Tampere-Pirkkalan kakkosterminaalin investointivalmius etenee
23.11.2010
Tampere-Pirkkalan lentoasema on Suomen toiseksi vilkkain kansainvälinen lentoasema, josta on muodostunut matkailullisesti tärkeä halpalentotoiminnan keskus Suomeen. Tampere-Pirkkala voisi hoitaa niin henkilö- kuin rahtiliikenteessä suurempaa osaa, kuin mitä on nykyisiin kohteisiin suuntautuva lentoliikenne.
Valtion rahoituksen saaminen kakkosterminaalin korjausinvestointiin on ollut jo pitkään pirkanmaalaisten yhteisissä tavoitteissa. Tampere-Pirkkalan kakkosterminaalin investoinnin kustannus on noin 3,3 miljoonaa euroa.
Tampereen seudun kunnat ovat lupautuneet maksamaan tarvittavasta investoinnista 1/3 ja Finavian osuus olisi toiset 1/3.
Pirkanmaan kansanedustajat ovat yhteisessä talousarvioaloitteessaan valtion vuoden 2011 budjettiin esittäneet viimeisen kolmasosan (1/3) eli 1,1 miljoonan euron rahoittamista suoraan valtion budjetista.
Pirkanmaan kansanedustajat sekä Tampereen seudun kuntien ja Pirkanmaan liiton edustajat tapasivat tänään tiistaina 23.11.2010 eduskunnassa Finavian toimitusjohtaja Samuli Haapasalon.
Finavian toimitusjohtaja Samuli Haapasalo totesi, että Finavialla on Tampere-Pirkkalan lentoaseman kakkosterminaalin investointivalmius olemassa, jos valtion rahoitusosuus varmistuu. Itse investointi valmistuisi noin puolessa vuodessa.
Haapasalon mukaan kakkosterminaalin kehittämisintressi on jatkossakin yhteinen.
Päätösten ja investoinnin toteuttamisen aikataulusta läsnäolijat totesivat yhteisesti, että investoinnin tulisi olla valmis vuoden kuluttua.
Lisätietoja antavat
Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunnan puheenjohtaja Arto Satonen, 050-511 3110
Finavian toimitusjohtaja Samuli Haapasalo, 040-548 3476.
Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunta
Nykypäivä 13.11.2010: Perusteollisuuden vienti turvattava, palveluvientiä laajennettava
13.11.2010
Taloudellisen taantuman heikentäessä merkittävästi suomalaisen vientiteollisuuden volyymeja alkoi uudelleen keskustelu siitä millä täällä Suomessa tulevaisuudessa eletään. Hyvin usein keskustelussa nousevat esille nousevat kulttuuri, design, peliteollisuus ja muut muodissa olevat alat. Näitä kaikkia tarvitaan rikkana rokassa Suomen selviytymiseksi, mutta niillä ei kyetä korvaamaan perinteistä teollisuutta. Politiikan lähtökohtana pitääkin olla perusteollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen ja palveluviennin kehittäminen isoilla toimialoilla kuten terveydenhoidossa ja koulutuksessa.
Perehtymällä vientitilastoihin pystyy havainnoimaan mittasuhteet. Perinteiseksi vahvoiksi toimialoiksi laskettavien teknologiateollisuuden, metsäteollisuuden ja kemian teollisuuden yhteinen vienti hyvänä vuonna 2008 oli 36,5 miljardia euroa. Vastaavasti samaan aikaan palveluviennin yhteenlaskettu arvo oli 16,7 miljardia. Kaiken lisäksi merkittävä osa palveluviennistä tulee myytyjen koneiden ja laitteiden jälkihuollosta tai kuljetuksista, jotka ovat riippuvaisia teollisuustuotteiden myynnistä. Kivijalkamme on siis edelleen teollisuudessa.
Vieläkin konkreettisemmaksi mittasuhteet tulevat yksittäisten esimerkkien kautta. Turun telakalta valmistuvan jättiristeilijän vientiarvo on miljardi, mikä vastaa viiden vuoden kulttuurivientiä. Esimerkiksi kasvussa oleva musiikkivienti toi Suomeen v. 2008 rahaa 23 miljoonaa euroa. Suunta oli 4 miljoonaa ylöspäin ja käyrä muutenkin nouseva, mutta valitettavasti sillä ei korvata kovinkaan monen rautakouran työtä telakalla, koska koko musiikkiviennin arvo on vain 2,3% yhden risteilijän hinnasta.
Viennin merkitys suomalaisten hyvinvoinnille on kiistaton. Ennen taantumaa yli 40% hyvinvoinnista rahoitettiin viennillä. Finanssikriisin vaikutukset vientiin olivat suuret. Esimerkiksi teknologiateollisuudessa volyymit pienenivät 30 prosenttia. Nyt suunta on jo selkeästi ylöspäin, mutta nousukäyrä on loiva. Paperiteollisuudessa on pienennetty Euroopassa olevaa ylikapasiteettia ja tämä prosessi on edelleen kesken, vaikka isojen metsäyhtiöiden tulokset ovatkin kääntyneet reilusti voitollisiksi. .
