elokuu 2009
Aamulehti 25.8.2009 (vastine): Muutetaan vuorotteluvapaan ehtoja
27.8.2009
Kansanedustaja Jukka Gustafsson (sd) kritisoi kirjoituksessaan (Al 20.8.) tekemääni ehdotusta, jonka mukaan vuorotteluvapaan kesto riippuisi vuorotteluvapaan käyttötarkoituksesta.
Vuorotteluvapaajärjestelmä luotiin aikoinaan siksi, että se antaisi työntekijälle mahdollisuuden pitää katko työelämästä opiskellakseen uusia taitoja ja tietoja. Alkuvaiheissa vuorotteluvapaata käytettiinkin opiskeluun, mutta tämä on vähentynyt koko ajan. Vielä vuonna 1997 vuorotteluvapaan pääasiallinen käyttötarkoitus oli opiskelu 22 prosentilla vuorottelijoista, vuonna 2003 enää vain viidellä prosentilla.
Hoivatyö oli pääasiallinen vuorotteluvapaan käyttötarkoitus neljännekselle vuorottelijoista. Tämä määrä on kasvussa, koska omaishoidon tarve kasvaa. Myös lasten hoito tai toisen ammatin kokeilu ovat hyviä tapoja käyttää vuorotteluvapaata.
Valtaosa vuorotteluvapaan käyttäjistä käytti vapaansa akkujen lataamiseen, matkusteluun tai elämänarvojen pohdiskeluun. On ymmärrettävää, että pieni katkos työelämästä on houkutteleva myös näihin tarkoituksiin.
Järjestelmän kustannukset maksavat kuitenkin työnantajat, työntekijät yhteisesti ja veronmaksajat. Kun yhteistä rahaa käytetään, niin on oikein, että vapaan kesto on perustellusta syystä pidempi kuin ilman vastaavaa syytä. Kolme kuukautta riittää aivan hyvin akkujen lataamiseen tai kauan haaveissa olleen matkan toteuttamiseen.
Gustafsson viittaa työ- ja elinkeinoministeriön keväällä julkaisemaan tutkimukseen, jonka mukaan vuorotteluvapaasta on ollut selvää hyötyä vuorottelusijaisille. Näin kiistatta on ja se on tärkeä syy jatkaa vuorotteluvapaajärjestelmää. Juuri nyt vuorottelijoiden valinnassa pitäisi suosia vastavalmistuneita tai ammatinvaihtajia.
Gustafsson jättää kuitenkin kertomatta tämän tutkimuksen varsinaisen havainnon. Laaja tutkimus osoittaa, että vuorottelijoiden työura vuorotteluvapaan jälkeen jää keskimäärin työmäärältään pienemmäksi ja palkkakehitys heikommaksi kuin niiden kollegoiden, jotka eivät vuorotteluvapaata ole käyttäneet.
Selitys on yksinkertainen. Paluu työelämään pitkän katkoksen jälkeen onnistuu hyvin osalta vuorottelijoista, mutta ei kaikilta.
Vuorotteluvapaasta ei ole myöskään lamalääkkeeksi. Vuorotteluvapaata käytetään eniten naisvaltaisilla sosiaali- ja terveysalalla. Näillä aloilla on nytkin työvoimapula, joten alalle valmistuvat nuoret eivät tarvitse vuorotteluvapaasijaisuutta työllistyäkseen, vaan tarjolla on vakituisiakin paikkoja.
Huonoimmillaan aktiivinen vuorotteluvapaan käyttö lisää työssä olevien työpaineita, koska sijainen ei kuitenkaan heti korvaa kokenutta työntekijää.
Vuorotteluvapaasta saadut kokemukset ovat hyvin samanlaisia eri maissa. Valtaosa vuorottelijoista pitää järjestelmää hyvänä, mutta yhteiskunnalliset vaikutukset eivät ole yhtä vakuuttavia.
