marraskuu 2011
Satonen valittiin Suomen Lentopalloliiton puheenjohtajaksi
27.11.2011
Kansanedustaja Arto Satonen valittiin yksimielisesti Suomen Lentopalloliiton puheenjohtajaksi sunnuntaina 27.11.2011 Lentopalloliiton liittokokouksessa. Lentopalloliiton puheenjohtajan kausi on kaksivuotinen. Tarkemman uutisen valinnasta voit lukea Lentopalloliiton kotisivuilta täältä.
Aihe: Uutisia
Arto Satosen viikkoviesti – eurobondit ja “pakkoyrittäjyys”
25.11.2011
Tämän viikon viikkoviestissä aiheena ovat eurobondit ja “pakkoyrittäjyys”.
Katainen tyrmäsi eurobondit
Euroopan komissio esitteli keskiviikkona kolme vaihtoehtoa eurobondeiksi: 1. Yhteisvelkakirjat ja täysi yhteisvastuu, 2. Yhteisvastuu tiettyyn velkarajaan saakka (vakaussopimuksen rajaan saakka, eli 60 prosenttiin bkt:sta yhteisvastuullista ja sitä ylittävältä osalta jokaisen maan omalla vastuulla) sekä 3. yhteisvastuu tiettyyn velkarajaan asti maakohtaisella takuuosuudella. Osa kansallisesta velasta korvattaisiin yhteisillä velkakirjoilla, johon sisältyy vastuu ainoastaan maan omasta velkavastuusta. Tämä malli muistuttaa ERVV:tä ja voisi kytkeytyä EVM:ään. Tässä vaihtoehdossa ei ole varsinaista yhteisvastuuta.
Suomi suhtautuu hyvin varauksellisesti eurobondeihin, koska euroalueen yhteinen korkotaso kasvattaisi Suomen ja muiden AAA-maiden lainanhoitokuluja. Pääministeri Jyrki Katainen tyrmäsi kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa suoralta kädeltä. Kolmas vaihtoehto on Kataisen mukaan vielä liiaksi hämäränpeitossa, jotta siihen voisi ottaa kantaa. Olennaista kriisin ratkaisussa on talouskurin parantaminen ja kriisimaiden omat toimet.
“Pakkoyrittäjyys” – termin käyttö antaa väärän kuvan yrittäjyydestä
Työministeri Lauri Ihalainen nosti tällä viikolla esille pakkoyrittäjyyden yhteiskunnallisena ongelmana. Ihalaisen tulokulma on vähintäänkin outo. Yksinyrittäjistä yli 80 prosenttia on tyytyväisiä yrittäjän uraan. Monet heistä ovat olleet aiemmin palkansaajia, mutta eivät missään nimessä halua takaisin. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön eli siis tehdä asioita omalla tavalla on tärkeää monille yrittäjille.
Suomessa on epätyypillisissä työsuhteissa n. 700000 ihmistä, joista osa toimii yrittäjyyden ja palkansaajan välimaastossa. Osalla heistä on myös apurahatuloja tai muita satunnaisia tuloja. Heidän sosiaaliturvassaan on kehittämisen varaa ja se tavoite on myös kirjattu hallitusohjelmaan.
On kuitenkin aivan eri asia puhua pakkoyrittäjyydestä. Ihalaisen käsityksen mukaan julkisen sektorin ulkoistamiset aiheuttavat pakkoyrittäjyyttä. On totta, että viime aikoina esimerkiksi hoitoalalle on syntynyt paljon lääkärien ja sairaanhoitajien perustamia pieniä hoivayrityksiä. On kuitenkin kohtuutonta puhua pakkoyrittäjyydestä, koska useimmiten näissä pienissä yrityksissä toimivat ihmiset ovat tyytyväisiä. He ovat päässeet eron isojen julkisten toimijoiden byrokratiasta ja voivat hoitaa asioita järkeväksi katsomallaan tavalla. Oikein toteutettuna näissä ulkoistuksissa voittavat kaikki. Pienet yritykset palvelevat asiakkaitaan henkilökohtaisemmin, työtä tehdään joustavammin ja asioita hoidetaan tehokkaammin. Samalla säästyy veronmaksajan rahoja.
Jos pakkoyrittäjyydestä puhumalla edelleen nostetaan yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä, niin tehdään karhunpalvelus koko kansantaloudelle. Jos Ihalaisen mielestä on kohtuutonta siirtyä palkansaajan asemasta yrittäjäksi, niin eikö silloin olisi perusteltua tehdä parannuksia yrittäjien sosiaaliturvaan ja kohtuullistaa yrittämisen riskiä?
