Eduskunta: Jätevesien puhdistamisvaatimukset kohtuullistuvat
25.1.2011
Eduskunta kumoaa Kokoomuksen johdolla kiistellyn jätevesiasetuksen. Uudella lailla ja asetuksella vaadittu puhdistustaso tulee kohtuullisemmaksi. Aiemmasta lievemmästä vaatimustasosta (orgaaninen aine 80%, kokonaisfosfori 70%, kokonaistyppi 30%) tulee pääsääntö ja tiukempia vaatimuksia on kuntatasolla mahdollista vaatia vain erityisen herkillä ranta-alueilla ja pohjavesialueilla. Yli 68-vuotiaat vapautetaan velvoitteista kokonaan.
Tämän päätöksen jälkeen asian käytännön toteutus on kuntien harteilla. On tärkeää, että maaseudun asukkaat saavat kiinteistökohtaista neuvontaa juuri heille soveltuvasta järjestelmästä. Rahaa ei kannata hukata järjestelmiin, jotka ovat vaatimuksiin nähden liian kalliita. Ympäristövaliokunnan arvion mukaan uudet vaatimukset täytetään keskimäärin 3000-4000 euron investoinnilla, tosin tapauskohtaiset erot ovat merkittäviä.
Parasta apua haja-asutusalueille on kunnallisten siirtoviemärijärjestelmien rakentaminen. Tätä myös valiokunta painottaa omassa mietinnössään ja vaatii lisää rahaa näihin hankkeisiin. Kiinteistökohtaisia vapautuksia voidaan hakea niihin talouksiin, jotka ovat lähivuosina pääsemässä kunnallisen järjestelmän piiriin. Tämä on oikein ja tätä mahdollisuutta pitää kuntatasolla hyödyntää, jotta päällekkäisyyksistä päästään eroon.
On tärkeää, että jätevesiasetukseen vihdoinkin saatiin järkeä. Punamultahallituksen aikainen jätevesiasetus oli vaatimuksiltaan kohtuuton, aiheutti paljon epätietoisuutta ja sai monet tekemään ylisuuria investointeja.
Tästä punamultahallituksen aikaisesta jätevesiasetuksesta on opittava se, että ympäristön nimissäkään ei voida ihan mitä tahansa vaatia. Ympäristöhyötyjen ja maaseudun asukkaille koituvien kustannusten on oltava järkevässä suhteessa toisiinsa.
24.9.2010: Jätevesiasetus uusittava välittömästi
Arto Satonen
kansanedustaja, Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnan puheenjohtaja (kok)
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia, Uutisia
Asuntolainan korkovähennykselle on perusteita
4.1.2011
Hetemäen työryhmän isot linjat ovat kannatettavia. Verotuksen painopistettä tulee vähitellen siirtää työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen. Hyvinvointia luodaan työllä ja siksi työtä kannattaa verottaa maltillisesti. Hetemäen työryhmän esitysten logiikka ontuu kuitenkin siinä, että omistamiseen kannustamista ei pidetä tärkeänä. Tämä on outoa aikana, jolloin kulutusluottoja on ennätysmäärä ja luottotietonsa menettäneitä ihmisiä on paljon.
Hetemäen työryhmä esittää asuntolainojen korkovähennysoikeuden laskemista 80 prosenttiin neljässä vuodessa ja pitkällä aikavälillä koko vähennysoikeudesta luopumista. Tämä johtaisi käytännössä siihen, että yhä useampi perhe valitsisi pysyvän vuokra-asumisen omistusasumisen sijasta. Raportissa todetaan hienosti, että verovähennyksen poistamisen jälkeen kaikki sijoituskohteet ovat samalla viivalla. Toimii teoriassa, mutta ei toimi käytännössä. Jos ei säästetä omaa asuntoa varten tai lyhennetä oman asunnon asuntolainaa, niin monet kotitaloudet eivät säästä yhtään mitään.
Teoriassa voi ajatella, että jos ei säästetä omaa asuntoa varten, niin sijoitetaan varat esimerkiksi osakkeisiin. Käytännössä monet nuoret sijoittaisivat ne kulutukseen. Yhteiskunnan onkin viisasta pitää yllä järjestelmää, joka kannustaa kotitalouksia hankkimaan varallisuutta. Jos työuralla tulee vastaan työttömyys tai sairastuminen, niin isku on paljon pienempi sille, joka on jo asuntonsa maksanut, kuin sille, joka on elänyt vuokralla ja kuluttanut tienestinsä. Mitä enemmän on niitä, joilla on oma talous kunnossa, sen paremmin kansakunta kestää taloudelliset mullistukset.
