kesäkuu 2010
Videotarkistus otettava käyttöön jalkapallossa
27.6.2010
Maailmassa monet asiat muuttuvat nopeasti, mutta jotkut valitettavan hitaasti. Urheilulajeista jalkapallo on konservativiisista konservatiivisin. Vaikka tekniikan avulla on jo vuosikymmeniä voitu todentaa tuomarien väärät ratkaisut, niin edelleenkään videotarkistuksia ei tehdä.
Samaa keskustelua on käyty monessa muussakin lajissa, mutta yleensä järki on jo voittanut vanhat asenteet. Esimerkiksi tenniksessä pelaaja voi haastaa omasta mielestään virheellisen tuomion, jolloin tarkistetaan videolta, putosiko pallo kenttään vai ulos. Ottelu ei juuri viivästy, mutta oikeudenmukaisuus toteutuu.
Jalkapalloa lähempänä on jääkiekko, jossa on jo vuosia epäselvä maalitilanne katsottu videolta. Aikaa menee hetki, mutta oikeudenmukaisuus toteutuu. Keneltäkään ei hylätä tehtyä maalia, eikä hyväksytä väärää maalia.
Jalkapallossa sen sijaan edelleen eletään aikakautta, jossa olennaista ei ole se mitä oikeasti tapahtuu, vaan mitä tuomari sattuu näkemään. Epäselvien maalien lisäksi moni ulosajo tapahtuu taitavien filmaajien näyttävistä kaatumisista. Tätä jatkuu niin kauan, kun päätökset ovat vain kentällä olevan ihmissilmän varassa.
Jalkapallo on hieno laji, joka yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa. Monille köyhille nuorille jalkapallo on väylä parempaan elämään, vieläkin useammalle hyvä harrastus, joka antaa eväitä myös työelämässä pärjäämisen. Jalkapallon kautta monet oppivat elämänarvoja, siksi oikeudenmukaisuuden toteutuminen on tärkeää myös pelissä, eikä filmaamisen kaltaista huijaamista saa palkita. On myös epäreilua, että tehtyä maalia ei hyväksytä, jos tuomari ei näe sitä.
En ole englantilaisen, vaan saksalaisen jalkapalloilun ystävä. Silti minusta olisi ollut reilua, että Englannin toinen maali olisi katsottu videolta ja hyväksytty.
Nyt voidaan aina jossitella, että takamatkalla olleen Englannin oli pakko ottaa riskejä ja avata peliä, mikä mahdollisti Saksan vastahyökkäysmaalit. Olisi reilumpaa, että parempi voittaisi ilman vääriä tuomioita – eli videotarkistukset käyttöön.
Arto Satonen
Aihe: Blogi
Aamulehti 22.6.2010: Ammattikorkeakouluja ei saa keskittää
24.6.2010
Aamulehti 22.06.2010, Mielipide, LUKIJAMIELIPIDE, sivu 18
1. Korkeakoulujen rakenteellinen uudistaminen on väistämättä edessä.
2. Ammattikorkeakoulujen määrää on tarkoitus vähentää 25:sta 18:aan.
3. Samalla tarkastellaan myös 460 koulutusohjelman listaa ja ohjelmien soveltuvuutta työelämän tarpeisiin.
Pirkanmaa näytti osaltaan jo mallia, kun Piramk ja Tamk yhtyivät. Rationalisointitarve onkin kiistaton.
Sisäänotto on ollut liian suurta työmahdollisuuksiin nähden esimerkiksi kulttuuri -ja viestintäaloilla ja vastaavasti hakijapulaa on esiintynyt joillakin paikkakunnilla teollisuuden ja rakentamisen aloilla, jonne on selvä tarve kouluttaa osaajia.
Rakenteellisen uudistamisen yhteydessä on yhtenä visiona esitetty ammattikorkeakoulutuksen keskittämistä maakuntakeskuksiin. Tältä osin jokainen yksittäinen päätös on syytä harkita perusteellisesti, jotta lapsi ei mene pesuveden mukana.
Ammattikorkeakouluopetusta annetaan myös monilla rakennemuutospaikkakunnilla. Näiden paikkakuntien elinvoimalle ja tulevaisuudelle korkeakoulutuksella on ratkaiseva merkitys. Jos teollisuudesta menetettyjä työpaikkoja ei onnistuta korvaamaan korkeampaa osaamista vaativilla työpaikoilla, niin edessä on väistämättä alamäki.
Pirkanmaalla Valkeakoski on hyvä esimerkki rakennemuutospaikkakunnasta, jossa ammattikorkeakoululla on elinkeinoelämän kehittämisessä merkittävä rooli.
Rakennemuutosalueet saavat valtiolta erityistukea hankkeisiin, joilla luodaan korvaavia työpaikkoja menetettyjen tilalle. Jotta näitä rahoja voidaan käyttää järkevästi, tarvitaan alueen tarpeeseen räätälöityä koulutusta.
Jos rakennemuutospaikkakunnalta lopetetaan ammattikorkeakoulu, niin silloin yhteiskunta ei korjaa rakennemuutoksen jälkiä, vaan pahentaa niitä.
Ammattikorkeakouluopetuksen keskittäminen vain maakuntakeskuksiin ei ole järkevää työllisyyspolitiikkaa. Sitä vastoin koulutusohjelmia tulee suunnata siten, että ne vastaavat alueellista työvoimatarvetta.
Hyviä esimerkkejä ovat Ikaalisten matkailualan koulutus, Mänttä-Vilppulan sairaanhoitajakoulutus ja Rauman insinöörikoulutus. Ne kaikki puolustavat paikkaansa nimenomaan työvoimatarpeen näkökulmasta.
Yhtenä perusteena keskittää koulutusta maakuntakeskuksiin on käytetty ensisijaisten hakijoiden määrää.
On totta, että nuoret hakeutuvat mielellään isompiin keskuksiin. Hakijamäärät ovatkin suurimmillaan silloin, kun sekä oppilaitos että kaupunki ovat vetovoimaisia. Nämä kaksi asiaa selittävät esimerkiksi Tamkin erittäin korkeat ensisijaisten hakijoiden luvut.
On kuitenkin väärin kuvitella, että vain maakuntakeskusten oppilaitokset vetävät hyviä hakijamääriä. Esimerkiksi Hamkin Valkeakosken International Business -ohjelmaan haki nyt 50 paikalle ensisijaisesti 241 hakijaa ja kaikkiaan 670 hakijaa ympäri maailmaa. Kotimaisia hakijoitakin oli runsaasti ja yli 60 prosenttia sisään päässeistä oli suomalaisia.
Myös Valkeakosken insinöörikoulutuksen hakijamäärät parantuivat huomattavasti vuodesta 2009 ja ensisijaisten hakijoiden määrä ylitti reilusti aloituspaikkojen määrän kaikissa koulutusohjelmissa.
Ikäluokkien pieneneminen aiheuttaa väistämättä tarpeen vähentää koulutusohjelmien määrää ja taloudellisesti ei yleensä ole järkevää pitää alle 40 oppilaan vuosikurssin ohjelmia.
Koulutusohjelmia ja koulutuspaikkakuntia karsittaessa on kuitenkin huomioitava koulutuksen alueelliset vaikutukset. Korkeakoulu-uudistusta ei voida toteuttaa vain sektoriajattelun pohjalta, vaan on tarkoin arvioitava yhteiskunnalliset kokonaisvaikutukset.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Vihreän sävyjä – osa 1
22.6.2010
Aihe: Blogi
Kuljetusyrittäjän työajan rajaaminen on järjetöntä
21.6.2010
Euroopan parlamentin direktiivitehtaasta paukahti todellinen paukku, kun parlamentti äänestyksen jälkeen päätti rajata kuljetusyrittäjän maksimityöajan 48 tuntiin viikossa. Tästä direktiiviehdotuksesta on väännetty kättä vuosia, ja Suomen eduskunnan kanta on ollut yksiselitteisesti se, että yrittäjän työajan rajaaminen lailla on vastoin yrittäjän vapautta. Lisäksi tällaista säännöstä on täysin mahdoton valvoa.
