syyskuu 2009
Pitkiä listoja ei tarvita
25.9.2009
Vaalirahakohun keskelläkin pitäisi säilyttää maalaisjärki. Järjestelmässä on kiistatta ollut puutteita ja uskottavuuden säilyttämiseksi läpinäkyvyyden toteutuminen tulevissa vaaleissa on varmistettava. Ratkaisuksi ei ole kuitenkaan viisasta esittää keinoja, jotka jo lähtökohtaisesti johtavat suuriin ongelmiin.
RAY:n entisen puheenjohtajan Jukka Vihriälän esitys pitkistä listoista on suorastaan surkuhupaisa. Sekö palauttaisi luottamuksen politiikkaan, että katkaistaisiin äänestäjän ja kansanedustajan välinen suhde. Pitkissä listoissa edustaja ei valituksi tullakseen tarvitse kansan tukea, vaan ainoastaan oman poliittisen järjestönsä aktiivien tuen.
Pitkiä listoja puolustetaan usein sillä, että vastaava järjestelmä toimii Ruotsissa. Niin toimii, mutta millä tavalla. Ruotsissa monet äänestäjät eivät edes tiedä ketä ovat äänestäneet, koska äänestävät vain puoluetta, eivät henkilöä. Äänestäjä, joka ei edes tiedä ketä on äänestänyt, tuskin ottaa yhteyttä valitsemaansa kansanedustajaan. Vastaavasti kansanedustajien motiivi kiertää kenttää ja kuunnella äänestäjiä pienenee olennaisesti, kun oma paikka ei ole kiinni siitä miten äänestäjiensä asioita ajaa. Pitkissä listoissa äänestäjän ja kansanedustajan välinen suhde katkeaa ja se johtaa demokratian kriisiin.
Pitkien listojen järjestelmässä myös kansanedustajan rooli on toinen. Kun mandaatti on saatu puolueelta, niin myös parlamentissa äänestetään puolueen tahdon mukaan. Jos näin ei toimi, niin putoaa seuraavissa vaaleissa puolueen listalta. Suomessa taas puolueiden ei ole varaa pudottaa listalta hyvin ääniä keräävää edustajaa, vaikka yksittäisessä asiassa olisikin puolueen linjan kanssa eri mieltä.
Toki molemmissa järjestelmissä hallituspuolueen kansanedustajat lähtökohtaisesti kannattavat hallituksen esityksiä ja pyrkivät vaikuttamaan niihin jo etukäteen. Niin pitääkin olla, jotta demokraattinen koneisto toimii. Siitä huolimatta on merkittävä ero siinä, että lopullinen päätös ja vastuu jäävät suomalaisessa järjestelmässä aina yksittäiselle edustajalle, kun se listavaalijärjestelmässä jää puolueelle. Sellaiseen puoluedemokratiaan ei pidä mennä.
Aihe: Blogi
Aamulehti 24.9.2009: Risikon palvelumalli sopii Pirkanmaalle
25.9.2009
Aamulehti 24.09.2009, Mielipide, LUKIJAMIELIPIDE, sivu 18
Risikon palvelumalli sopii Pirkanmaalle
1. Paras-hankkeen tavoitteeksi asetettiin 2005 kuntapalveluiden ja kuntajaotuksen muutoksien sekä kuntarajat ylittävän yhteistyön tarkastelu.
2. Uudistusten tavoitteena on kehittää palveluiden tuotantotapoja, uudistaa rahoitusjärjestelmiä, tarkistaa valtion ja kuntien välistä tehtävien jakoa sekä parantaa tuottavuutta ja hillitä menojen kasvua.
3. Paras-hanke ei ole kuitenkaan saavuttanut sille annettuja tavoitteita eli laadukkaiden palveluiden varmistamista asukkaille.
Uudistuksen puitelain mukaan kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta tai siihen kiinteästi liittyvistä tehtävistä, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta.
Paras-hankkeen seurauksena Pirkanmaalla on tämän vuoden alusta 24 kuntaa ja kymmenen yhteistoiminta-aluetta. Nämä alueet ovat yhden tai useamman kunnan muodostamia perusterveydenhuollon palveluita tuottavia kuntayhtymiä tai isäntäkuntamalliin perustuvia kuntien yhteenliittymiä.
Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) tehtävänä puolestaan on tuottaa terveydenhuollon palveluja sekä luoda edellytyksiä tätä tukevalle tieteelliselle tutkimukselle ja koulutukselle. Kuntien kanssa tehdyt palvelusopimukset määrittelevät tuotettavien palveluiden määrän ja valikoiman. Lisäksi yliopistollinen sairaala tuottaa palveluja erityisvastuualueensa sairaanhoitopiireille.
Valtakunnallisesti Paras-hanke ei ole saavuttanut sille annettuja tavoitteita eli laadukkaiden palveluiden varmistamista asukkaille. Sen sijaan se on luonut uusia hallintorakenteita, joiden myötä päätöksenteko on luisunut joissakin tapauksissa kauemmaksi peruskunnista.
Osittain tästä syystä peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) esitti elokuun lopussa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen uutta mallia, joka mullistaisi melkoisesti nykyistä käytäntöä.
Risikon lähtökohtana on, että nykyiset sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet eivät riitä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Tarvitaan nykyistä selkeämpiä ja vahvempia rakenteita, koska esimerkiksi nykyinen perus- ja erikoissairaanhoidon rajanveto aiheuttaa sekä toiminnallisia että taloudellisia ongelmia ja sitä voidaan pitää myös keinotekoisena.
Ministeri Risikko lakkauttaisi nykyiset sairaanhoitopiirit ja rakentaisi 40-60 kokonaan uutta sosiaali- ja terveysaluetta. Ne olisivat riittävän vahvoja sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Kukin alue järjestäisi sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut ja valtaosan erityispalveluistakin. Nykyiset aluesairaalat kuuluisivat sosiaali- ja terveydenhuoltoalueisiin ja tuottaisivat peruserikoissairaanhoidon palveluita omalle alueelleen.
Maa jakautuisi edelleen viiteen yliopistosairaalajohtoiseen erityisvastuualueeseen, jotka olisivat kuntayhtymiä. Nämä erva-alueet vastaisivat, kuten tähänkin asti, vaativasta erikoissairaanhoidosta, kuten elinsiirroista, keskoshoidosta, vaativasta syövän hoidosta ja palovammojen hoidosta, monivammahoidosta sekä uudessa mallissa joistakin sosiaalihuollon erityispalveluista, kuten vaativasta päihdehuollosta. Nykyiset keskussairaalat tuottaisivat alueelleen erikoissairaanhoidon palveluita sopimuksen mukaan.
Risikon esittämä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismalli soveltuu Pirkanmaalle. Pirkanmaalla on tällä hetkellä kymmenen terveydenhuollon yhteistoiminta-aluetta. Meillä on yliopistollinen sairaala sekä kaksi aluesairaalaa (Vammala ja Valkeakoski) sekä Mäntän terveydenhuoltoalue.
Pirkanmaalla Vammalan ja Valkeakosken aluesairaalat tuottaisivat kukin omalle sosiaali- ja terveydenhuoltoalueelleen peruserikoissairaanhoidon palvelut. Mänttä-Vilppulassa toimii jo Risikon esityksen mukainen terveydenhuoltoalue, jossa perusterveydenhuolto ja peruserikoissairaanhoito toimivat samassa terveydenhuoltoalueessa. Siihen kuuluu myös Ruovesi.
Tampere on yksin riittävän suuri muodostamaan oman alueensa Hatanpää keskuksenaan. Yliopistosairaala Tays voisi nykyistä kiinteämmässä yhteistyössä Hatanpään sairaalan kanssa vastata Tampereen erikoissairaanhoidosta sekä erityisvastuualueen vaativasta erikoissairaanhoidosta ns. miljoonapiirin alueella.
Suurimman haasteen tuo sosiaalipalveluiden liittäminen osaksi uusia alueita. Joskin Pirkanmaan kunnista moni on jo yhdistänyt sosiaali- ja terveydenhuoltonsa.
Ministeri Risikon esittämä malli toki tarvitsee vielä säätämistä ja sen soveltaminen koko maahan ei onnistune yhtä helposti kuin Pirkanmaalla. Se sisältää kuitenkin hyvän ratkaisuyrityksen terveydenhuoltomme keskeisimpiin haasteisiin erikoistason hoidon paremmasta järjestämisestä sekä perusterveydenhuollon järjestelmän vahvistamisesta alueelliselta pohjalta.
Tällöin kroonisten kansansairauksiemme hoitoon pystytään rakentamaan saumattomat hoitoketjut ehkäisevästä työstä aina erityistason erikoissairaanhoitoon ja sen nykyistä vahvempaan keskittämiseen asti.