Aihe: Viikkoviestejä
Innokkuus ympäristönsuojelussa näkyy lompakossa
25.11.2011
Taloudellisen kasvun hiipuessa on aiempaa tarkemmin katsottava kulupuolta. Työmarkkinoilla sovittiin palkankorotustasosta, joka on kuluvan vuoden inflaatiota alhaisempi taso. Aika vähän on kuitenkin puhuttu inflaation syistä. Merkittävän tekijän muodostavat eri muodoissaan tulevat ympäristönormien tiukennukset ja haittaverot. Innokkuus ympäristönsuojelussa siis näkyy suoraan lompakossa.
Suomen kuluttajahintojen vuosinousu oli lokakuussa 3,5 prosenttia. Inflaation pääsyyllinen löytyy ryhmästä asuminen, lämpö ja valo. Toisena tulee ravinto ja kolmantena liikenne. Näiden ryhmien yhteen laskettu vaikutus on kolme prosenttiyksikköä eli siis 90% koko inflaatiosta. Inflaatiosta lähes puolet on kotimaista vaikutusta.
On hyvin vaikeaa täsmällisesti arvioida, mikä tarkkaan ottaen on kiristyneen ympäristönsuojelun inflaatiovaikutus, koska luvuissa on mukana myös muista syistä tehtyjä veronkorotuksia. Joka tapauksessa ympäristönsuojelun kustannusvaikutus on huomattava, koska inflaation syyt tulevat juuri niiltä sektoreilta, johon tiukennettu ympäristöpolitiikka kohdistuu.
Olennaista on havaita se, että tämä on vasta alkusoittoa. Esimerkiksi uusiutuvan energian käytön lisäämisessä otetaan vasta ensi askeleita. Uusiutuvista energiamuodoista nykytekniikalla ilman yhteiskunnan tukea menestyy ainoastaan vesivoima. Maalämpö tarvitsee tukea alkuinvestointiin, mutta ei käyttökustannuksiin.
Bioenergia ja tuulivoima tarvitsevat mittavampaa tukea. Näidenkin keskinäinen suhde on sellainen, että puupohjainen energia tuottaa karkeasti ottaen kolmasosalla tuulivoiman tuesta kuusinkertaisen määrän energiaa. Jos tuulivoimalla päästään v.2020 6 terawatin tuotantoon, niin se arvioidusti maksaa käyttäjille ja veronmaksajille yhteensä 200 miljoonaa vuodessa. Parempaakin käyttöä sille rahalle tiukkenevassa taloudessa olisi.
Suomen hyväksymä vaatimus nostaa uisutuvien energiamuotojen osuus 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä on todella haastava ja kallis tavoite. Onneksi sentään päätökset lisäydinvoimasta on tehty, jotta teollisuuden tarvitseman sähkön hinta pysyy siedettävällä tasolla. Puupohjaisen energian hyvä puoli on se, että pystymme hyödyntämään entistä paremmin omia metsiämme ja samalla luodaan työpaikkoja maaseudulle. Tarkkana on kuitenkin oltava siinä, että uuniin ei mene tukkipuuta. Tuulivoiman tavoitetasoa olisi syytä asettaa realistisemmalle tasolle.
Liikenteessä ympäristöpohjaiset kustannukset nousevat hurjaa vauhtia. Parasta aikaa eduskunnassa käsitellään rikkidirektiiviä, joka voimaan tulleessaan määräisi vuodesta 2015 lähtien käyttämään itämerellä 0,1 prosentin rikkipäästöjä aiheuttavaa polttoainetta, kun esimerkiksi välimerellä saisi edelleen ajaa 1 prosentin rikkipäästöillä. Tämäkään uudistus ei ole halpa. Kustannus suomalaiselle vientiteollisuudelle olisi viimeisen arvion mukaan 410 miljoonaa euroa vuodessa. Samalla nousevat myös tuontikustannukset, jotka näkyvät suoraan kansalaisten lompakossa.
Itämeren valitsemisessa tiukempien rikkipäästörajoitusten koealueeksi ei ole järjen hiventäkään. Esimerkiksi saavutettavat terveyshyödyt olisivat suhteessa kustannuksiin moninkertaiset Välimerellä. Vähintäänkin oikeudenmukaista olisi se, että säännöt olisivat kaikkialla samat. Tosin sekin tulisi Suomelle kalliiksi, koska meillä merikuljetuksille ei ole todellisia vaihtoehtoja. Jos uhkakuva direktiivin voimaantulosta 2015 toteutuu, niin se varmasti kiihdyttää yritysten investointeja Suomen ulkopuolelle, aiheuttaa työn siirtymistä Suomesta ulos ja alentaa siten suomalaisten elintasoa.
