joulukuu 2009
Punkalaitumen Sanomat: Takana historiaan jäävä vuosi 2009
23.12.2009
Joku viisas on sanonut, että jokainen sukupolvi pitää omaa aikakauttaan niin tärkeänä, että uskoo sen jäävän merkittävänä ihmiskunnan historiaan. Tämänkin muistaen voi väittää vuoden 2009 jäävän historiaan isoin kirjaimin. Taloudellinen taantuma on rauhan ajan pahin sitten 30-luvun pulavuosien. Maailmanlaajuisesti työttömyys on taantuman vuoksi kohdannut sataa miljoonaa ihmistä ja Suomessakin bruttokansantuote on laskenut yhdeksän prosenttia ja viivellä kasvava työttömyys on nousemassa tulevana vuonna yli kymmenen.
Suomelle taantuma on poikkeuksellisen voimakas kolmesta syystä. Ensinnäkin lähes puolet hyvinvoinnistamme tulee viennistä, johon maailmanlaajuinen taantuma vaikuttaa suoraan. Lisäksi pääosa vientituotteistamme ovat investointituotteita, joiden kysyntä elpyy vasta kun varastot tyhjenevät ja tuotantokapasiteetti on täydessä käynnissä. Toinen syy Suomen taantumaan on metsäteollisuuden rakennemuutos, jossa kemiallisen metsäteollisuuden ylikapasiteetti purkautuu ja se näkyy tehtaiden sulkemisina ja tuotantolinjojen vähenemisenä. Kolmas suuri muutos on perinteisen metalliteollisuuden uudelleenjärjestelyt. Joidenkin alan suuryritysten muuttopäätösten myötä alihankkijat joutuvat joko lähtemään perässä tai löytämään uusia markkinoita kotimaasta.
Näiden myllerrysten luulisi jo näkyvän arjessa ja esimerkiksi joulukaupan ostoluvuissa. Ostovoima onkin hiipunut taantuman kohteeksi joutuneilla yrittäjillä ja työttömäksi tai lomautetuksi jääneillä, mutta valtaosalla väkeä menee edelleen hyvin. Hallituksen elvytyspolitiikka on osunut poikkeuksellisen hyvin kohdalleen ja se on yhdessä hyvältä ajalta periytyvien palkankorotusten kanssa pitänyt kotimarkkinan käynnissä. Elvytys puolestaan ei olisi ollut mahdollista ilman pitkään hyvin hoidettua valtiontaloutta. Taantuman alkaessa Suomi oli yksi vähiten velkaantuneista OECD-maista ja se mahdollistaa hetkittäisen korkean velanoton. Ensi vuonna valtio velkaantuu jopa 13 mrd eli neljännes valtion menoista rahoitetaan velalla.
Velkaantumisen ansiosta suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pysyy pystyssä myös tulevan vuoden. On kuitenkin selvää, että tämä tie on lyhyt. Velanotolla selvitään pahimman yli, mutta pian on taas pystyttävä oikeasti tienaamaan. Vienti on saatava vetämään, sillä siihen hyvinvointimme perustuu taantuman jälkeenkin. Uusia kasvumahdollisuuksia on monilla aloilla. Puutuoteteollisuudessa on paljon käyttämätöntä potentiaalia, energiaa voidaan tuottaa puhtaammin omaan käyttöön ja myös vientiin panostamalla sekä ydinvoimaan, että bioteknologiaan. Ympäristötietoisuuden lisääntyminen antaa mahdollisuuksia erilaisille ympäristöystävälliselle teknologialle ja tuotteille. Myös maataloustuotteiden osalta maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa laadukkaille, turvallisille ja eettisesti kestäville tuotteille.
Korkean koulutustason ja osaamisen Suomella on siis kaikki menestymisen mahdollisuudet myös sen jälkeen, kuin maailmantalouden palikoita myllerryksen kautta uudelleenjärjestellään. Meidän on aika siirtyä todelliseksi innovaatioyhteiskunnalle, sillä me menestymme maailmanlaajuisessa kilpailussa vain tekemällä asioita fiksummin kuin muualla. Samalla ei pidä kuitenkaan unohtaa luterilaista työn etiikkaa, jonka kunnioittamiseen suomalainen menestystarina on vuosikymmeniä pohjautunut. Jatkossakin hyvinvointi luodaan työllä ja jokaisen velvollisuus on antaa yhteiskunnalle se panos, mihin kykenee.
Vuosi 2009 tulee siis jäämään poikkeuksellisena talousvuotena Suomen historiaan. Sitä ei kuitenkaan kirjoiteta historian kirjoihin yhtä suurin numeroin kuin vuotta 1939. Silloin Suomen olemassaolo ja suomalaisten tulevaisuus oli todella uhattuna. Talvisodan ihmeen myötä Suomi selviytyi ja se selviytyi vain uhrautuvien kansalaistensa taistelutahdon ansiosta. Silloin hädän hetkellä tehtiin myös innovaatioita, merkittävimpänä niistä Molotovin coktail. Suomalainen on aina osoittanut tahtoa ja kekseliäisyyttä selviytyä niin ulkoisesta sotilaallisesta uhasta, kuin talouden myllerryksistäkin. Se on hyvä muistaa nyt, kun taas luodaan uudenlaista yhteiskuntaa. Samalla on syytä meidän nuorempien kiittää sotiemme veteraaneja, jotka ovat nämä menestymisen eväät myös nykypolvelle mahdollistaneet.
Rauhallista Joulua ja Onnellista uutta vuotta!
Arto Satonen
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Omaishoitajille joululahja SATA-komitealta
23.12.2009
Sata-komitean työtä pitää kiittää moneltakin osin, mutta ennen kaikkea omaishoitajien asemaa parantavasta ehdotuksesta siirtää omaishoidontuen maksaminen KELA:lle. Se takaa kaikille omaishoitajille samanlaiset perusetuudet asuinpaikasta riippumatta. Tällä hetkellä valistuneemmissa kunnissa omaishoidon tuki on myönnetty aina, kun omaishoito on korvannut laitoshoidon. Osassa kuntia puolestaan on noudatettu merkantilistista taloutta ja maksettu tukea vain budjetin määrärahan puitteissa. Myös kuntien väliset erot tuen suuruudessa ovat olleet huomattavan isot. Siksikin valtakunnalliset kriteerit ovat tarpeen.
Omaishoitajat tekevät hyvin arvokasta työtä. He hoitavat läheisiään, koska rakastavat heitä ja haluavat antaa heille parhaan mahdollisen hoidon. Samalla he tekevät myös suuren palveluksen yhteiskunnalle. Omaishoitopalkkio on vain murto-osa laitoshoidon hinnasta. Yleisesti on vertailtu kustannuksia siten, että esimerkiksi vanhusten hoidossa laitospaikanhinta on kuusinkertainen verrattuna omaishoitoon. Kustannusero on vieläkin suurempi, kun puhutaan vaikeavammaisten ja muiden erityisryhmien omaishoidosta. Rahaakin arvokkaampaa on se, että useimmissa tapauksissa omaishoito on hoidettavan kannalta inhimillisin ratkaisu. Se ei edellytä muuttoa tutustua ympäristöstä, eikä yhteys läheisiin katkea.
Viime vuosien aikana omaishoitajien asemaan on saatu lainsäädäntöä uudistamalla monia parannuksia. Vapaapäivien määrä on lisätty, omaishoitopalkkion alarajat määritelty ja nyt tapahtuu tukien yhdenmukaistaminen KELA:n kautta. Lisäksi eri yhteiskunnan lähteistä on tuettu omaishoitajien yhdistysten ja vertaisryhmien toimintaa. Tämä onkin hyvin tärkeää, sillä omaishoitajien oma jaksaminen on usein myös koetuksella. Lisäksi omaishoitajat tarvitsevat vertaistukea, koska heitä ymmärtää parhaiten toinen omaishoitaja.
Parannuksia on siis tullut, mutta silti työ omaishoitajien aseman parantamiseksi on vielä pahasti kesken. Monet omaishoitajien tukijärjestöt ovat riippuvaisia projektirahoituksesta, jotka ovat jatkuvasti katkolla. Kuntien tiukka taloustilanne on heijastunut myös omaishoitajien kunnasta saamiin palveluihin ja avustuksiin. Soveltuvia tilapäisiä hoitopaikkoja on liian vähän tarjolla, minkä vuoksi vain osa omaishoitajista voi pitää täysimääräisesti heille laissa myönnetyt vapaapäivät. Kehitettävää on siis edelleen paljon.
Seuraavan lahjan antovuoro omaishoitajille olisi kolmikannalla. Yli sadan kansanedustajan allekirjoittama aloitteeni omaishoitajien hoitovapaasta on jo kaksi vuotta ollut kolmikannan käsittelyssä. Määräaikoja on monasti jatkettu ja sosiaalitupossakin asia on mainittu, mutta konkreettisesti toimet edelleen puuttuvat. On jo aika tunnustaa, että yhä useammin omaishoitaja ei enää olekaan puolisoaan tai lastaan hoitava ikäihminen, vaan isää tai äitiään hoitava keski-ikäinen. On kohtuutonta vaatia, että omaishoitajaksi työstä jäävä henkilö joutuu irtisanoutumaan työstään ja riskeeraamaan oman tulevaisuutensa. Vuorotteluvapaa toki auttaa saattohoitotilanteisiin, mutta ei pidempiin hoitosuhteisiin. Omaishoitajien hoitovapaalle on siten yhteiskunnallinen tilaus.
Olen nuorena toiminut kesäisin kehitysvammaisen setäni omaishoitajana. Siitä on jo aikaa yli 25 vuotta, joten silloin koko omaishoitajatermiä ei edes tunnettu. Siitä huolimatta opin näkemään sen millaista on perheessä huolehtia aikuisesta ihmisestä, joka ei voi huolehtia itsestään. Siitä kokemuksesta lähtien olen arvostanut omaishoitajien työtä. On ilahduttavaa, että tänä päivänä omaishoitajien joukossa on myös miehiä. Pirkanmaallakin ukko-omaishoitajat ovat aktiivisia. Kiitän heitä jo etukäteen mahdollisuudesta tammikuun alussa tutustua päiväksi heidän arkeensa.
Omaishoitajat tekevät työtään sydämellään ja toteuttavat siten joka päivä Joulun sanomaa välittämisestä. Tästä lähimmäisestä välittämisestä meidän kaikkien on hyvä ottaa oppia.
Joulun rauhaa kaikille!
Arto Satonen
Ps. Eduskunta on jäänyt joululomalle, ja aion itsekin ladata akkuja loppiaiseen asti, mutta sen jälkeen taas täysillä mukana!
Aihe: Blogi
Rikkipäästöratkaisussa tehtiin kohtalokas virhe
13.12.2009
Suomen etujen valvominen ympäristöasioissa kansainvälisellä tasolla on hyvin merkittävä asia koko kansakunnan kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n neuvotteluissa suomalaiset eivät olleet ajan tasalla.
Omasta aloitteestamme halusimme näyttää esimerkkiä ja pudottaa polttoaineiden rikkipitoisuuden itämerellä 1,5% tasolle 0,1%, kun kansainvälisesti tavoitteena on saavuttaa 0,5%n taso. Tämän rikkipitoisuuden vähenemisen hinta suomalaiselle elinkeinoelämälle on vuositasolla 800 miljoonaan euroa. Lasku olisi ollut 540 miljoonaa euroa halvempi, jos olisi tyydytty kansainväliseen 0,5 %:n tasoon.
Jokainen itämerellä liikkunut ymmärtää sen suojelemisen tarpeen. Tai ei sentään ihan jokainen. Esimerkiksi Venäjää kansainväliset rikkipäästörajoitukset eivät häiritse. Jos siis laiva kulkee pitkin itämerta päätyen venäläisiin satamiin, niin ei ole murhetta rikkipäästörajoituksista. Sen sijaan Suomen satamaan poikkeavan aluksen on huolehdittava velvoitteistaan. Molemmat kulkevat kuitenkin samaa itämerta ja molemmat jättävät siihen hiilijalanjälkensä.
Väistämättä tässä tulee mieleen tilanne, jossa vene toisesta päästä vuotaa ja toisesta yritetään tilkkiä pohjaa viimeisen päälle. Lopputulos on kuitenkin veneen uppoaminen. Itämerelläkin olisi viimeistään nyt ymmärrettävä, että se on merkittävä väylä muillekin kuin Suomelle ja sitoutumista ympäristönormien kunnioittamiseen vaaditaan muiltakin. Jos Venäjä, Puola ja muut käyttäjät eivät kanna vastuutaan, niin pelkästään Suomen toimilla ei itämeri pelastu.
Suomen viennistä 90 % kuljetetaan meritse. Olemme tosi asiassa saari suhteessa päämarkkinoihimme eli Keski-Eurooppaan. Vaihtoehtoista kuljetustapaa ei ole, joten lisälasku tiukentuvista päästörajoituksista tulee suoraan jo muutenkin vaikeuksissa olevalle vientiteollisuudellemme. On aivan selvää, että tämän mittaluokan lisälaskua ei voida sisällyttää hintoihin, vaan se edellyttää kustannusten karsimista ja tehokkuuden lisäämistä. Vaikutukset heijastuvat väistämättä myös työllisyyteen. Tämänkin päätöksen seurauksena jotkut työntekijät tulevat siirtymään kilometritehtaalle.
Tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa työttömyyden kasvu uhkaa sekä kansantalouden kestokykyä että ylipäätään hyvinvointiyhteiskunnan perusteita, on viimeiseen asti vältettävä kilpailukykyä heikentävien kansainvälisten sitoumusten tekemistä. Tämä koskee myös Kööpenhaminan kokousta.
Toki Suomen pitää olla kantamassa omaa vastuunsa ilmastomuutoksesta ja pitää laittaa ropojakin likoon, mutta sellaisia järjestelyitä ei pidä hyväksyä, jotka heikentävät meidän kilpailukykyä tärkeimpiin kilpailijamaihin verrattuna.
Historia on opettanut, että ympäristöstään kykenee halutessaankin huolehtimaan ainoastaan se maa, joka myös pystyy takaamaan kansalaisilleen hyvinvointiyhteiskunnan.
Kamelin selkää ei pidä katkaista, sillä silloin meillä ei ole varaa ympäristöstäkään huolehtimiseen. Yli-innokkuus johtaa siis lopulta mieron tielle.
Aihe: Blogi
Itsenäisyyspäivä: On aika kunnioittaa veteraaneja
6.12.2009
Itsenäisyyspäivän suurin merkitys on siinä, että ainakin silloin me suomalaiset pysähdymme miettimään sitä kuinka hyvä maa meillä on ja kenen ansiosta tämä maa meillä on. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta itsenäisyytemme kovimman vaiheen talvisodan ajasta. Silloin voitettiin itsenäisyys ja hyvän elämän pohja myös tuleville sukupolville.
Suomi joutui taistelemaan lukumäärältään ja aseistukseltaan ylivoimaista vihollista vastaan kovissa pakkasissa. Me selviydyimme, koska meidän sotilaillamme oli tahto ja kyky puolustaa Suomea. Määrällinen alivoima korvattiin sisulla, nokkeluudella ja olosuhteiden tuntemuksella. Sota-ajan innovaatio Molotovin coktail on yhä edelleen eniten Suomen historiaan vaikuttanut keksintö.
Olen useasti miettinyt mitä sotiemme veteraanit voittivat omalle nykyisin nelikymppiselle sukupolvelle. Ilman veteraanien taistelua me olisimme kokeneet virolaisten heimoveljiemme kohtalon. Me olisimme varttuneet Neuvostoliitossa, jossa ei olisi saanut ilmaista vapaasti mielipidettään, eikä osallistua yhteiskunnalliseen toimintaa omista arvolähtökohdistaan käsin. Me olisimme myös joutuneet elämän taloudellisesti huomattavasti ankeammissa oloissa. Kaikkia meitä ei edes olisi, koska Stalinin Neuvostoliitto aikanaan tuhosi ison osan valloittamiensa maiden kansalaisia.
Kuinkahan monen meistä isoisä olisi osana Neuvostoliittoa jäänyt Siperian matkalle?
Vaikka 90-luvun alkuvuosina saavutettiinkin lopullinen voitto sosialismista, niin yhä tänä päivänä me virolaisten tavoin maksaisimme neuvostomiehityksen hintaa. Jopa taantumaa kohtelee paljon voimakkaammin uusia talouksia, kuin meitä, jotka olemme saaneet luoda vapaassa maassa vaurautta jo kymmeniä vuosia. Totuus on, että oman ikäluokkani virolaisista vain harvat saavuttaa elintason, jota me pidämme itsestäänselvyytenä.
Sotiemme veteraanit siis voittivat meille nuoremmille mahdollisuuden elää vapaassa, kehittyvässä ja vaurastuvassa maassa. Siitä meidän tulee olla aina kiitollinen. On myös kunnia-asia huolehtia veteraaneista heidän viimeisinä vuosinaan. On siis pidettävä mielessä, että mikään taantuma ei oikeuta säästämään veteraanien etuuksista.
Jokainen sukupolvi on omalla työllään rakentanut Suomea. Tämän päivän Suomi on sen kaiken yhteenlaskettu summa, jota menneet ja nykyiset sukupolvet ovat yhdessä tehneet. Itsenäisyyspäivänä on hyvä muistaa myös menneiden sukupolvien panosta nyky-Suomen hyväksi. Tärkeimmän työn tekivät veteraanit ja siksi heitä on aivan erityinen syy muistaa. Muistamisen ohella on myös aika aidosti juhlia. Suomi on hyvä maa ja siitä voimme aidosti olla ylpeitä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia, Uutisia