toukokuu 2010
Kerjäläisongelman ratkaisu on antajien käsissä
28.5.2010
Vanhalla kansalla on paljon nykyaikaankin sopivia viisauksia. Muistan kauppias-pappani sanonnan siitä, että loppusuoralla kaikki on kovia. Se tarkoitti, että konkurssiuhan alla olevat kilpailijat iskevät vielä juuri ennen nurin menoaan kovilla tarjouksilla.
Tämä sanonta sopii ihmeen hyvin myös politiikkaan. Vetäytyvästä pääministeristä on viime metreillään tullut arvojohtaja. Ensin Vanhanen palautti Valion maidot osuuskauppojen hyllylle, ja nyt hän on käynyt kerjäläisongelman ratkaisuun yksinkertaisella reseptillä. Kerjääminen loppuu, kun ei kukaan anna kerjäläiselle mitään.
Vanhasen resepti on aiemmin havaittu muuallakin. Olin aikoinaan Unkarissa töissä, ja Budapestin rautatieasemalla kerjääminen oli hyvin yleistä. Myös itse annoin alkuaikana silloin tällöin lantin lapsille tai vammaisille kerjäläisille. Kun unkarilaiset ystäväni huomasivat tämän sain kovat torut. Heidän viestinsä oli se, että mafian bisneksiä ei pidä rahoittaa. Kerjäläiselle annetut rahat, kun päätyvät lopulta ihan muille kuin kerjääjille.
Länsimaiseen sivistykseen syntynyt ja suomalaiseen hyvinvointivaltioon tottunut ei voinut aluksi ymmärtää sitä, että maailma on todella niin raaka, että vammaisen kerjäämät rahat vie joku mafiamies. Niin väitettiin olevan ja väitteen vakuudeksi ystäväni sanoivat minulle, että oletko miettinyt, miksi et ole nähnyt kerjääjiä Miskolcissa. Vastaus oli yksinkertainen, Kerjääjiä ei ole, koska ei ole turistejakaan, eivätkä paikalliset anna rahaa kerjääjille.
Romanien asema Romaniassa ja Bulgariassa ei ole kehuttava. Heidän ongelmiaan ei kuitenkaan ratkaista sillä, että rahoitamme kerjäämisestä provikat kerääviä välittäjiä. Vanhanen on siis neuvossaan oikeassa. Oikea tapa on se, että Suomi painostaa EU-maita hoitamaan vähemmistöjensä asiat paremmin.
Aihe: Blogi
Arto Satoselle eniten ääniä jäsenäänestyksessä
24.5.2010
Pirkanmaan Kokoomuksen jäsenäänestyksen tulokset ovat valmistuneet. Eduskuntavaaliehdokkaat asettaa ylimääräinen piirikokous 3.6.2010.
Pirkanmaan Kokoomuksen eduskuntavaalisivut
Jäsenäänestyksen tulokset
1. Satonen Arto 877
2. Jaskari Harri 576
3. Sasi Kimmo 574
4. Vikman Sofia 390
5. Telemäki Satu 355
6. Taipale Marko 232
7. Helin Matti 230
8. Ojanen Sanna 224
9. Kiuru Pauli 210
10. Lyytinen Heikki 204
11. Halme Esko 193
12. Jäntti Aleksi 184
13. Soukko Tarja 165
14. Rajala Timo 152
15. Viljanen Jussi 137
16. Uusitalo Krista 124
17. Asula-Myllynen Ritva 122
18. Haapaniemi Jari 114
19. Schafeitel Yrjö 111
20. Kallioniemi Marja 103
21. Tuomisto Timo 94
22. Väätäinen Tomi 93
23. Salonen Juha 80
24. Kivistö Mauri 75
25. Perälä Helena 75
26. Siikaniva Heikki 63
27. Savolainen E.Tapani 58
28. Myllymaa Päivi 49
29. Nieminen Raimo 35
30. Järvelä Wäinä 26
31. Pojanluoma Elina 25
32. Linna Petri 9
33. Pitkänen Jyrki 8
Ääniä yhteensä 5967
Aihe: Uutisia
Ei tehdä raja-aitoja vaan valvotaan maahanmuuttavien työehtoja
21.5.2010
Tänään SDP:n julkaisema maahanmuuttoa koskeva väliraportti korostaa Suomessa jo olevien maahanmuuttajien, erityisesti maahanmuuttajanaisten työllistämisen edistämistä. Teksti on lähes täysin yhteneväinen viime syksynä Kokoomuksen julkaiseman maahanmuuttopoliittisen raportin kanssa.
“SDP nostaa omassa “Tavoitteena hallittu maahanmuutto” -raportissaan saatavuusharkinnan politiikkansa kärjeksi. Saatavuusharkinta kuitenkin vain lisää byrokratiaa, eikä kuitenkaan takaa suomalaisten työehtojen noudattamista”, toteaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan arvion mukaan parempaan lopputulokseen päästään, mikäli saatavuusharkinnan sijasta työluvan ja sen uusimisen yhteydessä selvitetään maksetut verot ja noudatetut työehdot. Hallitus on esittänyt, että työluvat myönnettäisiin jatkossa viideksi vuodeksi. Eduskunnan käsittelyssä on noussut esiin tarve muuttaa esitystä siten, että ensimmäinen työlupa myönnettäisiin vuodeksi ja sen uusimisen yhteydessä arvioitaisiin työlupaan liittyvät ehdot.
Jokaiselle on selvää, että Suomessa pitää ensisijaisesti löytää työtä omille nuorille ja omille työttömille. Suomea ei kuitenkaan viedä eteenpäin rakentamalla raja-aitoja, vaan avaamalla Suomen työmarkkinat myös niille ulkomaalaisille, jotka omalla työllään tai yrittämisellään luovat hyvinvointia suomalaiseen yhteiskuntaan. Ovet pitää olla auki niille, jotka tekevät työtä rehelliseltä pohjalta suomalaisia työehtoja noudattaen ja maksavat veronsa Suomeen.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Kirjallinen kysymys Kirjan Keskuksen kehittämiseksi
20.5.2010
Arto Satonen ja 12 muuta pirkanmaalaista kansanedustajaa eri puolueista ovat jättäneet eduskunnan puhemiehelle seuraavan kirjallisen kysymyksen:
Eduskunnan puhemiehelle Suomalaisella kirjalla on rikas, yli 500-vuotinen historia. Kirjakulttuuri on tärkeä osa kulttuuriperintöämme. Suomalainen kirjallisuus toimii edelleen kansallisen identiteetin rakennusaineena ja Suomi-kuvan kivijalkana. Kirjallisuus on merkittävä osa kilpailukykyistä, hyvinvoivaa ja innovatiivista Suomea.
Vuonna 2003 perustetun Suomen kirjainstituutin säätiön keskeisin tehtävä on kirjakulttuurin edistäminen. Sääntöjen mukaisesti määriteltynä säätiön tarkoituksena on lisätä kirjan ja kirjallisuuden kulttuurihistorian ja kulttuuriperinnön tuntemusta ja tutkimusta Suomessa. Verohallitus on nimennyt Suomen kirjainstituutin säätiön sellaiseksi säätiöksi, jolle lahjoittamansa summan yhteisö voi vähentää tulostaan verotuksessa. Tämä nimitys annetaan säätiöille, joiden varsinaisena tarkoituksena on suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen. Säätiön perustajiin kuuluvat kaupunkijäsenten lisäksi mm. Kirjakauppaliitto ry, Suomen Kirjailijaliitto ry, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Kustannusyhdistys ry, Suomen Näytelmäkirjailijaliitto ry ja Tieteellisten seurain valtuuskunta.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö on perustanut Suomen Kirjainstituutin. Kirjainstituutin päätehtävänä on vuonna 2011 Sastamalaan avattavan Kirjan Keskuksen - Kirjan Museon suunnittelu ja toteuttaminen. Tarkoituksena on, että Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017 suomalaiselle kirjalle omistettu erikoismuseo on toimintakunnossa vastaamassa valtakunnallisen kirjallisuusohjelman toteuttamisesta sekä huolehtimassa oman erikoisalan museotoiminnasta ja yhteistyöstä.
Kirjan Keskus – Kirjan Museo on työnimi valtakunnalliselle yksikölle, joka kertoo yleistajuisesti tiedettä popularisoiden kaikenikäisille suomalaisen kirjan kulttuurihistoriasta ja kirjallisuuden merkityksestä yksilölle ja yhteiskunnalle eri aikoina. Yleissivistävän kirjakulttuurikeskuksen toteuttamiseksi, toiminnan käynnistämiseksi ja kehittämiseksi sekä sen toimintatalouden turvaamiseksi Suomen kirjainstituutin säätiö on saanut rahoitusta mm. Suomen Kulttuurirahastolta. Jotta Suomen kirjainstituutin säätiö pääsee toteuttamaan merkityksellistä kansallista tehtäväänsä, sen tulisi päästä myös valtionrahoituksen piiriin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus tukea merkittävää kansallista tehtävää varten perustettavan Kirjan Keskuksen perustamista ja toimintaa?
Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 2010 Arto Satonen /kok ja 12 muuta pirkanmaalaista kansanedustajaa eri puolueista
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_435_2010_p.shtml
Aihe: Blogi
Raideliikenteen avaaminen kilpailulle osuu oikeaan aikaan
19.5.2010
Raideliikenteen tulevaisuutta pohtinut työryhmä päätti esittää raideliikenteen avaamista yksityiselle kilpailulle. Vaikka kilpailu avattaisiin vasta aikaisintaan kahdeksan vuoden päästä, niin periaatepäätökselle ei voisi olla osuvampaa aikaa. Aika moni junalla matkustava on sitä mieltä, että ainakaan tämän huonommaksi ei enää voi mennä.
Tämä kevät on ollut raideliikenteelle poikkeuksellisen vaikea. Kova talvi on suurin tekijä myöhästymisiin, mutta ei ainoa. Junakapasiteetti on myös ollut tiukalla, minkä vuoksi yksikin myöhästyminen poikii helposti ison joukon myöhästymisiä. Kaikki ei toki ole VR:n vikaa, vaan monien myöhästymisten takana on tiukoilla oleva raidekapasiteetti ja raidevauriot, joihin myös routa on jättänyt jälkensä.
Niin tai näin, myös VR:n on syytä katsoa peiliin. Monet päivittäin junalla työmatkansa tekevät ovat joutuneet vaihtamaan takaisin omaan autoon, jotta voivat varmistaa olevansa ajoissa työpaikallaan. Huonompina aikoina kun pitkä myöhästyminen on ollut pikemminkin sääntö, kuin poikkeus. Lisäksi onnettomuuksissa on selvitty henkilävahingoilta vain hyvällä onnella ja yksittäisten työntekijöiden ripeällä toiminnalla.
Yksityistämistä vastustetaan yleensä sillä argumentilla, että markkinoille tulee ulkomaalainen kermankuorintayritys. Luulen, että käyttäjät ovat valmiita maksamaan matkastaan enemmänkin, kun vaan luotettavuus taataan. Kyse ei ole vain viivästymisistä, vaan myös siitä miten niistä tiedotetaan ja minkälainen kuva luotettavuudesta annetaan. Yleensä kilpailu virkistää ja parantaa palvelua, niin on raideliikenteessäkin.
Aihe: Blogi
Aamulehti 17.5.2010: Kreikka on kuin ylivelkaantunut kuluttaja
18.5.2010
Aamulehti 17.05.2010, Mielipide, LUKIJAMIELIPIDE, sivu 12
Eurokriisi. Arkielämän kokemuksesta tiedämme, että rahoituslaitosten kanssa eivät joudu vaikeuksiin ne, jotka hoitavat taloutensa kunnolla. Sen sijaan ylivelkaantuneet joutuvat varmasti ongelmiin, eikä siitä selviä syyttämällä lainantajia, vaan laittamalla oman taloutensa kuntoon.
Itse asiassa Kreikan tilanne on täysin rinnastettavissa yksityistaloudessa ylivelkaantuneeseen kansalaiseen. Siis henkilöön, joka on ottanut liiallisia kulutusluottoja suhteessa omaan maksukykyynsä.
Ylivelkaantumisen alkuvaiheessa lainarahaa saa enää vain riskisijoittajilta, jotka ottavat antamastaan rahasta riskin mukaisen koron.
Kun ylivelkaantuminen menee riittävän pitkälle, niin luotonsaanti loppuu ja edessä on ohjaus velkaneuvonnan kautta velkajärjestelyihin.
Kreikka on nyt tässä vaiheessa. Muiden euromaiden sille antamaan lainaan sisältyy kovat ehdot, joilla lainan takaisin maksukyky on tarkoitus varmistaa. Jos Kreikka ei noudata vaadittavaa politiikkaa, niin sen luotonsaanti keskeytetään jo kesken prosessin.
Kreikan velkaantuneisuuden taustalla on se, että valtio on vuosikausia peräkkäin tehnyt alijäämäisiä budjetteja. On siis otettu syömävelkaa, aivan kuin yksittäinen kuluttaja kulutusluottoja. Lisäksi Kreikka on onnistunut tilastoja väärentämällä hämäämään todellisen tilanteensa, joka on ollut paljon kerrottuja lukuja huonompi.
Valtiontalous ei perusperiaatteiltaan eroa yksityistaloudesta. Velkaongelmaa ei ole, jos menot sovitetaan tulojen mukaan.
Velkaa voidaan ottaa investointeihin, josta on myöhemmin odotettavissa velan kustannuksia suurempia tuloja. Sen sijaan syömävelkaa voidaan hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ottaa huonoina aikoina vain, jos sitä hyvinä aikoina Keynesin idean mukaisesti maksetaan takaisin.
Liian monessa valtiossa takaisinmaksu on unohtunut. Tavaksi on tullut, että huonoina aikoina otetaan lisää velkaa ja hyvinä aikoina tehdään tasapainossa olevia budjetteja. Tämä johtaa väistämättä ylivelkaantumiseen.
Kreikan, Portugalin ja Espanjan esimerkit osoittavat, että nyt on tultu velkaantumisen ylärajalle ja edessä on kivulias takaisinmaksun aika.
Suomi on velkaantumisen osalta luokan parhaita oppilaita. Silti mekin olemme jo nyt ottaneet uutta velkaa enemmän kuin saimme aiempia lyhennettyä 15 hyvän vuoden aikana. Lisäksi osa velan maksusta on hoidettu valtion omaisuutta myymällä, ei aidoilla ylijäämillä.
EU:n uusien järjestelyjen on väitetty johtavan liittovaltiomaiseen Brysselistä ohjattavaan budjettikuriin. Tämä kuri koskee kuitenkin vain niitä maita, joiden talousasiat eivät ole kunnossa.
Jos oma pesä on kunnossa, niin kukaan ei tule määräilemään. Jos talous on ylivelkaantunut, niin matokuuri tulee riippumatta siitä onko EU:ssa, EMU:ssa tai missä hyvänsä.
Ongelman ydin on, että monissa maissa on keinotekoisesti velkaantumalla pidetty yllä korkeampaa elintasoa kuin maan kilpailukyky mahdollistaisi.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Kreikka on kuin ylivelkaantunut kuluttaja
12.5.2010
Arkielämän kokemuksesta tiedämme, että rahoituslaitosten kanssa eivät joudu vaikeuksiin ne, jotka hoitavat taloutensa kunnolla. Sen sijaan ylivelkaantuneet joutuvat varmasti ongelmiin, eikä siitä selviä syyttämällä lainantajia, vaan laittamalla oman taloutensa kuntoon.
Itse asiassa Kreikan tilanne on täysin rinnastettavissa yksityistaloudessa ylivelkaantuneeseen kansalaiseen. Siis henkilöön, joka on ottanut liiallisia kulutusluottoja suhteessa omaan maksukykyynsä. Ylivelkaantumisen alkuvaiheessa lainarahaa saa enää vain riskisijoittajilta, jotka ottavat antamastaan rahasta riskin mukaisen koron.
Kun ylivelkaantuminen menee riittävän pitkälle, niin luotonsaanti loppuu ja edessä on ohjaus velkaneuvonnan kautta velkajärjestelyihin. Kreikka on nyt tässä vaiheessa. Muiden euromaiden sille antamaan lainaan sisältyy kovat ehdot, joilla lainan takaisin maksukyky on tarkoitus varmistaa. Jos Kreikka ei noudata vaadittavaa politiikkaa, niin sen luotonsaanti keskeytetään jo kesken prosessin.
Kreikan velkaantuneisuuden taustalla on se, että valtio on vuosikausia peräkkäin tehnyt alijäämäisiä budjetteja. On siis otettu syömävelkaa, aivan kuin yksittäinen kuluttaja kulutusluottoja. Lisäksi Kreikka on onnistunut tilastoja väärentämällä hämäämään todellisen tilanteensa, joka on ollut paljon kerrottuja lukuja huonompi.
Valtiontalous ei perusperiaatteiltaan eroa yksityistaloudesta. Velkaongelmaa ei ole, jos menot sovitetaan tulojen mukaan. Velkaa voidaan ottaa investointeihin, josta on myöhemmin odotettavissa velan kustannuksia suurempia tuloja. Sen sijaan syömävelkaa voidaan hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ottaa huonoina aikoina vain, jos sitä hyvinä aikoina Keynesin idean mukaisesti maksetaan takaisin.
