marraskuu 2009
Puhe Huittisten yrittäjien juhlassa 28.11.2009
30.11.2009
Arvoisat yrittäjät,
On kunnia-asia saada puhua Suomen vanhimman yrittäjäyhdistyksen 80-vuotisjuhlassa. Lisäksi se sattuu vielä aikaan, jolloin huittislainen isoisäni oli aloittelemassa omaa yritystoimintaansa. Isoisä lähti aikoinaan isoäitini kanssa osuuskauppaliikkeestä ja perusti oman K-kaupan. he olivat siis samalla asialla kuin Huittisten yrittäjäyhdistys, joka sekin syntyi vastavoimaksi osuuskauppatoiminnaksi. Tätä perinnettä pidän edelleen yllä siten, että bonus-korttia ei ole lompakossa, eikä tule.
80-vuoden aikana yrittäjien määrä on moninkertaistunut. Sen näkee myös Huittisten yritysten jäsenmäärästä, joka on kymmenkertaistunut. Viime vuosina on erityisen suosittua ollut se, että monet työllistävät itsensä yrityksen kautta. Sitä vastoin huolestuttavaa on se, että perheen ulkopuolisia työllistävien yritysten määrä ei merkittävästi noussut edes pitkän nousukauden aikana. Työllisten määrä kyllä nousi, sillä valtaosa uusista työpaikoista syntyy pieniin yrityksiin. Silti varsinaisia kasvuyrityksiä on valtakunnallisesti aivan liian vähän.
Tähän on löydettävissä kaksi syytä. Työllistämisen kynnys Suomessa on edelleen liian korkea, vaikka on poistettu KELA-maksu, toteutettu ikääntyvien työntekijöiden matalapalkkatuki, luotu erilaisia palkkatukimalleja työttömien nuorten palkkaamiseksi ja otettu osassa maata käyttöön kohdennettu helpotus ensimmäisen vieraan työntekijän palkkaukseen.
Toinen syy on kuitenkin inhimillinen. Kaikki uusien yrittäjien ensisijaisena tavoitteena ei enää ole oman tai perheen elintason nostaminen, vaan yhä useammin motivaatio yrityksen perustamiseen lähtee siitä, että yrittäjänä voi paremmin vaikuttaa oman työnsä sisältöön. Taantuman aikana moni puolestaan siirtyy yrittäjäksi siksi, että palkkatyötä ei ole tarjolla.
Arvoisat kuulijat,
Suomen taloudessa eletään poikkeuksellisia aikoja. Ainoastaan Huittisten yrittäjäyhdistyksen ensimmäisten vuosien eli 30-luvun lama on taloudellisena mullistuksena verrattavissa nykytilanteeseen. Toki yhteiskuntamme on kuluneina vuosikymmeninä vaurastunut niin paljon, että taantuma ei enää näy päivittäin tarvittavien tuotteiden kaupan hiipumisena samaan tapaan kuin aiemmilla kerroilla. Palvelualojen selviytymistä taantuman aikana on myös tehokkaasti helpotettu kasvattamalla kansalaisten ostovoimaa veronkevennyksillä ja hyviltä ajoilta periytyvillä palkankorotuksilla.
Hallitus on myös tehnyt hyvin kohdennettuja elvytystoimia infrastruktuuri- ja korjausrakentamiseen, joilla on tuettu rakennusalan työllisyyttä. Myös julkisten rahoittajien lainananto- ja takausvaltuuksia on huomattavasti lisätty. Olkoonkin, että niistä ovat lähinnä päässeet nauttimaan ne yritykset, joiden taloudellinen asema on muutenkin keskimääräistä vahvempi.
On kuitenkin hyvä tiedostaa, että taloutemme pohja on velalla elvytetty niin kauan, kunnes vienti lähtee uudelleen vetämään. Suomalaisten hyvinvoinnista lähes puolet tehdään viennillä, joka nyt on vuositasolla vähentynyt 40 %. Tämä näkyy myös heikentyvissä työllisyysluvuissa, jotka todennäköisesti nousevat ensi vuonna yli 10 prosentin.
