elokuu 2011
Kansanedustaja Arto Satosen viikkoviesti – Pohdintaa taloustilanteestamme
19.8.2011
Tässä tuoreita terveisiä politiikan puolelta. Valtionvarainministeriön oma budjettiehdotus tulevalle vuodelle on nyt valmis. VM:n virallisen tiedotteen löydät täältä. Seuraavaksi VM:n esitykseen ottavat kantaa hallituspuolueet ja poliittisen väännön kohteena olevat yksityiskohdat ratkeavat budjettiriihessä. Kokoomus määrittelee oman näkemyksensä tulevan viikon ministeriryhmän kokouksessa Tampereella.
VM:n budjettiesitys noudattelee hyvin tarkasti hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittua linjaa sekä säästöissä, että menonlisäyksissä. Valtio velkaantuu ensi vuonnakin 6,8 miljardia, mutta velkaantumista hillitään yli miljardin säästöillä ja veronkorotuksilla. Uudessa budjetissa on vahva painotus työllisyyden ja vientiyritysten toimintaedellytysten edistämiseen, mikä on hyvä asia. Pirkanmaalaisesta näkökulmasta katsottuna tärkeää on se, että Tampereen tunneli on aloitettavien liikennehankkeiden joukossa.
Talouden kokonaiskuva on edelleen hyvin epävakaa, kuten pörssien liikkeistä voi päätellä. Odotettavissa on monta laihaa globaalin kasvun vuotta. Tässä tilanteessa olisi hyvin tärkeää, että hallitus ja työmarkkinajärjestöt löytäisivät ratkaisun, jolla turvataan työrauha, vahvistetaan kv. kilpailukykyä, sekä pienennetään julkisen talouden kestävyysvajetta.
Vanhanaikaisen TUPOn aika on ohi. Kokonaisratkaisu voi silti olla oikea tie, jos siinä otetaan riittävästi huomioon yritys- ja alakohtainen palkanmaksukyky, sekä epävarmassa tilanteessa tarvittava joustava paikallinen sopiminen.
Aihe: Blogi
Ryhtiä koulutyöhön
19.8.2011
Juuri alkaneen kouluvuoden alla on puhuttu enemmän kuin vuosiin järjestyshäiriöistä kouluissa. Opetusministeri Jukka Gustafsson aivan oikein puhui sen puolesta, että jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus oppimiseen, eikä sitä voi joku toinen oppilas viedä häiriköimällä tuntia. OAJ on jo vuosia ollut huolissaan opettajien työssä jaksamisesta ja täällä Sastamalassakin on mitattu koulujen sääntöjä aina oikeusasteita myöden.
Valtiovalta on osaltaan pyrkinyt auttamaan koulutyön järjestämistä antamalla erityistä korvausta luokkakokojen pienentämiseen. Monissa kunnissa ollaankin pitkälti päästy eroon ylisuurista luokista, vaikka yksittäisiä poikkeuksia löytyykin. Kuntatalouden ongelmat asettavat kuitenkin omat rajansa opettajien ja kouluavustajien palkkaukseen. Valtiontalouden säästötoimet puolestaan merkitsevät lähivuosina uudistuksia lukio – ja ammattikorkeakouluverkkoon.
Pienemmät luokkakoot auttavat, mutta koulujen järjestyshäiriöitä ei ratkaista rahalla, vaan asenteella. Sastamalan Sylvään koulu on niittänyt valtakunnallista mainetta nollatoleranssilla koulukiusaamiseen ja pitämällä huolta hyvästä oppimisympäristössä. Sylväällä on oppilailla olemassa selvät säännöt ja niiden noudattamista valvotaan. Samalla pidetään huolta siitä, että oppilaat saavat laadukasta opetusta, eikä aika kulu järjestyshäiriöiden ratkaisemiseen.
Paljon voidaan tehdä kouluissa, mutta vieläkin enemmän kotona. Käyttäytymissäännöt opitaan kotona. Kouluissa luokkaa johtaa opettaja. Yllättävä tämän ajan ilmiö on se, että opettajien arvovalta on murentunut erityisesti joidenkin vanhempien silmissä. Osa kyseenalaistaa lapsensa koulussa saaman huomautuksen tai rangaistuksen ja jotkut lähtevät jopa käräjille opettajaa vastaan. Moni opettaja kokeekin asemansa hankalaksi, koska lasten vanhemmilta ei tule riittävästi tukea kasvatustyöhön.
Suomalainen peruskoulu on PISA -tutkimuksissa todettu oppimistuloksiltaan maailman parhaaksi. Tätä ihmettä käydään katsomassa ulkomailta asti. Silti moni peruskouluun tutustuva opetusalan ulkomaalainen ammattilainen ihmettelee levottomuutta luokissa. On hyvä, että järjestyshäiriöistä nyt puhutaan avoimesti. Suomalainen koulu tarvitsee ryhtiliikettä ja asennemuutosta, jotta se on maailman paras myös tulevaisuudessa.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Kilpailukykyä vahvistettava kotimaisin toimin
17.8.2011
ETLAn toimitusjohtaja Sixten Korkman hahmottelee uutta talous- ja työmarkkinapoliittista kokonaispakettia ansiokkaassa kirjoituksessaan ” Talouspolitiikka oikeille raiteille” ( AL 13.8.) . Kirjoituksessa selvästi haikaillaan TUPOn tai vähintäänkin palkkakoordinaation perään. Ne syyt, jonka vuoksi TUPOsta aikoinaan luovuttiin eivät ole mihinkään kadonneet. TUPO ei ota riittävästi huomioon ala- ja yrityskohtaista maksukykyä ja sopii siten huonosti maailmankaupasta elävälle pienelle avoimelle taloudelle kuten Suomelle. Politiikkaa tehdään kuitenkin ajassa ja nyt ennusmerkit ovat huolestuttavat.
Positiivisetkin skenaariot lähtevät siitä, että edessä on monta matalan talouskasvun vuotta. Vuoden 2008-09 finanssikriisi hoidettiin elvyttämällä kotimaista kysyntää. Nykyinen valtion ja kotitalouksien velkaantumisaste ei kuitenkaan enää mahdollista uutta elvytyskierrosta. Talouskasvu on haettava viennin kautta. Kilpailu vientimarkkinoilla kovenee koko ajan, koska talous yskii sekä Euroopassa, että Yhdysvalloissa. On oltava aiempaa parempi, jotta saa myytyä entisen määrän.
Tähän taloustilanteeseen sopii hyvin huonosti liittokohtainen palkkakilpailu ja rajariidat siitä mitä työehtosopimusta missäkin tehtävässä noudatetaan. Vieläkin huonommin tähän tilanteeseen sopivat lakot ja niillä uhkaaminen. Juuri nyt luotettavuudella ja joustavuudella on arvonsa, koska talouden epävarmuuksista johtuen tilauspäätökset venyvät ja aika tilauksesta tuotteen toimitukseen on poikkeuksellisen lyhyt.
Finnair on hyvä esimerkki yhtiöstä, joka kilpailee täysin globaaleilla markkinoilla. Suomen sijainnista johtuen Finnairilla on kilpailuetu Euroopan ja Aasian välisessä liikenteessä ja tätä mahdollisuutta on voimakkaasti hyödynnetty. Kilpailuetua syövät kuitenkin jatkuvat työriidat. Finnairin lentoliikenne uhkaa keskeytyä lähes viikoittain, kun joku lentoliikenteen kymmenistä ammattiryhmistä on menossa lakkoon. Asiat pitää pystyä sopimaan ilman työnseisauksia. Ranskasta Japaniin Helsingin kautta matkustava Finnairin asiakas ei ole kiinnostunut siitä ovatko nyt lakossa lentäjät, lentoemännät, huoltomiehet, matkalaukuista huolehtivat vai lennonjohtajat ja mistä syystä. Maksava asiakas on kiinnostunut vain siitä, että hän pääsee kilpailukykyisellä hinnalla perille matkalaukkuineen määräajassa. Jos tämä ehto ei täyty, niin hän vaihtaa yhtiötä ja silloin työt vähenevät kaikilta suomalaisesta lentoliikenteestä leipänsä saavilta.
Finnairin esimerkki on sovitettavissa laajemminkin suomalaiseen yhteiskuntaan. Me emme voi vaikuttaa maailman talouden kehitykseen, mutta me voimme vaikuttaa omaan kilpailukykyymme. Jos toimimme paremmin ja tehokkaammin kuin muut niillä toimialoilla, joissa meillä on luontaisia vahvuuksia, niin me kaikki selviämme vaikeista taloudellisista ajoista paremmin. Sen vuoksi nyt on laajemman yhteistyön, ei oman edun tavoittelun aika.
Kolmikantainen yhteistyö voi toimia vain, jos molemmat työmarkkinaosapuolet ovat valmiita joustamaan. Ay-liikkeelle se merkitsee sen tosiasian tunnustamista, että työurien pidentämisessä on siirryttävä vihdoinkin sanoista tekoihin. Samoin on annettava tilaa paikalliselle sopimiselle ainakin yleissitovuuden sisällä , jotta yritykset voivat toimia riittävän joustavasti nopeasti muuttuvassa markkinatilanteessa. EK:n on puolestaan tingittävä ehdottomasta linjastaan suhteessa palkkakoordinaatioon.
Kaikkien osapuolien ja koko yhteiskunnan etu on se, että mahdollisimman moni työpaikka Suomessa saadaan säilytettyä ja uusiakin luotua myös matalan globaalin talouskasvun aikana.
Kansanedustaja Arto Satosen viikkoviesti – kesäterveisiä
11.8.2011
Eduskunnan istuntokausi ei ole vielä alkanut, mutta politiikassa tapahtuu joka päivä ja joka hetki. Suurin huomio kohdistuu kuitenkin nyt markkinoille. Markkinoilla vaaditaan nopeita päätöksiä erityisesti kriisimailta. Epävarmuuden tila itsessään lisää epävarmuutta. Perimmältään ihminen on joukkosielu. Makkaran myyjänä opin jo sen kuinka tärkeää on markkinoilla saada ensimmäinen asiakas kojulle. Kynnys tulla tyhjälle kojulle on paljon suurempi kuin liittyä yhtenä mukaan pitkään jonoon. Kyse on markkinoilla siis myös psykologiasta.
Poliittisten toimien merkitystä ei kuitenkaan pidä väheksyä. Ei myöskään kotitalouksien. Epävarmoinakaan aikoina ongelmia rahoittajien kanssa ei tule niille, jotka eivät ole velkaantuneet. Jos kulutus romahtaa, niin mennään lamaan. Vieläkin kovempi romahdus kuitenkin on, jos kulutusta ja valtioiden menoja edelleen rakennettaan velan päälle. Tuomiopäivää voi siirtää, mutta edestään sen aina löytää, jos realismi ei voita. Sauli Niinistön blogissa on terävä analyysi talouden vaihteluista viimeisen vuosikymmenen aikana. Sinne pääset tästä alla olevasta linkistä.
http://niinisto.fi/kirjoitukset/2011/08/08/akkikaannoksia/
Iso-Britanniassa oikeistohallitus on tehnyt linjakkaita päätöksiä ja luottamus maan talouteen on palannut. Se näkyy mm. siinä kuinka pienellä korolla Iso-Britannia on saanut uutta lainaa. Hallitukselle ei tule kuitenkaan tukea Lontoon kaduilla, jossa mellakoidaan keskiajan malliin. Miten joku kuvittelee elämänsä paranevan sillä, että tuhoaa lähikaupan tai polttaa naapurinsa auton?
Iso-Britannian esimerkki osoittaa kuinka tärkeää on nuorisotyöttömyyden nujertaminen. Työttömyys ei toki anna oikeutusta kriminaaliin mellakointiin, vaan se on epäonnistuneen kasvatuksen tulos. On kuitenkin tärkeää, että nuoret näkevät itselleen polkuja tulevaisuuteen. Suomessa hallituksen työlistalla oleva nuorten yhteiskuntatakuu osoittaa, että elämme ajan hermolla.
Eduskunnan istunnot käynnistyvät syyskuun alussa. Budjetin valmistelu on kuitenkin edessä jo ennen sitä. Kokoomuksen ministeriryhmä kokoontuu Tampereella 23.-24.8. ja eduskuntaryhmä Loviisassa ja Espoossa 30.-31.8. Näissä kokouksissa linjaamme omat budjettitavoitteemme. Tulevassa budjetissa tärkeintä on osoittaa, että Suomessa valtiontaloutta hoidetaan vastuullisesti. Sen vuoksi säästöjen tekeminen etupainotteisesti ja hallitusohjelmassa sovittujen lisämenojen toteuttaminen takapainotteisesti olisi juuri nyt järkevää politiikkaa.
Hyvää loppukesää!
Aihe: Viikkoviestejä
Lähiruoka on uuden hallituksen painopiste
11.8.2011
Uudessa hallitusohjelmassa lähi- ja luomuruoka ovat hyvin keskeisessä osassa. Koko maa-ja metsätalouspolitiikan kärjeksi on nostettu ruokapolitiikka, jossa puolestaan keskeisimpänä asiana on luomu- ja lähiruoan kehittämisohjelma, jonka avulla tuotantoa monipuolistetaan ja lisätään kysyntää vastaavaksi, kehitetään luomaruokaketjua ja nostetaan lähiruuan jalostusastetta.
Hallitusohjelma linjaa selkeästi, että luomu- ja lähiruuan osuutta julkisista hankinnoista kasvatetaan parantamalla ja vahvistamalla pienyritysten ja lähiruoan tuottajien osallistumista julkisten hankintojen kilpailutuksiin mm. kehittämällä hankintaosaamista ja laadullisten kriteerien esilletuloa.
Hallitusohjelman linjausten perusteella nyt on todellinen tilaisuus kasvattaa lähi -ja luomuruoan merkitystä kuntatason hankinnoissa. On tärkeää viedä kuntiin päin viestiä hallituksen tahtotilasta, jonka toivotaan päätyvän osaksi kuntien kilpailuttamismenettelyjä. Tarjouspyyntö voidaan hankintalain mukaan toteuttaa siten, että se edesauttaa lähi- ja luomuruoan yleistymistä koulujen, päiväkotien, vanhainkotien ja muiden kunnallisten laitosten ruokahankinnoissa.
Omassa kotikunnassani Sastamalassa on viime vuosina kunnan ruokahuoltoa järjestetty uudelleen. Ajan hengen mukaisesti ruokahuolto keskittyy myös Sastamalassa isompiin yksiköihin. Uuden keskuskeittiön avulla kaupunki säästää toistakymmentä henkilötyövuotta ja euromääräisesti n. 0,6 miljoonaa euroa vuositasolla. Toimintatavan muutos ei aiheuta irtisanomisia, vaan uudistus toteutetaan eläkejärjestelyjen kautta.
Henkilökuluista tuleva säästö on niin merkittävä, että osa siitä on mahdollista käyttää ruuan laadun parantamiseen eli lähi- ja luomuruoan osuuden kasvattamiseen. Ruokahuollon siirtyminen isompiin yksiköihin ei siten merkitse kuoliniskua lähiruualle, vaan päinvastoin tehokkaammin toimiva yksikkö mahdollistaa laadukkaampien raaka-aineiden käytön. Tämä tilaisuus tulee lähiruuan edistämiseksi hyödyntää.
Lähiruuan edistämisessä ei siis kannata haikailla pienten kyläkoulujen yhden keittäjän mahdollisuuksiin käyttää oman kylän tuottajien palveluita, vaan ottaa askel eteenpäin ja tarjota lähiruoan tuottajille mahdollisuus toimittaa lähiruokaa koko kunnan ruokapalveluketjuun.
Luomuruoan osalta on tärkeää luoda kattava ja riittävän monipuolinen ketju alkutuotannosta lopputuotantoon, jotta kotimaista luomuruokaa on kaikkiin tarpeisiin tarjolla. Jos luomuruoan hankinnassa joudutaan turvautumaan ulkomaisin tuotteisiin, niin silloin ei todellakaan voida puhua lähiruuasta. Ulkomaisten luomutuotteiden varaan laskeminen ei ole kansantaloudellisesti järkevää, eikä välttämättä takaa korkeaa laatuakaan.
Brändityöryhmän tavoite siitä, että puolet tuotannosta olisi luomua ei ole realistinen lähitulevaisuudessa. Sen sijaan realismia on moninkertaistaa nykyinen tuotantotaso ja tehdä puhtaasta suomalaisesta luomutuotannosta myös kansainvälinen vientituote. Lähiruuan merkityksen korostaminen on hyvin tärkeää myös kansallisesta näkökulmasta. Suomelle on tärkeää turvata elintarvikkeiden omavaraisuus myös tulevaisuudessa ja osana tätä projektia on viisasta ohjata julkisia ruokahankintoja käyttämään enemmän kotimaista lähiruokaa.
Aihe: Blogi
Rikkidirektiivi ei saa vaarantaa Suomen vientiä
8.8.2011
EU:n komission esitys laskea Itämeren, Pohjanmeren ja Englannin kanaalin merialueilla suurin sallittu polttoaineen rikkipitoisuus nykyisestä 1,5 prosentista 0,1 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä aiheuttaa merkittäviä ongelmia suomalaiselle vientiteollisuudelle. Uudistuksen toteuttamiseen tarvitaan pidempi siirtymäaika, jotta kustannukset suomalaiselle vientiteollisuudelle eivät muodostu kohtuuttomiksi.
Suhteessa päävientialueeseemme keski- Eurooppaan Suomi on saari. Tavaraliikenteestämme jopa yli 80 prosenttia kulkee meritse. Laivaliikenne on myös tavaramääriin suhteutettuna ympäristöystävällisin kuljetusmuoto. Jos siis tiukemman rikkidirektiivin aiheuttamat säännökset siirtävät merikuljetuksia maantiekuljetuksiksi, niin suomalaisen vientiteollisuuden ohella häviäjäksi jää myös ympäristö. Sen vuoksi direktiivin soveltamisessa tarvitaankin maalaisjärkeä.
Elinkeinoelämän keskusliitto on arvioinut, että rikkidirektiivi nostaa merirahtien hintaa jopa 30-50 prosenttia. Rahassa mitattuna on puhuttu jopa 600 miljoonasta eurosta. On itsestään selvä, että tällainen lisälasku Suomen tavaravientiin tulee jo merkittävästi vaikuttamaan suomalaisen teollisuuden kilpailukykyyn ja siten työpaikkoihin Suomessa.
Suomi on hyvin vientiriippuvainen maa. Kansantulostamme yli 40 prosenttia tulee viennistä. Vienti painottuu hyvin voimakkaasti teollisuuteen ja teollisuuteen liittyviin palveluihin. Esimerkiksi vientivetoisen Pirkanmaan viennistä teollisuuden osuus vuonna 2009 oli peräti 94,3 %. Teollisuuden viennin kuljetuskustannukset ovat siten Suomelle kansallisen tason edunvalvontakysymys, jossa emme saa kansainvälisillä foorumeilla antaa periksi.
Uudessa hallitusohjelmassa on linjattu, että Suomen hallitus toimii aktiivisesti kansainvälisissä neuvotteluissa sen puolesta, että merenkulun ympäristö -ja ilmastovaatimuksilla ei aiheuteta kohtuuttomia kustannuksia suomalaisille yrityksille eikä eriarvoista kilpailutilannetta EU:n sisällä ja suhteessa EU:n ulkopuolisiin toimijoihin.
Uusi hallitus on myös sitoutunut toimimaan siten, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n ja EU:n ratkaisuissa toteutus ja aikataulut varmistetaan Suomen vientiteollisuuden kilpailukyvyn turvaamalla tavalla. Uusi liikenneministeri Merja Kyllönen onkin jo ilmoittanut kriittisen kantansa EU:n komission esittämää toteutusaikataulua vastaan. Myös uusi liikenne -ja viestintävaliokunta on hallitusohjelman mukaisesti ilmaissut tukensa Suomen pyrkimyksille pidentää rikkirajoitusten voimaantuloaikaa.
Komission esitys pohjautuu suoraan aiempaan IMO:n päätökseen. Komissio on EU:n jäsenmaiden kautta saatava esittämään IMO:n päätöksen muuttamista siten, että voimaantulo siirtyy. Myös direktiiviin pitää saada vastaavasti pidempi siirtymäaika. Siirtymäaikaa tulisi olla vähintään vuoteen 2020. Komissio ei ole toistaiseksi ollut halukas toimiin, joilla yritettäisiin muuttaa päätöksen voimaantuloaikaa. Tähän on saatava muutos. Tehtävä ei ole helppo, mutta kansallinen etumme vaatii Suomelta hyvin aktiivista otetta suhteessa komissioon ja muihin jäsenmaihin. Euroopassa pitää ymmärtää, että näin kova lisälasku Suomen vientiteollisuudelle muutenkin epävarmassa maailmantalouden tilanteessa olisi täysin kohtuuton ja sen seuraukset arvaamattomat.
Itämeren tilan parantaminen on tärkeää kaikille suomalaisille. Rajoitusten tiukentuminen on siten hyväksyttävää, mutta aikataulujen on oltava suhteessa teknologian kehittymiseen. Liian tiukat aikataulut aiheuttavat hyvin kalliita hätäratkaisuja. Suomalaisen vientiteollisuuden ajaminen vaikeuksiin ei lopulta auta ympäristöäkään. Historia on osoittanut, että ympäristöstään kykenevät huolehtimaan vain ne valtiot , joilla on sekä varaa, että tahtoa ympäristönsuojeluun.
Aihe: Blogi
Kiikoinen ison valinnan edessä
2.8.2011
Uusi hallitus toteuttaa kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativia erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon palveluita lukuunottamatta.