Teollisuuden rakennemuutos on tällä vaalikaudella koetellut Suomea. Äkillisiä rakennemuutosalueita on syntynyt kuin sieniä sateilla, kun metsäteollisuus on ajanut alas tehtaitaan. Korvaavia työpaikkojakin on onneksi syntynyt, mutta niiden kokonaistaloudellinen vaikutus korvaa menetyksiä vain osittain. Jos paperitehtaan korvaajaksi alueelle muuttaa taloushallinnon palvelukeskus tai tietotekniikkayritys, niin se ei esimerkiksi työllistä läheskään vastaavaa määrää kuljetusyrittäjiä. Onkin vaarallista leimata metsäteollisuus menneisyyden alaksi, koska rakennemuutoksesta huolimatta sitä tarvitaan jatkossakin Suomessa yhdeksi tukijalaksi.
Turun telakan hiljentyminen jää Viking Linen laivatilauksen johdosta lyhytaikaiseksi, mutta isojen kansainvälisten tilauksien saaminen on välttämätöntä meriklusterin työpaikkojen säilymisen kannalta. Hallituksen erityistoimet työvoimapoliittisten määrärahojen kohdentamisesta telakan ja alihankintaverkoston työntekijöiden osaamisen kehittämiseen ovat oikea toimenpide. Meriklusterin osaamista ei ole varaa menettää, koska se on yksi vahvuusalueistamme.
Talouden rakennemuutokseen voidaan vain rajallisesti vaikuttaa politiikan keinoin. Käytettävissä olevat keinot on kuitenkin käytettävä. Ydinvoimapäätös oli teollisuuden tarvitseman kohtuuhintaisen energian takaamiseksi välttämätöntä. Uuden kaivoslain on mahdollistettava kaivannaisteollisuuden kasvubuumin jatko. Ympäristöpolitiikassa on pidettävä järki mukana, jotta emme liian tiukoilla säännöksillä hinnoittele itseämme ulos kansainvälisiltä markkinoilta. Työn tekemisen ehdoista on sovittava joustavammin yritystasolla, jotta kilpailussa pärjätään ja suomalaista työtä siten turvataan.
Palveluvientiin lisää laajuutta
Suomen palveluvienti on ollut hyvässä kasvussa nousukaudella. Esimerkiksi vuodesta 2003 vuoteen 2008 palveluvienti kasvoi kaikkiaan 65 prosenttia. Suurimmat yksittäiset kasvualat olivat rahoitus- ja vakuutuspalvelut, sekä tietojenkäsittelypalvelut, joka on myös 3, 1 miljardin volyymillaan kokoluokaltaan huomattava. Matkailuvientikin on noussut arvoltaan jo yli 2 miljardin.
Suunta palveluviennissä on oikea ja vauhtikin varsin hyvä. Lähtötaso verrattuna teolliseen vientiin on kuitenkin niin matala, että perinteinen palveluvienti ei vielä pitkään aikaan pysty korvaamaan teollisuuden rakennemuutosta. Palveluviennin kiihdyttämiseksi onkin välttämätöntä laajentaa viennin rakennetta. Suurimmat mahdollisuudet ovat koulutuksen ja terveydenhoidon viennissä.
Suomi on kansanvälisesti tunnettu hyvästä koulutusjärjestelmästään Pisa-tutkimuksen kärkimaana. Lisäksi Nokian ansiosta Suomi tunnetaan maailmalla korkean teknologian osaajana. Potentiaalia koulutusviennille on olemassa, mutta se edellyttää aktiivista kansainvälistä markkinointia oppilaitoksilta. Tämä on mahdollista vasta sen jälkeen, kun EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta voidaan ottaa lukukausimaksu. Paljon on tehtävää myös asenteellisella puolella. Korkeakouluissa koulutuksen myyminen on nähtävä mahdollisuutena, joka onnistuessaan tulevaisuudessa kasvattaa resursseja tutkimukseen ja opetuksen laadun parantamiseen.
Terveydenhoidossa on Suomessa kansainvälisesti korkeatasoista osaamista, jolle olisi kysyntää lähialueilla, erityisesti Venäjällä. Terveydenhoidon päätehtävä on tietenkin oman väestömme terveydestä huolehtiminen, mutta siihenkin voidaan saada lisäresursseja myymällä palveluita maksukykyisille ulkomaalaisille.