Suomi ei ole kuitenkaan taantuman vuoksi menettänyt kilpailukykyään, eikä suomalaiset yritykset markkinaosuuksiaan. Taantuma vain tulee kestämään meillä hieman muita pidempään, koska vientimme painottuu investointituotteisiin ja juuri nyt niitä ostetaan maailmalla vähän. Taantuman aikana tärkeintä on auttaa elinkelpoiset yritykset ja yrittäjät taantuman yli, koska suomalaisella osaamisella on taas nousukaudella hyvin kysyntää.
Yksi osa selviytymisessä taantuman yli on se, että niitä aukkoja, jotka ovat yrittäjän sosiaaliturvassa, on paikattava. Parasta aikaa eduskunnassa on käsittelyssä esitys, jolla parannetaan yrittäjien perheenjäsenten oikeutta työttömyysturvaan, mikä auttaa niitä yrityksiä, joka taantuman myötä ei voi enää työllistää kaikkia yritystoimintaan osallistuneita perheenjäseniä. Tämä on vain yksi asia, mutta askel oikeaan suuntaan. Tänä päivänä myös yrittäjällä on oltava kohtuullinen sosiaaliturva, jotta palkkatyöstä uskaltaa lähteä yrittäjäksi.
Taantuma tekee ison loven Suomen julkiseen talouteen, joka on jo kuntatasolla huomattu. Kun 14 vuoden kasvujakson aikana edellisestä lamasta tähän päivään valtion velkaa lyhennettiin 10 miljardia, niin sama määrä on jo tänä vuonna otettu uutta velkaa. Ensi vuonna otetaan 13 miljardia lisää. Kaiken lisäksi huoltosuhde heikkenee väestön ikärakenteen vuoksi nopeasti, kun vuosittain eläkkeelle jääviä on 15-20000 työmarkkinoille tulijoita enemmän.
Suomen näkymät ovat siten hyvin haasteelliset. Korkean elintason ja laadukkaiden palvelujen ylläpitäminen ei tule olemaan helppoa. Viime kädessä kyse on kuitenkin asenteesta, erityisesti nuorten asenteista. Oli huolestuttavaa kuulla, että 41 % työttömistä nuorista ei kyselytutkimuksen mukaan pitänyt työttömyyttä ongelmana, kun toimeentulo on turvattu. Olen varma, että tässä salissa ei ole ketään, joka ei ymmärrä työn ja toimeentulon yhteyttä, mutta näistäkin perusasioita on nuorten opetuksessa muistutettava.
Suomi selviytyy, jos me onnistumme siirtämään sukupolvilta toisille tahdon tehdä työtä yrittäjien asenteella. Tehdään sitä työtä sitten yrittäjänä, ammatinharjoittajana tai palkansaajana. Suomen elinvoima on pienissä yrityksissä, jotka kykenevät nopeasti sopeutumaan muuttuneisiin markkinatilanteisiin. Niihin yrityksiin syntyvät myös tulevaisuuden työpaikat.
Parasta aikaa käydään monilla aloilla työehtosopimusneuvotteluja. Teknologiateollisuuden ja metalliliiton sopimus ei näytä kelpaavan niille aloille, jolla juuri nyt näyttää olevan hieman enemmän palkanmaksuvaraa. Nyt jos koskaan on kuitenkin maltin aika ja ennen kaikkea tarvitaan paikallista sopimista, jossa huomioidaan ala -ja yrityskohtainen tilanne.
Arvoisat kuulijat,
Kun pääsee sastamalalaisena puhumaan huittislaisten juhlassa, niin en malta olla sanomatta muutemaa sanaa myös kuntiemme yhteistyöstä. Tässä samassa salissa käynnistettiin 2000-luvun alussa Vammalan ja Huittisten kaksoiskaupunki-hanke. Sen hankkeen tavoitteena ei ollut kuntaliitos, mutta yhdistää tämän luontaisesti yhteensopivan alueen elinkeinojen kehittäminen ja turvata kuntiemme alueella olevat valtion- ja maakuntatason palvelut.
Tarkoituksena oli luoda yksi merkittävä ja elinvoimainen keskus Tampereen ja Porin välille. Se on edelleen hyvä idea ja on jälkipolvien arvioitava asia, kuinka paljon me olemme menettäneet sen vuoksi, että maakuntaraja, lääninraja tai jokin muu epäolennainen seikka on estänyt luontaisen yhteistyön alueella, jossa monet yritykset ovat jo vuosia pitäneet yhtenä markkina-alueena.
