syyskuu 2010
Siistausjäte vapautettiin jäteverosta, hyvä niin
29.9.2010
Tiistai-iltana saatiin hyviä uutisia. Hallitus päätti kalkkiviivoilla Kokoomuksen johdolla jättää siistauslietteen jäteveron ulkopuolelle. Päätöksen haetaan vielä EU:n komission suostumus. Tämä uutinen on todellinen helpotus Mänttä-Vilppulaan, jossa siistauslietteen ulottaminen jäteveron piirin olisi merkinnyt miljoonien lisälaskua vuositasolla Metsä Tissuen tehtaille.
Mänttä-Vilppulaa on tänä kesänä metsäteollisuuden rakennemuutos jo kohdellut kovalla kädellä. Tiivispaperikone PK5n alasajo maksaa maksimissaan 117 työpaikkaa. Onneksi toisen tiivispaperikoneen PK7:n tuotanto jatkuu, vaikka yt-neuvottelujen piirissä olivat aiemmin jo molemmat.
Mäntässä oli uhan alla myös Schulzerin pumpputehtaan alasajo, mutta sen pelasti paikallinen pk-yritys Javasko ostamalla liiketoiminnan itselleen ja samalla säilyivät työpaikat. Mäntässä on kuitenkin viime aikoina saatu liiankin selvästi havaita, mitä teollisuuden rakennemuutos tarkoittaa. Aikoinaan Serlachius-yhtiön luoma kaupunki on edelleen vahva teollisuuspaikkakunta, mutta uusia toimintatapoja on jouduttu hakemaan.
Siistauslietteen ajautuminen jäteveron piiriin olisi käytännössä ajanut alas koko MetsäTissuen pehmopaperituotannon viennin, ja kotimaan tuotantokin olisi joutunut vaikeuksiin. Olisi järjetöntä asettaa Suomessa jäteveron piiriin ainetta, joka esimerkiksi Puolassa tai Ruotsissa ei aiheuta yhtiölle lisäkustannuksia. Kun samoilla markkinoilla kilpaillaan, niin pitää olla myös yhtäläiset lähtökohdat.
Suomi on ympäristönsuojelun mallimaa. Siitä huolimatta maalaisjärki on pidettävä koko ajan ratkaisuja tehtäessä mukana. Yli-innokkuus ympäristönsuojelussa vaarantaa teollisuuteemme kilpailukyvyn, ja jos se pohja pettää, niin silloin viherpesun mukana menee koko hyvinvointiyhteiskunta. Voimme olla ympäristönsuojelussa edelläkävijöitä, mutta työllisyyden ja toimeentulon näkökulma on koko ajan pidettävä mielessä. Onneksi siistausliete-asiassa terve järki voitti. Samalla turvattiin monelle perheelle elanto Mänttä-Vilppulassa.
Hämeenkyrön Sanomat 9/2010: Jätevesiasetus muutettava välittömästi
25.9.2010
Vuonna 2004 tehty jätevesiasetus, jossa vaaditaan kaikilta haja-asutusalueen kiinteistöiltä jätevesiasioiden kuntoon laittamista, on osoittautunut toimimattomaksi.
Kiinteistöjen omistajilta jätevesiasetuksen vaatimat investoinnit suhteessa saatavaan ympäristöhyötyyn ovat täysin kohtuuttomat. Rahaa palaa paljon, mutta tuloksia ei juuri havaita. Ymmärrettävästi monet pienpuhdistamoja jo hankkineet ovat pettyneitä.
Jätevesiasetus koskee noin 200000 vakituista asuntoa ja 50000 vapaa-ajan asuntoa. Kiinteistöjen laittaminen alkuperäisen asetuksen vaativaan kuntoon on arvioitu maksavan 2,5 miljardia euroa. Tällä summalla saadaan kuitenkin vain hyvin marginaalinen hyöty.
Jos vastaava summa käytettäisiin esimerkiksi kuntien jätevesihankkeiden toteuttamiseen, maatalouden ympäristötukiin tai itämeren suojeluun, niin tulokset olisivat aivan toista luokkaa.