Sastamala täyttää itsenäisen kunnan kriteerit. Se on lähes työpaikkaomavarainen ja väestöpohja on riittävä. Yhtä selvää on, että Kiikoinen ei täytä hallitusohjelman määrittelyä itsenäisestä kunnasta. Vajaan 1300 hengen väestöpohja ei mahdollista järkevää omaa palvelutuotantoa, vaan Kiikoinen joutuu järjestämään palvelunsa joko kuntayhtymien tai isäntäkuntamallien kautta. Juuri näistä hallinnollisista himmeleistä ja päällekkäisistä byrokraattisista tasoista uusi hallitus haluaa eroon.
Kiikoista ei myöskään ole oma työssäkäyntialueensa, koska vuoden 2008 Tilastokeskusten tietojen mukaan alle 50% kiikoislaisista oli työssä omassa kunnassaan. Muista kunnista ylivoimaisesti suurin oli Sastamala 21,4%.Seuraavina Pori 7,6 , Kokemäki 3,29 ja Tampere 2,67. ABCn perustaminen Kiikoisiin ja kiikoislaisia runsaasti työllistäneen Vammalan Vanerin alasajo ovat jonkin verran muuttaneet lukuja, mutta ei itse asiaa.
Kiikoisten talous on hyvin hoidettu, mutta se on valtionosuusriippuvainen. Valtionosuudet ovat lähes miljoonan suuremmat kuin omat verotulot. Valtionrahoitus putoaa Kiikoisissa ensi vuonna 300000 euroa, mikä on yli 10 prosenttia Kiikoisten vuotuisista verotuloista, koska kiinteistöverotuloja ei enää lasketa verotulontasaukseen. Lisäksi yleistä valtionosuutta leikataan valtion talouden tasapainottamiseksi. Pienenevä valtionrahoitus pakottaisi itsenäisen Kiikoisen hyvin pian veroäyrin tuntuvaan nostamiseen.
Mikäli kuntien palvelutuotanto olisi Suomessa järkevintä toteuttaa Kiikoisten kaltaisissa alle 1500 asukkaan yksiköissä, niin Sastamalakin pitäisi jakaa 16-17 kuntaan. Ei siis riittäisi , että otettaisiin käyttöön kaikki vanhat kunnat, vaan pitäisi muodostaa omia kuntia Häijääseen tai Stormiin. Nykyisille kuntarajoille ei siten ole järkiperusteita, vain historiallisia syitä. Kotiseuturakkaus voi säilyä isommassakin kunnassa. Itsekin olen aina vammalalainen, vaikka kotikuntani on Sastamala.
Kiikoisten vaihtoehdot ovat liittyminen Sastamalaan, Kankaanpäähän tai suur-Poriin. Kankaanpää tähtää kuntaliitokseen Jämijärven ja Parkanon kanssa ja sitä kautta Pirkanmaalle. Kunnan painopiste muodostuu Kankaanpään ja Parkanon välille ja se ammentaa voimansa kolmostiestä. Siinä kunnassa Kiikoinen olisi kaukainen etäpiste.
Porin ympäristökunnista muodostuvasta suur-Porista tulee elinvoimainen ja kasvava kunta. Valinta Porin ja Sastamalan välillä on kiikoislaisille samanlainen kuin mouhijärveläisille oli valinta Nokian ja Sastamalan välillä. Nokia on vahvempi , mutta sillä ei ollut intressiä kehittää Mouhijärveä. Jos Mouhijärvi olisi mennyt Nokiaan, niin ei olisi rakennettu päiväkoteja, eikä ostettu kymmeniä hehtaareja maata uuteen asuinrakentamiseen. Ei, koska Nokialla itsellään on Mouhijärveä vetovoimaisempia asuinalueita. Tätä kannattaa miettiä Kiikoisissakin. Kuinka paljon suuri Pori on valmis panostamaan etäällä oleviin Kiikoisten ABC:n ympäristön liikerakentamiseen ja asuintonttien kaavoitukseen? Kuinka paljon Kiikoisten ääni kuuluu Porin suuressa valtuustossa?
Ratkaisun suuntautumisesta tekevät kiikoislaiset itse. Pohdinnassa ei kannata hirttäytyä hyödyttömään itsenäisyyskeskusteluun, vaan kannattaa katsoa pidemmälle. Kattavasti ja monipuolisesti on hyvä pohtia sitä minkä kumppanin kanssa palvelut parhaiten turvataan ja millä kunnalla on suurin intressi kehittää Kiikoista.
Aihe: Blogi