Valitettavasti kaksoiskaupunkihanke eteni varsin hitaasti aivan viime aikoihin asti. Ensimmäinen merkittävä konkreettinen yhteistyö oli ammatillisen koulutuksen kuntayhtymien yhdistäminen tämän vuoden alussa. Toivottavasti se saa jatkoa jätevedenpuhdistamoratkaisussa. Samoin toivon, että Huittinen vielä kerran harkitsisi myös suuntautumistaan terveydenhoito-asiassa.
Sastamalalle puolestaan on hyvin tärkeää se, että korkeakoulutasoista kaupallista koulutusta on tarjolla tässä talossa jatkossakin. Lisäksi yhteinen etumme on kehittää Huittisten ja Vammalan välistä tieosuutta, jolla on huomattava työssäkäynti- ja asiointiliikenne. Paasikivi totesi aikoinaan, että ystävät kannattaa hakea läheltä ja viholliset kaukaa, sitä oppia kannattaa näilläkin seuduilla noudattaa.
Hyvät yrittäjät,
Suomen talouden kasvu on pitkälti perustunut yrittäjyyteen koko yhdistyksenne toimintahistorian ajan ja jatkossa se tulee perustumaan vieläkin enemmän, kun pienten yritysten rooli erityisesti työllistäjänä korostuu suhteessa isoihin pörssiyhtiöihin. Näillä sanoilla haluan onnitella 80-vuotista Huittisten yrittäjäyhdistystä ja kaikkia sen jäseniä. Haluan myös toivottaa onnea, menestystä ja jaksamista jokapäiväiseen työhönne!
Aihe: Uutisia
Aamulehti 28.11.2009: Alueellistetaan töitä, ei siirretä ihmisiä
29.11.2009
HALLINTO. Eduskunnan tarkastusvaliokunta toi äskettäin esille kriittisen näkemyksensä alueellistamiseen. Kokonaisten virastojen alueellistaminen lisää siirtymävaiheessa kustannuksia ja haittaa asioiden sujuvuutta, ei merkittävästi auta maan heikommin kehittyviä alueita ja laskee henkilökunnan motivaatiota.
Alueellistaminen on jo aiemmin saanut osakseen vahvaa kritiikkiä valtion virastojen henkilöstöltä. On ymmärrettävää, että muuttaminen työn perässä toiselle puolelle maata on vaikeaa perhesuhteiden ja muiden siteiden takia.
Useimmiten alueellistamisessa käy niin, että vain 10-30 prosenttia henkilökunnasta siirtyy viraston mukana. Pääosa henkilökunnasta hakeutuu muihin tehtäviin ja uusia henkilöitä palkataan sijoituspaikkakunnalle, mikä voi tilapäisesti aiheuttaa osaamisvajeen. Tästä aiheutuu siirtymävaiheeseen ylimääräisiä kustannuksia.
Alueellistamista on perusteltu sillä, että sillä vahvistetaan maan heikoimpia alueita. Tämäkään ei toteudu, sillä vain seitsemän prosenttia alueellistamisista on suunnattu maakuntakeskusten ulkopuolelle.
Tämä näkyy Pirkanmaallakin, jossa yhtään alueellistamista ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta saatu Tampereen ulkopuolelle.
Tamperekin on alueellistamisessa heikoilla, koska Tampereen seutu on maan nopeimmin kasvavia alueita ja alueellistamiset on pääosin suunnattu Tamperetta pienempiin maakuntakeskuksiin.
Työntekijöiden suosikkilistalla Tampere on sen sijaan korkealla ja meidän mahdollisuutemme paranevatkin huomattavasti, kun ryhdytään alueellistamaan työtä virastojen sijasta.
Kun täällä olevat valtion hallinnon viranomaiset saavat lisää valtakunnallista vastuuta omalta alaltaan, niin tekijöitä löytyy, koska Tampereen seudulle halutaan muuttaa.
Tähän asti toteutetut alueellistamiset eivät siis ole kohdistuneet väestöään menettäviin kuntiin, vaan maakuntien ykköskaupunkeihin, jotka kuitenkin lähes koko maassa kasvattavat väestöään muutenkin.
Toki lisäkasvun tarve on suurempi Kuopiossa tai Hämeenlinnassa kuin Helsingissä, mutta on turha kuvitella, että alueellistamisella ajettaisiin maaseudun asiaa. Sitä varten on oltava toisenlaiset keinot.
Hyviäkin esimerkkejä alueellistamisesta löytyy. Esimerkiksi poliisikoulutuksen keskittäminen kokonaan Tampereelle ei itse asiassa edes ole alueellistamista, vaan koulutuksen järkeistämistä.
Siitä ajattelusta on päästävä eroon, että jos maassa on jotakin asiaa hoitamassa vain yksi valtion virasto tai laitos, niin sen ei välttämättä tarvitse sijaita pääkaupunkiseudulla. Sen vuoksi erityisesti uusia laitoksia ja virastoja pitää jatkossakin sijoittaa maakuntiin pääkaupunkiseudun sijasta, koska silloin aluueellistaminen voidaan toteuttaa tehokkaammin ja inhimillisemmin.
Alueellistamista voidaan toteuttaa järkevästi myös alueellistamalla työtä, kuten Kela on tehnyt. Sähköisesti työtä voidaan siirtää maan eri osiin ilman, että työntekijän pitää muuttaa mihinkään.
Tämä alueellistaminen tukee erityisesti väestöään menettäviä pieniä kaupunkeja, koska siellä on palvelutarpeen vähenemisen myötä ilman työnsiirtoja paineita supistaa toimintoja.
Uskon alueellistamisessa järjen voittavan ja veikkaan Lääkelaitoksen jäävän viimeiseksi suureksi siirroksi.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Vastuullista maahanmuuttoa tarvitaan
27.11.2009
*** Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikka
Suomi kansainvälistyy ja maahanmuuttajien määrä kasvaa. Tämä kehitys on luonnollinen monestakin syystä. Ylipäätään ihmiset muuttuvat aikaisempaa enemmän ulkomaille. Toisiin maihin lähdetään elämänkumppanin tai työn perässä. Niin lähdettiin aikoinaan Suomestakin. Muuttoaallot viime vuosisadan alussa Amerikkaan ja suurten ikäpolvien nuoruudessa Ruotsiin olivat hyvin mittavia. Siksi suomalaiset muodostavat yhä Ruotsissa merkittävimmän vähemmistöryhmän, vaikka muuttoliikettä ei ole ollutkaan enää vuosiin.
Suomessa asuu tällä hetkellä n. 140 000 ulkomailla syntynyttä henkilöä. Heistä suurin osa on tullut maahan henkilökohtaisilla syillä. Taustalla on joko perhesyyt, työ tai opiskelu. Lisäksi joukossa on pakolaisena tulleita. Heidän määränsä on kuitenkin kiintiöity n. 700 henkeen vuosittain. Maahanmuuttopolitiikan ongelmat eivät juurikaan liity edellisiin ryhmiin, vaan turvapaikanhakijoiden määrän hallitsemattomaan kasvuun.
Turvapaikanhakijoiden määrä on vuodesta 2006 triplaantunut, mikä on johtanut siihen, että meidän järjestelmämme eivät ole pysyneet perässä. Käsittelyprosessit ovat pidentyneet, vastaanottokeskukset ruuhkaantuneet ja myös oleskeluluvan saaneiden siirtymisessä kuntiin on suuria ongelmia.
Suurin virhe maahanmuuttopolitiikassa on ollut se, että ei ole reakoitu riittävän nopeasti toteutuneisiin muutoksiin. Poliisin ja maahanmuuttoviraston resursseja on toki lisätty, mutta ei riittävän nopeasti. Lainsäädännöstä olisi pitänyt pikaisesti poistaa perheenyhdistämiseen, iänmääritykseen ja toimeentulotuen tasoon liittyvät vetovoimatekijät. Osa näistä on nyt lakiesityksenä eduskunnassa ja osa on vieläkin valmistelussa. Lopultakin tehdään oikeita asioita, mutta liian myöhään.
Kansainvälisen suojelun ja yleisen ihmisoikeuskäsityksen mukaan turvapaikka on myönnettävä henkilölle, jolla on siihen perusteet. Valtaosassa tapauksista ei ole perusteita olemassa ja näiden perusteettomien hakijoiden hakemukset viivästyttävät myös todellista apua tarvitsevien asian ratkaisua. On siis välttämätöntä saada perusteettomien hakemusten määrä vähenemään.
Hyvä esimerkki tapauksesta, jossa olisi pitänyt nopeammin reakoida, on bulgarian romanien tulo Suomeen. Jos säännöksiä olisi muutettu heti niin, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut EU-kansalainen ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, niin olisi poistunut syy tulla maahan.
Nopeammalla reakoinnilla muuttuviin tilanteisiin turvapaikkapolitiikassa voidaan säästää huomattavasti veronmaksajien rahaa. Se on tärkeä syy nopeaan reakointiin, mutta ei ainoa, eikä edes tärkein. Tärkein asia on se, että jos maahanmuuttopolitiikka ei ole kansalaisten silmissä uskottavaa, se vaikeuttaa asenteisiin kaikkia Suomessa asuvia maahanmuuttajia kohtaan. Tämä olisi hyvin valitettavaa, koska valtaosa maahanmuuttajista on yhdessä kantasuomalaisten kanssa rakentamassa tätä maata eteenpäin.
Ohessa raportti (julkaistu 23.11.2009) kokonaisuudessaan pdf-muodossa (iso tiedosto!): kok-maahanmuuttoraportti-09.pdf
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Tiedote: Kokoomuksen eduskuntaryhmä julkaisi raportin maahanmuutosta
23.11.2009
*** Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikka
“Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen” -raportti keskittyy erityisesti esittelemään toimivia ratkaisuja ja hyviä käytäntöjä, joiden avulla maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan voidaan tehostaa. “Maahanmuuttopolitiikkamme onnistumisen kannalta keskeistä on se, kuinka hyvin pystymme kotouttamaan Suomesta oleskeluluvan saaneet pakolaiset ja turvapaikanhakijat”, toteaa raporttia valmistelleen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen.
Maahanmuuttokysymykset ovat nousseet vahvasti niin politiikan kuin julkisen keskustelun ytimeen. Satosen mukaan keskustelua on pystyttävä käymään kiihkottomasti. “Myös ongelmakohtia on tuotava esiin”, hän muistuttaa. Satonen on huolissaan siitä, että suomalaisessa turvapaikkapolitiikassa on vieläkin vetotekijöitä, jotka houkuttelevat turvapaikanhakijoita Suomeen jopa muista Pohjoismaista. Esimerkiksi pitkät turvapaikkahakemusten käsittelyajat ja käsittelyn aikana maksettavan toimeentulotuen korkea taso tulee ottaa lähempään tarkasteluun. “Vetotekijöitä poistamalla voimme karsia perusteettomien hakijoiden määrää, jotta resursseja vapautuu suojelua aidosti tarvitsevien turvapaikkaprosessin ja kotoutumisen tehostamiseen”, kansanedustaja kiteyttää.
Satosen mukaan on selvää, että maahanmuuttajien määrän lisääntyessä ja väestön monimuotoistuessa myös ympäröivä yhteiskunta muuttuu. Hän kuitenkin tähdentää, että mitkään uskonnolliset tai kulttuuriset syyt eivät oikeuta rikkomaan suomalaista lainsäädäntöä. “Kaikkien Suomessa asuvien on noudatettava Suomen lakia ja kunnioitettava suomalaista ihmisoikeusnäkemystä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa”, kansanedustaja tiivistää. Myös kouluissa maahanmuuttajanuoria ja suomalaisia nuoria on koskettava samat säännöt.
Satosen mukaan turvapaikkapolitiikkamme toimivuutta on seurattava jatkuvasti ja muutostarpeisiin on pystyttävä reagoimaan joustavasti ja nopeasti. “Ulkomaalaislakiin tehdyt muutokset ovat ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Nyt on seurattava, ovatko siinä esitetyt toimet riittäviä turvapaikkapolitiikkamme ongelmakohtien ratkaisemiseksi”, edustaja toteaa. “Lainsäädännön, turvapaikkaprosessin kehittämisen ja resursoinnin tulee lähteä kansainvälistä suojelua aidosti tarvitsevan ihmisryhmän tarpeista. Vastaavasti kenenkään ei tulisi saada oleskelulupaa pelkästään sillä perusteella, että hakemusta ei ole ehditty käsitellä asetetussa määräajassa”, Satonen kiteyttää.
Ohessa raportti (julkaistu 23.11.2009) kokonaisuudessaan pdf-muodossa (iso tiedosto!): kok-maahanmuuttoraportti-09.pdf
Aihe: Blogi
Alueellistaminen uuteen harkintaan
19.11.2009
Eduskunnan tarkastusvaliokunta toi tällä viikolla esille kriittisen näkemyksensä alueellistamiseen. Alueellistaminen lisää kustannuksia tuntuvasti virastojen siirtymävaiheessa ja haittaa asioiden sujuvuutta, ei auta maan heikommin kehittyviä alueita ja laskee henkilökunnan motivaatiota.
Alueellistaminen on jo aiemmin saanut osakseen vahvaa kritiikkiä valtion virastojen henkilöstöltä. On ymmärrettävää, että muuttaminen työn perässä toiselle puolelle maata on vaikeaa perhesuhteiden ja muiden siteiden takia. Useimmiten alueellistamisessa käy niin, että pääosa henkilökunnasta hakeutuu muihin tehtäviin ja uusia henkilöitä palkataan sijoituspaikkakunnalle. Tästä aiheutuu siirtymävaiheeseen ylimääräisiä kustannuksia.
Alueellistamista on perusteltu sillä, että sillä vahvistetaan maan heikoimpia alueita. Tämäkään ei toteudu, sillä vain 7 % alueellistamisista on suunnattu maakuntakeskusten ulkopuolelle. Alueellistamiset eivät siten kohdistu väestöään menettäviin kuntiin, vaan maakuntien ykköskaupunkeihin, jotka kuitenkin lähes koko maassa kasvattavat väestöään muutenkin.
Toki lisäkasvun tarve on suurempi Kuopiossa, kuin Helsingissä, mutta on turha kuvitella, että alueellistamisella ajettaisiin maaseudun asiaa. Sitä varten on oltava toisenlaiset keinot.
Hyviäkin esimerkkejä alueellistamisesta löytyy. Esimerkiksi poliisikoulutuksen keskittäminen kokonaan Tampereelle ei itse asiassa edes ole alueellistamista, vaan koulutuksen järkeistämistä. Siitä ajattelusta on päästävä eroon, että jos maassa on jotakin asiaa hoitamassa vain yksi valtion virasto tai laitos, niin sen ei välttämättä tarvitse sijaita pääkaupunkiseudulla. Sen vuoksi erityisesti uusia laitoksia ja virastoja pitää sijoittaa maakuntiin.
Alueellistamista voidaan toteuttaa järkevästi myös alueellistamalla työtä, kuten KELA on tehnyt. Sähköisesti työtä voidaan siirtää maan eri osiin ilman, että työntekijän pitää muuttaa mihinkään. Tämä alueellistaminen tukee erityisesti väestöään menettäviä alueita, koska siellä on palvelutarpeen vähenemisen myötä ilman työnsiirtoja paineita supistaa toimintoja.
Uskon alueellistamisessa järjen voittavan ja veikkaan lääkelaitoksen jäävän viimeiseksi suureksi siirroksi. Sen sijaan käyttämällä pehmeämpiä keinoja, kuten etätyötä ja työn siirtämistä sähköisesti, alueellistamalla uusia virastoja ja toimintoja, sekä keskittämällä lisää toimintoja Helsingin ulkopuolella sijaitseviin yksiköihin saavutetaan parempia tuloksia ja parannetaan valtion työntekijöiden työolosuhteita.
Aihe: Blogi
Ilmasto- ja energiapolitiikassa pallo hukassa
11.11.2009
Ilmasto- ja energiapolitiikassa on ollut todella erikoinen viikko. Viikko alkoi MOT:in ohjelmalla, jossa ilmastomuutoksen kriittisesti suhtautuvat tiedemiehet todistelivat koko ilmastomuutoksen perustuvan vääriin tai jopa vääristettyihin tutkimustuloksiin. MOT:in haastattelemien tiedemiesten näkemykset erosivat olennaisilta osiltaan valtavirtauksen näkökulmista. Valtavirran mukaan ollaan menossa sitoutumaan erittäin kallisiin ja jokaisen kansalaisen kukkarossa tuntuviin päästövähennyksiin.
Huomio kiinnittyy nyt Kööpenhaminaan. Maallikkona on mahdoton tietää kuka tiedemies on oikeassa, mutta sen pitäisi jokaisen ymmärtää, että Suomi ja EU eivät saa mennään suostumaan sellaisin päästörajoituksiin, joka ohjaa teollisuuden siirtymään muualle. Ilmastontilaa ei ainakaan sillä paranneta, että ympäristöystävällisesti toteutettua teollisuutta siirretään sellaisiin maihin, jossa päästörajoitukset ovat selvästi lievemmät. Tällaiseen järjettömyyteen emme saa mennä.
TEM:in arviot sähköntarpeesta poikkeavat lähes yhtä paljon suomalaisen teollisuuden näkemyksistä, kuin ilmastonmuutoskriitikkojen näkemykset poikkeavat valtavirrasta. TEM:in arvioi, että sähkönkulutus Suomessa vasta v.2030 on v.2007 tasolla. TEM:in arvio energiantarpeesta on myös puolta pienempi kuin energiateollisuuden.
Ilmeisesti TEM:issä ei enää uskota energiaintensiivisen teollisuuden mahdollisuuksiin Suomessa. Samassa yhteydessä tekisi mieli kuulla TEM:in näkemys työllisten määrästä ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan kestävyydestä. Molemmat nimittäin ovat riippuvaisia vientiteollisuuden menestyksestä.
Keskustassa innokkaimmat bioenergian kannattajat ovat jo päätyneet vastustamaan lisäydinvoiman rakentamista kokonaan viitaten TEM:in laskelmiin. Unelmissa on mukava elää, mutta päätöksiä pitäisi tehdä realiteettien pohjalta. Jos ydinvoimasta luovutaan tai tehdään vain yksi voimala, niin samalla rajataan teollisuuden kapasiteettia ja otetaan riski ajautumisesta energian tuontiriippuvuuteen. Napanuora itäenergiaan ei niillä päätöksillä katkea.
Epämääräiset arviot sähkönkulutuksesta saavat osaltaan kysymään, että miten näillä tiedoilla voidaan päättää tarvittavien ydinvoimaloiden määrästä. Olisiko niin, että eduskunnan ei pitäisikään päättää määrästä lainkaan. Annetaan luvat kaikille niin, jotka täyttävät kriteerit. Niin se on muidenkin voimaloiden kohdalla. Ei jokaista biovoimalaakaan päätetä erikseen. Markkinoilla toimijat osaavat kyllä päättää millä tavalla ja kuinka paljon sähköä kannattaa tuottaa.
Aihe: Blogi
Työväenaatetta punavihreään unelmahöttöön
5.11.2009
Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto on aiheellisesti muistutellut demareita työväen asian muistamisesta. Puolueen kanta teollisuuden toimintaedellytysten kannalta aivan avainasiaan eli ydinvoiman rakentamiseen on oraittein päällä. Monet demarit puhuvat nippa nappa yhdestä ydinvoimalasta, toiset ovat kokonaan vastaan.
Metalliliiton mielestä ydinvoimaloiden määrästä ei pitäisi ollenkaan politiikkojen päättää, vaan ainoastaan huolehtia siitä, että suomalaisella teollisuudella on kilpailukykyedellytykset.
He ovat aivan oikeassa. Siksi lupa pitääkin myöntää kaikille, jotka täyttävät kriteerit. Markkinat säätelevät jälkikäteen sen montako rakennetaan. Jos rakentaminen rajoitetaan yhteen, niin silloin rajataan jo etukäteen teollisuuden kapasiteettia. Rautakourat ovat aiheesta huolissaan.
Työelämä-ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajan roolissa olen huomannut, että entistä useammin Kokoomus ja Kokoomus ja SAKlainen ay-liike löytävät toisensa. Meitä yhdistää se ajatusmaailma, että hyvinvointi on ensin rakennettava ja vasta sitten jaettava. Tätä itsestään selvyyttä punavihreän arvomaailman on vaikea ymmärtää.
Toivotan onnea Aallon ja metalliliiton pyrkimyksille muuttaa demareita sisältäpäin. Selvää tukea suomalaisen työn puolustamiseksi kaivataan myös parlamentin vasemmalta laidalta. Hyvinvointia ei rakenneta tyhjänpäiväisillä unelmilla, vaan todellisella suomalaisella työllä.
Aihe: Blogi