maaliskuu 2010
Alueviesti: Jatkossakin pitää voida synnyttää Vammalassa
30.3.2010
Syntyvyys lisääntyy valtakunnallisesti ja vielä voimakkaammin Pirkanmaalla, jossa asuu paljon nuoria perheitä. Uunituoreiden tilastojen mukaan Pirkanmaa kasvaa maakunnista toiseksi eniten heti pääkaupunkiseudun jälkeen.
Vammalan aluesairaalan yksi erikoisosaamisalue on synnytysosasto, ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä synnytyksiä onkin keskussairaalan lisäksi enää vain Vammalassa. TAYS:issa syntyy vuosittain yli 5000 lasta ja Vammalassa lähes 600. Määrät ovat molemmissa kasvussa.
TAYS:in synnytystilat on aikoinaan sunniteltu 3500 vuosittaista synnytystä varten. Kun nyt ollaan jo yli 5000 synnytyksen, niin kapasiteetti on äärirajoilla. Pirkanmaan sairaanhoitopiirillä onkin selvä laajennustarve lastensairaalalle ja merkittävää investointia ollaan toteuttamassa. Vaikka päätöksiä tehtäisin jo tämän vuoden aikana, niin rakentaminen vaatii kuitenkin vuosia. Realismia on olettaa, että uudet tilat ovat täysipainoisesti käytössä vasta tämän vuoiskymmenen puolivälissä.
Investoinnin mitoituksesta päätettäessä käydään keskustelua Vammalan aluesairaalan synnytysten jatkosta. Osa keskussairaalan lääkäreistä haluaisi keskittää synnytykset tässä yhteydessä vain Tampereelle.
Samoilla keskittämislinjoilla on ollut myös Tampereen kaupunki, jossa valtuusto hylkäsi Maija Kajanin (vihr) valtuustoaloitteen, jonka mukaan tamperelaiselle voitaisiin halutessaan osoittaa synnytyspaikaksi myös Vammalan aluesairaala.
Näin toimitaan Tampereen ulkopuolella muissa kunnissa, minkä vuoksi Vammalan synnytyssairaalaa käyttävät merkittävästi esimerkiksi nokialaiset ja ylöjärveläiset aluesairaalan varsinaisten käyttäjäkuntien lisäksi. Satakunnan puolelta Vammalassa synnyttävät erityisesti huittislaiset.
Keskittämispuheet nousevat tiukkenevista vaatimuksista, joisat on puhuttu myös uutta terveydenhoitolakia valmisteltaessa. On väläytelty 2000 synnytyksen alarajaa yksikköä kohden, jotta voidaan taata lastenlääkärin läsnäolo.
Tässä yhteydessä usein unohdetaan se, että nykyisin Vammalassa anestesialääkärit ovat erityisosaajia, jotka päivystäessään tekevät TAYS:issa lastenlääkärille kuuluvia tehtäviä. Lisäksi jo aikaisessa vaiheessa synnyttäjistä riskiryhmät osoitetaan Tampereelle. Vammalan aluesairaalan synnytystoiminnan luvut ovat STAKES:in tilastojen mukaan erittäin hyviä. Synnytysosasto on palkittu laatusertifikaatilla, ja sen toiminta on ennakoivaa, turvallista ja luotettavaa.
On itsestään selvää, että synnytyksessä turvallisuus on kaikkein tärkeintä. Tärkeää on kuitenkin myös inhimillinen ja yksilöllinen hoito, jota voidaan paremmin antaa pienemissäö yksiköissä.
Nykyinen yhteistoimintamalli Vammalan ja Tampereen sairaaloiden välillä toimii hyvin, ja tällä mallilla voidaan hyvin jatkaa eteenpäin. Vammalassa on myös mahdollisuuksia osaltaan helpottaa Tampereen synnytyslaitoksen ruuhkautumista. Kapasiteetti olisi lisähenkilökunnan myötä mahdollista nostaa 1000 synnytykseen vuodessa ilman, että seinät tulevat vastaan.