Ruotsissa ja Tanskassa vuorotteluvapaajärjestelmä on kokonaan lopetettu ja Hollannissa vuorotteluun pääsee vain perustellusta syystä.
Suomessa on kolmikantaisesti päätetty vuorotteluvapaan vakinaistamisesta ja asia tulee syksyllä eduskunnan käsittelyyn.
Olisi kuitenkin epäviisasta olla ottamatta huomioon tässä järjestelmässä ilmenneitä heikkouksia. Oikea tie olisi kehittää vuorotteluvapaajärjestelmää siten, että mahdollisuus vapaaseen säilyisi, mutta vapaan kesto riippuisi vapaan käyttötarkoituksesta.
Arto Satonen
eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Työmarkkinoilla tervettä realismia
26.8.2009
Teknologiateollisuuden ja metalliliiton kolmivuotinen työehtosopimus maltillisella korotustasolla oli merkittävä päänavaus tässä hyvin poikkeuksellisessa taloudellisessa tilanteessa. Tervettä realismia oli sekin, että korotuksista voidaan suurissa vaikeuksissa olevissa yrityksissä kokonaan luopua. YTN:n ja teknologiateollisuuden sopimus jatkoi samaa linja eli tilanteen vakavuus ymmärretään maan suurimmalla teollisuushaaralla molemmin puolin pöytää ja kaikilla tasoilla.
Lauri Lylyn vetoomus pitkistä realistisista sopimuksesta seuraaviksi vuosiksi on oikea viesti. Mikko Mäenpää jo aiemmin viittasi pitkin sopimuksiin lähellä nollalinjaa.
On syytä nostaa hattua palkansaajien keskusjärjestöjen johtajille terveestä realismista. Samalla on hyvä muistaa, että juuri kriisien aikana suomalaisen työmarkkinajärjestelmän toimivuus mitataan. Jos nyt pelaisimme itsemme kalliilla kustannuskehityksellä ulos niin se veisi uskottavuutta koko kolmikannalta.
Paperiliittokin jätti sentään työn keskeytykset uhkailutasolle. On hyvä, että myös siellä järki voitti, vaikka puheenjohtaja jo muuta vihjasikin. Paperiliiton hyökkäys ministeri Jyri Häkämiestä kohtaan oli erikoinen tunteenpurkaus, jolle ei ole mitään perusteita.
Häkämies ei voi muuttaa paperin maailmanmarkkinatilannetta, eikä yksi omistaja voi sanella pörssiyhtiön linjauksia. Häkämies joutui siis iskujen kohteeksi ilman omaa ansiotaan, mutta se näyttää olevan vaikeina aikoina ministerin kohtalo.
Asiasta voi kertoa lisää Iiro Viinanen.
Aihe: Blogi
Pelastetaan satoja ravintolayrityksiä alentamalla ravintolaruoan ALV:tä
17.8.2009
Keskustelu ruoan ALV:n ja ravintoloiden maksavan ALV:n tasosta on nyt todella pöydällä, kun valtionvarainministeri Jyrki Katainen purki kokoomuskentän tunnot sanoiksi ja nosti esille mahdollisuuden yhtenäisestä 14 prosentin ALV-tasosta sekä kauppa- että ravintolaruoalle.
Pääperustelu Kataisen ehdotukselle on ravintolaruoan ALV:n alentamisen työllisyysvaikutus, joka on arvioitu 8000 työpaikaksi. Samalla pelastettaisiin satoja ravintolayrityksiä. Ravintolaruoan halpeneminen ei tee ruokaa edullisemmaksi vain suomalaisille, vaan myös ulkomaisille turisteille. Turisti ei tulee Suomeen halvan kaupparuoan vuoksi, mutta ravintolaruoan hinnalla on merkitystä, kun turisti valitsee matkakohdettaan.