Yksityisellä puolella näin jo tehdäänkin. Julkisella sektorillakin olisi viisasta sairaanhoitopiiritasolla selvittää mille palveluille olisi kansainvälistä kysyntää ja miten olemassa olevaa kysyntää voitaisiin hyödyntää.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Siistausjäte vapautettiin jäteverosta, hyvä niin
29.9.2010
Tiistai-iltana saatiin hyviä uutisia. Hallitus päätti kalkkiviivoilla Kokoomuksen johdolla jättää siistauslietteen jäteveron ulkopuolelle. Päätöksen haetaan vielä EU:n komission suostumus. Tämä uutinen on todellinen helpotus Mänttä-Vilppulaan, jossa siistauslietteen ulottaminen jäteveron piirin olisi merkinnyt miljoonien lisälaskua vuositasolla Metsä Tissuen tehtaille.
Mänttä-Vilppulaa on tänä kesänä metsäteollisuuden rakennemuutos jo kohdellut kovalla kädellä. Tiivispaperikone PK5n alasajo maksaa maksimissaan 117 työpaikkaa. Onneksi toisen tiivispaperikoneen PK7:n tuotanto jatkuu, vaikka yt-neuvottelujen piirissä olivat aiemmin jo molemmat.
Mäntässä oli uhan alla myös Schulzerin pumpputehtaan alasajo, mutta sen pelasti paikallinen pk-yritys Javasko ostamalla liiketoiminnan itselleen ja samalla säilyivät työpaikat. Mäntässä on kuitenkin viime aikoina saatu liiankin selvästi havaita, mitä teollisuuden rakennemuutos tarkoittaa. Aikoinaan Serlachius-yhtiön luoma kaupunki on edelleen vahva teollisuuspaikkakunta, mutta uusia toimintatapoja on jouduttu hakemaan.
Siistauslietteen ajautuminen jäteveron piiriin olisi käytännössä ajanut alas koko MetsäTissuen pehmopaperituotannon viennin, ja kotimaan tuotantokin olisi joutunut vaikeuksiin. Olisi järjetöntä asettaa Suomessa jäteveron piiriin ainetta, joka esimerkiksi Puolassa tai Ruotsissa ei aiheuta yhtiölle lisäkustannuksia. Kun samoilla markkinoilla kilpaillaan, niin pitää olla myös yhtäläiset lähtökohdat.
Suomi on ympäristönsuojelun mallimaa. Siitä huolimatta maalaisjärki on pidettävä koko ajan ratkaisuja tehtäessä mukana. Yli-innokkuus ympäristönsuojelussa vaarantaa teollisuuteemme kilpailukyvyn, ja jos se pohja pettää, niin silloin viherpesun mukana menee koko hyvinvointiyhteiskunta. Voimme olla ympäristönsuojelussa edelläkävijöitä, mutta työllisyyden ja toimeentulon näkökulma on koko ajan pidettävä mielessä. Onneksi siistausliete-asiassa terve järki voitti. Samalla turvattiin monelle perheelle elanto Mänttä-Vilppulassa.
Työn määrä ei ole vakio
15.8.2010
Demarien tällä viikolla julkistama maahanmuuttopoliittinen ohjelma noudattelee turvapaikkapolitiikan ja kotoutumisen osalta pitkälti kokoomuslaisia linjauksia. Joissakin asioissa, kuten perheenyhdistämissäännösten kiristämisessä, ei mennä riittävän pitkälle, mutta suunta on kuitenkin oikea. Siltä osin heidän raporttinsa saa siis hyvän arvosanan 9-.
Valitettavasti demarien maahanmuuttoraportin työperäinen osuus, joka hallitsee koko raporttia, ei ole lainkaan samaa tasoa. Sitä osiota on arvostelussa vaikea päästää edes luokaltaan. Sen on luultavasti päässyt kirjoittamaan se sama taho, joka ennusti Viron EU-jäsenyyden tuovan satoja tuhansia virolaisia Suomen työmarkkinoille.
Tämän ennustuksen pelossa demarien johdolla tehtiin siirtymäsäännös, joka mahdollisti virolaisen vuokratyövoiman käytön, mutta kielsi suoran palkkaamisen yrityksiin siirtymäsäännöksen ajan. Onneksi tämä aika jäi lyhyeksi, mutta sekin jo riitti sotkemaan Suomen työmarkkinat. Virolaiset vuokratyöfirmat tulivat Suomen työmarkkinoille paraatiovesta. Valtasivat markkinat ja osa yrityksistä maksoi yleistä tasoa alempia palkkoja ja laiminlöi yhteiskunnan velvoitteita. Demarien näytöt työperäisen maahanmuuton hoitamisessa ovat siten hyvin heikot.
Kun demarien maahanmuuttoraportin työperäistä osaa lukee niin ei voi väistää sitä ajatusta, että sinä uskotaan työn määrän olevan vakio. Jos siis ulkomailta tulee tänne joku töihin, niin hän vie työpaikan suomalaiselta. Sen vuoksi te-toimiston pitäisi syynätä jokainen toimistossa asiakkaana oleva ennen kuin työlupaa ulkomaalaiselle voisi antaa. Jokainen työvoimaa rekrytoinut tietää, että työnhakijoiden joukossa on myös alalle soveltumattomia, vaikka ovatkin muodollisesti päteviä. Sen vuoksi saatavuusharkinta sopii huonosti yhteen talouden nousukauden kanssa. Liian jäykkä järjestelmää hidastaa kasvua ja heikentää siten kaikkien suomalaisten hyvinvointia.
Suomessa tehdään töitä suomalaisin työehdoin, minkä vuoksi epätervettä kilpailua alemmilla työehdoilla ei voida hyväksyä. Demarit eivät ole täysin väärässä vaatiessaan tehokkaampaa valvontaa. Byrokratiaa ei saa kuitenkaan tehdä niin tiukaksi, että se käytännössä tekee tulpan ulkomaisen työvoiman rekrytoinnille. Lypsykonetta ei tarvitse se, jolla ei ole varaa pitää lehmää. On siis samanaikaisesti sekä pidettävä ovi auki ulkomaiselle työvoimalle että kyettävä tehokkaasti valvomaan ulkomaalaisten työehtoja.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Venäjän tuontirajoituksille ei ole perusteita
25.7.2010
Venäjän suomalaisille elintarvikkeille asettama tuontikieltoa perustellaan hygieniavaatimuksilla, mutta tosiasiassa kyse on maan omasta byrokratiasta ja tavoitteesta suojata omaa tuotantoa epäreiluin keinoin. Suomalaisten yritysten kohtaamat tuontirajoitukset eivät ole ainutlaatuisia. Vastaavia rajoituksia on asetettu mm. puolalaisten, virolaisten ja hollantilaisten yritysten viennille.
Venäjän kauppapolitiikkaan näyttää kuuluvan jatkuva säännösten muuttuminen, jonka tarkoitus on vain vaikeuttaa ulkomaalaisten tuotteiden pääsyä Venäjän markkinoille. Suomalaisten elintarvikkeiden laatu ja korkea hygieniataso tunnetaan Venäjällä laajasti. Sen vuoksi suomalaiset elintarvikkeet ovat Venäjällä haluttuja kuluttajien keskuudessa. En olekaan vielä koskaan tavannut venäläistä, joka epäilisi suomalaisten elintarvikkeiden laatua tai hygieenisuutta. Tuskin niitä tosiasiassa epäilevät edes tuontikiellon rapsauttaneen viraston virkamiehet, vaan kyse on joko toimista suojata omaa tuotantoa tai virkamiesten halusta osoittaa omaa valtaansa.
Suomessa vieraillut presidentti Medvedev lupasi hoitaa tuontirajoitusasian pois päiväjärjestyksestä. Toivoa sopii, että näin tapahtuukin. Samassa yhteydessä Medvedev haki tukea Venäjän WTO-jäsenyydelle. Epämääräiset tuontirajoitukset ja jatkuvasti muuttuvat säännökset osoittavat, että Venäjän itsensä on paljon muututtava, jotta siitä voisi tulla maailman vapaakauppajärjestön jäsen. WTOn toimintaperiaatteisiin kuuluu vapaan kaupan edistäminen reilulla tavalla, mikä edellyttää keinotekoisten kaupparajoitusten poistamista.
Venäjän markkinat ovat suomalaiselle elintarviketuotannolle hyvin tärkeät. Elintarvikevienti suuntautuu vahvasti lähialueille ja korvaavia markkinoita on vaikea löytää. Lisäksi kotimaiset tuotantoketjut ja tuotantolaitosten kapasiteetti on rakennettu siten, että Suomi toimii myös vientimarkkinoilla. Suomalaiset elintarvikkeet ovat myös osaltaan viemässä suomalaista kauppaa eteenpäin Venäjän päivittäistavaramarkkinoilla.
Kauppasuhteiden ja poliittisten suhteiden hoitaminen Venäjän kanssa on tärkeää. Venäjän kaupallinen merkitys on Suomelle suuri, ja siksi meidän on seurattava Venäjän toimia tarkasti. Kauppapolitiikassa ei kuitenkaan ole kohtuutonta vaatia reiluutta myös toiselta osapuolelta, silloin kun itse on hoitanut asiansa kunnolla.
Aihe: Blogi
Ei tehdä raja-aitoja vaan valvotaan maahanmuuttavien työehtoja
21.5.2010
Tänään SDP:n julkaisema maahanmuuttoa koskeva väliraportti korostaa Suomessa jo olevien maahanmuuttajien, erityisesti maahanmuuttajanaisten työllistämisen edistämistä. Teksti on lähes täysin yhteneväinen viime syksynä Kokoomuksen julkaiseman maahanmuuttopoliittisen raportin kanssa.