Uuden terveydenhuoltolain myötä potilaiden oikeus valita itse hoitopaikkansa laajenee. Kilpailu tulee kiristymään erityisesti aluesairaaloiden osalta, koska monia niiden tekemiä toimia tarjoavat myös yksityiset palveluntarjoajat.
Osana Pirkanmaan sairaanhoitopiiriä Vammalan aluesairaalan on mahdollista saada töitä myös Tampereelta, kun työnjaosta sovitaan järkevästi. Sen lisäksi tarvitaan aktiivista omaa markkinointia.
Tässä suhteessa Maija Kajanin aloite kannattaa ottaa vakavasti. Erityisesti Tammisaaren synnytyssairaalan loppumisen jälkeen Vammalan aluesairaalan synnytysosastolla on mahdollista saada asiakkaita eri puolilta Suomea ja jopa ulkomailta niistä perheistä, jossa halutaan synnyttää Vammalan sairaalan toimintatavalla.
Arto Satonen
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Ruotsin ja Suomen globaalista kilpailukyvystä luoda työpaikkoja
30.3.2010
Ruotsalaisessa taloushistoriassa tämä viikko muistetaan pitkään, kun Ruotsin teollisuuden symbolista Volvosta tuli osa kiinalaista Geely-konsernia. Myyjänä eivät tosin olleet ruotsalaiset, vaan amerikkalainen Ford-konserni, jolle Volvo oli jo aiemmin siirtynyt.
Ruotsalaisomistuksella ei siten ole ollut pitkään aikaan merkittävää roolia Volvossa, vaikka Volvo onkin yksin Ruotsin teollisuuden kivijaloista. Autoteollisuuden ja koko alan klusterin merkitys Ruotsille on edelleen erittäin suuri. Ennen taantumaa siitä sai leipänsä yli 200 000 ruotsalaista.
Volvo on iso toimija, mutta silti liian pieni toimiakseen maailmalla yksin. Volyymit eivät yksin mahdollista riittäviä panostuksia tuotekehitykseen. On myös avattava jalansijoja uusille markkinoille. Siksi uuden omistajan löytyminen Kiinasta ei ole yllätys.
Se kuitenkin osoittaa, että globaalilla bisneksellä ei ole isänmaata, vaan tuotantoa, tuotekehitystä ja markkinointia tehdään siinä osassa maailmaa, jossa se on kannattavinta. Ruotsin autoteollisuudelle omistajaa tärkeämpi onkin sen aito kilpailukyky. Jos ollaan kilpailukykyisiä, niin joku tulee ja panostaa. Jos ei olla kilpailukykyisiä, niin poistutaan vähin äänin markkinoilta.
Volvon tarina on hyvää oppia myös suomalaisille. Meilläkin on jo kokemusta mm. korealaisten omistamasta laivateollisuudesta. Loistoristeilijöitä ja monikäyttöjäänmurtajia tehdään edelleen Suomessa, koska meidän suhteellinen kilpailukyky on sillä alalla maailman paras. Jos tämän edun menetämme, niin tuotanto siirtyy muualle. Juuri sen vuoksi kilpailukyvystä on jatkuvasti pidettävä huoli.
Poliittisten päättäjien mahdollisuudet vaikuttaa kilpailukykyyn rajoittuvat taustalla oleviin asioihin. Julkista rahaa voidaan satsata koulutukseen, osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, sekä huolehtia kohtuuhintaisen energian saatavuudesta.
Kilpailukykyä voidaan myös tukea maltillisilla tuloratkaisuilla ja huolehtimalla siitä, että lakoilla ja muilla häiriötekijöillä ei vaaranneta toimitusvarmuutta. Paljon jää kuitenkin kunkin alan toimijoiden innovatiivisuuden, kyvykkyyden ja ahkeruuden varaan. Globaalissa tuotanto kilpailussa kansallisuudella ei enää ole väliä, vaan työt päätyvät niille, jotka omalla osaamisalueellaan ovat kustannustehokkaimpia.
Kaikki yritykset eivät kuitenkaan ole siirtymässä isoille kansainvälisille toimijoille. Samalla kun markkinat globaalisti keskittyvät, niin työtä jaetaan uudella tavalla eri alojen sisällä. Aina on tilaa pienille ja ketterille toimijoille. Sinne pieniin yrityksiin syntyvät myös uudet työpaikat.
Tässä globaalin kilpailun myrskyssä onkin huolehdittava siitä, että meillä on hyvä kasvualusta innovatiivisille, pienille yrityksille. Verkottumisen kautta se välillisesti parantaa myös isojen Suomessa toimivien yritysten kilpailukykyä ja pelastaa työpaikkoja.
Aihe: Blogi
Paikallisidentiteetti ja urheilu kuuluvat yhteen
20.3.2010
Isku-Volleyn ja VaLePan välisessä ottelussa oli perjantaina Pyynikillä 1000 katsojaa. Jokaisen pallon jälkeen joka toinen taputti. Yleisön joukossa oli siis kannattajia tasaisesti molemmilla joukkueilla. VaLePan kannattajat olivat lähes kaikki Sastamalasta. Jotain se paikallisidentiteetistä kertoo, että viitisen sataa henkilöä lähtee kannattamaan oman paikkakuntansa joukkuetta 50 kilometrin päähän.
Paikallisidentiteetti ja joukkueurheilu kulkevat käsi kädessä. Tampereella jokaisen pitää osata vastata kysymykseen: Tappara vai Ilves? Kaikki olettavat, että jokainen tamperelainen kannattaa jompaakumpaa omaa jääkiekkojoukkuetta. Lapset läpi Pirkanmaan oppivat jo pienenä kannattamaan jompaakumpaa.
Tampere on niin iso, että siellä on monissa lajeissa useampikin huippujoukkue, kuten salibandyssa Classic ja Koovee, sekä lisäksi Tampereella ottelunsa pelaava Nokian KRP. Jalkapallossa Tampere Unitedin vanavedessä on edelleen TPV. Sen sijaan pienemmillä paikkakunnilla voidaan olla huipulla vain yhdessä joukkuelajissa ja joukkueen kannatus perustuu pitkälti paikallisidentiteettiin.
Hyviä esimerkkejä Pirkanmaalta ovat Valkeakosken Haka jalkapallossa, BC Nokia koripallossa, sekä lentopallossa Sastamalan VaLePa ja Oriveden OrPo. Näillä paikkakunnilla ollaan omassa valtalajissa oltu huipulla vuosikymmeniä ja oma junioritoiminta tuottaa koko ajan uusia huippupelaajia paikallisista nuorista. Kannattajat taas tulevat paitsi janoamaan menestystä, myös katsomaan omia paikallisia pelaajia ja tuntemaan voiton hetkellä positiivista ylpeyttä pelaajista, joukkueesta ja kotiseudustaan.
Erilaisia paikkakuntien ja kylien välisiä kilpailuja on järjestetty lähes läpi ihmiskunnan historian. Sama jatkuu edelleen. Edes internetin aika tai sosiaalisen median tulo ei poista tarvetta tähän kilpailuun. Päinvastoin sosiaalista mediaan hyödyntämällä voidaan ottelut pelata fanien kesken etu- ja jälkikäteen aikaisempaa paremmin. Joukkueurheilu ja paikallisidentiteetti kuuluvat yhteen. Niin on aina ollut ja aina tulee olemaan.
Aihe: Blogi
Työntekijät olisi pitänyt asettaa tilojen edelle hätäkeskusratkaisussa
10.3.2010
Sisäministeri Anne Holmlund teki eilen tiistaina päätöksen hätäkeskuksen sijoittamisesta Tampereen sijasta Poriin.
Tehty hätäkeskusratkaisu Tampereen ja Porin välillä ei perustu asia-argumentteihin, ei taloudellisiin eikä toiminnallisiin.
Tampereen hätäkeskuksen toiminta on ollut koko ajan korkeatasoista ja olisi jatkossakin vastannut hyvin väestön ja viranomaisten palvelutaso-odotuksia.
Tilojen toimivuudesta on väitelty, mutta kiistaton fakta on se, että hätäkeskuksen sijoittaminen Poriin merkitsee 50 hengen työpaikan siirtymistä 100 kilometrin päähän, kun päinvastainen ratkaisu olisi siirtänyt vain 24 työpaikkaa.
Monille muuttaminen Poriin tai liikkuminen päivittäin Tampereelta Poriin on käytännössä niin vaikeaa, että useimmat etsivät muita töitä.
Nykyisin Tampereella sijaitsevassa hätäkeskuksessa työskentelee 50 päivystäjää ja Porissa vain 24 päivystäjää. Pirkanmaan ja Satakunnan alue oli ainoa, jossa selkeästi henkilöstömäärältään suurempi keskus yhdistetään pienempään keskukseen.
Tampereella töissä olevista vain puolenkymmentä on ilmoittanut olevansa valmis vaihtamaan Poriin, koska asuvat matkan varrella.
Edessä on joka tapauksessa uusien päivystäjien kouluttaminen. Tätä päätöstä tehtäessä olisi pitänyt ottaa huomioon työntekijöiden tarpeet ja minimoida muuttotarve, kuten kaikkialla muualla Suomessa tehtiin.
On hyvin vaikeaa löytää tälle järkiperusteita.
Aihe: Blogi
Pirkanmaan kansanedustajat: TV2 kuuluu Tampereelle
3.3.2010
YLE:n entisen hallintoneuvoston puheenjohtajan Mika Lintilän ehdotus Tohlopin alasajosta on uusi linjaus kepulaisessa aluepolitiikassa. Nyt ei olekaan valttia alueellistaminen, vaan keskittäminen.
Vai onko sittenkään kyse uudesta linjauksesta? Ehkä keskustalainen ajattelu lähteekin siitä, että alueellistaminen on tarpeellista vain silloin, kun se kohdistuu omalle tukialueelle.
Joku ilkeämielinen saattaisi ajatella, että tällä linjauksella on yhtymäkohtia myös siihen, että Keskusta on joutunut monessa asiassa törmäyskurssille TV2:n ajankohtaisohjelmien kanssa. Koska en ole ilkeämielinen, en ajattele niin.
Asiallisia perusteita TV2:n alasajolle Tampereella ei kuitenkaan ole. Jos kyse olisi tiloista, niin niitä löytyy Tampereelta myös Tohlopin ulkopuolelta. Kaiken lisäksi tiloja saa Tampereelta huomattavasti edullisemmin kuin Helsingin keskustasta.
Tampereen seutu on myös monissa kyselyissä osoittautunut Suomen halutuimmaksi asuinalueeksi, joten TV-toiminnassa tarvittavia eri alojen ammattilaisia on helppo rekrytoida myös Tampereelle.
Mika Lintilän ehdotus on ammuttava alas jo alkuvaiheessaan. Pirkanmaan kansanedustajat ovatkin jättäneet yhteisen kirjelmän, jossa kaikki pirkanmaalaiset kansanedustajat yli poliittisten rajojen tyrmäävät Lintilän idean ja sitoutuvat puolustamaan Tampereen TV2:n jatkoa sekä Tampereen toimipisteen kehittämistä.
Aihe: Blogi
Satonen jyrähtää: TV2 pysyköön Tampereella
3.3.2010
Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunta tyrmää keskustan kansanedustajan Mika Lintilän esityksen TV2:n eli Tohlopin tv-keskuksen toimintojen lopettamisesta Tampereella ja Ylen toimintojen keskittämisen Helsinkiin.
– Jos kakkonen lopetetaan, häviää paljon osaamista niin lastenohjelmien, viihteen, draaman kuin asiaohjelmienkin teossa, sanoo Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunnan puheenjohtaja Arto Satonen (kok).
– TV2:n osaaminen on maan huippua, joten sen kannattaa toimia jatkossakin Tampereella.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia