maissa korotetaan nyt eläkeikää. Taustalla on ihmisen eliniän piteneminen ja sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle. Myös Suomessa kaikki kolmikannan osapuolet ovat sitoutuneet työurien pidentämiseen. Kyse on siitä millä keinoilla siihen parhaiten päästään.
Hyviksi keinoiksi ovat osoittautuneet esimerkiksi osa-aikaeläke ja eläkkeen superkarttuma työuran viimeisiksi vuosiksi. Näitä molempia käytetään vuosi vuodelta yhä enemmän vapaaehtoisesti ihmisten omien elämänvalintojen pohjalta.
Kun päätöksiä tehdään, toimivista vanhoista keinoista ei kannata luopua. Lypsävää lehmää ei pidä tappaa.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Omaishoitajille joululahja SATA-komitealta
23.12.2009
Sata-komitean työtä pitää kiittää moneltakin osin, mutta ennen kaikkea omaishoitajien asemaa parantavasta ehdotuksesta siirtää omaishoidontuen maksaminen KELA:lle. Se takaa kaikille omaishoitajille samanlaiset perusetuudet asuinpaikasta riippumatta. Tällä hetkellä valistuneemmissa kunnissa omaishoidon tuki on myönnetty aina, kun omaishoito on korvannut laitoshoidon. Osassa kuntia puolestaan on noudatettu merkantilistista taloutta ja maksettu tukea vain budjetin määrärahan puitteissa. Myös kuntien väliset erot tuen suuruudessa ovat olleet huomattavan isot. Siksikin valtakunnalliset kriteerit ovat tarpeen.
Omaishoitajat tekevät hyvin arvokasta työtä. He hoitavat läheisiään, koska rakastavat heitä ja haluavat antaa heille parhaan mahdollisen hoidon. Samalla he tekevät myös suuren palveluksen yhteiskunnalle. Omaishoitopalkkio on vain murto-osa laitoshoidon hinnasta. Yleisesti on vertailtu kustannuksia siten, että esimerkiksi vanhusten hoidossa laitospaikanhinta on kuusinkertainen verrattuna omaishoitoon. Kustannusero on vieläkin suurempi, kun puhutaan vaikeavammaisten ja muiden erityisryhmien omaishoidosta. Rahaakin arvokkaampaa on se, että useimmissa tapauksissa omaishoito on hoidettavan kannalta inhimillisin ratkaisu. Se ei edellytä muuttoa tutustua ympäristöstä, eikä yhteys läheisiin katkea.
Viime vuosien aikana omaishoitajien asemaan on saatu lainsäädäntöä uudistamalla monia parannuksia. Vapaapäivien määrä on lisätty, omaishoitopalkkion alarajat määritelty ja nyt tapahtuu tukien yhdenmukaistaminen KELA:n kautta. Lisäksi eri yhteiskunnan lähteistä on tuettu omaishoitajien yhdistysten ja vertaisryhmien toimintaa. Tämä onkin hyvin tärkeää, sillä omaishoitajien oma jaksaminen on usein myös koetuksella. Lisäksi omaishoitajat tarvitsevat vertaistukea, koska heitä ymmärtää parhaiten toinen omaishoitaja.
Parannuksia on siis tullut, mutta silti työ omaishoitajien aseman parantamiseksi on vielä pahasti kesken. Monet omaishoitajien tukijärjestöt ovat riippuvaisia projektirahoituksesta, jotka ovat jatkuvasti katkolla. Kuntien tiukka taloustilanne on heijastunut myös omaishoitajien kunnasta saamiin palveluihin ja avustuksiin. Soveltuvia tilapäisiä hoitopaikkoja on liian vähän tarjolla, minkä vuoksi vain osa omaishoitajista voi pitää täysimääräisesti heille laissa myönnetyt vapaapäivät. Kehitettävää on siis edelleen paljon.