“SDP nostaa omassa “Tavoitteena hallittu maahanmuutto” -raportissaan saatavuusharkinnan politiikkansa kärjeksi. Saatavuusharkinta kuitenkin vain lisää byrokratiaa, eikä kuitenkaan takaa suomalaisten työehtojen noudattamista”, toteaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan arvion mukaan parempaan lopputulokseen päästään, mikäli saatavuusharkinnan sijasta työluvan ja sen uusimisen yhteydessä selvitetään maksetut verot ja noudatetut työehdot. Hallitus on esittänyt, että työluvat myönnettäisiin jatkossa viideksi vuodeksi. Eduskunnan käsittelyssä on noussut esiin tarve muuttaa esitystä siten, että ensimmäinen työlupa myönnettäisiin vuodeksi ja sen uusimisen yhteydessä arvioitaisiin työlupaan liittyvät ehdot.
Jokaiselle on selvää, että Suomessa pitää ensisijaisesti löytää työtä omille nuorille ja omille työttömille. Suomea ei kuitenkaan viedä eteenpäin rakentamalla raja-aitoja, vaan avaamalla Suomen työmarkkinat myös niille ulkomaalaisille, jotka omalla työllään tai yrittämisellään luovat hyvinvointia suomalaiseen yhteiskuntaan. Ovet pitää olla auki niille, jotka tekevät työtä rehelliseltä pohjalta suomalaisia työehtoja noudattaen ja maksavat veronsa Suomeen.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Mitä Kreikka meille opettaa?
4.5.2010
Eduskunnan Kreikka-keskustelu kiteytti pitkälle pankkien asemaan kriisissä. Markkinatalouden ei toki pitäisi toimia niin, että epäonnistuneen yksityisen liiketoimen pelastaa veronmaksaja. Tämän perään kyseli aiheellisesti Ben Zyskowicz. Tämä on kuitenkin vain yksi puoli asiaa. Lähes kokonaan unohtui se, että rahoituslaitosten ja sijoitusyhtiöiden armolle ei koskaan joudu se, jonka oma rahapussi on kunnossa. Lainanottaja ei voi vyöryttää vastuutaan lainanantajalle.
Valtioiden toimintatavaksi on vakiintunut se, että huonoina aikoina lainataan lisää velkaa hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, mutta koskaan ei tule niin hyvää aikaa, että lainaa voidaan lyhentää. Suomi on hieman lyhentänyt viime laman jälkeen, mutta sekin on käytännössä tehty myymällä valtion omaisuutta. Norja on velaton valtio, mutta se onkin todellinen poikkeus. Monien maiden linjana on ollut vain ottaa uutta velkaa entisen päälle.
Valtioiden velanoton takana ovat vastuuttomat poliitikot ja mukavuudenhaluiset äänestäjät. Jos äänestäjät oppisivat arvostamaan budjettikuria ja menojen pitämistä tulojen mukaisina, niin koko ongelma poistuisi. Sekä Kreikasta, että koko maailmasta.
On olemassa poliitikkoja, jotka eivät lupaa ruusutarhaa, vaan karua todellisuutta. Yleensä näillä politiikoilla on vaikeuksia saada ääniä, koska on niin paljon äänestäjiä, jotka haluavat itselleen parempia etuuksia tai parempia julkisesti rahoitettuja palveluja. Vastuullisen poliitikon tehtävänä on kertoa äänestäjille mihin meillä varaa ja mihin ei. Jos äänestäjä valitsee populistipoliitikon, niin silloin ei pidä valittaa seurauksista.
Kreikassa tiedetään nyt, että populististen lupausten toteutumisesta seuraa laskun maksun aika ja se on kova. Käytöstä ei poistu vain pöhötautisten virkamiesten erityisedut, vaan julkista taloutta tervehdytetään tavalla, joka tuntuu jokaiselle kreikkalaiselle.
Kreikka ei ole menossa konkurssiin ensimmäistä kertaa. Edellisen kerran se meni konkurssiin v.1932. Historiasta muistamme Ateenan ja Spartan aikakaudet. Nyt on kokeiltu ateenalaista populistista politiikkaa ja seuraavana on spartalaisen kurin aika. Historia toistaa itseään uudelleen ja uudelleen… Eikö ihminen koskaan opi?
Arto Satonen
Aihe: Blogi
Ruotsin ja Suomen globaalista kilpailukyvystä luoda työpaikkoja
30.3.2010
Ruotsalaisessa taloushistoriassa tämä viikko muistetaan pitkään, kun Ruotsin teollisuuden symbolista Volvosta tuli osa kiinalaista Geely-konsernia. Myyjänä eivät tosin olleet ruotsalaiset, vaan amerikkalainen Ford-konserni, jolle Volvo oli jo aiemmin siirtynyt.
Ruotsalaisomistuksella ei siten ole ollut pitkään aikaan merkittävää roolia Volvossa, vaikka Volvo onkin yksin Ruotsin teollisuuden kivijaloista. Autoteollisuuden ja koko alan klusterin merkitys Ruotsille on edelleen erittäin suuri. Ennen taantumaa siitä sai leipänsä yli 200 000 ruotsalaista.
Volvo on iso toimija, mutta silti liian pieni toimiakseen maailmalla yksin. Volyymit eivät yksin mahdollista riittäviä panostuksia tuotekehitykseen. On myös avattava jalansijoja uusille markkinoille. Siksi uuden omistajan löytyminen Kiinasta ei ole yllätys.
Se kuitenkin osoittaa, että globaalilla bisneksellä ei ole isänmaata, vaan tuotantoa, tuotekehitystä ja markkinointia tehdään siinä osassa maailmaa, jossa se on kannattavinta. Ruotsin autoteollisuudelle omistajaa tärkeämpi onkin sen aito kilpailukyky. Jos ollaan kilpailukykyisiä, niin joku tulee ja panostaa. Jos ei olla kilpailukykyisiä, niin poistutaan vähin äänin markkinoilta.
Volvon tarina on hyvää oppia myös suomalaisille. Meilläkin on jo kokemusta mm. korealaisten omistamasta laivateollisuudesta. Loistoristeilijöitä ja monikäyttöjäänmurtajia tehdään edelleen Suomessa, koska meidän suhteellinen kilpailukyky on sillä alalla maailman paras. Jos tämän edun menetämme, niin tuotanto siirtyy muualle. Juuri sen vuoksi kilpailukyvystä on jatkuvasti pidettävä huoli.
Poliittisten päättäjien mahdollisuudet vaikuttaa kilpailukykyyn rajoittuvat taustalla oleviin asioihin. Julkista rahaa voidaan satsata koulutukseen, osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, sekä huolehtia kohtuuhintaisen energian saatavuudesta.
Kilpailukykyä voidaan myös tukea maltillisilla tuloratkaisuilla ja huolehtimalla siitä, että lakoilla ja muilla häiriötekijöillä ei vaaranneta toimitusvarmuutta. Paljon jää kuitenkin kunkin alan toimijoiden innovatiivisuuden, kyvykkyyden ja ahkeruuden varaan. Globaalissa tuotanto kilpailussa kansallisuudella ei enää ole väliä, vaan työt päätyvät niille, jotka omalla osaamisalueellaan ovat kustannustehokkaimpia.
Kaikki yritykset eivät kuitenkaan ole siirtymässä isoille kansainvälisille toimijoille. Samalla kun markkinat globaalisti keskittyvät, niin työtä jaetaan uudella tavalla eri alojen sisällä. Aina on tilaa pienille ja ketterille toimijoille. Sinne pieniin yrityksiin syntyvät myös uudet työpaikat.
Tässä globaalin kilpailun myrskyssä onkin huolehdittava siitä, että meillä on hyvä kasvualusta innovatiivisille, pienille yrityksille. Verkottumisen kautta se välillisesti parantaa myös isojen Suomessa toimivien yritysten kilpailukykyä ja pelastaa työpaikkoja.
Aihe: Blogi
Nykypäivä 26.2.2010 -näkökulma (s. 10-11): Lakkojen aika ei ole nyt
26.2.2010
TYÖRAUHA. Kuva viimeaikaisista työmarkkinaneuvotteluista on kaksinainen. Osa ammattiliitoista on tajunnut taloudellisen tilanteen vakavuuden ja solminut realistisia sopimuksia. Metalliliitto ja teknologiateollisuus aloittivat 0,5 prosenttiyksikön korotuksella ja kuntapuoli päätyi myös maltilliseen alle prosentin tasoon. Valitettavasti maltillinen linja ei ole toteutunut läpi kentän. Joukossa on myös niitä, jotka ajattelevat tiukasti vain omaa etua kokonaisuudesta välittämättä.
Kovimpia keinoja käyttää jälleen AKT, jonka lakko pysäyttäisi vientiteollisuuden, vaarantaisi suomalaisten maineen luotettavina toimittajina ja johtaisi uusiin lomautuksiin vientiteollisuudessa. Tällä työmarkkinakierroksella on myös toteutunut poikkeuksellisen paljon laittomia lakkoja, joka on suomalaisen järjestelmän erikoisuus.
Kustannukset mittavia
Suomessa oli vuonna 2009 71 lakkoa, jotka tuomittiin työtuomioistuimessa työrauhalain vastaisina laittomiksi. Viimeisen kahden vuoden aikana laittomia lakkoja on ollut tuplamäärä laillisiin verrattuna.
Viimeisten kuukausien aikana tilanne on edelleen kärjistynyt, kun laittomien lakkojen kohteeksi ovat joutuneet mm. Finnair, DNA ja AKT:n työtaistelujen myötä koko vientiteollisuus. Laittomien lakkojen aiheuttamat kustannukset ovat mittavat. Esimerkiksi Finnairin tulos heikkeni 20 miljoonaa euroa vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä matkalaukkujen käsittelijöiden työnseisausten vuoksi. AKT:n ahtaajien työtaistelussa puolestaan menetettiin 100 miljoonaa jo ensimmäisenä seisokkipäivänä.
