Mielipidekirjoituksia
Downshiftaaminen tulee kalliiksi hyvinvoinnille
15.5.2012
Downshiftaamisesta on tullut trendi ja siihen suhtaudutaan asennetasolla yleensä positiivisesti. Pidetään kunniallisena sitä, että ihminen on valmis tinkimään omasta elintasostaan. Hyvin vähän on puhuttu kuitenkaan siitä mitä downshiftaaminen laajemmassa mittakaavassa merkitsisi koko yhteiskunnalle ja suomalaisten hyvinvoinnille.
Downshiftaamisella tarkoitetaan sitä, että ammatissaan hyvin menestyvä ja hyvin tienaava yrittäjä tai palkansaaja hellittää työstään joko vähentämällä työmääräänsä merkittävästi tai siirtymällä kevyempiin tehtäviin toiselle alalle. Useimmiten downshiftaajat ovat korkeasti koulutettuja henkilöitä. Downshiftaamisen myötä oma tulotaso alenee huomattavasti aiemmasta, mutta vapaa-aika lisääntyy.
Yksilötasolla downshiftaaminen on perusteltua silloin, kun se tapahtuu esimerkiksi terveydellisistä syistä. Yhtä lailla arvostettavaa on se, jos downshiftaaminen johtuu halusta huolehtia omista läheisistä. Jos esimerkiksi downshiftaa siirtymällä omaishoitajaksi ja säästää siten hoitotyöllään läheisen joutumisen laitoshoitoon, niin se on sekä kunnioitettavaa, että yhteiskunnallisesti arvokasta.
Sen sijaan yleinen downshiftaaminen ilman edellämainittuja perusteltuja syitä ei ole yhteiskunnallisesti järkevää, eikä siihen tule kannustaa. Downshiftaaja ei alenna vain omia tulojaan, vaan samalla hänen maksamansa verotulot pienenevät. Jos downshiftaaminen yleistyy, niin hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen vaarantuu.
Esimerkiksi 100000 euroa vuodessa tienaava palkansaaja maksaa asuinpaikasta riippuen keskimäärin tuloveroa noin 37000 euroa. Jos tällainen henkilö downshiftaa ja vähentää tekemäänsä työtä siten, että vuositulo putoaa 30000 euroon, niin hän maksaa enää veroa keskimäärin 6000 euroa. Yhteiskunnalta jää siis saamatta 31000 euroa verotuloja. Tämä vastaa tarkalleen yhden vanhainkotipaikan vuosittaista kustannusta yhteiskunnalle. Downshiftaaja ei siis alenna vain omia tulojaan, vaan alentaa huomattavasti myös yhteiskunnan tuloja.
Voidaan tietysti olettaa, että downshiftaajan paikan täyttää joku muu, jolloin yhteiskunnallinen vaikutus ei realisoidu. Kyse ei kuitenkaan ole nollasummapelistä. Pikemminkin päinvastoin, sillä lähes puolet hyvinvoinnistamme rahoitetaan viennillä. Mitä enemmän meillä on globaaleilla markkinoilla pärjääviä, hyvin tienaavia ja korkeita veroja maksavia, niin sitä paremmin meillä kaikilla menee ja sen paremmat terveydenhoito – ja koulutuspalvelut me voimme suomalaisille tarjota.
Koska downshiftaaminen ilman perusteltua syytä johtaa kansantalouden pienenemiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan vaarantumiseen, niin sitä ei ole syytä ihannoida. Sen sijaan tulee arvostaa niitä, jotka ahkeralla työllä ja yrittämisellään kasvattavat koko kansan hyvinvointia.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Työmatkat eivät saa tulla liian kalliiksi
14.5.2012
Työn perässä liikkuminen kasvaa koko ajan. Työpaikan vaihtuminen johtaa yhä havemmin asuinpaikan vaihtumiseen. Moni valitsee muuton sijasta pidemmän työmatkan. Toisaalta maaseudulla asuminen houkuttelee, jos työssäkäynti ei tule liian kalliiksi. Talouskasvulle dynaamiset työmarkkinat ovat elinehto. Dynaamiset työmarkkinat taas ovat mahdollisia vain jos työmatkaliikenne on sujuvaa ja kohtuuhintaista.