Seuraavan lahjan antovuoro omaishoitajille olisi kolmikannalla. Yli sadan kansanedustajan allekirjoittama aloitteeni omaishoitajien hoitovapaasta on jo kaksi vuotta ollut kolmikannan käsittelyssä. Määräaikoja on monasti jatkettu ja sosiaalitupossakin asia on mainittu, mutta konkreettisesti toimet edelleen puuttuvat. On jo aika tunnustaa, että yhä useammin omaishoitaja ei enää olekaan puolisoaan tai lastaan hoitava ikäihminen, vaan isää tai äitiään hoitava keski-ikäinen. On kohtuutonta vaatia, että omaishoitajaksi työstä jäävä henkilö joutuu irtisanoutumaan työstään ja riskeeraamaan oman tulevaisuutensa. Vuorotteluvapaa toki auttaa saattohoitotilanteisiin, mutta ei pidempiin hoitosuhteisiin. Omaishoitajien hoitovapaalle on siten yhteiskunnallinen tilaus.
Olen nuorena toiminut kesäisin kehitysvammaisen setäni omaishoitajana. Siitä on jo aikaa yli 25 vuotta, joten silloin koko omaishoitajatermiä ei edes tunnettu. Siitä huolimatta opin näkemään sen millaista on perheessä huolehtia aikuisesta ihmisestä, joka ei voi huolehtia itsestään. Siitä kokemuksesta lähtien olen arvostanut omaishoitajien työtä. On ilahduttavaa, että tänä päivänä omaishoitajien joukossa on myös miehiä. Pirkanmaallakin ukko-omaishoitajat ovat aktiivisia. Kiitän heitä jo etukäteen mahdollisuudesta tammikuun alussa tutustua päiväksi heidän arkeensa.
Omaishoitajat tekevät työtään sydämellään ja toteuttavat siten joka päivä Joulun sanomaa välittämisestä. Tästä lähimmäisestä välittämisestä meidän kaikkien on hyvä ottaa oppia.
Joulun rauhaa kaikille!
Arto Satonen
Ps. Eduskunta on jäänyt joululomalle, ja aion itsekin ladata akkuja loppiaiseen asti, mutta sen jälkeen taas täysillä mukana!
Aihe: Blogi
Vastuullista maahanmuuttoa tarvitaan
27.11.2009
*** Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikka
Suomi kansainvälistyy ja maahanmuuttajien määrä kasvaa. Tämä kehitys on luonnollinen monestakin syystä. Ylipäätään ihmiset muuttuvat aikaisempaa enemmän ulkomaille. Toisiin maihin lähdetään elämänkumppanin tai työn perässä. Niin lähdettiin aikoinaan Suomestakin. Muuttoaallot viime vuosisadan alussa Amerikkaan ja suurten ikäpolvien nuoruudessa Ruotsiin olivat hyvin mittavia. Siksi suomalaiset muodostavat yhä Ruotsissa merkittävimmän vähemmistöryhmän, vaikka muuttoliikettä ei ole ollutkaan enää vuosiin.
Suomessa asuu tällä hetkellä n. 140 000 ulkomailla syntynyttä henkilöä. Heistä suurin osa on tullut maahan henkilökohtaisilla syillä. Taustalla on joko perhesyyt, työ tai opiskelu. Lisäksi joukossa on pakolaisena tulleita. Heidän määränsä on kuitenkin kiintiöity n. 700 henkeen vuosittain. Maahanmuuttopolitiikan ongelmat eivät juurikaan liity edellisiin ryhmiin, vaan turvapaikanhakijoiden määrän hallitsemattomaan kasvuun.
Turvapaikanhakijoiden määrä on vuodesta 2006 triplaantunut, mikä on johtanut siihen, että meidän järjestelmämme eivät ole pysyneet perässä. Käsittelyprosessit ovat pidentyneet, vastaanottokeskukset ruuhkaantuneet ja myös oleskeluluvan saaneiden siirtymisessä kuntiin on suuria ongelmia.
Suurin virhe maahanmuuttopolitiikassa on ollut se, että ei ole reakoitu riittävän nopeasti toteutuneisiin muutoksiin. Poliisin ja maahanmuuttoviraston resursseja on toki lisätty, mutta ei riittävän nopeasti. Lainsäädännöstä olisi pitänyt pikaisesti poistaa perheenyhdistämiseen, iänmääritykseen ja toimeentulotuen tasoon liittyvät vetovoimatekijät. Osa näistä on nyt lakiesityksenä eduskunnassa ja osa on vieläkin valmistelussa. Lopultakin tehdään oikeita asioita, mutta liian myöhään.