Sakkotaso liian alhainen
Viimeaikaisten laittomien lakkojen aiheuttamat vahingot kovassa kansainvälisessä kilpailussa mukanaoleville yrityksille ja välillisesti myös yhteiskunnalle ovat niin suuret, että nykyistä lakkosakkojärjestelmää on pakko uudistaa.
Nykyinen lakkosakkotaso on niin alhainen, että se ei estä yhtään laitonta työtaistelua.
Esimerkiksi Finnairille 6,7 ME:n vahingot aiheuttaneesta ensimmäisestä laittomasta lakkoaallosta seurasi Ilmailualan Unionille 13000 euron sakot eli sakkojen määrä oli vain 2 promillea aiheutetuista menetyksistä.
Toimihenkilöunioni puolestaan tuomittiin työtuomioistuimessa 11 kertaa kahden kuukauden aikana ja välillä jo maksimisakkoihinkin, mutta silti laittomat työtaistelut vain jatkuivat.
Työmarkkinoilla on harvoin yhden vika, kun kaksi riitelee. Syytä on siis usein molemmilla puolin pöytää. Näin varmasti myös edellä mainituissa tapauksissa. Lainsäädäntö perustuu kuitenkin lain kunnioitukseen. Sen vuoksi onkin ihmeellistä, että laittomat työtaistelut voivat jatkua päiviä eteenpäin, vaikka työtuomioistuin on ne jo laittomaksi tuominnut.
Jos laiton työtaistelu jatkuu, niin seurauksena ovat vain uudet sakot. Kun sakot ovat pieniä suhteessa liittojen maksukykyyn, niin ne voivat jatkua periaatteessa loputtomiin. Tilanne on sama kuin keskituloinen saisi ajaessaan ylinopeutta aina 10 euron sakon. Jos muuta seuraamusta ei olisi, eikä kortti menisi hyllylle, niin sen voisi ajaa kerran päivässä.
Korvauspelote hillitsee
Useimmat laittomat lakot syntyvät tilanteissa, joissa työrauhavelvoite on päällä. Lakko on laiton myös sopimuksettomassa tilassa, jos työtaistelutoimenpiteestä ei ole ilmoitettu riittävän aikaisin.
Päätöksen laittomuudesta tekee työtuomioistuin, jolla on asiassa ratkaisuvalta. Laittomia ovat myös irtisanomisten yhteydessä tavaksi tulleet ulosmarssit. Näiden osalta työnantaja ei kuitenkaan aina vie asiaa työtuomioistuimeen, koska aiheutetut vahingot ovat usein vähäiset.
Lisäksi näissä tilanteissa työntekijöiden turhautumisen purkautuminen lyhyenä työnseisauksena on paljon ymmärrettävämpää kuin normaaleissa laittomissa lakoissa, jotka syntyvät yleensä hetkessä yksittäisestä riitatilanteesta.
Ruotsissa on jo sosiaalidemokraattien valtakaudelta periytyvänä voimassa laittomien lakkojen vahingonkorvauskäytäntö. Tämä mahdollistaa lakkosakkojen lisäksi työnantajalle oikeuden vaatia vahingonkorvauksia laittoman työtaistelun aiheuttamista kustannuksista. Käytännössä korvausvaatimuksen raja on korkealla ja usein korvaukset liikkuvat vain tuhansissa.
Vahingonkorvausmahdollisuus on kuitenkin pelote, joka jo olemassaolollaan ylläpitää työrauhaa. Samalla tavalla kuin kortin menettämisen pelko hillitsee kaasujalkaa.
Kertyvä korvaus?
Vaihtoehto vahingonkorvausmallille on lakkosakkomaksimin tuntuva korotus. Nyt maksimisakko on 28300 euroa. Tämä summa ei nouse, vaikka samasta lakosta tulisi toistuvasti tuomituksi työtuomioistuimessa. Tämä on suomalaisen järjestelmän suurin heikkous. Sakon pitäisi olla tuntuvasti korkeampi silloin, kun jo kertaalleen työtuomioistuimessa laittomaksi todettu työtaistelu jatkuu tuomioistuimen päätöksestä huolimatta edelleen.
Yksi mahdollisuus olisi, että kerran toistuneesta lakosta maksimisakko olisi tuplamäärä, kolmannesta tripla ja niin edelleen.
Perälauta tarpeen
Olennaista on se, että jossain on perälauta, joka pakottaa noudattamaan lakia. Ei voida hyväksyä sitä, että lakia toistuvasti rikotaan, koska seuraamukset ovat niin vähäiset. Sanktioiden ja vahingonkorvausten taso tulee olla riittävän suuri, jotta se ehkäisee toistuvat ja tietoiset lain rikkomiset.
On myös hyvä muistaa, että useinkaan laittomasta lakosta ei kärsi vaan työnantaja, vaan myös monet ulkopuoliset palveluiden käyttäjät ja viime kädessä koko yhteiskunta, kuten esimerkiksi Finnairin matkalaukkukiista konkreettisesti osoitti.