Viime aikoina tapetilla ovat olleet kilometrikorvaukset, joita päätettiin leikata 7 prosentilla eli 70 miljoonalla eurolla osana kehysriihen säästöpäätöksiä. Säästösumma ei ole ylivoimainen, mutta esitetty tapa on saanut paljon liikkuvat myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset takajaloilleen. Se malli, jossa korvaus olisi täysimääräinen 15000 kilometriin asti ja vain puolet sen jälkeen, on kohtuuton paljon ajaville.
Eduskunnassa onkin noussut kova keskustelu aiheesta myös hallituspuolueiden sisällä. Säästöpäätös ymmärretään, mutta ei toteuttamistapaa. Hyväksyttävämpi ratkaisu olisi juustohöylämäinen 3 sentin leikkaus kaikilta kilometreiltä. Se myös ohjaisi julkisen liikenteen käyttäjäksi niitä, joilla on siihen mahdollisuus. Tämä malli ei myöskään rankaisi kohtuuttomasti niitä paljon ajavia, joilla ei ole tosiasiallista vaihtoehtoa oman auton käyttämiselle.
Kilometrikorvausten kohtuullisen tason lisäksi on välttämätöntä pitää kiinni työmatkavähennyksestä, jota nyt voi saada maksimissaan 7000 euroa vuodessa 600 euron omavastuulla. Nimenomaan työmatkavähennys mahdollistaa asumisen maaseudulla tai pikkukaupunkissa, vaikka työ sijaitseekin suuressa kaupungissa. Jos työmatkavähennystä leikattaisiin, niin se johtaisi todelliseen keskittämiskehitykseen ja näivettäisi maaseudun. Samalla asuntojen hinnat keskuskaupunkissa ja sen välittömässä läheisyydessä edelleen nousisivat.
Erityisesti lapsiperheiden on usein tilaa saadakseen hakeuduttava kehyskuntiin, pienempiin kaupunkeihin ja maaseudulle, jossa neliöitä ja tonttimaata saa selvästi halevmmalla. Yhteiskunnan kokonaiskehityksen kannalta tämä on ihan positiivista. Useimmille lapsille pienempi yhteisö on sopivampi kasvupaikka. Samalla tämä ” maalle muutto” – liike tasapainottaa alueellista kehitystä. Kyläkoulutkin säilyvät, jos muuttajien myötä on lapsia riittävästi.
Ilmastomuutoksen torjunnan nimissä ollaan usein hyvinkin fundamentaalisia syyllistämään maaseudulla asuvia. Hyvä on kuitenkin muistaa, että maaseudulla asuvien hiilijalanjälki on liikennettä lukuunottamatta kaikilla muilla sektorilla kaupunkilaista pienempi. Liikenteen päästöihin puolestaan voidaan parhaiten vaikuttaa autojen tekniikkaa kehittämällä ja suosimalla verotuksessa vähäpäästöisiä autoja. Oma auto on maaseudulla ja pikkukaupunkeissa välttämättömyys, eikä sen käyttämisestä siten pidä syyllistää.
Jatkossakinnon hyvin tärkeää pitää siitä kiinni, että työssäkäynti kauempaakin on taloudellisesti kannattavaa. Työmatkavähennykseen panostamalla tuemme sekä dynaamisia työmarkkinoita, että pidämme kurissa asuntojen hintakehityksen. Samalla mahdollistuu maaseudulla tai pikkukaupunkissa asuminen niille, joiden elämäntilanteeseen se sopii.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Kulta tuli vihdoin kotiin
14.5.2012
Lentopallolla on ollut keskeinen osa kotikaupunkimme elämää jo vuosikymmenien ajan. Ensimmäisen kerran valtakunnallista menestystö saavutettiin junioreissa jo 50-luvun lopulla, miesten huipulla pelattiin 70- luvun puolivälissä, käytiin mitaleilla 90-luvulla, vakiinnutettiin asema Suomen huipulla 2000-luvun alussa ja vihdosta viimein saatiin se kultamitali tänä keväänä.
Historiallisen perspektiivin ymmärtäminen on tärkeää, koska kaikki osaaminen rakentuu aiemmin opittuun. Tätä kultamitalia eivät siten voittaneet vain pelaajat, valmentajat, seuran johto, talkoomiehet, yhteistyökumppanit ja fanit, vaan myös kaikki ne, jotka vuosikymmenien aikana ovat tehneet työtä vammalalaisen lentopalloilun eteen.