Ministeriössäkin pitäisi ymmärtää, että ympäristönsuojelun nimissäkään ei voida vaatia mitä tahansa, vaan kustannustehokkuus on oltava kohdallaan. Maaseudun asukkailla ja vapaa-ajan asukkailla on luontainen intressi pitää huolta omasta elinympäristöstään.
Jos velvoitteita määrätään, niin myös uusien järjestelmien toimivuus on taattava ja ympäristöhyöty pystyttävä osoittamaan.
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki esittää lakia, jolla asetusta lievennetään. Ministerin ratkaisuehdotukset ovat riittämättömiä. On hyvä, että yli 68-vuotiaat vakituisesti asuvat vapautetaan asetuksen piiristä, mutta miten sinne voidaan jättää samanikäiset mökkiasukkaat, jotka käyttävät kiinteistöään vain osan vuotta ja rasittavat vähemmän ympäristöä.
Sosiaalinen vapautusperuste työttömyyden perusteella on sekin ymmärrettävä, mutta iso työllistymisen kynnys luodaan, jos työpaikan saamisesta seuraa velvoite laittaa jätevesiasiat kuntoon.
Sen sijaan paras ja toimivin tapa hoitaa jätevesiasiaa on laajentaa kunnallista viemäriverkostoa ohjaamalla lisää valtionapua tälle sektorille.
Onkin välttämätöntä, että vapautuksen asetuksesta saavat kaikki ne, jotka seuraavan 5-10 vuoden aikana ovat saamassa liittymismahdollisuuden kunnalliseen viemärijärjestelmään, ja myös siihen liittyminen maksaa.
Jätevesiasetus on siten jo lähtökohdiltaan niin ongelmallinen, että se ei korjaamallakaan parane, vaan tarvitaan ihan uusi asento.
Jos normaali ihmisen aiheuttama fosforikuormitus on kymmenen kertaa vähäisempää kuin kukkamaan lannoituksen vaikutus, niin koko asian perusteet ovat pielessä. Asetuksen vaatimukset ovat mielekkäitä vain ympäristön kannalta poikkeuksellisen herkillä alueilla.
Nykyisen asetuksen toteuttamisella ei ole muutenkaan mikään kiire, koska rakennuskannan uudistumisen ja kunnallisen viemäriverkoston laajenemisen kautta ongelma vähitellen poistuu.
Eduskunta saa asian käsiteltäväkseen nyt ensimmäistä kertaa lakiesityksen muodossa, aiemmin ministeri on päättänyt tästä asetuksen kautta.
Eduskunnan on nyt aika käyttää maalaisjärkeä liian intoilun sijasta.
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Jätevesiasetus uusittava välittömästi
24.9.2010
Jätevesiasetus on jo lähtökohdiltaan niin ongelmallinen, että se ei korjaamallakaan parane, vaan tarvitaan ihan uusi asento.
“Vuonna 2004 tehty jätevesiasetus, jossa vaaditaan kaikilta haja-asutusalueen kiinteistöiltä jätevesiasioiden kuntoon laittamista, on osoittautunut toimimattomaksi.”
- Kiinteistöjen omistajilta jätevesiasetuksen vaatimat investoinnit suhteessa saatavaan ympäristöhyötyyn ovat täysin kohtuuttomat. Rahaa palaa paljon, mutta tuloksia ei juuri havaita, Satonen toteaa.
- Ymmärrettävästi monet pienpuhdistamoja jo hankkineet ovat pettyneitä.
Jätevesiasetus koskee noin 200 000 vakituista asuntoa ja 50 000 vapaa-ajan asuntoa. Kiinteistöjen laittaminen alkuperäisen asetuksen vaativaan kuntoon on arvioitu maksavan 2,5 miljardia euroa. Tällä summalla saadaan kuitenkin vain hyvin marginaalinen hyöty.
Jos vastaava summa käytettäisiin esimerkiksi kuntien jätevesihankkeiden toteuttamiseen, maatalouden ympäristötukiin tai itämeren suojeluun, niin tulokset olisivat aivan toista luokkaa.
Ministeriössäkin pitäisi ymmärtää, että ympäristönsuojelun nimissäkään ei voida vaatia mitä tahansa, vaan kustannustehokkuus on oltava kohdallaan. Maaseudun asukkailla ja vapaa-ajan asukkailla on luontainen intressi pitää huolta omasta elinympäristöstään.