Työmarkkinajärjestöillä on oma työrauhana keskittyvä työryhmänsä, joka on keskustellut keinoista vähentää laittomia lakkoja. Jos kolmikantayhteistyö ei tässä asiassa löydä ratkaisua, niin poliittiset päättäjät eivät voi paeta omaa vastuutaan. Silloin tämä lainsäädännössä oleva aukko on ratkaistava esimerkiksi korottamalla tuntuvasti toistuvien laittomien lakkojen maksimisakkoa.
Suomalainen kolmikantajärjestelmä on onnistunut puolustamaan laillisten lakkojen osalta työrauhaa varsin hyvin. Laillisissa lakoissa menetettyjen työpäivien määrä kestää hyvin kansainvälisen vertailun. Se ei kuitenkaan riitä perusteluksi olla puuttumatta toistuviin laittomiin lakkoihin.
Meillä ei ole varaa heikentää omaa kilpailukykyämme ja vaarantaa työllisyyttämme jatkuvilla laittomilla lakoilla, vaan työrauhan turvaaminen työpaikoilla on yhteinen etumme.
kirjoittaja on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja ja Kokoomuksen kansanedustaja
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Onko maallamme malttia vaurastua
22.1.2010
Urho Kekkonen puolusti tällä teemalla aikoinaan suuria teollisuusinvestointeja Pohjois-Suomeen 50-luvun alussa, jolloin Suomen talous oli kriittisessä tilassa. Kekkosen ajatuksena oli, että jos maltetaan investoida ja odottaa sen hedelmiä, niin elintaso myöhemmin kohoaa huomattavasti korkeammalle kuin, jos kaikki pelivara käytetään heti.
Tämä poliittinen viisaus on hyvä muistaa tänä keväänä, kun vientivetoinen Suomi on taantumassa, jota vielä pitkittää vientimme rakenteen painottuminen investointihyödykkeisiin. Kansainvälinen taantuma ei ole poistanut globalisaatiota, vaan kiihdyttänyt sitä.
Uusi työmarkkinakierros lähti jo lupaavasti liikkeelle teknologiateollisuuden ja metallin välisellä sopimuksella, johon YTN lähti mukaan. Valitettavasti sen jälkeen otsikoissa eivät ole olleet uudet sopimukset, vaan työsuhderiidat ja laittomat lakot.
Matkalaukkukiista on aiheuttanut jo miljoonavahingot Finnairille, sekä Suomen kansainväliselle maineelle. Taitamattomasti on toimittu molemmin puolin pöytää. Onneksi omistajaohjausministeri Jyri Häkämies vihelsi pelin poikki ja Juhani Salonius sai sovun aikaan. Laukkukiistassa ei ole kyse pienestä asiasta. Jos Finnairin maine Aasian lentojen toimijana menee kansainvälisten asiakkaiden silmissä, niin Finnair taantuu pieneksi kansalliseksi lentoyhtiöksi ja silloin työpaikka menee alta monelta muultakin, kuin laukun järjestelijöiltä.
Matkalaukkukiistan ensimmäisessä vaiheessa 6,7 miljoonan euron vahingot aiheuttanut laiton työnseisaus johti 13 000 euron hyvityssakkoihin. Toimihenkilöunioni puolestaan on tuomittu jo ainakin yhdeksän kertaa laittomista työtaisteluista DNA-kiistassa ja liitto ilmoitti lakkojen jatkuvan edelleen, eli sakkojen kokonaissumma on noussut tähän mennessä (20.1.2010) jo yli 140 000 euroon.
Vaikka harvoin onkin yhden vika, kun kaksi tappelee, nämä esimerkit pakottavat harkitsemaan lakkosakkokäytännön muuttamista yleiseen pohjoismaiseen tapaan, jossa hyvityssakon lisäksi voidaan määrätä vahingonkorvaus, joka on jossakin suhteessa laittoman työtaistelun aiheuttamiin menetyksiin. Nykyinen lakkosakkotaso on niin pieni, että se ei estä ainuttakaan laitonta työtaistelua oli siten kyse mistä tahansa.
Julkisen sektorin työmarkkinatilanne on kevään neuvotteluissa vieläkin vaikeampi kuin yksityisen sektorin. TEHY-korotusten maksaminen myös TEHY:n ulkopuolella samaa työtä tekeville on ilman muuta oikein. On myös totta, että sairaanhoitajat eivät ole ainoa palkkakuoppaan jäänyt koulutettu naisvaltainen ala ja aitoja paineita muita aloja korkeampaan korotukseen on edelleen.
Samaan aikaan kuntien talous on poikkeuksellisen vaikea ja henkilöstömenot muodostavat valtaosan kuntien menoista. Lopputulos on helposti se, että isot korotukset vain lisäävät lomauttamispaineita, jolloin luu jää kasvavina työpaineina työntekijän käteen. Sen vuoksi pitkät sopimukset, jossa isommat korotukset painottuvat viimeisille vuosille olisivat tässä tilanteessa kaikkien etu.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia