tammikuu 2010
YLE Tampere 22.1.2010: Onko maallamme malttia vaurastua
22.1.2010
Kokoomuksen sastamalainen kansanedustaja kannustaa maltillisiin investointeihin ja työmarkkinarauhaan.
Urho Kekkonen puolusti tällä teemalla aikoinaan suuria teollisuusinvestointeja Pohjois-Suomeen 50-luvun alussa, jolloin Suomen talous oli kriittisessä tilassa. Kekkosen ajatuksena oli, että jos maltetaan investoida ja odottaa sen hedelmiä, niin elintaso myöhemmin kohoaa huomattavasti korkeammalle kuin, jos kaikki pelivara käytetään heti.
Tämä poliittinen viisaus on hyvä muistaa tänä keväänä, kun vientivetoinen Suomi on taantumassa, jota vielä pitkittää vientimme rakenteen painottuminen investointihyödykkeisiin. Kansainvälinen taantuma ei ole poistanut globalisaatiota, vaan kiihdyttänyt sitä.
Uusi työmarkkinakierros lähti jo lupaavasti liikkeelle teknologiateollisuuden ja metallin välisellä sopimuksella, johon YTN lähti mukaan. Valitettavasti sen jälkeen otsikoissa eivät ole olleet uudet sopimukset, vaan työsuhderiidat ja laittomat lakot.
Matkalaukkukiista on aiheuttanut jo miljoonavahingot Finnairille, sekä Suomen kansainväliselle maineelle. Taitamattomasti on toimittu molemmin puolin pöytää. Onneksi omistajaohjausministeri Jyri Häkämies vihelsi pelin poikki ja Juhani Salonius sai sovun aikaan. Laukkukiistassa ei ole kyse pienestä asiasta. Jos Finnairin maine Aasian lentojen toimijana menee kansainvälisten asiakkaiden silmissä, niin Finnair taantuu pieneksi kansalliseksi lentoyhtiöksi ja silloin työpaikka menee alta monelta muultakin, kuin laukun järjestelijöiltä.
Matkalaukkukiistan ensimmäisessä vaiheessa 6,7 miljoonan euron vahingot aiheuttanut laiton työnseisaus johti 13 000 euron hyvityssakkoihin. Toimihenkilöunioni puolestaan on tuomittu jo ainakin yhdeksän kertaa laittomista työtaiteluista DNA-kiistassa ja liitto ilmoitti lakkojen jatkuvan edelleen, eli sakkojen kokonaissumma on noussut tähän mennessä (20.1.2010) jo yli 140 000 euroon.
Vaikka harvoin onkin yhden vika, kun kaksi tappelee, nämä esimerkit pakottavat harkitsemaan lakkosakkokäytännön muuttamista yleiseen pohjoismaiseen tapaan, jossa hyvityssakon lisäksi voidaan määrätä vahingonkorvaus, joka on jossakin suhteessa laittoman työtaistelun aiheuttamiin menetyksiin. Nykyinen lakkosakkotaso on niin pieni, että se ei estä ainuttakaan laitonta työtaistelua oli siten kyse mistä tahansa.
Julkisen sektorin työmarkkinatilanne on kevään neuvotteluissa vieläkin vaikeampi kuin yksityisen sektorin.
TEHY-korotusten maksaminen myös TEHY:n ulkopuolella samaa työtä tekeville on ilman muuta oikein. On myös totta, että sairaanhoitajat eivät ole ainoa palkkakuoppaan jäänyt koulutettu naisvaltainen ala ja aitoja paineita muita aloja korkeampaan korotukseen on edelleen.
Samaan aikaan kuntien talous on poikkeuksellisen vaikea ja henkilöstömenot muodostavat valtaosan kuntien menoista. Lopputulos on helposti se, että isot korotukset vain lisäävät lomauttamispaineita, jolloin luu jää kasvavina työpaineina työntekijän käteen. Sen vuoksi pitkät sopimukset, jossa isommat korotukset painottuvat viimeisille vuosille olisivat tässä tilanteessa kaikkien etu.
Arto Satonen, kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Onko maallamme malttia vaurastua
22.1.2010
Urho Kekkonen puolusti tällä teemalla aikoinaan suuria teollisuusinvestointeja Pohjois-Suomeen 50-luvun alussa, jolloin Suomen talous oli kriittisessä tilassa. Kekkosen ajatuksena oli, että jos maltetaan investoida ja odottaa sen hedelmiä, niin elintaso myöhemmin kohoaa huomattavasti korkeammalle kuin, jos kaikki pelivara käytetään heti.
Tämä poliittinen viisaus on hyvä muistaa tänä keväänä, kun vientivetoinen Suomi on taantumassa, jota vielä pitkittää vientimme rakenteen painottuminen investointihyödykkeisiin. Kansainvälinen taantuma ei ole poistanut globalisaatiota, vaan kiihdyttänyt sitä.
Uusi työmarkkinakierros lähti jo lupaavasti liikkeelle teknologiateollisuuden ja metallin välisellä sopimuksella, johon YTN lähti mukaan. Valitettavasti sen jälkeen otsikoissa eivät ole olleet uudet sopimukset, vaan työsuhderiidat ja laittomat lakot.
Matkalaukkukiista on aiheuttanut jo miljoonavahingot Finnairille, sekä Suomen kansainväliselle maineelle. Taitamattomasti on toimittu molemmin puolin pöytää. Onneksi omistajaohjausministeri Jyri Häkämies vihelsi pelin poikki ja Juhani Salonius sai sovun aikaan. Laukkukiistassa ei ole kyse pienestä asiasta. Jos Finnairin maine Aasian lentojen toimijana menee kansainvälisten asiakkaiden silmissä, niin Finnair taantuu pieneksi kansalliseksi lentoyhtiöksi ja silloin työpaikka menee alta monelta muultakin, kuin laukun järjestelijöiltä.
Matkalaukkukiistan ensimmäisessä vaiheessa 6,7 miljoonan euron vahingot aiheuttanut laiton työnseisaus johti 13 000 euron hyvityssakkoihin. Toimihenkilöunioni puolestaan on tuomittu jo ainakin yhdeksän kertaa laittomista työtaisteluista DNA-kiistassa ja liitto ilmoitti lakkojen jatkuvan edelleen, eli sakkojen kokonaissumma on noussut tähän mennessä (20.1.2010) jo yli 140 000 euroon.
Vaikka harvoin onkin yhden vika, kun kaksi tappelee, nämä esimerkit pakottavat harkitsemaan lakkosakkokäytännön muuttamista yleiseen pohjoismaiseen tapaan, jossa hyvityssakon lisäksi voidaan määrätä vahingonkorvaus, joka on jossakin suhteessa laittoman työtaistelun aiheuttamiin menetyksiin. Nykyinen lakkosakkotaso on niin pieni, että se ei estä ainuttakaan laitonta työtaistelua oli siten kyse mistä tahansa.
Julkisen sektorin työmarkkinatilanne on kevään neuvotteluissa vieläkin vaikeampi kuin yksityisen sektorin. TEHY-korotusten maksaminen myös TEHY:n ulkopuolella samaa työtä tekeville on ilman muuta oikein. On myös totta, että sairaanhoitajat eivät ole ainoa palkkakuoppaan jäänyt koulutettu naisvaltainen ala ja aitoja paineita muita aloja korkeampaan korotukseen on edelleen.
Samaan aikaan kuntien talous on poikkeuksellisen vaikea ja henkilöstömenot muodostavat valtaosan kuntien menoista. Lopputulos on helposti se, että isot korotukset vain lisäävät lomauttamispaineita, jolloin luu jää kasvavina työpaineina työntekijän käteen. Sen vuoksi pitkät sopimukset, jossa isommat korotukset painottuvat viimeisille vuosille olisivat tässä tilanteessa kaikkien etu.
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Puhe SASPE:n 5-vuotistilaisuudessa 15.1.2010
16.1.2010
Hyvät kuulijat,
Toimiva terveydenhoito on yksi inhimillisen elämän perusteista. Eri kansakuntien välisiä kehityseroja voidaan hyvin mitata esimerkiksi eläkeiän pituudella tai lapsikuolleisuuden määrällä. Tällä tavalla mitattuna yhä edelleen yksi maailman suurimmista rajoista sijaitsee Suomen ja Venäjän välillä, jossa esimerkiksi miesten odotettavissa olevan eliniän ero on peräti 15 vuotta. Suomi on myös menestynyt hyvin tuoreessa OECD:n vertailuraportissa, jossa meidän arvioidaan pystyneen kohtuullisin kustannuksin tuottamaan vaikuttavaa sairaanhoitoa. Suomalaisen terveydenhoidon koko kuva ei siten välity valelääkärin kautta, vaikka viimeaikaisesta julkisesta keskustelusta voisi niin päätellä.
Kaiken kaikkineen Suomi pärjää hyvin lähes kaikissa niissä vertailuissa, jotka koskevat jo sairastuneiden hoitoa. Sitä vastoin haasteemme liittyvät niiden sairauksien ennaltaehkäisyyn, joita suomalaiset sairastavat vertailumaita enemmän. Tällöin esille nousee mm. psykiatrian avopalveluiden toimivuus, sekä sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen ennaltaehkäisy.
Terveyshyötyjä voidaan parhaiten lisätä panostamalla ennaltaehkäisevyyteen. Tässä asiassa osavastuu on jokaisella suomalaisella itsellään, mutta myös terveydenhoitojärjestelmän pitää jatkossa painottua enemmän ennaltaehkäisevyyteen. Ainoastaan siten voidaan vastata siihen julkisen talouden kaksoishaasteeseen, joka nousee väestön ikääntymisestä ja samanaikaisesta poikkeuksellisen vaikeasta taloustilanteesta. On hyvä muistaa, että vaikka reaalitalous lähtisi nopeastikin nousuun, niin julkisessa taloudessa on alhaisen verokertymän vuoksi vielä monia laihoja vuosia edessä.
Hyvät kuulijat,
Terveydenhoitolakia ja terveyskeskuksia ollaan uudistamassa. Sosiaali- ja terveysministeriön ja sen alaisten laitosten yhdessä alan ammattijärjestöjen kanssa toteuttama toimiva terveyskeskus- toimenpideohjelma tuo tukea terveyskeskusten kehittämiseen. Tavoitteena on parantaa terveyshyötyjä, vahvistaa asiakkaan ja potilaan asemaa, sekä varmistaa henkilöstön saatavuus, pysyvyys ja työhyvinvointi. Oleellista on, että terveyskeskus ottaa toimintansa määrittäväksi tekijäksi kysyntään reagoimisen sijasta eniten hoidon tarpeessa olevien ihmisten aktiivisen etsimisen, ohjaamisen ja vahvistamisen.
SASPE:lla pitäisi olla edellytykset saavuttaa nämä tavoitteet. Sastamalan alueella toimii lähihoitajakoulutus ja lisäksi TAMK:in järjestämänä lähihoitajasta sairaanhoitajaksi koulutus, jotka yhdessä merkittävästi auttavat hoitohenkilökunnan saatavuudessa. Lisäksi heikko yleinen työllisyystilanne on lisännyt kiinnostusta kouluttautua aikuisiällä esimerkiksi lähihoitajaksi ja näitä väyliä on työvoimapoliittisessa koulutuksessa tarjolla. Lääkärienkin saatavuus on koko valtakunnassa parantanut ja avoimien virkojen määrä terveyskeskuksissa on alentunut viimeisen vuoden aikana 11 prosentista 6,8 prosenttiin.
Tilannetta helpottaa lisäksi se, että asetusmuutoksella valmistuville lääkäreille tulee perusterveydenhuollon lisäkoulutus, joka suoritetaan työsuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään. Käytännössä tämä merkitsee 9 kuukauden työjaksoa terveyskeskuksissa. Se on samalla myös terveyskeskuksille mahdollisuus tarjota nuorille lääkäreille työympäristö, joka houkuttelee jäämään töihin harjoittelujakson jälkeenkin.
Laitoshoitoa korvaavan omaishoidon osalta SASPE:ssa ja vanhassa Vammalassa ollaan oltu edelläkävijöitä ja myönnetty omaishoidontuki kriteerit täyttäville omaishoitajille ja siten helpotettu laitoshoidon paineita. Lisäksi terveyskeskukseen ja vanhustenhoitoon on tehty mittavia saneeraus- ja laajennusinvestointeja, joilla tilojen toimivuutta on parannettu. Valtaosaltaan SASPE:n tilat ovat siten erinomaisessa kunnossa.
Uudessa terveydenhoitolaissa keskeisiä sisällöllisiä periaatteita ovat mm. asiakaskeskeisyys, potilaan valinnanvapaus, perusterveydenhuollon vahvistaminen, sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön saumattomuus. Uusi terveydenhoitolaki on suunniteltu tulemaan voimaan vuoden 2011 alusta ja se annetaan eduskunnalle tänä keväänä. Samassa aikataulussa eduskuntaan tulee myös organisaatiomuutoksiin keskittyvä sote-järjestämislaki, jonka voimaantulo on suunniteltu vuoteen 2013. Näitä lakeja täydentämään on tarkoitus antaa v. 2012 hallituksen esitys sosiaalihuoltolaista, joka kirjaisi yhteen sosiaalihuollon laajan erillislainsäädännön ja ajantasaistaisi kokonaisuuden, koko uudistuspaketti olisi siten voimassa v. 2013.
Hyvät kuulijat,
Kunnallispolitiikassakin muutokset tapahtuvat joskus nopeasti. Kun SASPE viisi vuotta sitten syntyi, oli se koko Lounais-Pirkanmaan kattavana ja Satakunnan puolelle ylimaakunnallisesti suuntautuvana kuntayhtymänä oman aikansa innovaatio, joka sai jopa valtakunnallista huomiota. SASPE omalta osaltaan avasi myös latua Sastamalan kaupungin syntyyn, sillä terveydenhoidon yhdistymisen myötä merkittävä osa itsenäisten kuntien toiminnasta oli jo siirretty isompaan yhteisöön. Sastamalan syntyminen puolestaan teki SASPE:sta yritystermejä käyttäen tytäryhtiön, kun valtaosa asiakkaista tulee yhden kunnan alueelta. Samaan aikaan terveydenhoidon kenttä ympärillä on muuttunut rajusti. Isäntäkuntamalli on lyönyt läpi Pirkanmaalla. Esimerkiksi Orivesi on yhdistynyt Kangasalan terveyskeskukseen ja Hämeenkyrö Nokiaan. Huittinen sen sijaan etsii edelleen yhteistyökumppania ja toivoa sopii, että Sastamalan suuntakin on edelleen esillä.
Muutokset terveydenhoito-organisaatioissa eivät suinkaan ole vain takana, vaan niitä on myös edessä. Peruspalveluministeri Paula Risikko on lähtenyt muokkaamaan hallinnollisia himmeleitä uudella mallillaan, jonka perusidea on maan jakaminen 50-60 sote-piiriin. Näissä sote-piireissä voitaisiin tarjota perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelut samasta organisaatiosta ja samalta luukulta. Vaativampi erikoissairaanhoito keskitettäisiin yliopistosairaaloihin. Muiden sote-piirien keskuspaikoiksi muodostuisivat nykyiset aluesairaalapaikkakunnat.
Pirkanmaa on jo sekä maakuntaliiton, että sairaanhoitopiiriin päätöksillä päättänyt hakea Risikon mallin pilottialueeksi, koska maakunnan rakenne sopii siihen hyvin. Sastamalalle Risikon malli on suuri mahdollisuus säilyttää asema yhtenä terveydenhoidon palvelujen tuottamisen keskuspaikkana, jos nykyiset aluesairaalan käyttäjäkunnat sitoutuvat tähän malliin. Samassa yhteydessä poistuisivat raja-aidat SASPE:n ja VASin väliltä.
SASPEN asema kuntayhtymänä on väistämättä tarkastelun alla. Yksi syy on jo edellä mainittu Risikon mallin pilotointi, jos ja kun se lähtee liikkeelle. Toinen syy on Lavian todennäköinen ajautuminen kuntaliitokseen Porin kanssa ja sen tuomat muutokset palvelurakenteeseen Laviassa. Toivoa sopii, että tämän muutoksen mahdollisesti tapahtuessa voidaan sopia riittävän pitkistä siirtymäjärjestelyistä, joilla turvataan laadukkaan hoidon jatkuminen sekä lavialaisille, kiikoislaisille että Lavian toimipistettä käyttäville sastamalalaisille. Pitkässä juoksussa on potilasturvallisuudenkin kannalta järkevää keskittää vuodeosastot päätoimipisteeseen, koska siellä on lääkäri ympärivuorokautisesti saatavilla.
Kolmas syy on SASPE:n jäsenkunnissa kasvanut halu selvittää isäntäkuntamallin mahdollisuus. Isäntäkuntamalli poistaisi nykymalliin verrattuna yhden hallinnollisen tason ja lisäisi samalla hallinnon läpinäkyvyyttä kuntalaisiin päin, sekä helpottaisi kuntien taloussuunnittelua. Muutokset lainsäädännössä, kuntarakenteessa ja terveydenhoidon organisaatioissa ovat siis niin nopeita, että SASPE:n asemakin tulee tarkasteluun jo tämän vuoden aikana. Organisaatioita uudistettaessa mielessä tulee ensisijaisena pitää asiakasnäkökulma. Potilaalle merkitsee vain hoidon laatu, saatavuus ja sujuvuus, ei se minkä niminen organisaatio hoidon tuottaa.
Hyvät kuulijat,
Terveydenhoidon tuottavat ihmiset. Terveydenhoitomme perusta on aktiivinen, ammatillisesti pätevä ja sosiaalisesti kyvykäs ammattikunta, joille kuuluu vastuu hoitopäätöksistä ja niiden toteuttamisesta. Toteutetaan jatkossa perusterveydenhuollon palveluita sitten nykymallilla tai yhdessä erikoissairaanhoidon kanssa ja oli järjestävän tahon nimi ihan mikä tahansa, niin tullaan tarvitsemaan teitä, jotka hoitoa annatte, siinä työssä avustatte tai sitä työtä järjestätte.
Haluan onnitella SASPE:a viisivuotispäivän kunniaksi ja kiittää kaikkea sen palveluksessa olevia ja olleita antamastanne työpanoksesta ja toivottaa hauskaa iltaa meille kaikille!
Arto Satonen
Aamulehti 11.1.2010: Lähisuhdeväkivallan ehkäisyä pitää tukea
12.1.2010
Aamulehti 11.01.2010, Mielipide, LUKIJAMIELIPIDE, sivu 12
Karkotukset. Kauppakeskus Sellon Prismassa Ibrahim Shkupollin tekemä joukkosurma on aiheellisesti nostanut keskusteluun kysymyksen mahdollisuudesta karkottaa maasta nykyistä helpommin rikokseen syyllistyneitä ulkomaalaisia.
Karkottamispäätös tehdään aina kokonaisharkinnan perusteella, johon vaikuttaa tehtyjen rikosten vakavuuden lisäksi kyseisen henkilön elämäntilanne Suomessa.
Kokonaisharkinta on tarpeen jatkossakin, mutta karkottamisen kynnystä on perusteltua madaltaa. Suomessa oleskeluluvalla asuvalta ulkomaalaiselta on perusteltua odottaa maan lakien kunnioittamista ja noudattamista.
Rangaistusten ja karkotusmääräysten lisäksi keskustelua on käytävä myös siitä, miten lähisuhdeväkivaltaa voitaisiin nykyistä paremmin ennaltaehkäistä.
Shkupollin tekemät murhat ovat järkyttävyydessään ainutlaatuisia ja toivottavasti jäävätkin sellaiseksi.
Sitä vastoin lähisuhdeväkivalta ei ole Suomessa sen paremmin valtaväestön kuin maahanmuuttajienkaan keskuudessa harvinaista, vaan valitettavan yleistä. Tarve erilaisille turvakodeille on ollut jatkuvasti kasvussa.
Yhteiskunnan ei ole helppo puuttua lähisuhdeväkivaltaan, koska alistetussa asemassa olevan perheenjäsenen on hyvin vaikeaa ottaa yhteyttä viranomaisiin. Poliisin puheille menemistä vältetään viimeiseen asti.
Yhteydenottokynnys on vieläkin suurempi niille ulkomaalaistaustaisille naisille ja lapsille, jotka ovat tulleet maahan pakolaisina tai turvapaikanhakijoina. He eivät ole omassa maassaan oppineet luottamaan viranomaisiin.
Juuri tämän vuoksi esimerkiksi kunniaväkivalta on todellisuudessa paljon suurempi ongelma kuin virallisista tilastoista on luettavissa.
Lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyssä voivat parhaiten auttaa ne tahot, joihin yhteydenottokynnys on mahdollisimman matala. Useimmiten ne ovat kolmannella sektorilla toimivia vapaaehtoisjärjestöjä, joilla on kykyä kuunnella apua tarvitsevia ja auttaa heitä elämässään eteenpäin.
Esimerkiksi Monika-Naiset Liitto on jo vuosia tehnyt tuloksellisesta työtä lähi- ja parisuhdeväkivaltaa kokeneiden ulkomaalaistaustaisten naisten ja lasten auttamisessa. Vapaaehtoistyö on näyttänyt voimansa myös kantasuomalaisten parisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyssä.
Useimmiten vapaaehtoisjärjestöt ovat riippuvaisia erilaisista projektirahoista, RAY:n tuesta ja yksittäisistä tulolähteistä.
Lähi- ja parisuhdeväkivalta on kuitenkin Suomessa niin mittava ongelma, että sen parissa tuloksellista työtä tekevien järjestöjen rahoitus pitää turvata, eikä sitä saa jättää pelkästään epäsäännöllisen projektirahoituksen varaan.
Yhteiskunnan perustehtävä on turvallisuuden takaaminen ja se koskee myös perheissä tapahtuvaa väkivaltaa, jota vastaan tehokkaimmin taistellaan satsaamalla ennaltaehkäisevään työhön.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Yhteiskunnan ja kolmannen sektorin roolista lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyssä
7.1.2010
Sellon Prismassa tehty joukkosurma on aiheellisesti nostanut keskusteluun kysymyksen mahdollisuudesta karkottaa maasta nykyistä helpommin maasta rikokseen syyllistyneistä ulkomaalaisia. Karkottamispäätös tehdään aina kokonaisharkinnan perusteella, johon vaikuttaa tehtyjen rikosten vakavuuden lisäksi kyseisen henkilön elämäntilanne Suomessa.
Tämä järkyttävä tapaus herätti keskustelun rangaistuksista ja karkotusmääräyksistä. Kokonaisharkinta on tarpeen jatkossakin, mutta karkottamisen kynnystä on perusteltua madaltaa. Suomessa oleskeluluvalla asuvalta ulkomaalaiselta on perusteltua odottaa maan lakien kunnioittamista ja noudattamista.
Rangaistusten lisäksi on tarpeen keskustella myös siitä, miten lähisuhdeväkivaltaa voitaisiin nykyistä paremmin ennaltaehkäistä. Lähisuhdeväkivalta ei ole Suomessa sen paremmin valtaväestön, kuin maahanmuuttajienkaan, keskuudessa harvinaista vaan valitettavan yleistä. Tarve erilaisille turvakodeille on ollut jatkuvasti kasvava.
Lähisuhdeväkivaltaan on yhteiskunnan vaikea päästä kiinni, koska alistetussa asemassa olevan perheenjäsenen on hyvin vaikeaa ottaa yhteyttä viranomaisiin. Poliisin puheille menemistä vältetään viimeiseen asti. Yhteydenottokynnys on vieläkin suurempi niille ulkomaalaistaustaisille naisille ja lapsille, jotka ovat tulleet maahan pakolaisina tai turvapaikanhakijoina. He eivät ole omassa maassaan oppineet luottamaan viranomaisiin.
Juuri tämän vuoksi esimerkiksi mm. kunniaväkivalta on todellisuudessa paljon suurempi ongelma kuin virallisista tiedoista on luettavissa.
Lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyssä voivat parhaiten auttaa ne tahot, joihin yhteydenottokynnys on mahdollisimman matala. Useimmiten ne ovat kolmannella sektorilla toimivia vapaaehtoisjärjestöjä, joista löytyy henkilöitä, joilla on kykyä kuunnella apua tarvitsevia ja auttaa heitä elämässään eteenpäin.
Esimerkiksi Monika-naiset on jo vuosia tehnyt tuloksellisesta työtä lähi- ja parisuhdeväkivaltaa kokeneiden ulkomaalaistaustaisten naisten ja lasten auttamisessa. Vapaaehtoistyö on näyttänyt voimansa myös kantasuomalaisten parisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyssä.
Yhteiskunnan perustehtävä on turvallisuuden takaaminen, ja se koskee myös perheissä tapahtuvaa väkivaltaa, jota vastaan tehokkaimmin taistellaan satsaamalla ennaltaehkäisevään työhön.
Useimmiten vapaaehtoisjärjestöt ovat riippuvaisia erilaisista projektirahoista, RAY:n tuesta ja yksittäisistä tulolähteistä. Lähi- ja parisuhdeväkivalta on kuitenkin Suomessa niin mittava ongelma, että sen parissa tuloksellista työtä tekevien järjestöjen rahoitus pitää varmistaa, eikä sitä tule jättää pelkästään epäsäännöllisen projektirahoituksen varaan.
Arto Satonen
eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja
Aihe: Blogi