Asuntolainojen korkovähennyksellä on toki heijastuksensa asuntojen hintaan. Voimakkaammin vaikuttaa kuitenkin muuttoliike, jonka johdosta kasvukeskuksissa on asuntopulaa. Kun kysyntä ylittää tarjonnan, niin hinnat nousevat. Jos halutaan hillitä hintojen nousupainetta ja kohdentaa korkovähennys keskituloisille, niin voidaan määrätä lainalle maksimimäärä ja pituus. Esimerkiksi siten, että täysimääräisen verovähennyksen saisi alle 300000 euron asuntolainoista ja enintään 20 lainavuodelta. Yksi mahdollisuus olisi myös kytkeä korkojen verovähennysoikeus korkotasoon, jolloin sitä voitaisiin käyttää myös suhdanteiden tasaajana.
Asuntolainojen korkovähennystä voidaan muokata, mutta sitä ei pidä poistaa. Suomalaisille perheille pitää jatkossakin olla kannustin hankkia oma asunto. Omistusasumisen hyvät puolet ovat kiistattomat. Omista kiinteistöistä pidetään parempaa huolta kuin vuokratuista. Oman asuntolainan lyhentäminen vuokran maksamisen sijasta on sananmukaisesti rahan laittamista pankkiin, koska se helpottaa omaa taloutta myöhemmin. Jo asuntonsa maksaneilla on taloudellinen tilanne parempi kuin ikänsä vuokralla olleilla.
Vanha kansa säästi aikoinaan pahan päivän varalle. Sitä ajatusta ei kannata nytkään hyljätä, vaan yhteiskunnan tulee kannustaa säästämiseen. Siksi oman asuntolainan korkovähennykselle on edelleen perusteensa.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Helsingin Sanomat 8.12.2010: Verotulojen tasausjärjestelmän alasajo vaarantaisi peruspalvelut koko maassa
8.12.2010
“Järjestelmää ei ole mahdollista poistaa, jos pidetään kiinni siitä, että maaseudullakin lasten koulutus, terveyspalvelut ja vanhustenhoito järjestetään asianmukaisella tavalla.”
Helsingin talousongelmien yhteydessä on nostettu esille verontasausjärjestelmän muuttaminen. Lähinnä äänessä ovat olleet niiden kuntien edustajat, jotka ovat tasauksen maksajia. Asian toinen puoli on se, että tasausjärjestelmän alasajaminen romuttaisi maaseudun peruspalvelut. Verotulontasausjärjestelmää ei ole mahdollista poistaa, jos pidetään kiinni siitä, että maaseudullakin lasten koulutus, terveyspalvelut ja vanhustenhoito järjestetään asianmukaisella tavalla.
Verotulojen tasausjärjestelmä takaa jokaiselle kunnalle 91,86 prosenttia Suomen kuntien keskimääräisestä verotulosta. Pienimpien verotulojen kuntien oma verokertymä on vain noin 60 prosenttia maan keskiarvosta. Tasaus kasvattaa kunnan verotuloja siten suurimmillaan kolmanneksen.
Henkilöä kohden laskettuna eniten verotulontasausta saavat maaseudun pienet kunnat – euromääräisesti ylivoimaisesti suurin saaja on Joensuu. Seuraavina tulevat maaseudun pienet kaupungit. Esimerkiksi oma kotikuntani Sastamala saa verotulojen tasausta vuonna 2011 lähes 12 miljoonaa euroa, joka vastaa neljää veroäyriä. Jos siis verotulontasausta ei olisi, kunnallisvero Sastamalassa olisi nykyisen 20:n sijaan 24.
Verotulontasausta maksavat pääkaupunkiseudun kunnat, kasvukeskukset ja yksittäiset menestyvät teollisuuspaikkakunnat kuten Eurajoki ja Harjavalta. Pääkaupunkiseudun osalta kyse on itse asiassa takaisinmaksusta. Pääkaupunkiseudun verotulot kertyvät siitä, että valtion keskushallinto on keskitetty yhteen paikkaan. Virkamiesten palkat maksetaan valtion verovaroista, mutta ne lasketaan verotuloiksi pääkaupunkiseudun kuntiin.