Vuosien saatossa on onnistuttu rakentamaan VaLePa, jossa kaikki osa- alueet ovat kunnossa. Seuralla on huippuvalmentaja, loistavat pelaajat, vakaa talous, vahva junioritoiminta, iso joukko talkoolaisia ja laaja faniryhmä. Ensi syksystä lähtien myös puitteet ovat kunnossa, kun pitkään ja ansiokkaasti palvelleesta Sylvään salista siirrytään kansainväliset mitat täyttävään SASKYn uuteen halliin.
VaLePan kapteeni Antti Esko omisti mestaruuden kotikaupunkille. Se oli osuvasti sanottu. Juuri me sastamalalaiset sen voitimme. Oli ikimuistoinen tilaisuus, kun palkintojenjaon jälkeen VaLePan fanit valtasivat Salon areenan, onnittelivat ja halasivat pelaajia, sekä toisiaan. Valtava paikallinen kiinnostus asiaa kohtaa kertoo siitä, että me todellakin olemme lentopallokaupunki. Nyt sen tietää koko Suomi.
Sastamala on jo pitkään ollut johtava huippupelaajien tuottaja. Jo 70-luvulla maajoukkueeseen nousi useita Vammalan Kisan pelaajia. Kirkkaimpana tietenkin vuoden lentopalloilijaksikin valittu Arto Mäkinen, joka nyt VaLePan valmennuspäällikkönä on nostamassa uusia nuoria huipulle. VaLePan voitossa oli poikkeuksellista myös se, että valtaosa Suomen mestareista on oman paikkakunnan junioreita. Lisäksi mestareissa on heitä, jotka ovat aikuisiällä syvästi vammalalaiseen lentopalloperheeseen juurtuneet.
Nyt olympiapaikkaa tavoittelevassa maajoukkueessa on VaLePan junnukoulun kasvatteja Mikko Esko, Olli- Pekka Ojansivu ja Jari Tuominen. Lisäksi FCn riveistä sinne on noussut Eemil Tervaportti ja Huittisista Oivasen veljekset Mikko ja Matti. Ja tietenkin siellä on myös mukana VaLePan supertähti Olli Kunnari. Voi siis sanoa, että maajoukkueen runko muodostuu lähialueemme pelaajista.
Sastamala on tunnettu kirjoistaan ja kirkoistaan. Lentopallon kautta saavutettu julkisuus on myös erittäin arvokasta. Se antaa kaupunkista nuorekkaan, urheilullisen ja menestyvän kuvan. Kirjapääkaupunkin lisäksi meidän kannattaa puhua myös lentopallopääkaupunkista.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Tyrvään Sanomien blogi 30.4.: Kiikoisissa jo aika katsoa eteenpäin
14.5.2012
Kiikoisten ja Sastamalan kuntaliitoksen viimeiset värikkäät vaiheet ovat herättäneet myös valtakunnallista huomiota. Asiasta ovta kyselleet myös monet kolleegani eduskunnan kuppilassa ja käytävillä. Valtaosan näkemys puoluekantaan katsomatta on ollut se, että jos 1300 asukkaan kunta on Etelä- Suomessa olisi vielä kuntauudistuksen jälkeen itsenäinen, niin ei Suomessa sitten mitään kuntauudistusta tapahtuisikaan.
Kiikoisissa on jo useiden vaalikausien ajan riidelty siitä onko suunta kohti Sastamalaa ja Pirkanmaata, vaik kohti Kankaanpäätä ja Satakuntaa. Sairaanhoitopiiriä ja maakuntakin on jo useasti vaihdettu. Todellinen vaihtoehto kuntaliitokselle Sastamalaan olisi siis ollut liittyminen joko Kankaanpäähän tai Poriin. Jos Kiikoisissa ei olisi ollut voimakasta ja oma-aloitteista liikettä Sastamalaan, niin se olisi ilman muuta seutukuntajaon perusteella ohjattu kuntaliitosselvitykseen Kankaanpään kanssa. Hatunnoston ansaitsevatkin ne valtuutetut, jotka kaiken paineen alla kykenivät näkemään pitkälle ja valitsivat liitospäätöksellä Kiikoisten suunnan.