Kataisen esittämä tasamalli on parempi myös suomalaiselle maatalousyrittäjälle. Monilla tiloilla on majoitus- ja ruokailupalveluja, joille korkea ravintola ALV on myrkkyä. Lisäksi iso ero kaupasta ostettavan ja ravintolasta ostettavan ruoan välillä saattaa johtaa siihen, että ravintolat joutuvat vaikeassa kilpailutilanteessa ostamaan sisään enemmän edullisia ulkomaisia elintarvikkeita. Tämä olisi isku kotimaiselle maataloudelle.
Iso ongelma on myös se, että aina kun verotuksen neutraalisuudesta luovutaan, niin se johtaa epäterveisiin toimiin. Jos ravintolassa syötävän ja mukaanotetun ruoan välinen ALV-ero on 10 prosenttiyksikköä, niin se väistämättä johtaa mukaan viemisen kasvuun. Jos kaikki toimivat rehellisesti, niin pikaruoan ystäviä annoksineen liikkuu katukuvassa jatkossa enemmän ja sisällä ravintolassa syöviä vähemmän.
Valitettavasti samalla kasvaa lähikebabissa myös houkutus lyödä kassakoneeseen alempi ALV myös niillekin, jotka eivät lähde vesisateeseen syömään. Viranomaisten aikaa on tuskin järkevää käyttää penkomaan kuitteja ravintolassa syötyjen ja mukaanotettujen annosten suhteesta. Järkevintä olisi siis säätää ALV molemmissa tapauksissa samalle tasolle.
Aihe: Blogi
Nykypäivä 14.8.2009: Vuorotteluvapaajärjestelmää kehitettävä
15.8.2009
TEM:in erittäin kattava tutkimus vuorotteluvapaajärjestelmän työllisyysvaikutuksista on kovaa luettavaa. Sijaiset hyötyvät järjestelmästä selvästi, mutta vuorottelijoiden työllisyysaste ja tulokehitys jää vuosiksi selvästi jälkeen niistä, jotka eivät ole vuorotteluvapaata käyttäneet. Näin siitäkin huolimatta, että vuorottelijat itse kokevat vuorotteluvapaan parantaneen henkistä ja fyysistä kuntoaan, motivaatiota ja suhteita perheenjäseniin.
Tutkimus vie pohjan pois väitteeltä, että vuorotteluvapaa yleisesti auttaisi jaksamaan työelämässä pidempään. Se ei loppujen lopuksi ole kovin yllättävää. Aika harvoin sapattivuoden pitänyt urheilijakaan voittaa jatkuvasti harjoitellutta. Yksilötasolla vuorotteluvapaa voi silti auttaa niitä, jotka kokevat työnsä poikkeuksellisen stressaavaksi. Lähes puolella vuorotteluvapaalla jääneistä oli takanaan pitkiä sairaslomia, mikä on tuplasti enemmän kuin palkansaajilla keskimäärin.
Vuorotteluvapaan käyttäjistä 70 prosenttia on naisia ja 60% työskentelee julkisella sektorilla. Tyypillinen vuorottelija on siten sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä keski-ikäinen nainen. Kun juuri tällä alalla on nytkin huutava työvoimapula, niin huomio kohdistuu väistämättä alan työoloihin. Voitaisiinko työn mielekkyyttä ja esimerkiksi mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön lisätä, jotta vuorotteluvapaata ei tässä ryhmässä koettaisi niin houkuttelevaksi ?
Vuorotteluvapaan perusidea oli mahdollistaa ammatillisten valmiuksen kehittäminen vuorotteluvapaan avulla. Opiskelijoiden määrä vapaan käyttäjistä on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Vuonna 1997 heitä oli vielä 22%, 2003 enää 5%. Hoivatyö oli pääasiallinen käyttötarkoitus neljännekselle. Yleisin pääkäyttö on kuitenkin lepo, virkistäytyminen tai matkailu. Tässä valossa on työnantajille hyvin vaikea perustella miksi heidän pitää maksaa 52% vuorotteluvapaan kustannuksista, kun vain murto-osa vapaan käyttäjistä kehittää vapaalla omaa osaamistaan.