Pääkaupunkiin ovat valtion työpaikkojen lisäksi keskittyneet pörssiyhtiöiden pääkonttorit ja monien järjestöjen hallinto, jotka myös kerryttävät pääkaupungin verotuloja. Pääkaupunkiseutua ei voi siten verrata muuhun Suomeen, koska sen taloudellinen asema on aikoinaan luotu poliittisella päätöksellä, ja maan etu on keskittää keskushallinto yhteen paikkaan.
Pääkaupunkiseudun todelliset kilpailijat ovat maamme rajojen ulkopuolella. Yrityksistä ja asukkaista kilpaillaan lähinnä Itämeren alueen muiden metropolien kanssa. Helsingin menestyminen tässä kilpailussa on tärkeää koko Suomelle; siksi tehokas metropolipolitiikka puolustaa paikkaansa. Pääkaupunkiseutua ei kuitenkaan auteta ajamalla suomalaista maaseutua alas.
Verotulontasauksen kiistaton huono puoli on, että se ei ole kannustava järjestelmä. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä sitä johtopäätöstä, että verotulojen tasausta saavat kunnat olisivat hoitaneet asioitaan huonosti. Kyse on erilaisesta väestön ikärakenteesta, etäisyyksistä ja elinkeinorakenteesta.
Esimerkiksi omassa kunnassani veroprosentti on Helsinkiä suurempi liikuntapalvelut selvästi niukemmat, ja teatteri toimii vapaaehtoisvoimin. Kunnan menoista lähes 90 prosenttia menee sosiaali- ja terveydenhoidon sekä koulutuksen menoihin. Arvovalinnat ovat kohdallaan, joten tasausjärjestelmää muuttamalla ei leikattaisi mitään luksuspalveluita, vaan peruspalveluita.
Verontasausjärjestelmän poistaminen johtaisi muuttoliikkeen kiihtymiseen maaseudulta pääkaupunkiin. Opiskelijoiden ja työikäisten lisäksi tulisivat myös vanhukset, koska kotikunta ei kykenisi enää huolehtimaan heistä.
Nykyinen järjestelmä ohjaa juuri päinvastaiseen liikkeeseen. Monet pääkaupunkiseudulla työuransa tehneet muuttavat eläkepäivilleen maaseudun pieniin kaupunkeihin, joissa asuminen on edullisempaa, elämä rauhallisempaa ja palvelut lähempänä. Näin päin tapahtuva muuttoliike pitää asuntojen hintoja kurissa pääkaupunkiseudulla, kun päinvastainen järjestely toisi palvelutalorakentamisen ruuhkan. Verotulontasausjärjestelmä puolustaa edelleen paikkaansa.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok), Sastamala
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Maaseudun tulevaisuus 24.11.2010: Seutukaupunkien elinvoima tärkeää maaseudulle
24.11.2010
Ministeri Jan Vapaavuoren ERA 17-työryhmän esiin nostama palveluvyöhykemalli voi olla järkevää politiikkaa kasvukeskuksissa ja niiden liepeillä, mutta syvällä maaseudulla siitä ei ole toimintamalliksi. Maaseudulla kyse on enemmänkin siitä, että palvelut ovat riittävän lähellä, jotta syrjemmässäkin voi asua. Jos koulu, kauppa tai terveyskeskuksen päivystys ovat kymmenien kilometrien päässä, niin asuminenkin menee vaikeaksi.
Maaseutupoliittisessa selonteossa maaseutu jaetaan kaupungin läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Kaupunkien läheinen maaseutu on halutuinta asuinaluetta Suomessa ja sinne palvelut syntyvät markkinataloudellisin ehdoin. Lähikoulutkin pysyvät pystyssä ainakin siedettävän lähellä, koska näille alueille muuttavat juuri lapsiperheet.
Ydinmaaseutu on aluetta, jossa ei eletä kasvukeskuksen varassa. Siellä alueen palvelut on haettavissa pienemmistä keskuksista eli seutukaupungeista. Tyypillinen seutukaupunki on oman maakuntansa kakkos- tai kolmoskeskus ja sitä ympäröi laaja maaseutu. Itsenäisyytemme aikojen alussa niitä nimitettiin kauppaloiksi. Jo siihen aikaan palvelut haettiin juuri sieltä kauppalasta. Siellä oli paitsi kauppoja, myös lääkäri, apteekki ja posti.
Viimeaikainen hallinnon rakennekehitys on kovimmalla voimalla iskenyt juuri näihin seutukaupunkeihin. Kun hallintoa on eri aloilla keksitetty, niin sitä on supistettu juuri seutukaupungeista. Keskittämisen kohteena ovat olleet esimerkiksi käräjäoikeudet, verohallinto ja poliisi. Paineita kohdistuu myös seutukaupunkien te-toimistoihin, ammattikorkeakouluyksiköihin, ammattioppilaitoksiin ja aluesairaaloihin. Osa seutukaupungeista on lisäksi joutunut metsäteollisuuden rakennemuutoksen kohteeksi.
Kaikki seutukaupungit eivät ole väkeään menettäviä, vaan myös lievästi kasvavia kuntia on joukossa mukana. Useimmissa ikärakenne aiheuttaa kuitenkin ongelmia sekä yksityiselle että julkiselle palvelurakenteelle. Jos seutukaupungit eivät säily elinvoimaisina, niin monilta maaseudun asukkailta palvelut karkaavat liian kauaksi. Seutukaupunkien asema tuleekin arvioida kokonaisvaltaisesti, koska yksittäisten hallinnonalojen keskittämisratkaisujen seuratessa toisiaan lopputuloksena on alasajo.
Väestön kasvun keskittyminen kasvukeskuksiin on väistämätöntä. Kyse on kuitenkin siitä, millä voimalla tämä tapahtuu. Jos seutukaupungit ja niiden läheinen maaseutu säilyvät elinvoimaisina, niin muuttoliike pysyy hallinnassa. Jos taas seutukaupunkien ote pettää ja maaltapako kiihtyy, niin tuloksena on entistä korkeammat asumisen hinnat kasvukeskuksissa. Tämä iso kuva tulee nähdä erityisesti silloin, kun yksittäisillä hallinnonaloilla keskittämispäätöksiä mietitään. Seutukaupunkien kamelin selkää ei pidä katkaista.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Hämeenkyrön Sanomat 9/2010: Jätevesiasetus muutettava välittömästi
25.9.2010
Vuonna 2004 tehty jätevesiasetus, jossa vaaditaan kaikilta haja-asutusalueen kiinteistöiltä jätevesiasioiden kuntoon laittamista, on osoittautunut toimimattomaksi.
Kiinteistöjen omistajilta jätevesiasetuksen vaatimat investoinnit suhteessa saatavaan ympäristöhyötyyn ovat täysin kohtuuttomat. Rahaa palaa paljon, mutta tuloksia ei juuri havaita. Ymmärrettävästi monet pienpuhdistamoja jo hankkineet ovat pettyneitä.
Jätevesiasetus koskee noin 200000 vakituista asuntoa ja 50000 vapaa-ajan asuntoa. Kiinteistöjen laittaminen alkuperäisen asetuksen vaativaan kuntoon on arvioitu maksavan 2,5 miljardia euroa. Tällä summalla saadaan kuitenkin vain hyvin marginaalinen hyöty.
Jos vastaava summa käytettäisiin esimerkiksi kuntien jätevesihankkeiden toteuttamiseen, maatalouden ympäristötukiin tai itämeren suojeluun, niin tulokset olisivat aivan toista luokkaa.
Ministeriössäkin pitäisi ymmärtää, että ympäristönsuojelun nimissäkään ei voida vaatia mitä tahansa, vaan kustannustehokkuus on oltava kohdallaan. Maaseudun asukkailla ja vapaa-ajan asukkailla on luontainen intressi pitää huolta omasta elinympäristöstään.
Jos velvoitteita määrätään, niin myös uusien järjestelmien toimivuus on taattava ja ympäristöhyöty pystyttävä osoittamaan.
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki esittää lakia, jolla asetusta lievennetään. Ministerin ratkaisuehdotukset ovat riittämättömiä. On hyvä, että yli 68-vuotiaat vakituisesti asuvat vapautetaan asetuksen piiristä, mutta miten sinne voidaan jättää samanikäiset mökkiasukkaat, jotka käyttävät kiinteistöään vain osan vuotta ja rasittavat vähemmän ympäristöä.
Sosiaalinen vapautusperuste työttömyyden perusteella on sekin ymmärrettävä, mutta iso työllistymisen kynnys luodaan, jos työpaikan saamisesta seuraa velvoite laittaa jätevesiasiat kuntoon.
Sen sijaan paras ja toimivin tapa hoitaa jätevesiasiaa on laajentaa kunnallista viemäriverkostoa ohjaamalla lisää valtionapua tälle sektorille.
Onkin välttämätöntä, että vapautuksen asetuksesta saavat kaikki ne, jotka seuraavan 5-10 vuoden aikana ovat saamassa liittymismahdollisuuden kunnalliseen viemärijärjestelmään, ja myös siihen liittyminen maksaa.
Jätevesiasetus on siten jo lähtökohdiltaan niin ongelmallinen, että se ei korjaamallakaan parane, vaan tarvitaan ihan uusi asento.
Jos normaali ihmisen aiheuttama fosforikuormitus on kymmenen kertaa vähäisempää kuin kukkamaan lannoituksen vaikutus, niin koko asian perusteet ovat pielessä. Asetuksen vaatimukset ovat mielekkäitä vain ympäristön kannalta poikkeuksellisen herkillä alueilla.
Nykyisen asetuksen toteuttamisella ei ole muutenkaan mikään kiire, koska rakennuskannan uudistumisen ja kunnallisen viemäriverkoston laajenemisen kautta ongelma vähitellen poistuu.
Eduskunta saa asian käsiteltäväkseen nyt ensimmäistä kertaa lakiesityksen muodossa, aiemmin ministeri on päättänyt tästä asetuksen kautta.
Eduskunnan on nyt aika käyttää maalaisjärkeä liian intoilun sijasta.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Jätevesiasetus uusittava välittömästi
24.9.2010
Jätevesiasetus on jo lähtökohdiltaan niin ongelmallinen, että se ei korjaamallakaan parane, vaan tarvitaan ihan uusi asento.
“Vuonna 2004 tehty jätevesiasetus, jossa vaaditaan kaikilta haja-asutusalueen kiinteistöiltä jätevesiasioiden kuntoon laittamista, on osoittautunut toimimattomaksi.”
- Kiinteistöjen omistajilta jätevesiasetuksen vaatimat investoinnit suhteessa saatavaan ympäristöhyötyyn ovat täysin kohtuuttomat. Rahaa palaa paljon, mutta tuloksia ei juuri havaita, Satonen toteaa.
- Ymmärrettävästi monet pienpuhdistamoja jo hankkineet ovat pettyneitä.
Jätevesiasetus koskee noin 200 000 vakituista asuntoa ja 50 000 vapaa-ajan asuntoa. Kiinteistöjen laittaminen alkuperäisen asetuksen vaativaan kuntoon on arvioitu maksavan 2,5 miljardia euroa. Tällä summalla saadaan kuitenkin vain hyvin marginaalinen hyöty.
Jos vastaava summa käytettäisiin esimerkiksi kuntien jätevesihankkeiden toteuttamiseen, maatalouden ympäristötukiin tai itämeren suojeluun, niin tulokset olisivat aivan toista luokkaa.
Ministeriössäkin pitäisi ymmärtää, että ympäristönsuojelun nimissäkään ei voida vaatia mitä tahansa, vaan kustannustehokkuus on oltava kohdallaan. Maaseudun asukkailla ja vapaa-ajan asukkailla on luontainen intressi pitää huolta omasta elinympäristöstään.
Jos velvoitteita määrätään, niin myös uusien järjestelmien toimivuus on taattava ja ympäristöhyöty pystyttävä osoittamaan.
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki esittää lakia, jolla asetusta lievennetään. Ministerin ratkaisuehdotukset ovat riittämättömiä. On hyvä, että yli 68-vuotiaat vakituisesti asuvat vapautetaan asetuksen piiristä, mutta miten sinne voidaan jättää samanikäiset mökkiasukkaat, jotka käyttävät kiinteistöään vain osan vuotta ja rasittavat vähemmän ympäristöä.
Sosiaalinen vapautusperuste työttömyyden perusteella on sekin ymmärrettävä, mutta iso työllistymisen kynnys luodaan, jos työpaikan saamisesta seuraa velvoite laittaa jätevesiasiat kuntoon.