Jos velvoitteita määrätään, niin myös uusien järjestelmien toimivuus on taattava ja ympäristöhyöty pystyttävä osoittamaan.
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki esittää lakia, jolla asetusta lievennetään. Ministerin ratkaisuehdotukset ovat riittämättömiä. On hyvä, että yli 68-vuotiaat vakituisesti asuvat vapautetaan asetuksen piiristä, mutta miten sinne voidaan jättää samanikäiset mökkiasukkaat, jotka käyttävät kiinteistöään vain osan vuotta ja rasittavat vähemmän ympäristöä.
Sosiaalinen vapautusperuste työttömyyden perusteella on sekin ymmärrettävä, mutta iso työllistymisen kynnys luodaan, jos työpaikan saamisesta seuraa velvoite laittaa jätevesiasiat kuntoon.
Sen sijaan paras ja toimivin tapa hoitaa jätevesiasiaa on laajentaa kunnallista viemäriverkostoa ohjaamalla lisää valtionapua tälle sektorille.
Onkin välttämätöntä, että vapautuksen asetuksesta saavat kaikki ne, jotka seuraavan 5-10 vuoden aikana ovat saamassa liittymismahdollisuuden kunnalliseen viemärijärjestelmään, ja myös siihen liittyminen maksaa.
Jätevesiasetus on siten jo lähtökohdiltaan niin ongelmallinen, että se ei korjaamallakaan parane, vaan tarvitaan ihan uusi asento.
Jos normaali ihmisen aiheuttama fosforikuormitus on kymmenen kertaa vähäisempää kuin kukkamaan lannoituksen vaikutus, niin koko asian perusteet ovat pielessä. Asetuksen vaatimukset ovat mielekkäitä vain ympäristön kannalta poikkeuksellisen herkillä alueilla.
Nykyisen asetuksen toteuttamisella ei ole muutenkaan mikään kiire, koska rakennuskannan uudistumisen ja kunnallisen viemäriverkoston laajenemisen kautta ongelma vähitellen poistuu.
Eduskunta saa asian käsiteltäväkseen nyt ensimmäistä kertaa lakiesityksen muodossa, aiemmin ministeri on päättänyt tästä asetuksen kautta.
Eduskunnan on nyt aika käyttää maalaisjärkeä liian intoilun sijasta.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Nokian menestys on koko Suomen asia
15.9.2010
Tieto Nokian uuden toimitusjohtajan nimittämisestä nousi hetkessä ykkösuutiseksi Suomessa. Niin pitikin, sillä Nokian menestymisellä on suora yhteys koko Suomen menestykseen ja suomalaisten elintasoon. Nokia on todella suuri yritys Suomen kokoiseen maahan. Sen osuus bruttokansantuotteesta lasketaan prosentteina ja sen merkitys veronmaksajana on huomattava.
Nokialla on Suomessa 21600 työntekijää, joista 4000 Tampereella. Nokia on siten myös Pirkanmaalla suurin yksityinen työnantaja ja suurin yhteisöveron maksaja. Nokian työntekijöiden maksamilla veroilla ja ostovoimalla on suuri merkitys Tampereen lisäksi myös koko Pirkanmaalle. Esimerkiksi Vesilahdella asuu paljon Nokian työntekijöitä. Nokialaisia riittää myös Pirkanmaan reuna-alueille.
Nokian yhteys Tampereella ja muilla toimipaikoillaan toimiviin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin on sekin omaa luokkaansa merkitykseltään. Vuonna 2009 Nokian osuus Suomen tutkimus- ja tuotekehitysmenoista oli 37 prosenttia. Nokian ympärille on syntynyt klusteri, johon kuuluu suuri joukko pienempiä yrityksiä ja tutkimuslaitoksia. Monet pienempien yritysten avainhenkilöt ovat entisiä nokialaisia., joten Nokia toimii myös suomalaisena johtajakorkeakouluna.