Alankomaassa vuorotteluvapaaseen ovat oikeuttuja vain ne, jotka käyttävät sen opiskeluun tai läheisensä tarvitsemaan hoivatyöhön. Heitä tulisi Suomessakin kohdella eri tavalla kuin muita vuorottelijoita. Yksi mahdollisuus olisi se, että perustellusta syystä vuorotteluvapaalla saisi olla vuoden, mutta muuten vain 3 kuukautta. Kolme kuukautta olisi riittävä aika niille, jotka tarvitsevat sen akkujen laatamiseen tai vuosia mielessä olleen matkan toteuttamiseen. Samalla katko työelämästä ei olisi jatkon kannalta liian pitkä.
Vuorottelijoiden sijaisille vuorotteluvapaa tutkitusti antaa hyvän nosteen työuralle. Tämä on erityisen tärkeää niille, joille työllistyminen muuten olisi vaikeaa. Vuorottelulain mukaan ensisija on annettava alle 25v työttömälle, vastavalmistuneelle tai pitkäaikaistyöttömälle. Tosi asiassa lähes 60% sijaisista on ollut työttömänä vain lyhyen ajan ja pitkäaikaistyöttömät ovat päässeet sijaisiksi vain nousukauden huippuvuosina.
Vuorotteluvapaan suurin myönteinen yhteiskunnallinen vaikuttavuus saavutetaan silloin, kun sen avulla autetaan työelämään niitä, joiden sinne olisi muuten vaikea päästä. Juuri nyt on aivan oikein käyttää sijaisina nuoria vastavalmistuneita tai taantuman seurauksena alan vaihtoon pakotettuja. Työvoimapulavaiheessa sijaisuus on viisasta rajata koskemaan vaikeimmin työllistettäviä.
Oikea johtopäätös TEM:in vuorotteluvapaajärjestelmän työllisyysvaikutuksista ei ole vuorotteluvapaajärjestelmästä luopuminen kuten Tanskassa ja Ruotsissa on tehty. Sen sijaan järjestelmää pitää kehittää siten, että siitä saadaan nykyistä suuremmat hyödyt irti. Vuorotteluajan lyhentäminen edellä esitetyllä tavalla on keino vähentää pitkän sapattivapaan negatiivisia seurauksia vuorottelijan työuralle ja sijaisten valitseminen aiempaa tarkemmalla kammalla on tärkeä keino nostaa työllisyysastetta.
Arto Satonen
eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja (kok)
Aihe: Mielipidekirjoituksia
Vuorotteluvapaajärjestelmää kehitettävä
15.8.2009
TEM:in erittäin kattava tutkimus vuorotteluvapaajärjestelmän työllisyysvaikutuksista on kovaa luettavaa. Sijaiset hyötyvät järjestelmästä selvästi, mutta vuorottelijoiden työllisyysaste ja tulokehitys jää vuosiksi selvästi jälkeen niistä, jotka eivät ole vuorotteluvapaata käyttäneet. Näin siitäkin huolimatta, että vuorottelijat itse kokevat vuorotteluvapaan parantaneen henkistä ja fyysistä kuntoaan, motivaatiota ja suhteita perheenjäseniin.
Tutkimus vie pohjan pois väitteeltä, että vuorotteluvapaa yleisesti auttaisi jaksamaan työelämässä pidempään. Se ei loppujen lopuksi ole kovin yllättävää. Aika harvoin sapattivuoden pitänyt urheilijakaan voittaa jatkuvasti harjoitellutta. Yksilötasolla vuorotteluvapaa voi silti auttaa niitä, jotka kokevat työnsä poikkeuksellisen stressaavaksi. Lähes puolella vuorotteluvapaalla jääneistä oli takanaan pitkiä sairaslomia, mikä on tuplasti enemmän kuin palkansaajilla keskimäärin.