Kansainvälisen suojelun ja yleisen ihmisoikeuskäsityksen mukaan turvapaikka on myönnettävä henkilölle, jolla on siihen perusteet. Valtaosassa tapauksista ei ole perusteita olemassa ja näiden perusteettomien hakijoiden hakemukset viivästyttävät myös todellista apua tarvitsevien asian ratkaisua. On siis välttämätöntä saada perusteettomien hakemusten määrä vähenemään.
Hyvä esimerkki tapauksesta, jossa olisi pitänyt nopeammin reakoida, on bulgarian romanien tulo Suomeen. Jos säännöksiä olisi muutettu heti niin, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut EU-kansalainen ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, niin olisi poistunut syy tulla maahan.
Nopeammalla reakoinnilla muuttuviin tilanteisiin turvapaikkapolitiikassa voidaan säästää huomattavasti veronmaksajien rahaa. Se on tärkeä syy nopeaan reakointiin, mutta ei ainoa, eikä edes tärkein. Tärkein asia on se, että jos maahanmuuttopolitiikka ei ole kansalaisten silmissä uskottavaa, se vaikeuttaa asenteisiin kaikkia Suomessa asuvia maahanmuuttajia kohtaan. Tämä olisi hyvin valitettavaa, koska valtaosa maahanmuuttajista on yhdessä kantasuomalaisten kanssa rakentamassa tätä maata eteenpäin.
Ohessa raportti (julkaistu 23.11.2009) kokonaisuudessaan pdf-muodossa (iso tiedosto!): kok-maahanmuuttoraportti-09.pdf
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Tiedote: Kokoomuksen eduskuntaryhmä julkaisi raportin maahanmuutosta
23.11.2009
*** Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikka
“Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen” -raportti keskittyy erityisesti esittelemään toimivia ratkaisuja ja hyviä käytäntöjä, joiden avulla maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan voidaan tehostaa. “Maahanmuuttopolitiikkamme onnistumisen kannalta keskeistä on se, kuinka hyvin pystymme kotouttamaan Suomesta oleskeluluvan saaneet pakolaiset ja turvapaikanhakijat”, toteaa raporttia valmistelleen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen.
Maahanmuuttokysymykset ovat nousseet vahvasti niin politiikan kuin julkisen keskustelun ytimeen. Satosen mukaan keskustelua on pystyttävä käymään kiihkottomasti. “Myös ongelmakohtia on tuotava esiin”, hän muistuttaa. Satonen on huolissaan siitä, että suomalaisessa turvapaikkapolitiikassa on vieläkin vetotekijöitä, jotka houkuttelevat turvapaikanhakijoita Suomeen jopa muista Pohjoismaista. Esimerkiksi pitkät turvapaikkahakemusten käsittelyajat ja käsittelyn aikana maksettavan toimeentulotuen korkea taso tulee ottaa lähempään tarkasteluun. “Vetotekijöitä poistamalla voimme karsia perusteettomien hakijoiden määrää, jotta resursseja vapautuu suojelua aidosti tarvitsevien turvapaikkaprosessin ja kotoutumisen tehostamiseen”, kansanedustaja kiteyttää.
Satosen mukaan on selvää, että maahanmuuttajien määrän lisääntyessä ja väestön monimuotoistuessa myös ympäröivä yhteiskunta muuttuu. Hän kuitenkin tähdentää, että mitkään uskonnolliset tai kulttuuriset syyt eivät oikeuta rikkomaan suomalaista lainsäädäntöä. “Kaikkien Suomessa asuvien on noudatettava Suomen lakia ja kunnioitettava suomalaista ihmisoikeusnäkemystä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa”, kansanedustaja tiivistää. Myös kouluissa maahanmuuttajanuoria ja suomalaisia nuoria on koskettava samat säännöt.
Satosen mukaan turvapaikkapolitiikkamme toimivuutta on seurattava jatkuvasti ja muutostarpeisiin on pystyttävä reagoimaan joustavasti ja nopeasti. “Ulkomaalaislakiin tehdyt muutokset ovat ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Nyt on seurattava, ovatko siinä esitetyt toimet riittäviä turvapaikkapolitiikkamme ongelmakohtien ratkaisemiseksi”, edustaja toteaa. “Lainsäädännön, turvapaikkaprosessin kehittämisen ja resursoinnin tulee lähteä kansainvälistä suojelua aidosti tarvitsevan ihmisryhmän tarpeista. Vastaavasti kenenkään ei tulisi saada oleskelulupaa pelkästään sillä perusteella, että hakemusta ei ole ehditty käsitellä asetetussa määräajassa”, Satonen kiteyttää.
Ohessa raportti (julkaistu 23.11.2009) kokonaisuudessaan pdf-muodossa (iso tiedosto!): kok-maahanmuuttoraportti-09.pdf
Aihe: Blogi
Eduskunnan näytettävä esimerkkiä eläkeuudistuksessa
30.10.2009
Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö kertoo Ilta-Sanomien haastattelussa (30.10.) tarpeesta muuttaa kansanedustajien eläkejärjestelmää samassa yhteydessä, kun Rantalan työryhmän pohjalta tehdään työurien pidentämistä edistäviä päätöksiä.
Puhemies on jälleen kerran oikeassa. Kansanedustajien sopeutumiseläke poikkeaa huomattavasti normaalista työttömyysturvasta, joka perustuu 500 päivän oikeuteen saada ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Ei ole perusteita sille, että kansanedustajan työn loppuminen poikkeaisi jonkun muun työn päättymisestä.
Kansanedustajien sopeutumiseläkejärjestelmää on aikoinaan perusteltu sillä, että kansanedustajaksi valinta katkaisee työuran ja entisiin töihin palaaminen edustajauran jälkeen ei välttämättä onnistu. Tämä on joidenkin kohdalla totta, mutta kansanedustajan työssä saa niin hyvän yleisnäkemyksen suomalaisesta yhteiskunnasta, että sille osaamiselle on varmasti käyttöä monissa työtehtävissä. Siten on perusteltua, että kansanedustajiin sovelletaan samaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan periaatetta kuin muihinkin päättyneisiin työsuhteisiin.
Yhteiskunnan avainpaikoilla olevat henkilöt voivat uskottavasti vaatia työurien pidentämistä, vain jos näyttävät itse esimerkkiä. Tämä koskee kansanedustajien lisäksi yritysjohtajia, johtavia virkamiehiä, ekonomisteja ja kaikkia meitä, jotka näemme työurien pidentämisen parhaana keinona turvata hyvinvointiyhteiskunta.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Monet kansanedustajat ovat siirtyneet hissin käyttäjistä portaiden kuluttajiksi
11.6.2009
Työyhteisöliikunta tarjoaa suuret mahdollisuudet parantaa työntekijöiden kuntoa ja terveyttä. Työyhteisöliikuntaan panostaminen on yksi keino edistää hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteistä tavoitetta työurien pidentämisestä.
Työssä jaksaminen korostuu erityisesti nyt, kun taloudellisesta tilanteesta johtuen epävarmuus työpaikoilla kasvaa ja tehokkuusvaatimukset lisääntyvät. Fyysisesti ja henkisesti hyväkuntoinen ihminen jaksaa paremmin sekä töissä että vapaa-ajalla.
Liikuntasetelin arvo on tuplattu ja työelämän kehittämisrahojen nostettu kolmanneksella. Liikkumista ja työhyvinvointia edistäviin toimiin on siis jo ryhdytty. Työyhteisöliikunta 2010 -hankkeen kautta on löytynyt monia hyviä ideoita liikkumisen lisäämiseksi työyhteisössä. Nyt on aika levittää hyvät ideat käytäntöön.
Erityiseksi kohderyhmäksi on otettava liikuntaa harrastamattomat. Säännöllisesti liikkuvat pitävät huolta kunnostaan ominkin päin, hyödyntävät tehokkaasti liikuntaseteliä ja osallistuvat aktiivisesti työpaikan liikuntatempauksiin.