Liitospäätöksen aikataulu määrittyi kahdesta syystä. Ensinnäkin nyt oli viimeinen tilaisuus saada nykymuotoiset porkkanarahat. Nämä 3,2 miljoonaa euroa ovat tarpeeseen ja menevät suurelta osin Kiikoisten vesihuollon kehittämiseen. Jos porkkanarahoja jatkossa on, ne ovat vain murusia nykyisiin verrattuna. Valtiolla ei yksinkertaisesti ole jatkossa varaa näin runsaskätisiin huomenlahjoihin. Toinen aikataulullinen seikka on syksyn kuntavaalit. Nyt kiikoislaiset pääsevät jo ensi syksynä Sastamalan kuntavaaleihin ja voivat valita edustajiaan Sastamalan valtuustoon.
Miksi 1300 asukkaan pienen kunnan itsenäisenä toimiminen ei ole järkevää? Tähän kysymykseen saa perspektiiviä, kun kääntää sen toisinpäin. Jos järkevin tapa järjestää kuntalaisten palvelut olisi tehdä kunnista 1300 asukkaan yksiköitä, niin Sastamalakin pitäisi jakaa 20 kuntaan. Käyttöön otettaisiin kaikki vanhat kunnat eli Karkut, Kiikat ja Keikyät, sekä lisäksi nippu uusia kuten vaikka Häijää, Stormi, Kalliala, Kaukola ja Tyrväänkylä. Kaikille pitäisi valita kunnanjohtajat, kunnansihteerit ja muut virkailijat. Kuitenkin kaikki palvelut pitäisi järjestää yhteistyössä, koska yksin kukaan näistä pienistä kunnista ei voisi järjestää yläkoulua , lukiota, terveyskeskusta tai musiikkiiopistoa. Luulen, että aika moni jopa kiikoislaisista kuntaliitoksen vastustajista ymmärtää, että ei tässä olisi mitään järkeä.
Kiikoisissa kannattaakin nyt katse suunnata tulevaisuuteen. Kuntaliitossopimus takaa peruspalvelut ja antaa mahdollisuudet alueen kehittämiselle. Sastamalan strategiaan kuuluu kasvukäytävien luominen valtateiden varteen. Liikenteellisesti Kiikoisten sijainti Tampere- Pori tien ja Pohjanmaan tien risteyksessä on hyvä. Se mahdollistaa liikeinveatointeja ja houkuttelee uutta asutusta. Häijään kaltainen nopea nousubuumi ei ole todennäköistä, koska etäisyys Tampereelle on pitkä ja Porin vetovoima ei Tampereen tavalla ulotu 40 kilometrin päähän. Myönteinen väestökehitys on kuitenkin aktiivisella tonttimyynnillä mahdollista saada aikaan jo nyt ja valtatien merkitys jatkossa vain kasvaa.
Ja mitä identiteettiin tulee, niin se ei häviä kuntaliitoksen kautta mihinkään. Kylät elävät jatkossakin. Sastamalan sisällä on sekä karkkulaisia, keikyäläisiä, illolaisia, suodenniemeläisiä, kiikoislaisia ja vielä meitä vammalaisiakin.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
AL 9.5.: Arto Satonen – Alkupalkka yksi keino nujertaa nuorisotyöttömyyttä
9.5.2012
VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen vetoaa Aamulehdessä 7.5. työmarkkinajärjestöihin, jotta nämä kävisivät nuorisotyöttömyyden kimppuun sopimalla alkupalkasta, joka olisi työehtosopimusta alhaisempi. Seuraavan päivän Aamulehdessä SAKn puheenjohtaja Lauri Lyly torjuu esityksen ja syyttää sitä populistiseksi puheeksi.
Nuorisotyöttömyyden torjuminen on yksi hallituksen painopistealueista. Ensi vuoden alusta astuu voimaan nuorten yhteiskuntatakuu, jonka perusteella kaikille alle 25-vuotiaille työttömille nuorille tarjotaan jokin aktiivitoimi. Se siis tarkoittaa koulutuspaikkaa, työpajaa, palkkatuettua työpaikkaa tai oppisopimuskoulutusta. Nämä ovat oikeansuuntaisia toimia ja niihin käytetään jo ensi vuoden budjetissa 60 miljoonaa euroa uutta rahaa. Mikään ei kuitenkaan korvaa oikeaa työpaikkaa.
Yrityksissä on halukkuutta lähteä mukaan talkoisiin nuorisotyöttömyyttä vastaan. Pirkanmaan yrittäjät ovat käynnistäneet kampanjan, jonka kautta 27 yritystä on jo luvannut nuorille 238 työpaikkaa ja 47 on jo täytettykin. Työllistämispotentiaalia on kuitenkin hurjasti enemmän ja se on nimenomaan pienissä yrityksissä.
SAKn puheenjohtaja Lauri Lyly toteaa haastattelussaan, että jo nyt on mahdollista saada nuorten työllistämiseen palkkatukea. Se pitää paikkansa, tämä tuki on 670 euroa kuukaudessa, maksimiaika on 10 kuukautta ja tuki on työnantajalle verollista. Tämä tuki ei kuitenkaan ole sama asia kuin alkupalkka. Kaikki pienet yrittäjät eivät osaa, eivätkä ehdi hakemaan näitä yhteiskunnan tukia. Toisaalta palkkatukea ei välttämättä riitä kaikille.
Suurin ero palkkatuen ja alkupalkan välillä on kuitenkin ajatustavassa. Aloittava työntekijä ei yleensä ole heti yhtä hyvä kuin jo tätä työtä vuosia tehnyt. Uutta työntekijää joudutaan opastamaan työssä ja työhön sisään pääseminen vie useimmiten jonkin aikaa. On siis ihan oikeasti perusteltua, että alkupalkka on hieman pienempi, koska myös työn tuottavuus on pienempi. Yhtä lailla on oikein, että osaamisen kehittyessä myös palkka nousee.
On aivan varmaa, että mahdollisuus palkata alkupalkalla alentaa työllistämisen kynnystä ja avaa uusia työpaikkoja nuorille. Samalla kasvaa motivaatio hoitaa työ hyvin, koska työssä pärjääminen johtaa palkankorotukseen. Nuorisotyöttömyys johtaa usein myös syrjäytymiseen. Tämän kehityksen estämiseksi on käännettävä kaikki kivet ja alkupalkka on yksi tehokas keino edistää nuorten työllistymistä.
Ruotsissa on toteutettu merkittävä työmarkkinauudistus. Siellä on otettu käyttöön muitakin Vartiaisen esittämiä keinoja kuten ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus, ensimmäisen sairaslomapäivän omavastuu ja vapaampi mahdollisuus palkata työvoimaa EU- alueen ulkopuolelta. Näiden uudistusten ansiosta työn tarjontaa on lisätty ja talouskasvua kiihdytetty.
Ruotsissa on työllisyysaste 72,7 prosenttia, kun se Suomessa on 68,1. Eli siis Suomeen sovellettuna lähes 100000 ihmistä olisi enemmän töissä kuin meillä. Suomessa nämä uudistukset eivät ole edenneet, koska SAK on johdonmukaisesti vastustanut niitä kaikkia. Onko se populismia ja kuinka kalliiksi se Suomelle tulee?
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Raideliikenteen panostukset helpottavat matkustajia
17.4.2012
Eduskunta aloittaa pääsiäisen jälkeen liikennepoliittisen selonteon käsittelyn. Selonteossa linjataan suomalaista liikennepolitiikkaa vuosikymmenen päähän. Selontekoon sisältyy vahva panostus raideliikeenteeseen. Tästä panostuksesta myös Pirkanmaa saa omansa.
Tuhansien työmatka suuntautuu jo nykyisin junalla Tampereelta Helsinkiin. Matkustajille on tärkeää päästä työpaikalleen ajoissa. Onkin välttämätöntä, että junien täsmällisyyttä parannetaan. Tämä talvi on ollut edellistä parempi. Luonnonolojen lisäksi siihen on vaikuttanut 20 miljoonan euron lisäpanostus raideliikenteen ylläpitoon. Silti kehittämistä on edelleen.
Uusi liikennepoliittinen selonteko tunnustaa pääradan Helsinki- Tampere – Oulu merkityksen ja se kuuluu myös eurooppalaiseen TEN T- ydinverkkoon. Tälle radalle myös investoidaan jo vuosien 2012-15 aikana. Helsinki – Riihimäki välin välityskykyä parannetaan, mikä auttaa myös Tampereen junien pysymistä aikataulussa. Myös Riihimäki- Tampere välin kehittäminen on tulossa, vaikka se ei ihan ensimmäisiiin hankkeisiin sisällykään. Tärkeää Tampereen seudun kehittämiselle on myös toteuttaa mahdollisimman pian oikoratahanke tai pikemminkin Tampereen ohitusrata, jolla tavaraliikenne siirretään pois keskustasta ja ratapiha voidaan ottaa muuhun käyttöön.