Tämä kaikki edellä kuvattu on yleisesti tiedossa olevaa. Sen sijaan yleisesti ei tiedetä Nokian todellista vaikutusta suomalaisten hyvinvointipalveluihin. Ei varsinkaan niillä paikkakunnilla, joissa Nokia ei toimi. Tähän asiaan saadaan mittasuhteet, kun katsotaan Nokian maksamia veroja. Viime vuonna Nokia yhtiönä maksoi veroa Suomen valtiolle 100 miljoonaa euroa, mikä oli 2,6 prosenttia kaikista yritysveroista. Huippuvuotena 2000 Nokia maksoi jopa viidenneksen kaikista yritysverotuloista. Kaikkiaan Nokia maksoi vuosina 2001-2008 10,9 miljardia euroja veroja, kun mukaan lasketaan sekä yrityksen maksamat verot, että palkansaajien maksamat verot ja sosiaaliturvamaksut.
Verontasausjärjestelmän kautta Nokian ja muiden suuryritysten ja niiden työntekijöiden maksamat verot kiertyvät myös niihin kuntiin, joissa isot yritykset eivät sijaitse. Verontasauksen ideana on , että jokaisella kunnalla on käytössään vähintään 90% maan keskiarvoisesta verokertymästä. Kun Sastamalassa väestön ikärakenteen ja tulotason vuoksi verotulokertymä on neljänneksen maan keskiarvoa alhaisempi saamme väliin jäävän erotuksen verotulontasauksena. Tämä tasaus on suurimmillaan ollut lähes 11 miljoonaa vuodessa ja olemme maan toiseksi suurin verotulotasauksen saaja Joensuun jälkeen. Jos tasausta mitataan suhteessa asukasmäärään, niin pienet maaseutukunnat, kuten Kiikoinen ja Punkalaidun, saavat tasausta vieläkin enemmän.
Sastamalan kaupungin käytettävissä oleviin tuloihin on siten suora vaikutus Suomen suurimpien yritysten menestymisellä. Peukut kannattaa siten pitää pystyssä Nokian uuden toimitusjohtajan onnistumiselle ja yhtiön pysymiselle Suomessa. Sitäkin tärkeämpää on kuitenkin oman alueemme yritysten menestyminen, mikä näkyy suoraan työllisyydessä. Tässä suhteessa hyviä ennusmerkkejä on nähtävissä. Investointeja on lähtenyt liikkeelle monissa yrityksissä ja rekrytoinnitkin ovat jo alkaneet. Taantuma näyttää taittuvan. Ikääntyvä maamme selviää kuitenkin vain, kun talouskasvua luovat sekä suuret, keskisuuret, että pienet yritykset.
Aihe: Blogi
Satonen – Lisää raiteita Tampere-Helsinki -pääradalle
6.9.2010
lehdistötiedote/mielipidekirjoitus vapaasti referoitavaksi
6.9.2010
julkaisuvapaa heti
YLE Tampere 6.9.2010: Satonen – Lisää raiteita pääradalle, julkaistu 6.9.2010 klo 10.50
Satonen: Tampereen seudun, lähimaakuntien ja Helsingin välinen työssäkäynti lisääntyisi huomattavasti lisäraiteiden myötä, ja tämä antaisi ihmisille mahdollisuuksia parempaan ajankäyttöön
Näin syntyisi etelä-pohjoinen -akselille kansainvälisesti kilpailukykyinen kaupunkikeskittymä Helsinki-Tampere, ja samalla myös koko länsi- ja keski-Suomi aina Poria, Jyväskylää ja Pohjanmaata myöten hyötyisivät
FAKTA: Nykyisellä kalustolla ja nykyisellä tekniikalla – jos käytössä olisi ylimääräinen raidepari Helsinkiin koko matkalta – Tampereen ja Helsingin välinen matka voitaisiiin ajaa vain noin tunnissa.
Lisäraidepari nopeuttaisi matka-aikaa noin puolella tunnilla vähään reiluun tuntiin (noin 1h 5min), mikä lisäisi reitin houkuttelevuutta ja matkustajamääriä.
- Saman verran aikaa moni suomalainen saattaa käyttää pääkaupunkiseudulla ympäristökunnista Helsingin keskustaan autolla matkustaessaan tai käyttäessään useiden eri liikenneyhteyksien yhdistelmää, Satonen sanoo.
- Siinä voi sitten miettiä, käyttäisikö tämän ajan mieluummin lukien tai rentoutuen junassa ja tilastollisesti huomattavasti vähemmällä onnettomuusriskillä, Satonen jatkaa.