Sen sijaan liikuntaa harrastamattomat tarvitsevat alkuun apua työkavereiltaan ja työyhteisön liikuntavastaavilta. Perään työkavereilta “kaveria ei jätetä” -henkeä, sillä liikkuminen edistää tehokkaasti terveyttä ja parantaa elämänlaatua. Kaverin kannustaminen liikkumaan on siten ystävänpalvelus.
Ratkaisu voi olla myös hyötyliikunta, ja viittaan tässä mm. eduskunnan rappuremmikampanjaan, jonka myötä monet kansanedustajat ovat siirtyneet hissin käyttäjistä portaiden kuluttajiksi.
Aihe: Blogi
Eläkekeskustelusta: Vielä ei ole ymmärretty kuinka vakava taloustilanne on
13.3.2009
Matti Vanhasen Rukan hiihtoretkeltä alkunsa saanut eläkeiän nostamiskeskustelu siirtyi kolmikantaiseen komiteaan. Nyt todellista eläkeikää pyritään nostamaan kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä, mutta muodolliseen eläkeikään ei kosketa. Ideana on siis kokeilla enemmän porkkanaa ja vähemmän keppiä.
On hyvä asia, että kolmikantaisesti myös palkansaajajärjestöt sitoutuivat työurien pidentämiseen ja on tärkeää, että ratkaisua etsitään yhdessä. Yleislakkoa tähän nyt kaikkein vähiten kaivattiin.
Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että työryhmän tehtävä on todella vaikea. Eläkeikä ei nimittäin helposti vuosilla nouse ja tarve on välttämätön. Vain se, että me suomalaiset teemme enemmän töitä auttaa meidät ylös siitä notkosta, johon talouden taantuma ja muuttuva ikärakenne meidät väistämättä ajavat.
Pitää siis muistaa, että vaikka Vanhanen perääntyi, niin tarve työurien pidentämiseen ei ole mihinkään hävinnyt. Nyt vain yritetään ratkaista sama asia yhteistyössä ay-liikkeen kanssa ja käyttäen enemmän porkkanaa kuin keppiä.
Porkkanajärjestelmistä superkarttuma on toiminut hyvin. Selvästi eläkkeen nosto motivoi ikääntyviä työntekijöitä olemaan työssä pidempään. Tärkeää on myös panostaa työhyvinvointiin, kuntoutukseen, työterveyshuoltoon ja yksilöllisiin järjestelyihin (vuorotteluvapaa, osa-aikatyö ikääntyville).
Pitkässä juoksussa työssäoloaika on kytkettävä elinikäodotteen muutoksen, kuten Sixten Korkman (HS 9.3.) osuvasti esitti. On luonnollista, että kun elämme pidempään, niin myös työvuosia kertyy enemmän. Työelämä vaan pitää järjestää siten, että huomioidaan työssä jaksaminen ja otetaan huomioon yksilölliset elämäntilanteet.
Esimerkiksi mahdollisuus jäädä hoitamaan ikääntynyttä äitiä tai isää ja oikeus palata hoitovapaalta takaisin työelämään on saatava toteumaan. Tässä suhteessa toivon, että aloitteeni omaishoitajien hoitovapaasta tulee toteutettua tässä yhteydessä, kun työelämän kehittämiseen osana työurien pidentämistä nyt enemmän panostetaan.
Pallo on nyt siirtynyt Jukka Rantalan vetämälle kolmikantaiselle työryhmälle, jonka ehdotukset tulevat ulos tammikuussa.
Asiat siis siirrettiin komiteaan, mutta ei haudattu.
Hautaaminen olisikin ollut vastuutonta, sillä meillä kaikilla on vastuu siitä, millaisen Suomen me jätämme nuorille, lapsille ja vielä syntymättömille sukupolville.
Arto Satonen “Päivän kansanedustaja” -haastattelussa pe 13.3.2009 YLE Puhe -radiokanavalla ja YLE Suomessa:
LINKKI: Satonen: Menoleikkauksia ja veronkorotuksia viimeistään ensi vaalikaudella (YLE Suomi)
LISÄYS 16.3. Arto Satonen ma 16.3.2009 YLE Tampereen radiossa:
LINKKI: Satonen: Eläkekiistasta ei tyylipisteitä jaettu (YLE Tampere)
Aihe: Blogi