Vuorotteluvapaan käyttäjistä 70 prosenttia on naisia ja 60% työskentelee julkisella sektorilla. Tyypillinen vuorottelija on siten sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä keski-ikäinen nainen. Kun juuri tällä alalla on nytkin huutava työvoimapula, niin huomio kohdistuu väistämättä alan työoloihin. Voitaisiinko työn mielekkyyttä ja esimerkiksi mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön lisätä, jotta vuorotteluvapaata ei tässä ryhmässä koettaisi niin houkuttelevaksi ?
Vuorotteluvapaan perusidea oli mahdollistaa ammatillisten valmiuksen kehittäminen vuorotteluvapaan avulla. Opiskelijoiden määrä vapaan käyttäjistä on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Vuonna 1997 heitä oli vielä 22%, 2003 enää 5%. Hoivatyö oli pääasiallinen käyttötarkoitus neljännekselle. Yleisin pääkäyttö on kuitenkin lepo, virkistäytyminen tai matkailu. Tässä valossa on työnantajille hyvin vaikea perustella miksi heidän pitää maksaa 52% vuorotteluvapaan kustannuksista, kun vain murto-osa vapaan käyttäjistä kehittää vapaalla omaa osaamistaan.
Alankomaassa vuorotteluvapaaseen ovat oikeuttuja vain ne, jotka käyttävät sen opiskeluun tai läheisensä tarvitsemaan hoivatyöhön. Heitä tulisi Suomessakin kohdella eri tavalla kuin muita vuorottelijoita. Yksi mahdollisuus olisi se, että perustellusta syystä vuorotteluvapaalla saisi olla vuoden, mutta muuten vain 3 kuukautta. Kolme kuukautta olisi riittävä aika niille, jotka tarvitsevat sen akkujen laatamiseen tai vuosia mielessä olleen matkan toteuttamiseen. Samalla katko työelämästä ei olisi jatkon kannalta liian pitkä.
Vuorottelijoiden sijaisille vuorotteluvapaa tutkitusti antaa hyvän nosteen työuralle. Tämä on erityisen tärkeää niille, joille työllistyminen muuten olisi vaikeaa. Vuorottelulain mukaan ensisija on annettava alle 25v työttömälle, vastavalmistuneelle tai pitkäaikaistyöttömälle. Tosi asiassa lähes 60% sijaisista on ollut työttömänä vain lyhyen ajan ja pitkäaikaistyöttömät ovat päässeet sijaisiksi vain nousukauden huippuvuosina.
Vuorotteluvapaan suurin myönteinen yhteiskunnallinen vaikuttavuus saavutetaan silloin, kun sen avulla autetaan työelämään niitä, joiden sinne olisi muuten vaikea päästä. Juuri nyt on aivan oikein käyttää sijaisina nuoria vastavalmistuneita tai taantuman seurauksena alan vaihtoon pakotettuja. Työvoimapulavaiheessa sijaisuus on viisasta rajata koskemaan vaikeimmin työllistettäviä.
Oikea johtopäätös TEM:in vuorotteluvapaajärjestelmän työllisyysvaikutuksista ei ole vuorotteluvapaajärjestelmästä luopuminen kuten Tanskassa ja Ruotsissa on tehty. Sen sijaan järjestelmää pitää kehittää siten, että siitä saadaan nykyistä suuremmat hyödyt irti. Vuorotteluajan lyhentäminen edellä esitetyllä tavalla on keino vähentää pitkän sapattivapaan negatiivisia seurauksia vuorottelijan työuralle ja sijaisten valitseminen aiempaa tarkemmalla kammalla on tärkeä keino nostaa työllisyysastetta.
Arto Satonen
eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja (kok)
Aihe: Blogi, Mielipidekirjoituksia
Satonen shakin avoimissa SM-kisoissa kolmanneksi
12.8.2009
Arto Satonen sijoittui shakin avoimissa Suomen mestaruuskilpailussa kolmanneksi. SM-mitali on Satosen shakkiuran ensimmäinen.
