helmikuu 2011
Malttia ympäristöpolitiikkaan
25.2.2011
Suomi on kansainvälisissä ilmastotalkoissa edelläkävijä. Me olemme huolehtineet ympäristöstämme jo ennen kuin se oli edes muodikasta. Kansainvälisissä velvoitteissa lähdetään siitä, että jokainen parantaa merkittävästi nykytilaansa. Silloin ne maat, jotka ovat asioita järkevästi jo hoitaneet, saavat palkinnoksi entistä isomman kakun. Mitä kireämmät vaatimukset ovat, sen kalliimmaksi niiden toteuttaminen tulee.
Suomi on jo kantanut kansainvälistä vastuuta niin esimerkillisesti, että ilmastotavoitteiden rinnalle on toiseksi asiaksi otettava kansainvälisen kilpailukykymme turvaaminen.
Entistä tiukempia ympäristönormeja vaativat vetoavat usein suomalaisten korkeaan keskimääräiseen hiilijalanjälkeen. Tällainen vertaaminen on tarkoitushakuista. On itsestään selvää, että suurta kylmää maa-aluetta asuttava pieni kansa käyttää enemmän energiaa henkeä kohden kuin samankokoinen väestö Välimeren suurkaupungissa. Lisäksi meidän tehtävämme kansainvälisessä työnjaossa on hyödyntää laajan maamme malmi- ja metsävaroja, joiden jalostaminen kuluttaa paljon energiaa. Lopputuotteet viedään kuitenkin maailmalle, joten niiden osuus pitäisi laskea tuotteiden käyttäjien hiilijalanjälkeen.
Suomalaista maataloutta syytetään usein isosta ympäristökuormituksesta. Asiaa tarkemmin seuranneet ovat eri mieltä. Esimerkiksi EU:n ympäristökomissaari piti suomalaista maataloutta edelläkävijänä ympäristönsuojelussa ja toivoi muiden ottavan siitä esimerkkiä. Parantamisen varaa olisi erityisesti Venäjällä, jonka maatalouden ympäristönormit ovat aivan eri maailmasta – ja tulokset valuvat Itämereen.
Itämeren puhtaus on Suomelle hyvin tärkeää. Sitäkään ongelmaa emme ratkaise yksin. Ilmaston tila ei parane yhtään, jos huipputiukat rikkipäästötavoitteet ajavat rahtilaivat Suomen satamista Venäjään satamiin. Samaa merta ne silti kuormittavat. Suomenkin on oltava itsekäs silloin, kun kyse on oman kilpailukykymme rapauttamisesta. Asia on kuitenkin hoidettava etukäteen tiukalla edunvalvonnalla, ei soinimaisesti jälkikäteen Metalliliiton kuorossa huutamalla.
Taistelua ilmastonmuutosta vastaan ei voiteta olemalla ymmärtäväinen heikompia kohtaan. Avainasemaan asettuvat kehitysmaiden isojen ja edelleen kasvavien talouksien toimenpiteet. Valitettavasti matka Intiaan ei lisää uskoa tulevaisuuteen. Uusiutuvasta energiasta kyllä puhutaan ja laitoksiakin rakennetaan, mutta katukuvassa ilmastonmuutoksen torjunta ei näy lainkaan. Kaikki välineet liikkuvat, jotka liikkeelle saadaan, saastuttivat ne kuinka paljon hyvänsä. Väkimäärän kasvun säätelystä ei kukaan uskalla edes hiiskahtaa.
Uusiutuva energia ja ympäristöteknologia luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja niitä meidän pitää hyödyntää. Kotimarkkinoiden merkitystä ei kuitenkaan pidä liioitella. Ei kenenkään kannata kehittää tuulivoimateknologiaa Suomen pieniin tarpeisiin, vaan referenssikohteita on saatava suuremmista ympyröistä. Pelkästään imagollisista syistä ei kannata olla paavillisempi kuin paavi itse, koska myös nykyisen teollisuutemme toimintaedellytykset on turvattava. Onneksi sentään järki voitti ydinvoimaratkaisussa.
Kansainvälisissä ilmastotalkoissa Suomi on ollut se edelläkävijä, joka hyväksyy itselleen tiukimmat normit. Vaikka asia on hyvä, aina ei kannata olla vapaaehtoinen. Innokkuuden rinnalle tarvitaan myös malttia. Armeijassakin pärjäävät parhaiten yleensä ne, jotka kantavat vastuunsa, mutta eivät erotu massasta, vaan kulkevat vähin äänin keskijoukossa. Siitä toimintamallista voisi ottaa oppia myös ympäristöpolitiikkaan.
Aihe: Blogi
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta: Ensimmäinen tasa-arvopoliittinen selonteko ansiokas ja tärkeä
25.2.2011
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta hyväksyi perjantaina 25. helmikuuta yksimielisen mietinnön naisten ja miesten välistä tasa-arvoa käsittelevästä valtioneuvoston selonteosta, joka on ensimmäinen eduskunnalle annettu sukupuolten välistä tasa-arvoa käsittelevä selonteko (TyVM 18/2010–VNS 7/2010). Valiokunta pitää selontekoa erittäin ansiokkaana ja tärkeänä.
Selonteossa arvioidaan suomalaista tasa-arvopolitiikkaa ja tasa-arvopoliittisia toimia. Arvio koskee tasa-arvopolitiikan tavoitteita, toimenpiteitä ja toimenpiteiden vaikuttavuutta. Selonteko yhdessä tausta-aineistonsa kanssa antaa hyvän kokonaiskuvan Suomen tämän hetkisestä tasa-arvotilanteesta ja tasa-arvopolitiikan kehityksestä viime vuosikymmeninä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy selonteon linjauksiin tasa-arvon edistämisestä. Valiokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton, joka mukaan hallituksen tulee valmistella eduskunnalle esitys tasa-arvolain muuttamisesta siten, että palkkakartoitusvelvoitteita täsmennetään, henkilöstön vaikutus- ja tiedonsaantimahdollisuuksia lisätään työpaikan tasa-arvosuunnitelmaa ja palkkakartoitusta tehtäessä, toiminnallinen tasa-arvosuunnittelu ulotetaan peruskouluihin ja lakiin lisätään sukupuolivähemmistöjen suojaa ja syrjintätapausten sovittelua koskevat säännökset.
Valiokunta edellyttää, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle toimintaohjelmalle osoitetaan riittävät ja pitkäjänteisen toiminnan mahdollistavat määrärahat ja turvakotipaikkojen määrä ja kattavuus nostetaan Euroopan neuvoston suositusten mukaiselle tasolle.
Myös tasa-arvotyön voimavaroja tulee vahvistaa osoittamalla tasa-arvovaltuutetulle määrärahat lisähenkilöstön palkkaamiseen tasa-arvolain valvonnan ja ohjaamisen tehostamiseksi ja huolehtimalla tasa-arvotiedon keskus Minnan rahoituksen turvaamisesta.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että eduskunta voi jatkossa noin kymmenen vuoden välein käydä tasa-arvopolitiikasta perusteellisen keskustelun tasa-arvopoliittisen selonteon pohjalta. Nyt käsiteltävässä selonteossa hallitus linjaa näkemyksensä tasa-arvopolitiikasta vuoteen 2020 asti. Jotta eduskunta voi seurata selonteon tavoitteiden toteutumista, hallituksen tulee antaa seuraava tasa-arvopoliittinen selonteko eduskunnalle vuoden 2021 loppuun mennessä. Lisäksi valiokunta edellyttää, että se saa väliraporttina hallitukselta selvityksen suoritetuista toimenpiteistä ja tasa-arvon edistymisestä vuoden 2016 loppuun mennessä.
Lisätietoja:
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen, puh. 09 4321, 050 511 3110
Valiokuntaneuvos Ritva Bäckström 09 432 2670, 050 550 7487
Aihe: Eduskunnasta, Uutisia
Maatalouspolitiikassa tapahtuu – Ville Itälä Sastamalassa – Albert Dess eduskunnassa
24.2.2011
EU:n maatalouspoliittisen uudistus etenee. Suomella on tärkeänä edunvalvontatehtävänä saada aikaan sopimus, joka turvaa suomalaisen tuotannon kannattavuuden myös jatkossa. Parasta aikaa esimerkiksi sianlihan tuotannossa ollaan merkittävissä kannattavuusongelmissa.
Suomalaisista MEP:eistä ainoastaan Ville Itälä osallistuu Euroopan parlamentin maa- ja metsätalousvaliokunnassa uudistuksen käsittelyyn.
Ville Itälä on Pirkanmaan Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnan vieraana Sastamalassa Sylvään koululla ensi lauantaina 26.2. klo 11 tuomassa Euroopan parlamentin ajankohtaiset terveiset maatalousuudistukseen. Tervetuloa!
—————
Vieläkin tärkeämpiä vieraita parlamentista saapuu johtamaani Kokoomuksen valtakunnalliseen maaseutuvaltuuskuntaan, kun Saksan CDU:n MEP Albert Dess tulee Suomeen ke 16.3.
Dess on maatalousuudistuksen pääraportööri Euroopan parlamentissa ja siten uudistuksen avainhenkilö. Keskustelu eduskunnassa pidetään 11-13, ja se on kutsutilaisuus maaseutuvaltuuskunnan jäsenille. Samassa yhteydessä julkistetaan Kokoomuksen uusi maaseutuohjelma. Tervetuloa!
Lisätietoja tilaisuudesta saa maaseutuvaltuuskunnan puheenjohtaja Arto Satoselta (arto.satonen@eduskunta.fi) sekä maaseutuvaltuuskunnan sihteeri Sini Korpiselta (sini.korpinen@kokoomus.fi).
http://www.kokoomus.fi/aate/ohjelmatyo/valtuuskunnat/maaseutuvaltuuskunta/kokoukset_ja_tilaisuudet/
Kepu kosii demareita
23.2.2011
Pääministeri Mari Kiviniemi käytti merkittävän linjapuheenvuoron pääministerin haastattelutunnilla todetessaan, että demarien verolinjaukset ovat Keskustaa lähempänä kuin Kokoomuksen linjaukset.
Tähän tulokseen ei voi tulla euroja vertailemalla, koska Kokoomuksen ja Keskustan linja arvonlisäveron suhteen on yhtenäinen, ja se on volyymiltaan suurin asia. Yritysverotuksessakin Keskustan linja on vain hieman epäystävällisempi yrittäjille kuin Kokoomuksen.
Sen sijaan demarien linjaukset poikkeavat näissä asioissa täysin porvaripuolueiden linjasta.
Kiviniemen näkemyksen tausta onkin asenteellinen. Se kertoo siitä, että jos Keskusta pääsee kumppaninsa valitsemaan, niin valinta on SDP. Kepun halu työntää Kokoomus oppositioon on jo ollut havaittavissa viimeaikaisessa hallitusyhteistyössä, mutta nyt se sanottiin ensi kertaa ääneen.
Samalla peli tuli selväksi. Kokoomus jatkaa hallituksessa vain suurimpana puolueena. Se antaa lisää pontta vaalityöhömme, koska nyt on Suomen suunta kyseessä.
Demarien talousohjelmaa ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua realistiseksi. Tavoitteet ovat kyllä oikeat: Valtion velka kuriin ja työllisyysaste korkealle. Valitettavasti esitetyt toimenpiteet ja tavoitteet ovat niin jyrkässä ristiriidassa keskenään, että koko paperista ei ole edes vakavan poliittisen keskustelun pohjaksi.
Demarien talousohjelmaa on taitavasti analysoinut Osmo Soininvaara. En yhdy kaikkiin hänen näkemyksiinsä, mutta analyysi demarien talousohjelman realistisuudesta ja suhteesta puolueen aikaisempiin kannanottoihin, on niin jääkylmän viileästi tehty, että suosittelen sen lukemista http://www.soininvaara.fi/2011/02/22/poimintoja-demarien-talousohjelmasta/
Aihe: Blogi
Kannanotto: Paikallinen sopiminen edistää työhyvinvointia
18.2.2011
Työtyytyväisyystutkimuksissa listan kärkipäähän nousee mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä. Paradoksi on se, että me emme sitä salli. Elämme järjestelmässä, jossa keskusjärjestötasolla Hakaniemessä ja Etelärannassa tiedetään paremmin kuin yritystasolla, milloin ja miten työtä pitää tehdä.
Yleissitova työehtosopimus syntyi turvaamaan työntekijöiden etuja aikakaudella, jolloin oli heikot työolot ja työnantajan markkinat. Työmarkkinoilla on ongelmia myös 2000-luvulla, mutta ovatko ne enää samoja? Sopiiko 2000-luvun tietotyöntekijälle samat säännöt, kuin 70-luvun tehdastyöntekijälle?
Pitkään jousto oli suorastaan kirosana suomalaisilla työmarkkinoilla. Se miellettiin työnantajan oikeudeksi muuttaa työntekijän työaikoja mielensä mukaan. Tosiasiassa joustoja tarvitsevat työntekijät, jotta voivat yhteen sovittaa työn, vapaa-ajan ja perhe-elämän. Yhä useammin joustoihin mennäänkin työntekijän aloitteesta.
Toki joustoja tarvitaan myös silloin, kun suhdanteet vaihtelevat nopeasti. Monissa yrityksissä työtilanne vaihtelee rajustikin, välillä on ylitöitä ja välillä lomautuksia. Nämä joustot eivät kuitenkaan ole tärkeitä vain työnantajalle, vaan myös työntekijälle. Jos ei silloin taota, kun rauta on kuumaa, työpaikat ovat vaarassa.
Osa nuorista suhtautuu työhön eri tavalla kuin vanhemmat sukupolvet. Vapaa-aikaa arvostetaan aiempaa enemmän ja elämyksiä etsitään. Ei ole tavatonta, että työtä tehdään sen aikaa, että rahat riittävät matkustamaan Thaimaahan. Takaisin töihin palataan, kun rahat on loppu. Näille nuorille määrä-aikainen työsuhde vuokrafirmassa ei ole ongelma, vaan mahtava vaihtoehto kahlitsevalle vakituiselle työsuhteelle.
Toki työelämässä on edelleen paljon niitäkin, jotka tekevät määrä-aikaisia ja osa-aikaisia töitä, vaikka haluaisivat tehdä vakituista työtä. Ongelmat eivät ole poistuneet, mutta työmarkkinat ovat eriytyneet. On aloja, joissa taistellaan vähistä työpaikoista ja työnantajalla on mistä valita. Siellä ovat edelleen työnantajan markkinat ja tarve tasapainottaa voimasuhteita valtakunnallisilla sopimuksilla on edelleen relevantti. Tosin silloinkin on huomioitava alan todellinen palkanmaksukyky, jotta ei lakkoilemalla siirretä omaa työtä ulkomaille.
Yhä enemmän on kuitenkin myös aloja ja yrityksiä, joissa työntekijä valitsee ja työnantaja järjestää työt siten, että se miellyttää työntekijää. Juuri tässä piilee yksityisten lääkäriasemien vetovoimaisuus nuorten lääkärien keskuudessa. Työvoimamme kääntyessä ikääntymisen vuoksi laskuun tämä trendi voimistuu. Tässä maailmassa menestyvät ne yritykset, jotka pystyvät parhaiten joustamaan työntekijöiden tarpeiden mukaan. Yleissitova sopimus sopii tähän malliin huonosti, koska työntekijät haluavat sopia työehdoistaan yksilöllisesti työnantajan kanssa.
Eriytyneillä työmarkkinoilla yksityiskohtainen yleissitova työehtosopimus ei toimi samalla tavalla kuin 70-luvulla. Sitä voidaan käyttää perälautana silloin, kun työnantaja ja työntekijä eivät pysty järkevämmin keskenään sopimaan. Mitä enemmän yritystasolla järkeä käytetään, sitä parempi on työntekijöiden hyvinvointi ja yritysten tulos.
2010-luvulla on jo viimeinkin aika ymmärtää se, että työnantajan ja työntekijän kannattaa soutaa samaan suuntaan, jotta vene pysyy pinnalla.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Aamulehti 17.2.2011: Uutta yritystoimintaa tarvitaan nyt
17.2.2011
Aamulehti 17.02.2011, Mielipide, LUKIJAMIELIPIDE, sivu 20
Työpaikat. Nokian päätös valita käyttöjärjestelmäkseen Windowsin Suomessa kehiteltyjen Symbianin ja Meegon sijasta merkitsee samalla tuhansien työpaikkojen menetyksiä lähivuosina.
Tämä tuntuu erityisesti Tampereella, jossa Nokialla on 2 605 työntekijää pääosin juuri väistyvien käyttöjärjestelmien kehitystyössä.
Lisäksi Nokian päätös vaikuttaa suoraan Tampereella toimiviin alihankkijoihin ja heidän työntekijöihinsä.
Valtion budjetissa on varattu vuodelle 2011 37 miljoonaa euroa rakennemuutosavustuksiin kohdennettavaksi yritysten kehittämisavustuksiin, työllisyysperusteisiin investointeihin ja EU:n rakennetukien kansalliseen osuuteen.
Julkista rahaa Nokian tuotekehitykseen käytettiin avustuksina ja lainoina vuonna 2010 yli 10 miljoonaa euroa. Potentiaalista rahoitusta korvaaville työpaikoille on siis olemassa, kun vaan on toimijoita ja ideoita.
Nokialaisille insinööreille on kansainvälistä kysyntää. Useimmilla on kuitenkin perheet Tampereen seudulla ja muuttaminen maailmalle ei ole helppoa.
On tärkeää, että mahdollisimman monelle löytyy uutta soveltuvaa työtä kotiseudulta. Se on myös välttämätöntä Pirkanmaalle, koska kyse on huomattavista verotuloista.
Nokian lähtiessä Jyväskylästä työt loppuivat 320 hengeltä. Nyt heistä on työttömänä 19 henkeä. Mittasuhteet ovat nyt toiset, mutta se kertoo kuinka kovatasoisesta työvoimasta on kyse. Jyväskylässä käytettiin yhtenä ratkaisuna Protomio-mallia, jossa useiden ihmisten yhteistyöllä liikeideoita haudottiin valmiiksi yrityksiksi.
Uusi yritystoiminta on ratkaisevassa asemassa myös tämän kriisin hoitamisessa ja juuri siksi yhteiskunnan panostuksia kannattaa käyttää siihen.
Nokialaisten asioita ei ratkaista eläkeputkella tai työvoimapoliitisella koulutuksella. Tärkeää on myös houkutella uusia kansainvälisiä huipputeknologiayrityksiä Suomeen.
Pirkanmaan on harjoitettava Nokian rakennemuutoksen jälkihoidossa aktiivista edunvalvontaa ja yhteistyökumppanien hakua, jotta uutta työtä luodaan entisen tilalle.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Nokian huippuosaajien työpanosta ei ole varaa menettää
15.2.2011
Nokian päätös valita käyttöjärjestelmäkseen Windowsin Suomessa kehiteltyjen Symbianin ja Meegon sijasta merkitsee suurta rakenteellista muutosta. Kun Symbian ja Meego lähivuosina poistuvat käytöstä, samalla häviää myös tuhansia työpaikkoja. Tämä tuntuu erityisesti Tampereella, jossa Nokialla on 2605 työntekijää, joista valtaosa tekee käytöstä poistuvia järjestelmiä.
Tampereeen lisäksi Nokian muutokset vaikuttavat merkittävästi myös Oulussa, Salossa ja päkaupunkiseudulla. Valtion verotulojen kannalta on tärkeää, että Nokian pääkonttori pysyy Suomessa. Muutokset ovat kuitenkin Suomen historian suurimmat uuden teknologian toimialalla.
Valtion budjetissa on varattu vuodelle 2011 37 miljoonaa euroa rakennemuutosavustuksiin kohdennettavaksi yritysten kehittämisavustuksiin, työllisyysperusteisiin investointeihin ja EU:n rakennetuen kansalliseen osuuteen. Nokian muutokset ovat jo alueellisesti niin suuria, että rahoitusta voidaan saada myös EU:n globalisaatiorahastosta.
Julkista rahaa Nokian tuotekehitykseen on laitettu avustuksina ja lainoina yli 10 miljoonaa euroa vuonna 2010. Potentiaalista rahoitusta korvaaville työpaikoille siis on olemassa, kun vaan on toimijoita ja ideoita.
Nokialaisille insinööreille on myös kansainvälistä kysyntää. Moni varmasti myös tarttuu näihin tilaisuuksiin. Jokainen luonnollisesti valitsee itselleen ja perheelleen parhaimman ratkaisun. Suomelle ja Pirkanmaalle on kuitenkin hyvin tärkeää, että mahdollisimman monelle voitaisiin löytää uutta soveltuvaa työtä kotiseudulta.
Nokian lähtiessä Jyväskylästä työt loppuivat 320 henkeltä. Nyt heistä on 19 työttömänä. Mittasuhteet ovat tällä kertaa toista luokkaa, mutta nämä lukemat osoittavat, kuinka kovatasoisesta työvoimasta on kyse.
Tätä yhtälöä ei ratkaista eläkeputkella tai työvoimapoliittisella koulutuksella. On houkuteltava Suomeen huipputeknologian yrityksiä ja luotava uusia, jotta globaalin tason ICT-alan osaajille löytyy heille soveltuvia töitä. Siinä onnistuminen on välttämätöntä sekä nokialaisten että koko yhteiskunnan kannalta. Näiden huippuosaajien työpanosta ei ole varaa menettää.
Aihe: Blogi
Satosen suullinen kysymys – vaadin tiukempia rangaistuksia väkivaltarikollisille
10.2.2011
Yksittäisen tapauksen vaikutus yleiseen turvallisuustilanteeseen, vaadin tiukempia rangaistuksia väkivaltarikollisille ja alempaa karkotuskynnystä ulkomaalaisille rikollisille.
Linkki: Arto Satosen kysymys ministeri Thorsille eduskunnan kyselytunnlla torstaina 10.2.2011
Linkki: Ministeri Thorsin vastaus Satoselle eduskunnan kyselytunnlla torstaina 10.2.2011
Aihe: Blogi
Aamulehti 9.2.2011: Tampereelta junalla suoraan Pietariin
9.2.2011
Aamulehti 09.02.2011, Mielipide, LUKIJAMIELIPIDE, sivu 19
Junaliikenne. Joulukuusta 2010 lähtien Helsingistä on liikennöity nopeilla Allegro-junilla Pietariin.
Tampereelta junamatka Pietariin kestää nyt 5,5 tuntia. Suora allegro-yhteys Tampereelta Pietariin voitaisiin ajaa neljässä tunnissa.
Suora, nopea junayhteys mahdollistaisi hyvät kulkuyhteydet tärkeille vientimarkkinoille ja toisi ostovoimaiset turistit suoraan Tampereelle.
Junamatka Tampereelta Pietariin tehdään nyt joko Tikkurilan kautta kiertäen tai paikallisjunayhteyttä Lahti-Riihimäki käyttäen. Molemmat yhteydet syövät aikaa ja edellyttävät vaihtoja.
Niinpä useimmat Pietariin matkustajat valitsevat lentoyhteyden ja siten ympäristöä enemmän kuormittavan vaihtoehdon.
Vastaavasti Venäjältä tulevat turistit ohjautuvat Helsinkiin.
Suora päivittäinen junayhteys välille Tampere-Pietari ei edellytä ratainvestointeja eikä kalustoinvestointeja. Kaksikin päivittäistä vuoroa voitaisiin ajaa nykyisiä junia tehokkaammin hyödyntämällä.
Jos taas halutaan purkaa Helsingin koko Suomen junaliikennettä vaikeuttavia ruuhkia, niin osa nykyisistä Helsinki-Pietari vuoroista voitaisiin ajaa Tampereelle.
Suora Allegro-yhteys Tampereelta Pietariin tekisi junan todelliseksi vaihtoehdoksi myös Hämeestä, Etelä-Pohjanmaalta ja Satakunnasta tuleville matkustajille. Näissä maakunnissa on paljon yrityksiä, jotka jo nyt toimivat Pietarissa.
Uusia myös tulee koko ajan, koska Pietarin taloudellinen merkitys Suomelle kasvaa nopeasti.
Parannusta nykytilaan saataisiin myös kotimaisella IC-tasoisella itä-länsi yhteydellä välille Tampere-Akaa-Hämeenlinna-Riihimäki-Lahti-Kouvola-Lappeenranta-Imatra. Tämä voitaisiin kytkeä Allegron aikatauluihin siten, että Pietariin menevään junaan voisi nousta Lahdessa.
Tälläkin järjestelyllä matka-aikaa Tampereelta Pietariin säästyisi lähes tunti nykyisestä.
Liikenneyhteydet määrittelevät pitkälti sen, mihin ihmiset matkustavat.
Pietari on ainoa junayhteyden päässä oleva eurooppalainen metropoli ja Suomi pietarilaisille houkutteleva matkakohde.
Tampereen ja Pirkanmaan on päästävä mukaan hyödyntämään Pietarin potentiaalia. Matkailun kannalta merkittävät volyymit syntyvät vain toimivalla raideyhteydellä, ja siksi se on välttämätön.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Tuloeroista
9.2.2011
Vaalien läheisyys näkyi selvästi hallituksen ja opposition välisessä eduskunnan välikysymyskeskustelussa tuloeroista. Kataisen avauspuheenvuoro keskusteluineen oli hyvin pitkä ja perusteellinen kuvaus siitä, miten suomalaisten varallisuus ja tuloerot ovat viime vuosina kehittyneet. Toisin kuin yleisesti luullaan tuloerot eivät ole viime vuosina kasvaneet vaan pienentyneet.
Muutokset johtuvat osittain taantumasta, koska laman aikana putosivat erityisesti suurituloisten tulot, vaikka heitä ei laman uhreiksi voi nimetäkään. Hallitusten toteuttamat etuuskorotukset kansaneläkeläisille ja köyhimmille lapsiperheille sekä pienituloisiin palkansaajiin painottuvat veronalennukset ovat myös kaventaneet tuloeroja.
Keskustelussa oma pääviestini oli, että Suomessa pitää työn tekemisen ja työn teettämisen kannattaa. Onneksi taantumasta huolimatta massatyöttömyys on hyvällä talouspolitiikalla torjuttu ja työttömyys on jo pudonnut lamaa edeltävälle tasolle. Jos tässä ei olisi onnistuttu, köyhyys olisi räjähtänyt käsiin.
Yllättävintä keskustelussa oli se, kuinka vähän tavallisella palkansaajalla ja yrittäjällä on puolustajia. Kokoomus sai hyvin laihalti tukea sille, että puolustimme palkansaajien tarvetta veronalennuksiin, jotta työssäkäyvät voivat maksaa kohonneet energialaskut. On totta, että Suomessa on apua tarvitsevia vähävaraisia ja heidän asiaansa pitää ajaa. Ajaa pitää kuitenkin myös niiden asiaa, jotka työllään tämän hyvinvoinnin maksavat ja pitävät yhteiskunnan pyörimässä. Jälkimmäisen puolustajia on vähän.
Arkistojen poliittisia Youtube-helmiä vuodelta 2006: “Tarja rap”, jossa SDP ja Jutta Urpilainen laulavat tuloeroista
Aihe: Blogi