Liikenneturvallisuuden nimissä jo nyt rajoitetaan kaikkien ammattikuljettajien, niin työntekijöiden kuin yrittäjienkin ajo- ja lepoaikoja. Tämä onkin perusteltua, koska väsyneenä ei pidä liikenteessä ajaa.
Uusi direktiivi menee kuitenkin paljon pidemmälle. Sen mukaan kun työtunnit tulevat täyteen, kuljetusyrittäjä ei saa edes pestä tai huoltaa autoaan tai tehdä työhön liittyviä paperihommia. On ymmärrettävää, että kuljetusyrittäjät ovat nousseet takajaloilleen tällaisesta järjettömyydestä.
Yksi perusasia järkevälle lainsäädännölle on se, että lain noudattamista voidaan myös valvoa. Tässä tapauksessa se on täysin mahdotonta. Yksittäisen yrittäjän työhönsä käyttämää työaikaa ei voi mitenkään järkevästi valvoa. Valvonta nimittäin edellyttäisi sitä, että työsuojelutarkastaja seuraisi yrittäjän elämää vuorokauden ympäri, mikä ei todellakaan ole järkevää työsuojelutarkastajan ajankäyttöä.
Jos siis EU:n parlamentin päätös muuttuu Suomessa laiksi, sen noudattaminen jää käytännössä yrittäjän omantunnon varaan. Varmaa on se, että tällaisen lainsäädännön myötä heikennetään lakien yleisen kunnioittamisen moraalia. Jos lakia ei mielletä oikeudenmukaiseksi, sitä helposti rikotaan.
On ollut erikoista, että Suomessa poliittinen vasemmisto, vihreät mepit ja AKT ovat asettuneet direktiivin kannattajiksi. Ilmeisesti heidän tavoitteenaan on ajaa itsenäiset kuljetusyrittäjät alas ja koko kuljetusala isojen toimijoiden haltuun. Perustelut ovat jääneet epäselviksi. Varmasti kuljetusyrittäjät tekevät pitkää päivää, mutta sitä voivat tehdä myös kuljettajat. Ajo- ja lepoaikojen ulkopuolelle ei säädellä sitä, mitä kuljettaja tekee vapaa-aikanaan, minkä vuoksi on täysin kohtuutonta säädellä kuljetusyrittäjänkään ajankäyttöä varsinaisen ajon ja siihen liittyvän levon ulkopuolella.
EU:n direktiiviehdotus sopii myös huonosti ajankuvaan. Juuri nyt Euroopassa tarvitaan enemmän tehtyjä työtunteja, ei vähemmän. Logistiikan tehokkuudella on iso merkitys yritysten kilpailukyvylle ja siten koko Euroopan talouteen ja työllisyyteen. Tätä asiaa palvellaan hyvin heikosti sillä, että ryhdytään laittamaan rajoituksia yrittäjien käyttämälle työajalle.
Aihe: Blogi
Vihreällä on viisi miljoonaa sävyä – mitä on minun vihreyteni
14.6.2010
Kokoomuksen puoluekokouksessa Jyväskylässä viime viikonloppuna vihreä teema nostettiin vahvasti esille. Kokoomuslainen vihreys ei kuitenkaan ole ensisijaisesti rajoitusten ja määräysten laatimista, vaan ihmisten kannustamista tekemään vihreitä tekoja omassa arkielämässään.
Suomen historiasta voidaan oppia, että suomalaista on vaikea pakottaa, mutta jos hän vapaaehtoisesti innostuu, niin jälkeä syntyy. Lisäksi kansanluonteeseemme kuuluu vastuullisuus ja huoli tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista.
Kukaan ei ole vihreydessään täydellinen, eikä tarvitsekaan. Suomalaiset eivät yksin pelasta maapalloa vaikka mitä tekisivät, mutta silti on viisasta miettiä oman arkielämänsä vaikutuksia ympäristöön.
Robert Kennedy sanoi aikoinaan, että kuten suuret valtameret syntyvät pienistä puroista, niin myös jokainen voi omilla pienillä teoillaan olla tekemässä muutoksia koko maailmaan. Tämä sopii erinomaisesti ympäristöajattelun perustaksi. Jokainen voi parantaa maailmaa, omalla tavallaan.
Tässä minun arkielämän vihreyteni top three:
1. Käytän raideliikennettä aina kun voin
Työmatkat Helsinkiin teen lähes aina junalla; työmatkat Helsingin sisällä joko kävellen tai metrolla. Raideliikenne on erinomainen tapaa siirtyä paikasta toiseen. Vielä kun junat pysyisivät ajoissa, niin vähenisivät samalla sekä liikenteen ympäristökuormitukset, että oma stressi.
2. En tee heräteostoksia
Tätä oppia tuskin kukaan voi täydellisesti noudattaa, mutta kun välttää heräteostoksia niin säästyy isolta määrältä roinaa ja samalla säästyy ympäristöä kuormittava turha kuluttaminen. Materiaalisen kulutuksen sijasta voi panostaa esimerkiksi osallistumiseen erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin.
3. Asun pienen kaupungin ydinkeskustassa, asioin jalkaisin
Kun asuu pienen kaupungin ydinkeskustassa, niin monet palvelut ovat kävelyetäisyyden päässä. Se on sekä kätevää, että vähentää ympäristökuormitusta, kun aina ei tarvitse käyttää autoa.
Kaikki eivät voi asua keskustassa, eikä pidäkään. Haja-asutusalueella asuminen on täysin oikeutettua, mutta jos asuu keskustassa, niin ei ole mitään järkeä tehdä autolla lyhyitä kauppamatkoja. Kauppakassin kantaminen muutamia satoja metrejä on myös tehokasta hyötyliikuntaa.
Arto Satonen
Aihe: Blogi
Talouden tasapainottaminen edessä
9.6.2010
Kreikasta lähtenyt velkakriisi heijastuu koko Euroopan talouteen ja aiheuttaa vaaratekijän myös Suomen orastavalle talouskasvulle. Saksa on tekemässä budjettiinsa leikkauksia ja näyttää siten esikuvaa muille maille.
Suomi on yhdessä Saksan kanssa vaatinut Euroopan tasolla tiukkaa talouskuria ja joudumme vastaamaan huutoomme myös kotimaassa. Tiukemmat ajat julkisessa taloudessa ovat väistämättä edessä. Kyse on vain siitä miten sopeuttamistoimet on viisainta ajoittaa.
Tässä vaiheessa jo tiedetään, että takavuosina on tehty virheitä. Virhe ei ollut euron perustaminen, eikä Suomen siihen liittyminen. Sen sijaan olisi pitänyt olla tarkempana siinä mitä muita valtioita euromaiden perheeseen otetaan.
Esimerkiksi Kreikka ja Italia eivät missään vaiheessa täyttäneet kriteerejä tiukasti ottaen, mutta säännöistä joustettiin, jotta ne pääsivät sisään. Lisäksi suuret maat Saksa ja Ranska puolestaan liukenivat ensimmäisten vaikeuksien tullessa kasvu- ja vakaussopimuksen alijäämäkriteeristä, joka on tärkein julkisen talouden kestävyyden mittari.
Tämän poliittisen lipsumisen tien päässä on eurooppalaisen hyvinvoinnin mahdollinen romahtaminen. Siksi nyt on korkea aika tiukentaa julkista taloutta ja sopeuttaa menoja tuloihin, jolloin velkaantumisen kriisiltä vältytään.
Aihe: Blogi