Lentoliikenteen päästökauppaa ollaan ottamassa käyttöön yksipuolisena toimenpiteenä Euroopan Unionissa. Asia on sinällään perusteltu, koska lentoliikenteen aiheuttamat päästöt ovat huomattavat. Tätäkään ongelmaa eivät kuitenkaan tunnusta Euroopan Unionin ulkopuoliset maat. Päästökauppa siis tekee suhteellisesti edullisemmaksi käyttää muita kuin Euroopan Unionin kenttiä välilaskupaikkana. Jos esimerkiksi Hampurista Bangkokiin lennetään Helsingin sijasta Dubain kautta, niin ei tarvitse maksaa päästökauppamaksuja välilaskusta. Huonoimmillaan siis lennot suuntautuvat pidemmille reiteille, ympäristöhaitat kasvavat ja Suomi menettää matkustajia Finnairin kannattavuuden kannalta keskeisiltä Aasia-reiteiltä.
Maataloudessakin puhutaan paljon viherryttämisestä. CAP-uudistuksen pohjaesitykseen sisältyy vähimmäisvaatimukset luonnonhoitopeltojen määrästä, sekä muita kustannuksia nostavia, mutta ympäristövaikuttavuuden kannalta marginaalisia asioita. Nämäkin nostavat siten ruuan hintaa.
Ympäristöpolitiikassa puhutaan usein, että Suomen tulee olla edelläkävijä. Se onkin viisasta siinä mielessä, että kehitämme ympäristöystävällistä teknologiaa, mahdollisuuksien mukaan käytämme sitä ja myös myymme muille. Sen sijaan ei ole viisasta hyväksyä itselleen jatkuvasti muita tiukempia rajoituksia, koska me emme kykene yksin pelastamaan maapalloa.
Euroopan Unionissa on sovittu hiilidioksidipäästöjen alentamisesta 20 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna vuoteen 2020 mennessä. Esillä on ollut myös korkeampi tavoite eli 30 prosentin hiilidioksidipäästöjen leikkaus samassa ajassa. Tämä maksaisi Suomelle miljardeja. Mittasuhteita kuvaa hyvin se, että Kiina tupruttaa vastaavan määrän ilmatilaan 7 tunnissa. Ainoa toivo ilmastomuutoksen torjunnassa on siis se, että Aasian suuret taloudet ottavat tämän asian tosissaan.
Ympäristöpolitiikan paradoksi on se, että kaikki kannattavat ympäristönsuojelua, mutta vain harvat ovat valmiita sen vuoksi omasta elintasostaan tinkimään. Ympäristötoimien vuoksi nousevat kustannukset ovat kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa niin kovat, että ne näkyvät nousevina veroina kansalaisten kukkarossa ja vaikuttavat myös palkanmaksuvaraan. Jos Suomi haluaa jatkossakin olla ympäristönsuojelun edelläkävijä, niin se päätös on hyvä tehdä tietoisena siitä, että se näkyy elintasossamme.
- – -
Julkaistu Nykypäivässä 25.11.2011
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Näpit irti kilometrikorvauksista
23.11.2011
Liikenneministeri Merja Kyllönen esitti kilometrikorvauksien alentamista niiltä väleiltä, jossa on toimiva julkinen liikenne. Kyllöseltä pääsi unohtumaan se, että enemmistö kilometrirahoja saavista liikkuu työpäivän aikana moneen paikkaan. Jos matka suuntautuu vaan yhteen hyvin esimerkiksi junalla saavutettavaan paikkaan, niin monet työnantajat ovat jo ohjeistaneet käyttämään julkista liikennettä.
Kyllönen mainitsi esimerkkinä hyvästä yhteydestä Tampere-Helsinki välin. Se onkin kätevää matkustaa junalla, jos menee keskustasta keskustaan. Tilanne on kokonaan toinen, jos työmatka suuntautuu kehälle tai kauemmaksi, jolloin joutuisi käyttämään useita paikallisliikenneyhteyksiä. Järkevä ihminen valitsee nopeimman reitin. On väärin rankaista heitä, joille nopein reitti on tehdä matka omalla autolla. Oma auto voi olla välttämätön myös siksi, että joutuu kuljettamaan työnsä vuoksi paljon tavaraa. Ei siis ole ihmeellistä, että myynnin ja markkinoiden ammattilaiset nostivat meteliä Kyllösen esityksestä.
Tässä asiassa pitää nähdä metsä puilta. Omaan kokemukseeni vedoten väitän, että valtaosa niistä, joille juna on sujuvin vaihtoehto, käyttää jo sitä. Jos sen lisäksi on pieni joukko ihmisiä, jotka kilometrikorvausten vuoksi menevät omalla autolla junan sijasta, niin sillä perusteella ei pidä rankaista sitä suurta enemmistöä, jolle juna ei ole järkevä vaihtoehto.
Julkisen liikenteen kehittäminen on toki järkevää, mutta pitää luottaa myös ihmisten kykyyn valita itselleen sopivin kulkumuoto. Kyllösen ehdotus jatkaa sitä sarjaa, että ilmastomuutoksen torjunnan nimissä voi nykyään ehdottaa ihan mitä tahansa. Kuitenkin suomalaisten vaikutus on ilmastomuutokseen vain pisara meressä. Jos esimerkiksi meitä kaksisataa kertaa suurempi Intia saisi ympäristönsuojelunsa Suomen nykytasolle, niin oikeasti voitaisiin saada jotain aikaan. Vilkaisu katukuvaan Intiassa paljastaa, että siellä ei kiinnitetä minkäänlaista huomiota liikenteen aiheuttamiin päästöihin. Ajossa ovat kaikki iankaikkisen vanhatkin kulkupelit, jotka vaan liikkeelle saadaan.
Voidaksemme pitää yllä nykyistä elintasoamme meidän pitää tehdä enemmän töitä, eikä vähemmän. Kilometrikorvauksista tinkiminen antaisi aivan väärän kannustimen niille ahkerille ihmisille, jotka työssään liikkuvat pitkiä matkoja. He ovat kulukorvauksensa ansainneet.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Punkalaitumen Sanomat 10.11.2011: Moderni maailma perustuu keskinäisriippuvuuteen
23.11.2011
Kreikan talouskriisi on hallinnut suomalaistakin poliittista keskustelua jo kuukausia. Usein kuulee väitettävän, että Suomen tulisi pysyä kokonaan ulkopuolella Kreikan tai muiden etelä- Euroopan valtioiden talousahdingosta. Tietenkin jokaisen pitäisi hoitaa omat sotkunsa itse. Elämme kuitenkin nykyisin maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sen vuoksi oman etumme nimissä on järkevää olla mukana ratkaisemassa kriisiä ja vaikuttamassa siihen millä keinoilla tästä kurimuksesta tullaan ulos.
USAn asuntomarkkinakupla ja Lehman Brothersin konkurssi antoivat esimakua siitä miten nopeasti talouskriisi globaalisti leviää. Suomessa ei ollut asuntokuplaa, eikä täällä juuri toiminut Lehman Brotherskaan, mutta siitä huolimatta bruttokansantuotteemme putosi kahdeksan prosenttia ja valtio velkaantui kolmessa vuodessa 30 miljardia. On siten aivan varmaa, että jos Kreikan talouskriisi leviää Etelä-Euroopan kautta Keski-Eurooppaan ,niin se näkyy päivittäisessä elintasossa Suomessakin.
Työnjako modernissa maailmassa menee niin, että jokainen maa keskittyy tuottamaan niitä tuotteita ja palveluita, joiden tuottamisessa on kilpailukykyinen. Kauppa maiden välillä kasvaa koko ajan. Suomi on tässä globaalissa työnjaossa pärjännyt toistaiseksi hyvin, koska meidän tuotteillemme on ollut maailmalla kysyntää. Lähes joka toinen kansantaloudessamme kierrossa oleva euro tulee vientikaupasta. Suomi on Euroopan Unionin maista kaikkein eniten viennistä riippuvainen ja siksi juuri meillä on eniten hävittävää.
Keskinäisriippuvuuden tiedostamisesta ei pidä tehdä sitä johtopäätöstä, että jokainen maa saa hoitaa asioitansa ihan miten tahansa, koska muilla ei ole varaa päästää sitä konkurssiin. Juuri tähän tarvitaan muutos ja se edellyttää tiukemman talousohjausvallan antamista Euroopan komissiolle. Saksan vaatima ja Suomen tukema tiukempi talouskuri on ainoa kestävä tie ulos kriiseistä. Tarvitaan tiukka ote, joka pakottaa ylivelkaantuneet maat laittamaan taloutensa kuntoon. Se tekee kipeää, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Liian pitkään on elintasoa monissa maissa pidetty yllä ylivelkaantumisella. Myös harmaan talouden torjuntaan tarvitaan ryhtiliikettä.
Kreikka on sotkenut omat asiansa jo niin totaalisesti, että sen tulevaisuus näyttää kaikissa skenaarioissa vaikealta. Perusongelma on se, että Kreikka pärjää niin huonosti kansainvälisillä markkinoilla, että sen saamilla tuloilla ei voida pitää yllä nykyistä elintasoa. On Kreikka siis eurossa tai ei, niin laihoja vuosia on edessä.
Suomen talouden kannalta Kreikkaa tärkeämpää on nyt se mitä tapahtuu Italiassa. Italialla on vahva vientiteollisuus ja paljon yksityistä varallisuutta. Italian valtio on kuitenkin vahvasti velkaantunut ja pitkälti siellä tehtävien säästöpakettien menestyksestä riippuu se saadaanko Kreikan kriisin leviäminen estettyä. Jos ongelmat kohdistuvat vain Kreikkaan, niin ne ovat hallittavissa. Jos Italiakin ajautuu vaikeuksiin, niin silloin kriisi leviää laajalle ja suomalaisetkin saavat siitä osansa.
On erittäin ikävää olla tekemässä päätöksiä väliaikaisista ja pysyvistä vakuusrahastoista, sekä yksittäisistä lainapäätöksistä. Tässä keskinäisriippuvuuden maailmassa se on kuitenkin välttämätöntä. Olisi vastuutonta lyhytaikaisten poliittisten voittojen vuoksi jäädä näiden omaa talouttamme suojaavien yhteisten ratkaisujen ulkopuolelle. Se olisi sama asia, kuin päästää pakkasella alleen. Lämmittää hetken, mutta kohta on sitäkin kylmempi!
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Arto Satosen viikkoviesti – tällä viikolla puhutti alhainen tuottavuus sekä tulevat liikennehankkeet
18.11.2011
Tämän viikon viikkoviesti käsittelee EVA:n arvioita suomalaisen tuottavuuden suuresta kuopasta, mikä kätkeytyy hyvine työllisyyslukujen taakse. Toisena aiheena on liikenne- ja viestintävaliokunnan budjettimietintö.
Tuottavuuden romahdus uhkaa heijastua työllisyyteen
ETLA:n tutkimusjohtaja Mika Malirannan EVA:lle tekemä tutkimus: “Suuri kuoppa – Suomen hyvät työllisyysluvut kätkevät tuottavuuden romahduksen” on korutonta luettavaa. Malirannan perusviesti on, että työn tuottavuuden kasvu on pudonnut selvästi pitkän ajan kasvutrendiä alemmalle tasolle. Vuoden 2010 tuottavuuden taso oli 13 prosenttia vuosien 1995 – 2007 mukaista tuottavuuden kasvutrendiä alempana. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että meillä on 150 000 ihmistä enemmän yrityksissä töissä, kuin normaalilla tuottavuuden kasvulla olisi.
EVAN tilaisuudessa pohdittiin myös syitä siihen miksi yritykset eivät ole sopeuttaneet työvoimaa voimakkaammin. Taustalla lienee suurimpana syynä potentiaalinen pelko hyvän työvoiman pulasta lähitulevaisuudessa, koska työvoiman määrä vähenee suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Taustalla on myös yhteiskuntavastuuta. Työntekijöistä on haluttu pitää kiinni ja tuloksestakin on sen nimissä tingitty. Pirkanmaan yrittäjien “En irtisano ketään” -tyylistä ajattelua on siis yhteiskunnassa laajemminkin.
Tulos on kuitenkin todella vakava. Jos työn tuottavuus ei palaa normaalille kasvutrendille, niin irtisanomisia on varmasti edessä myöhemmin. Jotta taas työn tuottavuus saadaan palautettua trendille, se vaatii kaksinkertaisen määrän uusia innovaatioita verrattuna 90-luvun alun tilanteeseen, jolloin ICT maailma oli mullistavassa vaiheessa. Suomen tilanne on pienoiskoossa sama kuin Nokian. On löydettävä uusia tapoja menestyä kiristyvillä kansainvälisillä markkinoilla.
Henkilökuntansa sopeuttamisen Nokia jo aloitti ilmoittamalla vähentävänsä Suomesta väkeä 1700 henkeä. Alueellinen kohdentaminen selviää vasta ensi vuoden puolella. Tampereen seudulla on jo käynnissä useita hankkeita, joilla Nokialta vapautuvalle väelle luodaan uusia työpaikkoja. Samaan aikaan tavoitellaan uusia kansainvälisiä yrityksiä sijoittumaan Tampereelle, edistetään siirtymistä yrittäjiksi, tuetaan innovatiivisia tutkimushankkeita ja etsitään malleja, jolla ICT- alan huippuosaamista voidaan hyödyntää muilla sektoreilla. Tärkeintä on se, että mahdollisimman moni Nokialainen löytää osaamistaan vastaavan työpaikan Tampereen seudulta myös jatkossa.
Liikennevaliokunta haluaa lisää rahaa joukkoliikenteen ostoihin ja yksityisteihin
Liikenne- ja viestintävaliokunta käsitteli jo vuoden 2012 budjettia. Valiokunta esittää budjettiin lisäyksinä 2 miljoonaa euroa joukkoliikenteen ostoihin ja 2 miljoonaa euroa yksityisteihin. Yksityisteiden määrärahat ovat tänä vuonna jopa 23 miljoonaa, koska mukana on 10 miljoonaan erityispanostus puukuljetusten edistämiseen. Vuoden 2012 esityksessä määrä on pudonnut 8 miljoonaan euroon ja sen vuoksi olisi perusteltua lisätä määrärahaa. Jos lisää rahaa ei tule, niin yksityisteiden rahoitus jää liiaksi kuntien ja tienkäyttäjien kontolle.
Joukkoliikenteen ostoja lisäämällä pyritään turvaamaan maaseudun linja-autovuoroja. Maaseudulta on vähenemässä ensi vuonna satoja linja-autovuoroja. Lisämäärärahan avulla voitaisiin pelastaa tärkeimmät vuorot. Sen vuoksi on perusteltua lisätä määrärahoja tälle sektorille.
Isot liikennepoliittiset hankkeet käsitellään liikennepoliittisessa selonteossa, joka on parasta aikaa virkamiesvalmistelussa. Asia tulee valiokunnan käsiteltäväksi ensi keväänä. Pirkanmaan kärkihankkeet uuteen selontekoon ovat Hämeenkyrön ohitustie, ysitien parantaminen välillä Tampere-Orivesi, Tampereen seudun lähiraideliikenteen kehittäminen, lisäraiteet välille Toijala-Tampere ja Tampereen pikaraitiotie. Tällä vaalikaudella toteutuu Tampere-Porin radan peruskorjaus 91 miljoonalla eurolla sekä Tampereen tunneli.
Aihe: Viikkoviestejä
Tyrvään Sanomien blogikirjoitus 13.11.2011 – Kilometrikorvauksiin ei pidä koskea
13.11.2011
Liikenneministeri Merja Kyllönen esitti kilometrikorvauksien alentamista niillä väleillä, jossa on hyvä julkinen vaihtoehto tarjolla. Kyllöseltä on päässyt unohtumaan se, että useimmat kilometrikorvauksilla ajavat eivät mene vain yhteen paikkaan, vaan työpäivän aikana liikutaan moneen paikkaan.
Kun työmatka suuntautuu vaikka Vammalasta Helsinkiin, niin juna on nopein yhteys, jos menee suoraan keskustaan ja vain sinne. Jos sen sijaan meneekin kehän varrelle tai usempaan paikkaan eri puolilla pääkaupunkiseutua, niin joutuisi käyttämään junan lisäksi monia kertoja myös paikallisliikennettä. Lisäksi osalla työntekijöistä on autossaan paljon tavaraa mukana. Ei siis ole ihmeellistä, että myynnin ja markkinoiden ammattilaiset nostivat meteliä Kyllösen esityksestä.
Tässä asiassa pitää nähdä metsä puilta. Omaan kokemukseeni vedoten väitän, että valtaosa niistä, joille juna on sujuvin vaihtoehto, sitä jo käyttävät. Jos sen lisäksi on joitakin yksittäisiä, jotka kilometrikorvausten vuoksi menevät omalla autolla junan sijasta, niin sillä perusteella ei pidä rankaista sitä suurta enemmistöä, jolle juna ei ole vaihtoehto.
Julkisen liikenteen kehittäminen on toki järkevää, mutta pitää luottaa myös ihmisten kykyyn valita itselleen sopivin kulkumuoto. Ympäristöintoilussa on menty niin pitkälle, että ilmastomuutoksen torjunnan nimissä voi nykyään ehdottaa ihan mitä tahansa. Kuitenkin suomalaisten vaikutus on ilmastomuutokseen vain pisara meressä. Jos esimerkiksi meitä kaksisataa kertaa suurempi Intia saisi ympäristönsuojelunsa Suomen nykytasolle, niin oikeasti voitaisiin saada jotain aikaan. Valitettavasti siellä on vain vuosi vuodelta enemmän yksityisautojen käyttäjiä ja päästörajoituksistakaan ei välitetä tuon taivaallista.
Pärjätäkseen kansainvälisessä kilpailussa Suomessa pitää tehdä enemmän töitä, eikä vähemmän. Monet kilometrikorvauksia saavat ihmiset tekevät pitkiä työpäiviä. He ovat sen 46 senttiä kilometriltä kulukorvauksena ansainneet. Näitä työn sankareita ei pidä rokottaa.
Aihe: Blogi
Arto Satosen viikkoviesti – eläkkeet, kilometrikorvaukset ja viennin edistämistoimenpiteet
11.11.2011
Tämän viikon keskeiset asiat ovat nousseet eduskunnan ulkopuolelta. Sen vuoksi tässä viikkoviestissä käsitellään eläkkeitä, kilometrikorvauksia ja viennin edistämistoimenpiteitä.
Eläkkeet nousevat palkkoja enemmän 2012
Työeläkkeiden tasoa tarkistetaan vuosittain. Eläkeindeksi huomioi hintakehityksen muutoksen 80 prosenttisesti ja palkkojen muutoksen 20 prosenttisesti. Juuri tällä hetkellä inflaatio on palkkakehitystä nopeampaa ja sen vuoksi eläkkeet nousevat v. 2012 palkkoja enemmän. Eläkkeitä korotetaan 3,6 prosenttia ja palkkoja 2,4 prosenttia. Yleensä eläkeläisten korotus on jäänyt palkkatasoa alemmaksi, mutta tällä kerralle tilanne on aivan päinvastainen. Korotus on perusteltu, jotta eläkeläisten ostovoima taataan.
Eläketurvakeskus on arvioinut eläkejärjestelmämme kestävyyttä ja uusien lukujen mukaan eläkemaksuihin kohdistuu vuoden 2010 tasoon nähden 4,5 prosenttiyksikön korotustarve. Näin suuri korotus ei ole mitenkään mahdollinen. Siten ainoa keino turvata nuorille kohtuullinen eläketaso on se, että työllisyysaste nousee ja työurat pitenevät.
Kyllönen haluaisi alentaa kilometrikorvauksia – ei järjen hiventäkään
Liikenneministeri Merja Kyllönen esitti Helsingin Sanomissa, että kilometrikorvauksia pitäisi alentaa, jotta käytettäisiin enemmän joukkoliikennettä. Kyllönen otti esimerkiksi Tampere-Helsinki välin, jossa on hyvin toimiva joukkoliikenne. Valitettavasti ministerin idea toimii neuvostotyyliin teoriassa, mutta ei käytännössä.
Monet omaa autoa käyttävistä valitsevat oman auton, koska se on nopein kulkuväline, jos muuten joutuisi käyttämään junan lisäksi myös paikallisliikennettä. Lisäksi niille henkilöille, jotka työssään joutuvat päivän aikana käymään monessa paikassa, olisi epäoikeudenmukaista puuttua kilometrikorvauksiin, koska joukkoliikenne ei ole heille todellinen vaihtoehto.
Ministeri Kyllösen peräämät lisämatkustajat Tampereen ja Helsingin välille edellyttäisivät myös lisää kapasiteettia, sillä nykyiset aamujunat ovat aivan täynnä. Raiteille ovat siis jo siirtyneet ne, joille juna on kätevin tapa käydä töissä Helsingissä.
Uusi rahoitusjärjestelmä helpottamaan vientiponnisteluja
Hallitus päätti uuden luottomuotoisen vientirahoitusjärjestelmän käyttöönotosta. Tämä uusi malli vahvistaa viennin edellyttämän pitkäaikaisten rahoitusmarkkinoiden toimivuutta. Jatkossa Suomen vientiluotto Oy voi vientiluottojen korontasaustoimintansa ohella myöntää Finnveran varainhankintaan perustuvaa vientirahoitusta. Vientiluottoihin varataan alkuvaiheessa 3 miljardia.
Uuden järjestelmän tavoitteena on, että suomalainen vientiteollisuus voi kilpailla globaaleilla markkinoilla tilauksista kilpailukykyisin rahoitusehdoin. Tämä uusi toimintamalli edesauttaa erityisesti isojen vientikauppojen saamista Suomeen ja kyse on siten parhaimmillaan tuhansista työpaikoista. Tämä uudistus osoittaa, että hallitus pystyy nopeasti reagoimaan epävarmaan tilanteeseen rahoitusmarkkinoilla.
Aihe: Viikkoviestejä
Arto Satosen viikkoviesti – Kreikasta, työssä jaksamisesta ja maahanmuuttajien perheenyhdistämisestä
4.11.2011
Tämänkin viikon poliittista keskustelua on hallinnut Kreikan tilanne. Pitkään jatkunut talouskriisi on Kreikassa syventynyt jo poliittiseksi kriisiksi ja yhteiskuntarauhakin on jo koetuksella. Viikon aikana pääministeri George Papandreoun lausunnot ovat vaihdelleet ja hänen pääministeriytensäkin on katkolla tänään illalla. Tällä viikolla on ensi kertaa myös puhuttu Kreikan mahdollisesta irtautumisesta eurosta. Pohjimmainen syy Kreikan ongelmiin on se, että maan elinkeinoelämä ei ole riittävän vahva takaamaan kansalaisille nykyisen kaltaista elintasoa. Elintasoa on vuosia pidetty yllä ylivelkaantumisella ja harmaalla taloudella. Kreikan tulevaisuus on joka tapauksessa vaikea oli sitten eurossa tai ei.
Olennaista on nyt se leviävätkö Kreikan ongelmat myös Italiaan ja Espanjaan. Lähtökohtaisesti näiden valtioiden elinkeinoelämä on kuitenkin paljon Kreikkaa vahvempi ja siten selviytymismahdollisuus parempi. Esimerkiksi Italialla on matkailutulojen lisäksi mittavaa vientiteollisuutta.
Hyviä uutisia kuuluu työssä jaksamisen puolelta. Tavoitteena on ollut jo pitkään vähentää masennuksen johdosta työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien määrää. Vuonna 2010 heitä oli edelleen 4100, mikä on kuitenkin 500 henkilö vähemmän kuin v. 2007. Oikeaan suuntaan on käännytty hyvillä toimenpiteillä työpaikoilla. Työnantajat, työntekijät ja valtiovalta ovat tehneet tässä asiassa hyvää työtä ja nyt on siis saavutettu ensimmäisiä merkittäviä tuloksia. Eteenpäin on menty kehittämällä varhaista puuttumista ilmenevään masennukseen, sekä helpottamalla masennuksesta toipuvan työhön palaamista.