Tampereelta on jo pitkään tavoiteltu suoraa junayhteyttä Pietariin. Nyt rakennettava Riihimäen kolmioraide tekee tämän hankkeen mahdolliseksi. VR on luvannut välittömästi kolmioraiteen valmistumisen jälkeen käynnistää IC- tasoisen länsi-itä yhteyden välillä Tampere-Lahti, joka olisi samalla kytketty Pietariin menevän Allegron aikatauluihin. Näin matka Tampereelta Pietariin lyhenisi lähes tunnilla. Lopullinen tavoite on tietenkin Pirkanmaalla se, että saamme suoran Allegro-yhteyden Pietariin. Tämän yhteyden toteutumisella on huomattavia taloudellisia vaikutuksia maakuntaamme.
Liikennepoliittisen selonteon periaatepäätökseen sisältyy myös se, että Tampereen katuraitiotue tulee samaa 30 prosentin valtionrahoituksen. Uusi katuraitiotie lyhentää erityisesti matka-aikaa Hervannan ja Lentävänniemen suunnista keskustaan. Tiheästi kulkeva ratikka on houkutteleva matkustustusvaihtoehto ja vie siten konkreettisesti eteenpäin Tampereen seudun joukkoliikennettä. Tällä hetkellä realistista on olettaa hankkeen aloituksen tapahtuvan v. 2016.
Raideliikenteeseen panostaminen on ympäristöpolitiikan näkökulmasta järkevää. Liikenteen sujuvuuden kannalta on kuitenkin muistettava, että valtaosa ihmisistä ja tavaroista kulkee edelleen maanteitse. Sen vuoksi me tarvitsemme täsmäinvestointeja myös maantieliikenteen pullonkauloihin ja lisäksi tulee pitää huolta nykyisen tieverkon kunnosta. Joka tapauksessa nyt tehtävät raideinvestoinnit ovat erinomaisia, koska ne parantavat Tampereen ja Helsinkin välisen liikenteen sujuvuutta, sekä helpottavat Tampereen sisäistä liikennettä.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
AL 13.4.2012: Arto Satonen – Kerjääminen kiellettävä Tanskan mallin mukaan
13.4.2012
Kevät on tuonut jälleen ulkomaalaiset kerjäläiset suomalaisille kaduille. Näyttää siltä, että kerjääjien määrä on edelliskesästä kasvanut ja kerjäläisiä on tullut myös pienemmille paikkakunnille. Ongelma uhkaa pahentua merkittävästi, jos lainsäädäntöä ei muuteta.
Kerjääminen ei ole ihmisarvoinen tapaa elättää itseään. Suomalaisen yhteiskunnan suuri saavutus on ollut se, että Suomen kansalaisten ei tarvitse elättää itseään kerjäämällä. Kun olemme itse saaneet tämän ongelman poistettua, niin ei ole hyväksyttävää, että kerjääminen palaa nyt Suomeen ulkomaalaisten toimesta.
Tanska on se maa Euroopan Unionin sisällä, joka on ratkaissut kerjäläisongelman. Tanskassa voidaan antaa viisi vuotta voimassa oleva varoitus henkilölle, jonka pääasiallinen elinkeino on kerjääminen julkisella paikalla. Jos tätä varoitusta rikkoo, niin henkilö voidaan poistaa maasta viideksi vuodeksi. Tällä hyvin yksinkertaisella keinolla kerjäläiset ovat poistuneet Tanskan maaperältä.
Kerjäläiset ovat pääosin Romanian ja Bulgarian romaaneja, joiden elinolosuhteet ovat omassa maassaan heikot. Onkin oikein, että Suomi yhdessä muiden Euroopan Unionin maiden kanssa painostaa Romaniaa ja Bulgariaa parantamaan romaanien elinolosuhteita. Tämä on oikea tie kerjäläisongelman ratkaisuun Euroopan tasolla. Asia ei sen sijaan ratkea sillä, että ovet pidetään avoinna Romaniasta ja Bulgariasta tuleville kerjäläisille muissa EU- maissa. Tässä asiassa humaania ei ole sulkea silmiään, vaan humaania on tukea ja painostaa kyseisiä valtioita hoitamaan omien vähemmistöryhmiensä asiat paremmin.
Kerjämiseen liittyy usein ainakin välillisesti rikollisuus. Kerjääjä saattaa olla velkavankeudessa hänelle matkan maksaneeseen tahoon. On järkyttävää, että nämä kerjäämisen organisoijat käyttävät ihmisten uhanalaista tilaa hyväkseen. Sen vuoksi Suomessakin ollaan kriminalisoimassa kerjäämisen organisointi ja myös häiritsevään kerjäämiseen puuttumiseen annetaan viranomaisille lisää toimintavaltuuksia. Nämä ovat oikeansuuntaisia ratkaisuja, mutta eivät riittäviä.
Kerjäämisongelmaan todellinen ratkaisu on Tanskan mallin mukainen varoitusjärjestelmä, jota rikkova voidaan poistaa viideksi vuodeksi maasta. Se antaa selvän viestin siitä, että kerjääminen Suomessa ei ole mahdollista ja samalla loppuu välittäjiltä intressi tuoda tänne kerjäläisiä.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Asiat etenevät
21.3.2012
Olen iloinen, että asiat joita olen pitänyt esillä ovat edenneet:
16. helmikuuta jätin kirjallisen kysymyksen, jossa kyselin opetusministeriltä mahdollisuudesta rangaista opiskelijoita ilkivallasta velvoittamalla heidät siivoamaan omat sotkunsa. Kirjoitin aiheesta myös Aamulehteen, joka julkaisi kirjoitukseni 17.3. Tänään myös opetusministeri Gustafsson on myöntänyt, että ilkivallan aiheuttajaa voidaan velvoittaa siivoamaan jälkensä.
Toinen asia josta ilahduin tänään on Tohloppiin syntymässä oleva mediakeskittymä, jota olen myös pyrkinyt pitämään esillä ja josta löydät kirjoitukseni täältä.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Vastuullisuuteen pitää oppia jo koulussa
19.3.2012
Suomalaisten koulukuri on OECD:n raportin mukaan laskenut jo kolmanneksi huonoimmalle sijalle. Heikommaksi jäävät vain Argentiina ja Kreikka. Opettajien viesti on se, että heillä ei ole riittävästi kurinpitovälineitä. Lisäksi monet opettajat pelkäävät vanhempien reaktioita. Opettajan auktoriteetin kunnioitus on vähentynyt sekä oppilaiden että vanhempien keskuudessa.
Koulukohtaiset erot ovat suuria. Edelleen on yläkouluja, joissa järjestys tunneilla kyetään säilyttämään ja koulukiusaamiseen tartutaan ripeästi. Valitettavasti liian monessa paikassa kurittomuus häiritsee merkittävästi oppimista. Tämä tie ei lupaa hyvää.
Nykyinen rangaistuskäytäntö mahdollistaa jälki-istunnon ja kovimmissa tapauksissa koulusta erottamisen, jota tosin käytetään hyvin harvoin. Jälki-istunto on kuitenkin menettänyt roolinsa häpeällisenä rangaistuksena. Siitä on tullut jopa teko, jolla rehvastellaan.
Opettajien ammattijärjestö OAJ on esittänyt mahdollisuutta korvata jälki-istunto työrangaistuksella. Käytännössä oppilas voitaisiin velvoittaa esimerkiksi siivoamaan aiheuttamansa sotkut tai korjaamaan rikkomiaan paikkoja. Omilta kouluajoiltani muistan tämän tehokkaaksi. Kun vaikka joutuu pesemään tussilla töhrimänsä seinän, niin yleensä ei töhri toista kertaa.
Tein asiasta kirjallisen kysymyksen opetusministeri Jukka Gustafssonille. Vastaukseen olen hyvin pettynyt. Työrangaistusta vierastetaan muun muassa siksi, että työtä ei saa oppia pitämään rangaistuksena. Siitä ei olekaan kysymys. Oppilaat opetetaan siihen, että jos jotain töhrit, niin siivoja kyllä siivoaa. Tuo on myös siivoojan työn aliarvioimista. Toinen peruste työrangaistusta vastaan oli se, että työturvallisuusmääräykset eivät toteudu. Kovin on kaukaa haettu peruste. Ei kyse ole edes työstä, vaan itse aiheutettujen vahinkojen korjaamisesta.
Heikko koulukuri aiheuttaa niin suuria ongelmia hyvin käyttäytyvien lasten oppimiselle ja opettajien jaksamiselle, että nykytila on kestämätön. Asian korjaamista on pakko jatkaa lakialoitteella, jossa esitetään työrangaistuksen mahdollistamista.