Turnaus pelattiin Mänttä-Vilppulassa ja se kesti viikon. Vammalan Shakkikerhoa edustava Satonen voitti pelaamistaan 9 pelistä kuusi, pelasi yhden tasan ja hävisi kaksi.
Suomen mestaruuden voitti ylivoimaisesti 8 pisteellä jyväskyläläinen Tommi Luukkonen ja toiseksi si-joittui Arton seurakaveri Mikko Niemi 6,5 pisteellä.
Mänttä-Vilppula on noussut merkittäväksi shakkikaupunkiksi, jossa järjestetään Mäntän Shakkikerhon toimesta SM-tason kilpailuita vuosittain.
Kilpailun aikana kansanedustaja Satosella oli mahdollisuus vierailla Mäntän sairaalassa, Ruoveden vastaanottokeskuksessa sekä tavata Mänttä-Vilppulan ja Ruoveden kunnallisvaikuttajia ja elinkeinoelämän edustajia.
Aihe: Uutisia
Vaali- ja puoluerahoituksesta
11.8.2009
Vaalirahoituksesta ja puoluerahoituksen kiemuroista on riittänyt juttua läpi kesän. Täällä Pirkanmaallakin paikallisen valtalehden etusivun otsikot ovat lähes päivittäin kosketelleet tätä asiaa. Välillä on ollut enemmän asiaa, välillä vähemmän. Välillä on jo menty aivan metsään.
Mielenkiintoista on ollut se, että Aamulehti on halunnut tietää euron tarkkuudella jokaisen kampanjassa mukana olleen pienenkin yrityksen tai yhteisön panoksen. Tässä menee väistämättä puurot ja vellit sekaisin. Vaalirahoitukseen on säädetty ilmoitettavan summan alaraja juuri siksi, että yleiseen tietoon tulevat ne lahjoitukset, joiden summat ovat huomattavia. Nämä on jo penkottu läpi moneen kertaan.
Esimerkiksi minulle ulkopuolisen rahoituksen merkitys oli marginaalinen, sillä maksoin yli 80% kampanjastani itse. Yksikään kampanjaani tukenut yritys ei tukenut minua yli 1000 eurolla, vaan pikemminkin tuet olivat korkeintaan joitakin satasia. Se on toki rahaa, mutta jos itse olen panostanut kampanjaani 37000 euroa ja joku yksittäinen yritys 150-500 euroa, niin en koe olevani riippuvainen ko. yrityksestä, enkä velvollinen ajamaan erityisesti sen asiaa. [Tässä linkkinä vaalirahoitusilmoitukseni eduskuntavaaleista, jätetty oikeusministeriölle täydellisenä heti vaalien jälkeen ennen määräaikaa keväällä 2007.]
Kokonaan toinen asia on se, että lähtökohtaisesti pyrin edistämään pirkanmaalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia, koska yritysten menestyminen on pirkanmaalaisten työllisyyden ja hyvinvoinnin elinehto.
Surkuhupaisaa on myös keskustelu puolueverosta. Kyse on luottamushenkilöiden luottamushenkilöpalkkioista puolueelle maksettavasta verosta, jonka tuotto paikallisyhdistyksissä käytetään ehdokkaana olevien yhteisiin vaalimainoksiin ja puolueen vaalitilaisuuksiin, kuten esimerkiksi torikahvituksiin. Juuri paikallisen puolueveron avulla voidaan luodaan puitteet kampanjan tekemiselle myös niille ehdokkaille, joilla ei ole omaa rahaa käyttää kampanjointiin.
Puoluevero ei myöskään tule kellekään yllätyksenä. Allekirjoittamalla ehdokassitoumuksen sitoutuu myös maksamaan luottamusmiespalkkioistaan puolueveroa. Mitä paremmin vaaleissa pärjää sen paremman luottamusmiespaikan yleensä saa ja sitä enemmän maksaa puolueveroa eli siis tukee niitä puolueen jäseniä ja ehdokkaita, jotka eivät menestyneet yhtä hyvin. Pitääkö tämäkin solidaarinen järjestelmä julkisesti lynkata?
Valtakunnan tasolla suomalainen puoluerahoitusjärjestelmä tarvitsee nopeasti avoimemmat ja selkeämmät pelisäännöt. Tarastin komitean johdolla ja puolueiden välisellä yhteistyöllä ne saadaan voimaan hyvin nopeasti, esimerkiksi puolueille annettaville lahjoituksille on hyvä antaa kohtuullinen minimiraja, jonka jälkeen lahjoitukset ovat nykykäytännöstä poiketen kokonaan julkisia.
Muutoksia tehtäessä on kuitenkin hyvä muistaa se, että keskitytään olennaiseen. Pienissä lahjoituksissa kannattamansa aatteen hyväksi tai oman puolueen tukemisessa puolueveron kautta ei todellakaan ole mitään hävettävää.
Linkkejä:
Blogikirjoitukseni ja periaatelinjaukseni vaalirahoituksen avoimuudesta (www.satonen.fi) 25.6.2009: Puoluerahoituksessa ei ole muuta tietä kuin rahoituksen julkistaminen
Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen 13.7.2009: Keskustan tiedote vaali- ja puoluerahoituksesta
SDP:n Demari-lehti 12.8.2009: SDP julkistaa takautuvasti yli 2 000 euron avustukset
Kokoomuksen Verkkouutiset 12.8.2009: Kokoomus avasi rahoituksensa
Aihe: Blogi
Tänä syksynä on tosipaikka, kun päätetään palkkatasosta ja työurien pidentämisestä
1.8.2009
Teknologiateollisuus ja metalliliitto yrittivät tehdä palkkasopimusta jo keväällä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tekstimuutoksista löydettiin yksimielisyys, mutta palkkatasosta ei löytynyt sopua. Paljon eivät työntekijätkään korotuksia pyytäneet, mutta nekin olivat vaikeuksissa oleville työnantajille liikaa. Nyt on hyvin tärkeää, että yhteinen sävel löytyy nopeasti. Vaarassa on alan työpaikkojen merkittävä siirtyminen ulkomaille, ja se olisi isku koko Suomi neidon nilkkaan.
Suomen teollisuuden kivijalassa teknologiateollisuudessa ollaan kovan paikan edessä. Alan tilaukset vähenivät huhti-kesäkuussa 40% edellisestä vuodesta. Lomautettuja alalla on jo 55000, ja niistä merkittävä osa on muuttumassa syksyn myötä irtisanomisiksi. Tietotekniikka-alaa lukuunottamatta teknologiateollisuus on siis saanut taantuman kautta kovan iskun.
Hallitus antoi palkkaneuvotteluille oman kannustimensa. Tällä kertaa palkankorotuksia ei kytketty veronkorotuksiin, vaan työttömyysmaksun tasoon. Nerokas ajatus, sillä erityisesti tässä maailmanlaajuisessa matalasuhdanteessa juuri palkkataso vaikuttaa suoraan työpaikkojen määrään ja työttömyyteen. Tämä konkretisoituu myös ay-liikkeen sisällä. Mitä enemmän jäsenistä on töissä, sitä enemmän on kassaan maksavia. Vastaavasti mitä enemmän on työttömyyskorvauksella olevia, sitä enemmän rahaa kuluu kassasta.
Suomalaisen kolmikannan olemassaoloa ja vaikutusvaltaa puolustetaan juuri sillä, että tosi paikan tulleen löydetään yhdessä järkeviä ratkaisuja. Tänä syksynä on se tosipaikka, kun päätetään palkkatasosta ja työurien pidentämisestä. Ne ratkaisut osaltaan määrittelevät sen, minkälaisen hyvinvoinnin suomalaiset nyt ja tulevaisuudessa saavat.
Aihe: Blogi