Sen sijaan paras ja toimivin tapa hoitaa jätevesiasiaa on laajentaa kunnallista viemäriverkostoa ohjaamalla lisää valtionapua tälle sektorille.
Onkin välttämätöntä, että vapautuksen asetuksesta saavat kaikki ne, jotka seuraavan 5-10 vuoden aikana ovat saamassa liittymismahdollisuuden kunnalliseen viemärijärjestelmään, ja myös siihen liittyminen maksaa.
Jätevesiasetus on siten jo lähtökohdiltaan niin ongelmallinen, että se ei korjaamallakaan parane, vaan tarvitaan ihan uusi asento.
Jos normaali ihmisen aiheuttama fosforikuormitus on kymmenen kertaa vähäisempää kuin kukkamaan lannoituksen vaikutus, niin koko asian perusteet ovat pielessä. Asetuksen vaatimukset ovat mielekkäitä vain ympäristön kannalta poikkeuksellisen herkillä alueilla.
Nykyisen asetuksen toteuttamisella ei ole muutenkaan mikään kiire, koska rakennuskannan uudistumisen ja kunnallisen viemäriverkoston laajenemisen kautta ongelma vähitellen poistuu.
Eduskunta saa asian käsiteltäväkseen nyt ensimmäistä kertaa lakiesityksen muodossa, aiemmin ministeri on päättänyt tästä asetuksen kautta.
Eduskunnan on nyt aika käyttää maalaisjärkeä liian intoilun sijasta.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Vastuullista maahanmuuttoa tarvitaan
27.11.2009
*** Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikka
Suomi kansainvälistyy ja maahanmuuttajien määrä kasvaa. Tämä kehitys on luonnollinen monestakin syystä. Ylipäätään ihmiset muuttuvat aikaisempaa enemmän ulkomaille. Toisiin maihin lähdetään elämänkumppanin tai työn perässä. Niin lähdettiin aikoinaan Suomestakin. Muuttoaallot viime vuosisadan alussa Amerikkaan ja suurten ikäpolvien nuoruudessa Ruotsiin olivat hyvin mittavia. Siksi suomalaiset muodostavat yhä Ruotsissa merkittävimmän vähemmistöryhmän, vaikka muuttoliikettä ei ole ollutkaan enää vuosiin.
Suomessa asuu tällä hetkellä n. 140 000 ulkomailla syntynyttä henkilöä. Heistä suurin osa on tullut maahan henkilökohtaisilla syillä. Taustalla on joko perhesyyt, työ tai opiskelu. Lisäksi joukossa on pakolaisena tulleita. Heidän määränsä on kuitenkin kiintiöity n. 700 henkeen vuosittain. Maahanmuuttopolitiikan ongelmat eivät juurikaan liity edellisiin ryhmiin, vaan turvapaikanhakijoiden määrän hallitsemattomaan kasvuun.
Turvapaikanhakijoiden määrä on vuodesta 2006 triplaantunut, mikä on johtanut siihen, että meidän järjestelmämme eivät ole pysyneet perässä. Käsittelyprosessit ovat pidentyneet, vastaanottokeskukset ruuhkaantuneet ja myös oleskeluluvan saaneiden siirtymisessä kuntiin on suuria ongelmia.
Suurin virhe maahanmuuttopolitiikassa on ollut se, että ei ole reakoitu riittävän nopeasti toteutuneisiin muutoksiin. Poliisin ja maahanmuuttoviraston resursseja on toki lisätty, mutta ei riittävän nopeasti. Lainsäädännöstä olisi pitänyt pikaisesti poistaa perheenyhdistämiseen, iänmääritykseen ja toimeentulotuen tasoon liittyvät vetovoimatekijät. Osa näistä on nyt lakiesityksenä eduskunnassa ja osa on vieläkin valmistelussa. Lopultakin tehdään oikeita asioita, mutta liian myöhään.
Kansainvälisen suojelun ja yleisen ihmisoikeuskäsityksen mukaan turvapaikka on myönnettävä henkilölle, jolla on siihen perusteet. Valtaosassa tapauksista ei ole perusteita olemassa ja näiden perusteettomien hakijoiden hakemukset viivästyttävät myös todellista apua tarvitsevien asian ratkaisua. On siis välttämätöntä saada perusteettomien hakemusten määrä vähenemään.