–
Julkaistu Aamulehdessä 17.3.2012
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Raja muodostumassa väärään paikkaan
9.3.2012
Kuntarakenneuudistus on nyt käynnistynyt todenteolla, kun 600-sivuinen virkamiestyöryhmän raportti on julkistettu ja kuntajakoselvitysalueet esitetty. Seuraavaksi asiaa käsittelevät kuntien valtuustot, joiden lausuntojen pohjalta uudistusta jatketaan.
Sastamalan osalta esitetty ratkaisu takaa elinvoimaisen kunnan jatkuvuuden alueellamme. Sastamalaan on yhdistetty vain Kiikoinen, jonka kanssa vapaaehtoinen liitos on jo pitkällä. Kiikoisen liittyminen Sastamalaan on perusteltua sekä työssäkäynti, että asiointinäkökulmasta. Kuten tiedämme kunnilla on myös yhteinen historia. Valtiovallan linjausten jälkeen ei liene pienintäkään epäselvyyttä siitä, että Kiikoinen omana kuntanaan tulee lakkaamaan. Tekemällä päätös nyt varmistamme 3,2 miljoonan porkkanarahat, joilla kehitetään mittavasti Kiikoisten aluetta ja koko Sastamalaa. Jos päätös siirtyy, niin se toteutuu muuteman vuoden kuluessa ilman porkkanarahoja.
Ongelmallisinta pohjaehdotuksessa on Punkalaitumen kohtalo. Punkalaidun on selkeästi linjannut yhteistyösuunnakseen Sastamalan ja Pirkanmaan. Tätä yhteistyötä myös käytännössä toteutetaan soteesissa, Yrityspalvelussa ja toisen asteen koulutuksessa. Jos Punkalaidun siirtyisi osaksi Huittista, niin kaikki nämä asiat jouduttaisiin järjestämään uudelleen. Se olisi hyvin kallista, eikä palvelisi kuntauudistukseb tarkoitusta. Punkalaitumen suuntautumista Huittisiin ei voi perustella edes Huittisten tarpeilla, sillä Huittinen ja Kokemäki toiset löytäessään voivat muodostaa kunnan myös keskenään.
Punkalaitumen osalta seuraava siirto on Punkalaitumen valtuutetuilla. Jos Punkalaidun kuntana ottaa hyvin selkeän kannan Sastamalan ja Pirkanmaan puolesta, niin sillä varmasti on merkitystä asiaa lopullisesti ratkaistaessa.
Suurin kysymys meidän alueemme osalta on kuitenkin se, että jälleen kerran raja näyttää muodostuvan Sastamalan ja Huittisten välille. Tästä rajasta me olemme maksaneet jo paljon hintaa aiemminkin. Käräjäoikeus, poliisin putka, nuorisoasteen tradenomikoulutus ovat esimerkkejä asioista, jotka yhteen hiileen puhaltaen Sastamala ja Huittinen olisivat kyenneet alueellaan säilyttämään. Erillään ollaan kuitenkin liian pieniä näitä puolustamaan. Jotta tähän listaan ei tarvitsisi tulevaisuudessa lisätä ammattikorkeakoulutasoista aikuiskoulutusta tai yöpäivystystä, niin nyt olisi viisasta lyödä hynttyyt yhteen.
Jos esitetty kuntakartta toteutuu, niin Sastamala on jopa pienin tai toiseksi pienin kunta Pirkanmaalla ja Huittinen samassa asemassa Satakunnassa. Jos näin pienellä alueella jaamme vaikutusvallamme, niin mikä tulee jatkossa olemaan meidän mahdollisuus vaikuttaa maakunnalliseen ja valtakunnalliseen päätöksentekoon omaa aluettamme koskevissa asioissa? Yhdessä saamme todellakin enemmän. Hyvä esimerkki siitä on SASKYn kehittyminen. Samaan aikaan investoidaan sekä LVI- halliin Kokemäellä, että ravintola-alan koulutukseen Sastamalassa.
Jos ja kun kuntauudistus nyt toteutuu, niin rajat piirretään vuosikymmeniksi eteenpäin. Sen vuoksi me olemme vastuusta myös tulevasta. Vielä kerran kannattaisi yrittää Sastamalan, Huittisten, Kiikoisten ja Punkalaitumen yhdistämistä, jotta saisimme riittävän vahvan ja myös tulevaisuudessa kehittyvän kunnan.
Aihe: Mielipidekirjoituksia