Liian monessa valtiossa takaisinmaksu on unohtunut. Tavaksi on tullut, että huonoina aikoina otetaan lisää velkaa ja hyvinä aikoina tehdään tasapainossa olevia budjetteja. Tämä johtaa väistämättä ylivelkaantumiseen. Kreikan, Portugalin ja Espanjan esimerkit osoittavat, että nyt ollaan tultu velkaantumisen ylärajalle ja edessä on kivulias takaisinmaksun aika.
Suomi on velkaantumisen osalta luokan parhaita oppilaita. Silti mekin olemme jo nyt ottaneet uutta velkaa enemmän, kuin saimme aiempia lyhennettyä 15 hyvän vuoden aikana. Lisäksi osa velan maksusta on hoidettu valtion omaisuutta myymällä, ei aidoilla ylijäämillä.
EU:n uusien järjestelyjen on väitetty johtavan liittovaltiomaiseen Brysselistä ohjattavaan budjettikuriin. Tämä kuri koskee kuitenkin vain niitä maita, joiden talousasiat eivät ole kunnossa. Jos oma pesä on kunnossa, niin kukaan ei tule määräilemään. Jos talous on ylivelkaantunut, niin matokuuri tulee riippumatta siitä onko EU:ssa, EMU:ssa tai missä hyvänsä.
Ongelman ydin on, että monissa maissa on keinotekoisesti velkaantumalla pidetty yllä korkeampaa elintasoa kuin, minkä maan kilpailukyky mahdollistaisi. Toivottavasti tästä opitaan se, että arvostetaan niiden ihmisten työtä, jotka hyvinvoinnin tekevät. Ja sellaista politiikkaa, jossa taloudellinen kasvu asetetaan jakopolitiikan edelle.
Aihe: Blogi
Mitä Kreikka meille opettaa?
4.5.2010
Eduskunnan Kreikka-keskustelu kiteytti pitkälle pankkien asemaan kriisissä. Markkinatalouden ei toki pitäisi toimia niin, että epäonnistuneen yksityisen liiketoimen pelastaa veronmaksaja. Tämän perään kyseli aiheellisesti Ben Zyskowicz. Tämä on kuitenkin vain yksi puoli asiaa. Lähes kokonaan unohtui se, että rahoituslaitosten ja sijoitusyhtiöiden armolle ei koskaan joudu se, jonka oma rahapussi on kunnossa. Lainanottaja ei voi vyöryttää vastuutaan lainanantajalle.
Valtioiden toimintatavaksi on vakiintunut se, että huonoina aikoina lainataan lisää velkaa hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, mutta koskaan ei tule niin hyvää aikaa, että lainaa voidaan lyhentää. Suomi on hieman lyhentänyt viime laman jälkeen, mutta sekin on käytännössä tehty myymällä valtion omaisuutta. Norja on velaton valtio, mutta se onkin todellinen poikkeus. Monien maiden linjana on ollut vain ottaa uutta velkaa entisen päälle.
Valtioiden velanoton takana ovat vastuuttomat poliitikot ja mukavuudenhaluiset äänestäjät. Jos äänestäjät oppisivat arvostamaan budjettikuria ja menojen pitämistä tulojen mukaisina, niin koko ongelma poistuisi. Sekä Kreikasta, että koko maailmasta.
On olemassa poliitikkoja, jotka eivät lupaa ruusutarhaa, vaan karua todellisuutta. Yleensä näillä politiikoilla on vaikeuksia saada ääniä, koska on niin paljon äänestäjiä, jotka haluavat itselleen parempia etuuksia tai parempia julkisesti rahoitettuja palveluja. Vastuullisen poliitikon tehtävänä on kertoa äänestäjille mihin meillä varaa ja mihin ei. Jos äänestäjä valitsee populistipoliitikon, niin silloin ei pidä valittaa seurauksista.
Kreikassa tiedetään nyt, että populististen lupausten toteutumisesta seuraa laskun maksun aika ja se on kova. Käytöstä ei poistu vain pöhötautisten virkamiesten erityisedut, vaan julkista taloutta tervehdytetään tavalla, joka tuntuu jokaiselle kreikkalaiselle.
Kreikka ei ole menossa konkurssiin ensimmäistä kertaa. Edellisen kerran se meni konkurssiin v.1932. Historiasta muistamme Ateenan ja Spartan aikakaudet. Nyt on kokeiltu ateenalaista populistista politiikkaa ja seuraavana on spartalaisen kurin aika. Historia toistaa itseään uudelleen ja uudelleen… Eikö ihminen koskaan opi?
Arto Satonen
Aihe: Blogi