Tulevaisuuden haasteet vaativat uutta näkemystä ja rohkeutta tarttua toimeen.
Me olemme siihen valmiit.
Arto Satonen
kuntayhtymän valtuuston puheenjohtaja (kok), Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
Pauli Ruoholahti
kuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja (sd), Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Raamatun vertauksia
18.9.2009
Eduskunnan budjettikeskustelussa käytettiin argumentoinnissa apuna jo Raamatun lauseitakin. Minulle Raamatun vertauksista mieleen tuli tarina seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta. Kuten vanha testamentti opettaa lihavina vuosina oli pistettävä ruokaa talteen, jotta selvittiin laihojen vuosien yli.
Valitettavasti nykyajan kiireisessä ja “kaikki mulle heti” -yhteiskunnassa ei jakseta enää säästää vastaavalla tavalla. Ei edes valtion tasolla. Valtiolla oli edellisestä lamasta tämän vuotiseen alamäkeen 15 kasvun vuotta. Niinä aikoina valtion velkaa saatiin lyhennettyä 10 miljardia euroa. Vastaava summa on otettu velkaa jo tänä vuonna ja ensi vuonna otetaan 13 miljardia lisää ja velkaa tarvitaan myös seuraavana vuonna.
Jos velan takaisinmaksu olisi yhtä nopeaa kuin se on ollut viimeisinä lihavina vuosina, niin sen pelkästään vuoden 2010 velkaantumisen takaisinmaksu kestäisi 20 vuotta!
Lisäksi työikäisen väestön määrä vähenee 250 000 henkellä samaisen 20 vuoden aikana eli siis maksajiakin on vähemmän. Velan takaisinmaksu tuskin onnistuu, joten me nykyinen sukupolvi lainaamme tulevilta. Tulevien onkin sitten jo säästettävä, koska lainaaminen muuttuu vaikeammaksi.
Rohkeita, taitavia ja ikäviäkin ratkaisuja on tehtävä, jotta Suomi ylipäätään säilyy hyvinvointiyhteiskuntana taantuman jälkeen.
Nämä valtiontalouden realiteetit eivät saaneet vasemmisto-oppositiolta mitään ymmärrystä, vaan budjettipuheissa vaadittiin vain lisää elvytystä ja lisää rahaa palveluihin. Mielenkiintoisinta oli, että esimerkiksi kuntien talousahdinkoa ei ymmärretty lainkaan.
Kun kuntien tulot pitkälti perustuvat verotuloihin luulisi olevan luonnollista, että verotulojen ehtyessä kunnankin on tinkittävä menoistaan. Jos kuntien yrityksillä menee huonosti ja työntekijöitä lomautetaan tai irtisanotaan, niin sekä yritykset, että työntekijät maksavat vähemmän veroja. Se ei voi olla näkymättä palveluissa.
Kuntien palvelut on aina rahoitettu kunnan yritysten ja yrityksissä töissä olevien yrittäjien ja työntekijöiden maksamilla veroilla. Palvelut on aina mitoitettu maksukyvyn mukaan. Niin on ollut, niin on nyt ja niin tulee aina olemaan. Missään ei ole mitään ylimääräistä rahastoa, josta sitten vaan otetaan, kun kirstunpohja on tyhjä.
Aihe: Blogi
Juhlapuhe ILO:n 90-vuotisjuhlissa
15.9.2009
Arvoisa tasavallan presidentti, hyvät kuulijat!
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n perussääntö edellyttää, että yleiskokouksen hyväksymät yleissopimukset ja suositukset saatetaan toimivaltaisen valtioelimen käsiteltäviksi määräajassa niiden hyväksymisestä. Eduskunnassa ILO:n yleissopimuksista ja suosituksista laaditut hallituksen esitykset käsitellään ensin eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ja esitellään sitten valiokunnan mietinnön pohjalta täysistunnon hyväksyttäviksi.
Valiokunta käsittelee yleensä vuosittain yhtä tai kahta edellisessä työkonferenssissa hyväksyttyä sopimusta tai suositusta. Sopimusten merkitys on erityisen suuri kehittyvien maiden työolojen parantamisessa. Usein niissä on kui-tenkin sellaisiakin säännöksiä, jotka merkitsevät muutoksia meidänkin lainsäädäntöömme. Kun monet työelämäänkin vaikuttavat normit tulevat meille nykyisin EU:sta, olisi tärkeää, että säännöksiä EU:ssa valmisteltaessa ILO:n sopimukset tunnettaisiin ja otettaisiin huomioon nykyistä paremmin.
Valiokunta arvostaa suuresti ILO:n työtä. Valiokunta pitää ILO:n kolmikantaista työskentelytapaa ja laajaa edustuspohjaa tärkeänä. Valiokunnan arvostusta ILO:n työtä kohtaan kuvaa se, että valiokunnan delegaatio seuraa joka vuosi muutaman päivän ajan työkonferenssin työtä Genevessä. Näin valiokunnan jäsenet pääsevät kukin vuorollaan näkemään, miten päätöksenteko ILO:n yleiskokouksessa tapahtuu ja perehtymään sillä kertaa kokouksessa esillä oleviin asioihin.
Perinteisen normitoiminnan ohella ILO on viime vuosina enenevässä määrin kantanut huolta globalisaation hyötyjen epätasaisesta jakautumisesta ja pyrkinyt löytämään keinoja tilanteen parantamiseksi. Yksi hyvä keino on ’säällisen työn’ käsite, joka edellyttää, että kunnioitetaan työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia, edistetään työllisyyttä, sosiaalista suojelua ja työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua. ILO on tehnyt erittäin merkittävää työtä myös orja- ja lapsityövoiman käytön vähentämiseksi maailmassa. Arvokasta tukea päätöksenteolle antavat myös työllisyyttä ja työoloja koskevat tilastotiedot, joita ILO kokoaa kaikkialta maailmasta.
ILO:n työ on globalisaation myötä ja erityisesti globaalin taloudellisen kriisin myötä tullut erityisen tärkeäksi ja ajankohtaiseksi myös pitkälle kehittyneille maille, kuten Suomelle. Työvoiman käyttöä koskevien yleismaailmallisten pelisääntöjen ja minimiehtojen aikaansaaminen on välttämätöntä, jos halutaan estää kehnojen työolojen avulla tapahtuva epäreilu kilpailu ja turvata työpaikkojen säilyminen.
Valiokunta on mietinnöissään aina korostanut ILO:n toiminnan ja sopimusten merkitystä ja pitänyt tärkeänä, että Suomi ratifioi sopimukset mahdollisimman pian.
Valiokunnan ja eduskunnan puolesta haluan onnitella 90-vuotiasta ILO:a ja toivottaa menestystä sen tärkeälle työlle.
Aihe: Uutisia
Teollisuuden työpaikat tarvitsevat ydinvoimaa
14.9.2009
Keskustelu tulevasta ydinvoimapäätöksestä on mennyt erikoisille raiteille. Suurta ongelmaa on tehty siitä, jos meillä jonakin vuonna olisi ydinvoimasähköä hetkellisesti jopa muille myytäväksi asti. Nämä myyntiä pelkäävät eivät kuitenkaan näe mitään ongelmaa siinä, että parasta aikaa Venäjältä ostetaan ydinsähköä yhden voimalan verran. Eikö vientiongelman sijasta pitäisi keskustella tuontiongelmasta?
Parasta aikaa TEM:issä virkamiehet yrittävät laskea sähkönkulutuksen ennustetta 30 vuoden päähän. Olisi mielenkiintoista tavata se virkamies, joka pystyy ennustamaan oikein sähkönkulutuksen kehityksen kymmeniä vuosia eteenpäin.
Emmekö ole nyt vastaamassa markkinatalouden ongelmaan sääntelypolitiikan keinoin? Eikö yhteiskunnalle riitä se, että se vaatii kaikilta luvanhakijoilta tarvittavat selvitykset ja myöntää luvat niille, joiden hakemukset täyttävät kriteerit? Kolme lupaa ei merkitse kolmea ydinvoimalaa, vaan kannattavin hanke lähtee ensin liikkeelle.
Ydinvoimapäätöksessä ei ole kyse pienestä asiasta. Sinänsä hyvien, mutta kalliiden uusiutuvien energiamuotojen rinnalle tarvitaan selvästi edullisempaa päästötöntä energiaa. Kohtuuhintainen energia on teollisuudelle keskeinen kilpailutekijä, joka turvaa työllisyyttä.
Yksilötasolla teollisuuden työpaikkoja ei juuri voida korvata palveluilla, vaan teollisuuden merkittävä väheneminen johtaisi monien teollisuuden työntekijöiden päätymiseen pitkäaikaistyöttömiksi. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että metsäteollisuuden ja metalliteollisuuden volyymin pienenemistä korvaavat kaivosteollisuuden, ympäristöteknologian ja energian investoinnit.
Aihe: Blogi
Huumeiden kotikasvatus laitettava kuriin Pirkanmaalla
10.9.2009
Sastamalalainen kansanedustaja Arto Satonen (kok) on jättänyt kirjallisen kysymyksen ministeri Holmlundille, jossa hän vaatii huumeiden kotikasvatus laitettavaksi kuriin Pirkanmaalla.
Satonen perää erillistä huumetyöhön erikois-tunutta kenttävalvontaryhmää, joka keskittyisi valvomaan erityisesti kotikas-vatusta. Kotikasvatus uhkaa nopeasti levitä eri puolilla maakuntaa.
Kesän aikana eri puolilta Pirkanmaata on paljastunut useita huumausaineri-koksia. Esimerkiksi Rauman Meren Juhannuksessa 16 sastamalalaista nuorta kärysi huumausaineiden käytöstä ja keskikesällä Orivedeltä paljastui suurehko huumausaineiden kotiviljelmä.
Pirkanmaan poliisilaitoksessa huumerikosyksikön toiminta on keskittynyt Tam-pereelle, jossa onkin saatu aikaan merkittäviä tuloksia törkeämmän huumaus-ainerikollisuuden torjunnassa. Koska erillistä kenttävalvontaryhmää ei ole, niin huumerikosyksikkö ehtii suorittamaan vain kampanjaluonteisesti kenttä-valvontaa maakunnassa. Lisävalvonnan tarve on olemassa erityisesti maakun-nan reuna-alueilla.
Satonen kysyy ministeriltä: Aiotaanko Pirkanmaan poliisilaitokseen perustaa uudelleen huumetyöhön erikoistunut kenttävalvontaryhmä tai muilla tavoilla merkittävästi tehostaa kenttävalvontaa huumerikollisuuden leviämisen estä-miseksi Pirkanmaan maakunnassa?
Aihe: Uutisia
Kapinasta/kansalaissodasta toipuminen oli niin kova asia, että siitä ei kevysti leikkiä lasketa
4.9.2009
Viikon kovimman poliittisen puheenvuoron käytti SDP:n kansanedustaja Tuula Väätäinen, joka kehotti puolueen eduskuntaryhmän kokouksessa tovereita ryhtymään kapinaan ja kaiken huipuksi viittasi sadan vuoden takaisin tapahtumiin. [LINKKI: Suomen Kuvalehti: "Vääräleukainen demari kaipaa kapinaa"]
Ajan henkeä ehkä kuvaa se, että Väätäisen kapinapuheet jäivät julkisuudessa Audin Kiesin naispuheiden varjoon. Ne johtivatkin jo eroon. Sen sijaan Väätäisen kapinapuhe on saanut yllättävän vähän jälkipyykkiä, vaikka retoriikka oli täysin suhteetonta ja vertaus osoittaa todella heikkoa historian ymmärrystä.
Olen oppinut tuntemaan Tuula Väätäisen asiallisena ja asioihin paneutuvana poliitiikkona. Sen vuoksi hänen keskustelunavauksensa yllätti täysin. Jos Tuula on sitä mieltä, että nyt on aika ryhtyä kapinaan, niin hän vetää maton alta myös siltä vuosisataiselta työltä, jonka hänen oma puolueensa yhdessä muiden kanssa on tehnyt yhteiskunnallisen kehityksen ja työväestön etujen hyväksi kansalaissodasta tähän päivään.
Jos Väätäisen heitto oli tarkoitettu pitkän kokouspäivän alkukevennykseksi, niin silloinkaan sanavalinta ei ollut hyvin harkittu. Jokainen Suomen ja erityisesti työväenliikkeen historiaan paneutunut tietää, että kapina/kansalaissota ja siitä toipuminen oli niin kova asia, että siitä ei kevysti leikkiä lasketa.
Nyt jos koskaan Suomi elää niin suurta taloudellista murrosvaihetta, että kapinapuheiden sijaan tarvitaan laajaa yhteistyötä elinkeinoelämän, ay-liikkeen, hallituksen ja poliittisen opposition välillä.
Osa ay-liikkeestä on jo palkkaneuvotteluissa realismia ja yhteistyökykyä osoittanut, sen sijaan poliittisen opposition näytöt puuttuvat. Puheet tuntuvat vain tulevan hulvaattomimmiksi.
Aihe: Blogi