Taustaa:
- Helsingissä käy päivittäin työssä tällä hetkellä noin 5000 pirkanmaalaista ja Tampereella pari tuhatta helsinkiläistä.
- Muualta maasta Tampereen kautta Helsinkiin kulkevasta työmatkaliikenteestä ei ole tarkkoja tietoja, mutta nopeat yhteydet Helsinkiin ovat merkittävät erityisesti kansainvälistä kauppaa tekevillä yrityksillä.
- Tampereen seudun, lähimaakuntien ja Helsingin välinen liikennöintitarve tuli viimeksi esiin kesällä 2010 keskusteluissa maakuntalentojen tarpeellisuudesta, joten potentiaalia pääradan junaliikenteessä on kymmeniin tuhansiin työ- ja muihin matkustajiin per päivä.
- Lisäraideparilla olisi myös merkittäviä suoria – ja epäsuoria vaikutuksia – ihmisten asumis-, palvelu- ja vapaa-ajan mahdollisuuksiin.
- Jo tällä hetkellä Helsingin ja Tampereen välinen raideväli on VR:n reiteistä kaikista kannattavin.
- Jos ratojen tekeminen ja niillä liikennöinti olisi mahdollista vapaille investoinneille ja kilpailu todella avointa muillekin toimijoille kuin VR:lle, tällaista hanketta olisi varmasti jo valmisteltu pidemmälle.
Helsinki-Tampere -kaksoiskaupunki?
Lisäraiteet pääradalla liittäisivät yhteen kaksi Suomen suurinta kaupunkiseutua ja talousaluetta eli voi sanoa, että tästä syntyisi nauha- tai kaksipistekaupunki Helsinki-Tampere – tai pirkanmaalaisittain katsottuna Tampere-Helsinki. Hanke tekisi Tampereen seudusta ja lähimaakunnista suurelta osin Helsingin kaupunkiseudun työssäkäyntialuetta – ja toisinkin päin.
Esimerkki ei ole ihan tuulesta temmattu, koska Helsingistä on jo siirtynyt useiden suurten kansallisten yritysten toimintaa ja palvelukeskuksia mm. Lahteen ja Tampereelle edullisempien kustannusten perässä. Samalla työntekijät ovat voittaneet, koska lähimaakunnissa samalla palkalla on käytännössä suurempi ostovoima.
- Tällä tulee olemaan suuri merkitys, koska kaikki suomalaiset eivät voi asua pääkaupunkiseudulla. Lähimaakunnissa on mm. edullisempaa asua, ja muutenkin ihmisten ajankäytöstä tulee entistä tärkeämpi osa kansallista liikenne- ja palvelupolitiikkaa.
Hankkeen avulla Tampere-Helsingistä voidaan luoda entistä palvelu- ja kilpailukykyisempi kaupunkikeskittymä kansainvälisesti. Kilpailu työpaikoista ja yritysten sijaintipaikoista ei ole enää pitkään aikaan ollut vain kansallista.
Koulutetun työvoiman ja vakaan sekä tasa-arvoisen yhteiskuntarakenteen lisäksi hyvät liikenneyhteydet ovat yksi syy, miksi Suomeen ja maakuntiin investoitaisiin ja luotaisiin pysyviä työpaikkoja ja kannattavaa yrittäjyyttä.
- Pirkanmaan edun lisäksi lisäraidepari olisi koko Suomen hanke, koska lisäraide nostaisi liikennevarmuutta ja nopeuttaisi puolella tunnilla myös kaikkea sitä henkilöliikennettä, joka jatkaa Tampereelta eteenpäin mm. Poriin, Seinäjoelle, Jyväskylään – ja vaikkapa Ouluun asti.
Ongelmia nykytilanteessa, miksi ei olla vielä toimittu?
Syy nyky-yhteyksien hitauteen on pääasiassa se, että tällä hetkellä Tampere-Helsinki -raideparilla (yksi raide kumpaankin suuntaan) on sen verran paljon lähi- ja tavaraliikennettä, että nopeammat matkustusjunat joutuvat hidastelemaan.