Hyvä esimerkki tapauksesta, jossa olisi pitänyt nopeammin reakoida, on bulgarian romanien tulo Suomeen. Jos säännöksiä olisi muutettu heti niin, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut EU-kansalainen ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, niin olisi poistunut syy tulla maahan.
Nopeammalla reakoinnilla muuttuviin tilanteisiin turvapaikkapolitiikassa voidaan säästää huomattavasti veronmaksajien rahaa. Se on tärkeä syy nopeaan reakointiin, mutta ei ainoa, eikä edes tärkein. Tärkein asia on se, että jos maahanmuuttopolitiikka ei ole kansalaisten silmissä uskottavaa, se vaikeuttaa asenteisiin kaikkia Suomessa asuvia maahanmuuttajia kohtaan. Tämä olisi hyvin valitettavaa, koska valtaosa maahanmuuttajista on yhdessä kantasuomalaisten kanssa rakentamassa tätä maata eteenpäin.
Ohessa raportti (julkaistu 23.11.2009) kokonaisuudessaan pdf-muodossa (iso tiedosto!): kok-maahanmuuttoraportti-09.pdf
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Tiedote: Kokoomuksen eduskuntaryhmä julkaisi raportin maahanmuutosta
23.11.2009
*** Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikka
“Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen” -raportti keskittyy erityisesti esittelemään toimivia ratkaisuja ja hyviä käytäntöjä, joiden avulla maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan voidaan tehostaa. “Maahanmuuttopolitiikkamme onnistumisen kannalta keskeistä on se, kuinka hyvin pystymme kotouttamaan Suomesta oleskeluluvan saaneet pakolaiset ja turvapaikanhakijat”, toteaa raporttia valmistelleen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen.
Maahanmuuttokysymykset ovat nousseet vahvasti niin politiikan kuin julkisen keskustelun ytimeen. Satosen mukaan keskustelua on pystyttävä käymään kiihkottomasti. “Myös ongelmakohtia on tuotava esiin”, hän muistuttaa. Satonen on huolissaan siitä, että suomalaisessa turvapaikkapolitiikassa on vieläkin vetotekijöitä, jotka houkuttelevat turvapaikanhakijoita Suomeen jopa muista Pohjoismaista. Esimerkiksi pitkät turvapaikkahakemusten käsittelyajat ja käsittelyn aikana maksettavan toimeentulotuen korkea taso tulee ottaa lähempään tarkasteluun. “Vetotekijöitä poistamalla voimme karsia perusteettomien hakijoiden määrää, jotta resursseja vapautuu suojelua aidosti tarvitsevien turvapaikkaprosessin ja kotoutumisen tehostamiseen”, kansanedustaja kiteyttää.
Satosen mukaan on selvää, että maahanmuuttajien määrän lisääntyessä ja väestön monimuotoistuessa myös ympäröivä yhteiskunta muuttuu. Hän kuitenkin tähdentää, että mitkään uskonnolliset tai kulttuuriset syyt eivät oikeuta rikkomaan suomalaista lainsäädäntöä. “Kaikkien Suomessa asuvien on noudatettava Suomen lakia ja kunnioitettava suomalaista ihmisoikeusnäkemystä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa”, kansanedustaja tiivistää. Myös kouluissa maahanmuuttajanuoria ja suomalaisia nuoria on koskettava samat säännöt.
Satosen mukaan turvapaikkapolitiikkamme toimivuutta on seurattava jatkuvasti ja muutostarpeisiin on pystyttävä reagoimaan joustavasti ja nopeasti. “Ulkomaalaislakiin tehdyt muutokset ovat ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Nyt on seurattava, ovatko siinä esitetyt toimet riittäviä turvapaikkapolitiikkamme ongelmakohtien ratkaisemiseksi”, edustaja toteaa. “Lainsäädännön, turvapaikkaprosessin kehittämisen ja resursoinnin tulee lähteä kansainvälistä suojelua aidosti tarvitsevan ihmisryhmän tarpeista. Vastaavasti kenenkään ei tulisi saada oleskelulupaa pelkästään sillä perusteella, että hakemusta ei ole ehditty käsitellä asetetussa määräajassa”, Satonen kiteyttää.
Ohessa raportti (julkaistu 23.11.2009) kokonaisuudessaan pdf-muodossa (iso tiedosto!): kok-maahanmuuttoraportti-09.pdf
Aihe: Blogi