Työperäisen maahanmuuton yhteydessä on viime aikoina puhuttu perheenyhdistämisen tulorajoista. Tämä asia tuli konkreettisesti esille Suomeen houkutellun vietnamilaisen metallimiehen perheen kohdalla. Normaalia vakituisessa työsuhteessa olevan metallimiehen palkkaa saaneen henkilön ei katsottu kykenevän elättämään vaimoaan ja lapsiaan Suomessa, joten perheenjäsenille ei annettu oleskelulupaa Suomeen. Tällä hetkellä puolison ja kahden lapsen saamiseen Suomessa edellytetään 2400 euron nettoansioita kuukaudessa. Tämä tulotasovaatimus on kohtuuttoman suuri. Raja pitää asettaa sille tasolle, että vakituisessa työsuhteessa Suomessa normaalia suomalaista tulotasoa saava metallimies, bussinkuljettaja, sairaanhoitaja tai maatalouslomittaja voi saada puolisonsa ja lapsensa Suomeen.
Nykykäytännön ristiriitaisuutta lisää vielä se, että humanitäärisin syin oleskeluluvan saanut ulkomaalainen voi saada Suomeen perheensä ilman toimeentulovaatimusta, vaikka jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ovat yleensä yhteiskunnan tuen varassa ja työperäiset maahanmuuttajat taas eivät nosta mitään yhteiskunnan antamia tukia. Kohtuullista on asettaa myös humanitäärisin syin oleskeluluvan saaneille toimeentuloedellytys ja samassa yhteydessä laskea työn perässä tulleiden maahanmuuttajien osalta perheenyhdistämiseen vaadittavia tulorajoja.
Aihe: Viikkoviestejä
Mediapoliksesta voidaan tehdä Tampereen valtti
2.11.2011
YLE on tehnyt Tampereen kannalta merkittäviä strategisia päätöksiä. YLE rakentaa Tohloppiin HD-studioympäristön, jollaista ei ole muualla Suomessa, eikä edes Euroopassa. YLE on myös avaamassa Tohlopin ovia yhteistyökumppaneille. Tämä antaa mahdollisuuden rakentaa Tampereelle Göteborgin tapaan Mediapoliksen eli medialan klusterin, johon keskittyy monipuolisesti media-alan toimintoja.
Mediapoliksen tavoitteena on koota yhteistyöhön YLEn kanssa mainos-ja mediatoimintoja, peliteollisuutta, tuotantoyhtiöitä, viestintäyhtiöitä, tapahtuman järjestäjiä, suunittelutoimistoja ja laajalti sisällöntuottajia. Luonnollisesti Mediapolikselle kuuluu tiivis yhteistyö alan oppilaitosten kanssa, mikä osaltaan puolustaa media-alan koulutuspaikkojen säilyvyyttä ja erityisesti täydennyskoulutuksrn kehittämistä Tampereella.
Media-alan kehittymiselle on tärkeää luoda puitteet ja ilmapiiri, jossa hyvät ideat voivat jalostua liiketoiminnaksi. Tohlopista löytyy erinomaista synergiaa start up-tyyppiseen toimintaan yrityshautomoiden kautta. Pidemmällä oleville yrityksille mediapolis puolestaan tarjoaa mahdollisuuksia verkostomaiseen ja kustannustehokkaaseen kumppanuuteen muiden alan toimijoiden kanssa. Tuotantoyhtiöille puolestaan avautuu uuden yhteistyömallin kautta mahdollisuus rakentaa liiketoimintaa esimerkiksi yhdessä jo kansainvälisesti menestyneen peliteollisuuden kanssa.
Savupiipputeollisuuden rinnalle tarvitaan uusia aloja takaamaan Pirkanmaan taloudellisen kehittymisen. Uusia aloja ei kuitenkaan luoda tyhjästä, vaan ne syntyvät jo olemassaolevan osaamisen päälle. Media-alalla on Pirkanmaalla YLEn pitkästä historiasta ja menestyksellisistä yksityisistä toimijoista johtuen jo paljon alan osaamista. Yhteistyön lisääminen, liiketoiminnan laajentaminen ja alan koulutukseen panostaminen mahdollistavat todellisen klusterin syntymisen.
Mediapolis kannattaa nostaa yhdeksi Pirkanmaan kärkihankkeista, koska kyse on kasvualasta, jolla voivat pärjätä vain harvat. Pääkaupunkiseudun lisäksi Tampereen seutu on ainoa paikka Suomessa, jossa on riittävä määrä media-alan toimijoita, media-alan ammattilaisia ja alan koulutusta, jotta voidaan luoda merkittävä suomalainen ja kansainvälisesti kilpailukykyinen klusteri.
Aihe: Blogi