- Hitaampaa lähi- ja tavaraliikennettä ei kuitenkaan tietenkään pidä vähentää, vaan sitäkin tarvitaan jälleen nykyistä enemmän, eli lisäraidepari antaisi parempia mahdollisuuksia myös lähiliikenteen kehittämiseen, koska “nopeat junat eivät enää myöskään häiritsisi hitaampia”.
Yhä nopeampien junien myötä ilmennyt ratojen kapasiteettiongelma on käytännössä suurin este sille, että monella maakunnan ja maaseudun asemalla ei ole enää mahdollisuutta pysähtyä. Hanke lisäraideparin rakentamiseksi on siis investointi myös paikallisliikenteen edistämiseksi.
Hanke hyödyttäisi siis kaikkea Helsingin ja Tampereen välillä ja siitä eteenpäin olevaa liikennettä – sekä hitaampaa että nopeampaa.
Lisäksi se mahdollistaisi ihmisten paremman ajankäytön ja sillä olisi merkittävät epäsuorat vaikutukset ylipäätään koko Suomen raideliikenteen tehokkaaseen palveluun ja ympäristöystävällisyyteen.
Tällä hetkellä suurin osa VR:n aikatauluongelmista syntyy siitä, että joko Helsingin ja Turun välisellä rantaradalla tai että Helsingin ja Tampereen välisellä ratavälillä on ongelmia. Jos jommalla kummalla rataosuudella on häiriöitä, joudutaan muualla odottamaan, ja sitten joudutaan seuraavallakin ratavälillä odottamaan jatkoyhteyksiä ja niin edelleen. Suomen koko rataverkko on erittäin keskinäisriippuvainen ja sitä kautta liian häiriöherkkä.
- Jotta näitä pullonkauloja saataisiin tulevaisuudessa poistettua lisäraideparein, kaavoitus- ja maankäyttösuunnittelu pitäisi aloittaa poliittisin päätöksin jo nyt.
Panostamalla lisäraidepareihin Suomi voisi olla euroopanlaajuinen edelläkävijä edistämällä ihmisten hyvinvointia lisäämällä heidän liikkumismahdollisuuksiaan päättää työnteostaan ja ajankäytöstään jopa lähes 200 kilometrin etäisyydellä toisistaan sijaitsevien kaupunkien välillä. Aasiassa Japanissa vastaavanlaiset suurnopeusjunat ovat jo arkipäivää.
Yhteenvetoa
Lisäraideparin toteutuminen Helsingin ja Tampereen välillä tarkoittaisi käytännössä, että
1) Liikenneyhteyksien nopeutuminen ja myöhästymisten väheneminen etelä-pohjoinen -akselilla muodostaisi entistä selvemmin Suomessa noin 2 miljoonan ihmisen yhteisen työ- ja elinkeinoalueen.
Tämä parantaisi ihmisten mahdollisuuksia hakea koulutustaan vastaavaa työtä laajemmalta alueelta
2) Hanke olisi sekä pääkaupunkiseudun että Pirkanmaan etu, koska nopeutuneiden ja myöhästymisistä vähentyneiden liikenneyhteyksien vuoksi ihmisten ei tarvitsisi enää muuttaa tai hakea palveluita vain Helsingistä tai sen lähikunnista työpaikan ja yrityksen pääkonttorin sijainnin vuoksi.
Sen sijaan ihmiset voisivat asua edelleen esimerkiksi Tampereen seudulla ja säilyttää paremmin ostovoimansa.
3) Hanke parantaisi Suomen asemaa kansainvälisessä kilpailussa, ja Suomi olisi todellinen euroopanlaajuinen edelläkävijä antamalla ihmisten päättää entistä paremmin ajankäytöstään noin 200 kilometrin etäisyydellä toisistaan sijaitsevien kaupunkien välillä.
- Raideliikenteen myöhästelyt kapasiteetista johtuvista ongelmista vähenisivät, ja tämä lisäisi tehokkaan palvelun ja ympäristöystävällisen raideliikenteen houkuttelevuutta entisestään.
- Lähijunaliikennettä voitaisiin lisätä erityisesti Helsinki-Tampere -välillä, Tampereen kaupunkiseudulla ja junien myöhästelyjen vähenemisen seurauksena myös kaikissa lähimaakunnissa.
Lisätietoja:
Arto Satonen, 050-511 3110, arto.satonen@eduskunta.fi
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia