heinäkuu 2010
Venäjän tuontirajoituksille ei ole perusteita
25.7.2010
Venäjän suomalaisille elintarvikkeille asettama tuontikieltoa perustellaan hygieniavaatimuksilla, mutta tosiasiassa kyse on maan omasta byrokratiasta ja tavoitteesta suojata omaa tuotantoa epäreiluin keinoin. Suomalaisten yritysten kohtaamat tuontirajoitukset eivät ole ainutlaatuisia. Vastaavia rajoituksia on asetettu mm. puolalaisten, virolaisten ja hollantilaisten yritysten viennille.
Venäjän kauppapolitiikkaan näyttää kuuluvan jatkuva säännösten muuttuminen, jonka tarkoitus on vain vaikeuttaa ulkomaalaisten tuotteiden pääsyä Venäjän markkinoille. Suomalaisten elintarvikkeiden laatu ja korkea hygieniataso tunnetaan Venäjällä laajasti. Sen vuoksi suomalaiset elintarvikkeet ovat Venäjällä haluttuja kuluttajien keskuudessa. En olekaan vielä koskaan tavannut venäläistä, joka epäilisi suomalaisten elintarvikkeiden laatua tai hygieenisuutta. Tuskin niitä tosiasiassa epäilevät edes tuontikiellon rapsauttaneen viraston virkamiehet, vaan kyse on joko toimista suojata omaa tuotantoa tai virkamiesten halusta osoittaa omaa valtaansa.
Suomessa vieraillut presidentti Medvedev lupasi hoitaa tuontirajoitusasian pois päiväjärjestyksestä. Toivoa sopii, että näin tapahtuukin. Samassa yhteydessä Medvedev haki tukea Venäjän WTO-jäsenyydelle. Epämääräiset tuontirajoitukset ja jatkuvasti muuttuvat säännökset osoittavat, että Venäjän itsensä on paljon muututtava, jotta siitä voisi tulla maailman vapaakauppajärjestön jäsen. WTOn toimintaperiaatteisiin kuuluu vapaan kaupan edistäminen reilulla tavalla, mikä edellyttää keinotekoisten kaupparajoitusten poistamista.
Venäjän markkinat ovat suomalaiselle elintarviketuotannolle hyvin tärkeät. Elintarvikevienti suuntautuu vahvasti lähialueille ja korvaavia markkinoita on vaikea löytää. Lisäksi kotimaiset tuotantoketjut ja tuotantolaitosten kapasiteetti on rakennettu siten, että Suomi toimii myös vientimarkkinoilla. Suomalaiset elintarvikkeet ovat myös osaltaan viemässä suomalaista kauppaa eteenpäin Venäjän päivittäistavaramarkkinoilla.
Kauppasuhteiden ja poliittisten suhteiden hoitaminen Venäjän kanssa on tärkeää. Venäjän kaupallinen merkitys on Suomelle suuri, ja siksi meidän on seurattava Venäjän toimia tarkasti. Kauppapolitiikassa ei kuitenkaan ole kohtuutonta vaatia reiluutta myös toiselta osapuolelta, silloin kun itse on hoitanut asiansa kunnolla.
Aihe: Blogi
Vihreän sävyjä – osa 3
14.7.2010
Aihe: Blogi
Vihreän sävyjä – osa 2
6.7.2010
Aihe: Blogi
Maaseudun tulevaisuus 30.6.2010: Haja-asutusrakentaminen on maaseudun valtti
1.7.2010
Ilmastomuutoskeskustelun yhteydessä on paljon puhuttu asutuksen tiivistämisestä ja joukkoliikenteen vahvistamisesta. On kuitenkin muistettava, että Suomessa on hyvin erilaisia alueita. Maailma näyttää hyvin erilaiselta, jos sitä katsotaan Mannerheimintieltä tai Sastamalan Illon kylästä.
Kasvukeskuksissa ja kehyskunnissa on välttämätöntä kehittää raideliikennettä, tiivistää asuinrakennetta ja ohjata rakentamista joukkoliikenteen näkökulmasta. Kasvavilla alueilla voidaan kaavoituksella tehokkaasti ohjata uudisrakentamisen sijoittumista. Esimerkiksi Tampereen seutukunnassa kaikki kuntien tarjoamat tontit menevät kaupaksi, joten yhdyskuntarakenne kehittyy kuntien suunnitelmien mukaan.
Maaseudulla tilanne on kuitenkin aivan toinen ja siksi samaa normistoa ei voida käyttää. Maaseudun kuntiin muuttajia on saatava siksi, että ikärakenne säilyy toimivana ja palvelujen saatavuus voidaan turvata.
Muuttoliike on nyt saanut aikaan sen, että samaan aikaan kyläkouluja suljetaan maaseudulta ja uusia kouluja rakennetaan maakuntakeskuksiin ja sen liepeille. Muuttoliikkeen hintaa voitaisiin alentaa sillä, että väestö jakautuisi tasaisemmin eri kuntiin.
Muuttoliikettä ei voi pysäyttää, mutta sitä voi hillitä edistämällä haja-asutusalueille rakentamista. Valitettavasti viime aikoina suunta on ollut juuri päinvastainen. Isojen kaupunkien keskustoihin rakennetaan isoja alueita järven rantaan, mutta maaseudulla jokainen omarantainen asuintontti on kiven alla. Tätä eivät puolusta edes ympäristöseikat, koska uudet rakennukset täyttävät vesihuolto-jäte- ja energiaratkaisuiltaan ekotehokkuuden vaatimukset.
Kaavoituksessa tulisi olla erilaiset normit kasvaville keskusseuduille ja väestökatoa vastaan taistelevalle maaseudulle.
Pienikin lisäys kunnan väkilukuun auttaisi monia maaseutukuntia ylläpitämään laadukkaat koulu- ja terveyspalvelut. Keskuskaupungeissa työssäkäyviä ei saada muuttamaan maaseudun pieniin taajamiin, vaan muuttohalukkaita houkuttelee juuri asuminen maaseudun rauhassa, jossa on paljon elintilaa omalle perheelle ja rantakin lähellä.
Jos tämä muuttoliike saadaan aikaan, niin sen seurauksena ei tarvitse rakentaa uusia kouluja tai päiväkoteja, mutta kyetään turvaamaan jo siellä olevia, mikä on hyvin tärkeää myös niille, jotka joka tapauksessa asuvat maaseudulla oman elinkeinonsa vuoksi.
Haja-asutusrakentamista vierastetaan ympäristöhallinnossa, koska sitä pidetään ympäristötavoitteiden vastaisena. Tässä on kuitenkin hyvä ymmärtää mittasuhteet. Valtaosa suomalaisista asuu joka tapauksessa suurilla kaupunkiseuduilla ja siellä tehtävillä toimilla ratkeaa maamme hiilijalanjälki. 1,5 miljoonaa suomalaista asuu väestöään menettävissä kunnissa ja harvaan asuttu maaseutu on kolmessa vuosikymmenessä menettänyt yli 100 000 asukasta. On kohtuutonta kaataa ympäristövaatimuksiin vastaaminen pienenevän haja-asutusalueen väestön kuormaksi. Lisäksi uudis- ja korjausrakentamisella voidaan merkittävästi parantaa nykyisen asutuksen ekotehokkuutta.
Suomessa haja-asutusrakentamisen edistäminen väestöään menettävillä alueilla on otettava vakavasti, koska sen vaikutus maaseudun elinvoimaan ja siellä asuvien ihmisten palveluihin on erittäin suuri. Siitä kertoo jo pelkästään se minkälaisen buumin mökkiläiset antavat kesäisin maaseutupaikkakuntien yrityksille ja koko kunnan elämään.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia